Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksatte omahyväisiä äitituttuja? Jaksatteko?
08.05.2020 |
Argh. Miksi joistakin naisista tulee äitiyden myötä niin sietämättömiä. Lapsettomina he olivat ihan mukavia, mitä nyt joskus pientä omahyväisyyden siementä oli, mutta lapsen myötä se omahyväisyys näköjään oikein ryöpsähtää kukkaan. Itsellänikin on pari lasta, joten yritän suhtautua ymmärtäväisesti, onhan sitä itsekin tullut kuviteltua kaikenlaista. Mutta ei tässä voi kyse pelkästä äitiydestä, vaan ihmisen persoonasta. Onneksi, onneksi suurin osa naisista tai äideistä ei ole tällaisia, mutta miten pitäisi sietää näitä muutamia?
Siis näille äideille, jos joku menee pieleen tai edes eri tavalla kuin he kuvittelivat, niin silloin he kohtaavat hirvittävän kriisin josta kaikki kyllä kuulevat (ja ihan sama mikä tilanne muilla, niin jos ei ole juuri samoja ongelmia, niin ei ole ongelmia). Ja jos asiat menevät hyvin, niin kaikki johtuu kyseisen äidin erinomaisuudesta, ja sen jälkeen se äiti tietää kaiken muidenkin tilanteesta ja miten siinä pitäisi toimia. Ja miten siinä ei voi olla ongelmia. Ihan oikeasti, en kestä. Nyt taas uusi tuttu on paljastunut tällaiseksi äidiksi. Muuten voin hymistellä ja tsempata, mutta en jaksa, että minun valintojani tai sanomisiani kyseenalaistetaan, ja ihan hämmentävän typeristä syistä.
Tietynlainen sosiaalinen yksisilmäisyys, ja suuri kontrolloinnin tarve, yhdistää näitä naisia. Kyse on kai persoonasta, ja äitiys on niin iso juttu, että korostaa joitakin piirteitä. Miten pärjäätte tällaisten ihmisten kanssa? Minun on tavallaan helpompi ymmärtää jopa ilkeitä ihmisiä, kun ihmisiä, jotka täysin hyväntahtoisesti ja iloisesti kertovat miten a) Toisen ongelma ei voi olla todellinen, koska öö, he eivät ole sellaiseen (vielä) törmänneet tai b) Miten toisen ihmisen pitäisi elää juuri niin kuin he elävät. Neuvot ovat vieläpä hämmentävän yksityiskohtaisia, pitäisi vaikkapa tehdä juuri samanlaisia päätöksiä asumisen suhteen. Ihan tosissaan ja hyväntahtoisesti kerrottuna.
Kommentit (13)
En jaksa. Olen siinä hommassa vähintään 10 vuotta ystäviäni edellä, lapsipätemisen aika on kohdaltani ohi, bygone. Kuuluu varmaan kuvioon, elämänpiiri on aika pieni kuitenkin. Olen jälkikäteen pahoitellut omaa vuoroani, jos olen ollut kovin raskas. Kuulemma meni muillakin toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Niin ne vanhat ystävyydet ovat säilyneet. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksa. Olen siinä hommassa vähintään 10 vuotta ystäviäni edellä, lapsipätemisen aika on kohdaltani ohi, bygone. Kuuluu varmaan kuvioon, elämänpiiri on aika pieni kuitenkin. Olen jälkikäteen pahoitellut omaa vuoroani, jos olen ollut kovin raskas. Kuulemma meni muillakin toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Niin ne vanhat ystävyydet ovat säilyneet. ;)
Joo, kaikki varmaan ovat vähän raskaita tässä. Mutta joistakin tulee TOSI raskaita.
Sekava selitys. Kuulostat itse neuroottiselta ja katkeralta.
Miksi ajattelet noin paljon jotain varmaan ihan hyvää tarkoittavia tyyppejä? Ahdistavaa ajatella että joku tuttuni käyttäisi aikaansa vaivatakseen minun käytöstä mielessään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa. Olen siinä hommassa vähintään 10 vuotta ystäviäni edellä, lapsipätemisen aika on kohdaltani ohi, bygone. Kuuluu varmaan kuvioon, elämänpiiri on aika pieni kuitenkin. Olen jälkikäteen pahoitellut omaa vuoroani, jos olen ollut kovin raskas. Kuulemma meni muillakin toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Niin ne vanhat ystävyydet ovat säilyneet. ;)
Joo, kaikki varmaan ovat vähän raskaita tässä. Mutta joistakin tulee TOSI raskaita.
Totta. Useimmat kuitenkin tokenevat muutamassa vuodessa eikä yksikään teinin vanhempi enää ylläpidä harhoja erinomaisuudestaan (paitsi av:lla). Aika parantaa tämänkin hömelyyden, seuraavia odotellessa.
