Selittäkää: Ihmiset jotka katsovat itseään ulkopuolelta

Kaikki katsovat itseään jonkin verran muiden silmin. Se on osa minuutta.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki katsovat itseään jonkin verran muiden silmin. Se on osa minuutta.

Miten tämä sinun elämässäsi ilmenee?

Ei se sulje omaa tahtoa pois, että peila asioita muiden kautta. Ehkä nykyään tämä ultraindividualistinen kulttuurimme hämärtää ajatusta, että on osa kokonaisuutta ja omat teot vaikuttaa vahvasti muihinkin. Joissain kulttuureissa taas tuntuisi varmaan epämiellyttävältä korostaa liikaa itseään ja jättää muut näkökulmat huomiotta.

Vierailija kirjoitti:

Ei se sulje omaa tahtoa pois, että peila asioita muiden kautta. Ehkä nykyään tämä ultraindividualistinen kulttuurimme hämärtää ajatusta, että on osa kokonaisuutta ja omat teot vaikuttaa vahvasti muihinkin. Joissain kulttuureissa taas tuntuisi varmaan epämiellyttävältä korostaa liikaa itseään ja jättää muut näkökulmat huomiotta.

Voisitko nyt konkreettisesti selittää vaihe vaiheelta tapausesimerkin jossa peilaat asiaa muiden kautta ja millainen ajatusprosessisi on?

Kyllä sitä suomessakin näkee paljonkin. Näkee kuinka jotkut yrittävät tehdä vaikutusta muihin tai muuten vaan ovat olevinaan parempia ja mielenkiintoisempia kuin muut, he usein näyttävät katselevan itseään omasta yleisöstään kuvitellen kuinka heidän sanansa ja tekonsa herättävät muiden kateutta ja ihailua.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä suomessakin näkee paljonkin. Näkee kuinka jotkut yrittävät tehdä vaikutusta muihin tai muuten vaan ovat olevinaan parempia ja mielenkiintoisempia kuin muut, he usein näyttävät katselevan itseään omasta yleisöstään kuvitellen kuinka heidän sanansa ja tekonsa herättävät muiden kateutta ja ihailua.

Mielestäni tällainen ihminen nimenomaan EI kykene näkemään itseään muiden näkökulmasta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä suomessakin näkee paljonkin. Näkee kuinka jotkut yrittävät tehdä vaikutusta muihin tai muuten vaan ovat olevinaan parempia ja mielenkiintoisempia kuin muut, he usein näyttävät katselevan itseään omasta yleisöstään kuvitellen kuinka heidän sanansa ja tekonsa herättävät muiden kateutta ja ihailua.

Varmaan sellaisiakin löytyy, ihmisiä on monenlaisia. Enemmän kuin kahta laatua. Minä ihmisenä haluan oppia ymmärtämään muissa ihmisissä sellaisia piirteitä mitä minussa ei ole. Haluan asettua toisen ihmisen asemaan ymmärtääkseni ja ehkä korjatakseni mielikuviani hänestä. Tässä on kysymyksessä juuri sellainen tapaus joka on entinen ihastukseni. Ihastus siis loppui muun muassa tähän hänen "yleisö-elämäänsä". Haluaisin silti ymmärtää enkä tuomita niin kuin nyt teen. Minulle hän näyttäytyy heikkona mielistelijänä. Haluaisin siis tietää miten tällainen ihminen itsensä näkee ja mikä hänen ajatusprosessinsa on, että voisin korjata tuota ajatustani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä suomessakin näkee paljonkin. Näkee kuinka jotkut yrittävät tehdä vaikutusta muihin tai muuten vaan ovat olevinaan parempia ja mielenkiintoisempia kuin muut, he usein näyttävät katselevan itseään omasta yleisöstään kuvitellen kuinka heidän sanansa ja tekonsa herättävät muiden kateutta ja ihailua.

Mielestäni tällainen ihminen nimenomaan EI kykene näkemään itseään muiden näkökulmasta.

