Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En kestä kavereiden onnea
07.05.2020 |
Minulla on ollut suurin osa elämästä hirveää pskaa ja kavereilla taas menee aina hyvin, alkaa jo pikkuhiljaa kyllästyttää vaikka yritän olla sitä näyttämättä heille. Välillä ajattelen että lopetan yhteydenpidon ja palaan asiaan jos minullekin alkaa joskus tapahtua hyviä asioita. Ei jaksaisi enää vääntää tekohymyä ja teko-onnitteluja naamalleen.
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, sinähän se voit ihan itse päättää kenen kanssa kaveeraat, joten turha volista räkä poskella muiden onnea ja hyvää oloa.
Saan volista ihan niin paljon kuin haluan. Vit uttaa väkisinkin että toisilla on koko ajan kaikkea ja itsellä ei vaikka mitä tekisi.
Vierailija kirjoitti:
Ihme, että viitsivät noin onnettoman ihmisen kansa kavereerata.
Ehkä ne tietää että niille voi itsellekin käydä joskus jotain ikävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, sinähän se voit ihan itse päättää kenen kanssa kaveeraat, joten turha volista räkä poskella muiden onnea ja hyvää oloa.
Saan volista ihan niin paljon kuin haluan. Vit uttaa väkisinkin että toisilla on koko ajan kaikkea ja itsellä ei vaikka mitä tekisi.
jaxuhalit.
Oletko minä? Olen myös vähitellen ympäröinyt itseni ihmisillä, jotka ovat menestyksekkäästi keräilleet onnistumisia koko nuoruutemme ajan. Nyt reilun 30 vuoden iässä hekin ovat huomanneet nämä erot välillämme ja nykyisin saan yhteydenottoja vain iloisisten perheuutisten/ylennysten/lomamatkavarausten/asuntokauppojen innoittamana. Omia todellisia kuulumisiani en enää jaa, sillä koen että heidän on liki mahdoton kohdata tämä lohduton epäonnistumisten sarja ja epätoivo, johon elämäni kulminoituu. Sellaista se on. Onneksi kelpaan itse itselleni vaikken nousisi sängystä viikkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko minä? Olen myös vähitellen ympäröinyt itseni ihmisillä, jotka ovat menestyksekkäästi keräilleet onnistumisia koko nuoruutemme ajan. Nyt reilun 30 vuoden iässä hekin ovat huomanneet nämä erot välillämme ja nykyisin saan yhteydenottoja vain iloisisten perheuutisten/ylennysten/lomamatkavarausten/asuntokauppojen innoittamana. Omia todellisia kuulumisiani en enää jaa, sillä koen että heidän on liki mahdoton kohdata tämä lohduton epäonnistumisten sarja ja epätoivo, johon elämäni kulminoituu. Sellaista se on. Onneksi kelpaan itse itselleni vaikken nousisi sängystä viikkoon.
Joo, ei sitä määräänsä enempää jaksa toimia muitten uusien talojen ja avioliittojen ja vauvojen ihastelijana kun itsellä ei ole mitään näistä. Ja jos kerron rehellisesti mitä minulle kuuluu niin se taas on ilmeisesti liian masentavaa. No antakaa kaverit mulle vaikka viisi tonnia niin voin minäkin iloita jostain.
Alue: Aihe vapaa
Niin, sinähän se voit ihan itse päättää kenen kanssa kaveeraat, joten turha volista räkä poskella muiden onnea ja hyvää oloa.