No ihan miten vain mutta on se mun mielestä hieman eri asia valittaa sitä kun kissalla on kiima-aika ja se naukuu (kuitenkin vaan max vkon) öisin. Joo meillä on vauva joka herättää 5 kertaa yössä noin 6-9kk. Ja toki, niin kissa kuin vauvakin on ihan itse ”hankittuja”. Mutta tämän kissaihmisen ei kyllä kannata hankkia niitä lapsia.
Ja minä en väsymyksessäni jaksa antaa sympatiaa. Katsotaan sitten kun vauva nukkuu kokonaisia öitä niin sit mä jaksan taas tukea kaveriani 1-2 kertaa vuodessa hänen kissan kiimaviikoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näihin törmää. Jopa ulkopuolisena joutuu läksytyksen ja pätemisen kohteeksi. Osuin kerran lounaspaikass buffettiin äityli&vauva -yhdistelmän kanssa samaan aikaan. Äitylin mielestä oli ihan ok tiputella ruokaa pitkin buffettia ja ronkkia pöydän yli toiselta puolelta tarjottavia, koska "kato sellasta se on, kun on lapsi". Ja oli niin polleaa.
Totta että teinien äidit enää harvoin paistattelevat omassa ja lapsensa erinomaisuudessa. Mutta olettekos törmänneet tämän tyypin mummoihin, he ovat vielä sitäkin kamalampia koska näkevät lapsenlapsesta itsekin vain lähinnä paraatipuolen. Ja pommittavat somessa näiden ihmelasten todistuksilla ja urheilusuoritukseilla sekä suosiolla kaveripiirissä. Kaikki näiden lasten perheissä on ennenkuulumattoman erinomaista, harrastuksista ruokavalioon. Mummo voi jakaa muillekin vinkkejä lastenkasvatukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksakaan. Parista kaverista tuli äitiyden myötä tällaisia tärkeilijöitä, joiden hienon elämän rinnalla muiden elämä ei ollut enää mitään. Kaikkien olisi pitänyt suunnilleen palvoa heidän lastaan. En ymmärrä, miten ennen ihan fiksu ja mukava ihminen voi menettää otteensa todellisuudesta niin perusteellisesti.
No en oikein jaksanut. Useimmat kavereista ovat olleet lasten saannin jälkeenkin täysipäisiä mutta yhdellä kihahti hattuun. Kiva oli lapsettomana sinkkuna kuunnella sitä kuinka "ei voi olla onnellinen jollei ole lasta", "elämäntarkoitus on hankkia lapsia" jne... Joskus yritin nätisti vihjaista noista asioista mutta en mennyt jakeluun.
Vauva tuli luonnollisestikin meille kylään ja sain kuulla palautetta sisustusratkaisuista koska ne eivät olleet vauva-ystävällisiä. (Noh, kun ei ollut sitä vauvaa niin miksi olisin sisustanut vauva-ystävällisesti.) Menot piti sovitella hänen kalenterinsa mukaan, koska hänellä on vauva. Jos minulle ei joku aika sopinut harrastuksen takia, vastaus oli että peru se, tuskin harrastus niin tärkeä on. Sen sijaan vauvanvaatekirppistä ei voinut perua.
Aikansa tätä jatkui, sitten päätin että ystävyys saa nyt luvan hiipua. Hieno juttu että hän nauttii äitiydestään ja omistautuu vauvalle, mutta jotenkin tuntui että ystävyytemme ei enää ollut tasa-arvoinen vaan hän käyttäytyi kuin olisin ollut huonompi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, en ole vielä törmännyt. Kaikki ovat olleet ymmärtäväisiä ja monesti toteavatkin, että kaikki lapset ovat erilaisia ja kehittyvät omassa tahdissaan, jos jostain puhutaan. Onneksi, koska en varmaan kestäisi tuollaista ihmistä ja varmasti pitäisin kunnon etäisyyden.
Olen joutunut eräässä tilanteessa sanomaan, että enhän minäkään tiedä miten muiden lapset käyttäytyvät tai miten muiden perheessä toimitaan. Tilanteessa tuttuni loukkaantui, kun en toiminutkaan lapseni kanssa hänen ehdottamallaan/odottamallaan tavalla. Hänellä ei ollut omia lapsia, mutta vertasi meitä usein muihin perheisiin. "Kyllä heidän lapsi tekee niin tai kyllä he tekevät lapsensa kanssa näin", "ei heillä kyllä tuollaista ollut, varmaan vähän liioittelet" ym.