Minustakin näin. Jo tämän kirjoittaneesta voi päätellä, että jotakin on omassa kehityksessä kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se sulje omaa tahtoa pois, että peila asioita muiden kautta. Ehkä nykyään tämä ultraindividualistinen kulttuurimme hämärtää ajatusta, että on osa kokonaisuutta ja omat teot vaikuttaa vahvasti muihinkin. Joissain kulttuureissa taas tuntuisi varmaan epämiellyttävältä korostaa liikaa itseään ja jättää muut näkökulmat huomiotta.

Voisitko nyt konkreettisesti selittää vaihe vaiheelta tapausesimerkin jossa peilaat asiaa muiden kautta ja millainen ajatusprosessisi on?

On aika vaikeaa lähteä keksimään jotain esimerkkiä. Minulle tämä muiden näkökulmien ymmärtäminen on ollut luontevaa pienestä asti. Ihmisiä on todella helppo lukea ja ymmärtää. Ja kun olen lisäksi melko pehmeä luonne niin tietysti sitä alkaa miettiä että "näköjään hänestä tuntuu siltä ja tältä jos toimin näin, miltähän hänestä tuntuisi jos toimisin tavalla x, entä y". En välttämättä muuta toimintaa, tai sitten muutan, mutta tuollainen tilanteen analysoiminen on tosi luontaista.

Ehkä se sitten näkyy siinä, että osaan laittaa omat tunteet syrjään jos toisen tarve on suurempi kuin minun. Jos vaikka riitelen tai kinastelen niin voin sen omn ärtymyksenkin läpi ymmärtää jos toinen tarvitsee nyt kuulijaa tai neuvoa tai omaa rauhaa. Jos hänen tarpeensa on suurempi kuin minun tarve näyttää ärtymystä niin annan hänelle sen. Yleensä olenkin kaikissa konflikteissa, riidoissa ja erimielisyyksissä taitava ja rauhallinen tilanteen selvittäjä.

Työskentelen ihmisten kanssa hankalissa tilanteissa ja käytän näitä taitoja siellä.

Mua ei myöskään nypi antaa omastani. Uskon jakamiseen, yhteisomistajuuteen yms.

Petyn ihmisiin harvoin, vaikka uskon kaikista hyvää. En koe sitä shokkina että "niin kiltti ja mukava ihminen olikin murhaaja" tai "hän petti minua" tai muutenkaan ihmisten teot ja toimet ei usein yllätä, koska muiden lähtökohtia ja virheitä on lopulta hyvin helppo ymmärtää.

Ja joo tää menee vähän sivuun sun kysymyksestä, mutta mun mielessä näillä asioilla on tiivis yhteys. En voi olla peilaamatta tekojani muiden kautta, koska en voi sulkea pois muiden ymmärtämistä ja lukemista.

Minulle tämä on tuonut hyötyä monella tapa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se sulje omaa tahtoa pois, että peila asioita muiden kautta. Ehkä nykyään tämä ultraindividualistinen kulttuurimme hämärtää ajatusta, että on osa kokonaisuutta ja omat teot vaikuttaa vahvasti muihinkin. Joissain kulttuureissa taas tuntuisi varmaan epämiellyttävältä korostaa liikaa itseään ja jättää muut näkökulmat huomiotta.

Voisitko nyt konkreettisesti selittää vaihe vaiheelta tapausesimerkin jossa peilaat asiaa muiden kautta ja millainen ajatusprosessisi on?

On aika vaikeaa lähteä keksimään jotain esimerkkiä. Minulle tämä muiden näkökulmien ymmärtäminen on ollut luontevaa pienestä asti. Ihmisiä on todella helppo lukea ja ymmärtää. Ja kun olen lisäksi melko pehmeä luonne niin tietysti sitä alkaa miettiä että "näköjään hänestä tuntuu siltä ja tältä jos toimin näin, miltähän hänestä tuntuisi jos toimisin tavalla x, entä y". En välttämättä muuta toimintaa, tai sitten muutan, mutta tuollainen tilanteen analysoiminen on tosi luontaista.