Okei, mutta se ei tarkoita, että meidän pitää toimia samalla tavalla. Suhtauduin näihin ensin ihan keskustelupohjalta, eli tavallaan kerrattiin mitä eri tapoja on. Mutta jälkeenpäin kuulin, että loukkasin häntä kertomalla, että "hänen" tapansa olivatkin vääriä. Ihmettelin, kun minusta ei ole oikeaa ja väärää tapaa, vaan vain erilaisia tapoja toimia. Eli tavallaan lapseton muuttui kakkitietäväksi minun tilanteestani. Ei ollut ennen tuollainen. Kai jotkut elämäntilanteet tuovat uusia piirteitä esiin tai vahvistavat vahoja.
Vähän eri asia kuin sinun, mutta ihmetyttää ja ärsyttää silti.
Klassiset "sä et vaan voi ymmärtää ennen kuin tulet äidiksi" ja "äidiksi tultuani vasta todella ymmärsin...(..mikä tahansa asia kumiveneistä ja perämoottoreista rakkauteen tai ydinfysiikkaan)" oli sellaisia että lopetin yhteydenpidon välittömästi puoleltani. Myös kaikki "kokeilisit sinäkin miltä tuntuu olla äiti" jutut sivuuttaisin täysin. Ei, en edes kokeilisi kun sellaisen kokeilun epäonnistuessa oon kaulaani myöten p*skassa. Ja mulla on jo lapsi muutenkin, mut silloin kun ei ollut.
Osa äideistä ei muutu käytännössä lainkaan, mutta sitten on se osa jotka pääsevät osaksi mystistä THE ÄITI kerhoa mihin ainoastaan äityleillä on asiaa, ja missä pyhästi ymmärretään kaikki maailman asiat ja tapahtumat jumalallisen suuressa mittakaavassa. THE ÄITI kerhossa ollaan kaikkitietäviä ja kaikkivoipia, eikä kenelläkään tähän kulttiin kuulumattomalla ole oikeutta valittaa väsymyksestä, säryistä, ajan puutteesta, rahasta eikä oikeutta vaatia jokaista viettämään kesälomansa kiertosysteemillä. THE ÄITI kerho on vakaasti sitä mieltä, että heidän kesälomansa tulisi olla vanhuuteen saakka (sillä tottahan sitten joskus kohotaan kultamummin asemaan jolloin lapsenlapset) aina heinäkuussa, ja toki myös muiden tukia tulisi pienentää, jotta lapsilisää korotettaisiin. Tässä kerhossa on eri tasoja, osa on alemmalla leveillä jos o vaikka vain yksi lapsi "sitten ku näitä on kaks/kolme/kahdeksan niin sitte tiiät mitä on olla väsynyt:D"
Maailma olisi parempi paikka, jos he saisivat kaikkitietävällä äidillisyydellään päättää miten asiat hoidetaan. Tosin vain heidän mielestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni mielestä se, etten vienyt vauvaani heille oli merkki siitä, että ajattelin heidän kotinsa olevan turvaton vauvalle. En mielestäni koskaan puhunut asiasta. En vienyt vauvaa heille, koska en olisi voinut keskittyä jutteluun, vaan minun olisi pitänyt vahtia vauvaa. Osasi silloin jo nousta seisomaan, repi johtoja ja tavatoita pöydiltä, joten en kokenut vierailuja hirveän mukaviksi. Ja pitihän vierailuaikakin soveltaa päikkäreiden väliin sekä niin, että ystävälläni on vapaapäivä, koska oli normaalisti kuuteen-seitsemään asti töissä. Silloin ei ollut enää aikaa kyläillä.
Ystävälläni oli heti lapsen synnyttyä nämä kommenteissakin mainitut ajatukset minusta. Raskausaikanakin oli jo ajatellut, että minusta tulee tietynlainen, eikä hän enää kelpaa minulle, koska hänellä ei ole lasta, eikä hänen elämänsä ole yhtä tärkeää. En tiedä kuinka paljon hän on mielipiteitään vauva-palstalta imenyt
Eli olen siis juuri tuollainen ketjun aiheena oleva äiti-ihminen. Ihme, kun en itse ajattele tuollaisia asioita ollenkaan tai omaa noita mielipiteitä.
Eipähän niitä tarvitse sietää, jotka äitiys tekee omahyväiseksi. Mulla on pari hyvää ystävää, joiden käytöstä ja asenteita äitiys ei ole muuttanut (vaikka kokemuksena äitiys on heillekin varmasti tärkeä). Sitten niitä, jotka on muuttuneet, on ollut muutama, mutta heitä en olekaan tavannut enää vuosiin.
Myös sisareni tuli omahyväiseksi ja alkoi luennoida minulle siitä, miten minunkin tulisi löytää elämääni sisältöä saamalla lapsia. Vähensin kontakteja häneen. Nyt vuosien myötä hänenkin yksisilmäisyys on lientynyt ja olemme taas enemmän tekemisissä.