Ehkä se sitten näkyy siinä, että osaan laittaa omat tunteet syrjään jos toisen tarve on suurempi kuin minun. Jos vaikka riitelen tai kinastelen niin voin sen omn ärtymyksenkin läpi ymmärtää jos toinen tarvitsee nyt kuulijaa tai neuvoa tai omaa rauhaa. Jos hänen tarpeensa on suurempi kuin minun tarve näyttää ärtymystä niin annan hänelle sen. Yleensä olenkin kaikissa konflikteissa, riidoissa ja erimielisyyksissä taitava ja rauhallinen tilanteen selvittäjä.

Työskentelen ihmisten kanssa hankalissa tilanteissa ja käytän näitä taitoja siellä.

Mua ei myöskään nypi antaa omastani. Uskon jakamiseen, yhteisomistajuuteen yms.

Petyn ihmisiin harvoin, vaikka uskon kaikista hyvää. En koe sitä shokkina että "niin kiltti ja mukava ihminen olikin murhaaja" tai "hän petti minua" tai muutenkaan ihmisten teot ja toimet ei usein yllätä, koska muiden lähtökohtia ja virheitä on lopulta hyvin helppo ymmärtää.

Ja joo tää menee vähän sivuun sun kysymyksestä, mutta mun mielessä näillä asioilla on tiivis yhteys. En voi olla peilaamatta tekojani muiden kautta, koska en voi sulkea pois muiden ymmärtämistä ja lukemista.

Minulle tämä on tuonut hyötyä monella tapa.

Mutta nyt luin muita viestejäsi ja ymmärrän että puhutaan täysin eri asiasta. Sä tarkoititkin vissiin sellaista kulissin ylläpitoa. Sori, pitkä teksini menee kyllä siitä ihan ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se sulje omaa tahtoa pois, että peila asioita muiden kautta. Ehkä nykyään tämä ultraindividualistinen kulttuurimme hämärtää ajatusta, että on osa kokonaisuutta ja omat teot vaikuttaa vahvasti muihinkin. Joissain kulttuureissa taas tuntuisi varmaan epämiellyttävältä korostaa liikaa itseään ja jättää muut näkökulmat huomiotta.

Voisitko nyt konkreettisesti selittää vaihe vaiheelta tapausesimerkin jossa peilaat asiaa muiden kautta ja millainen ajatusprosessisi on?

On aika vaikeaa lähteä keksimään jotain esimerkkiä. Minulle tämä muiden näkökulmien ymmärtäminen on ollut luontevaa pienestä asti. Ihmisiä on todella helppo lukea ja ymmärtää. Ja kun olen lisäksi melko pehmeä luonne niin tietysti sitä alkaa miettiä että "näköjään hänestä tuntuu siltä ja tältä jos toimin näin, miltähän hänestä tuntuisi jos toimisin tavalla x, entä y". En välttämättä muuta toimintaa, tai sitten muutan, mutta tuollainen tilanteen analysoiminen on tosi luontaista.

Ehkä se sitten näkyy siinä, että osaan laittaa omat tunteet syrjään jos toisen tarve on suurempi kuin minun. Jos vaikka riitelen tai kinastelen niin voin sen omn ärtymyksenkin läpi ymmärtää jos toinen tarvitsee nyt kuulijaa tai neuvoa tai omaa rauhaa. Jos hänen tarpeensa on suurempi kuin minun tarve näyttää ärtymystä niin annan hänelle sen. Yleensä olenkin kaikissa konflikteissa, riidoissa ja erimielisyyksissä taitava ja rauhallinen tilanteen selvittäjä.

Työskentelen ihmisten kanssa hankalissa tilanteissa ja käytän näitä taitoja siellä.

Mua ei myöskään nypi antaa omastani. Uskon jakamiseen, yhteisomistajuuteen yms.

Petyn ihmisiin harvoin, vaikka uskon kaikista hyvää. En koe sitä shokkina että "niin kiltti ja mukava ihminen olikin murhaaja" tai "hän petti minua" tai muutenkaan ihmisten teot ja toimet ei usein yllätä, koska muiden lähtökohtia ja virheitä on lopulta hyvin helppo ymmärtää.

Ja joo tää menee vähän sivuun sun kysymyksestä, mutta mun mielessä näillä asioilla on tiivis yhteys. En voi olla peilaamatta tekojani muiden kautta, koska en voi sulkea pois muiden ymmärtämistä ja lukemista.

Minulle tämä on tuonut hyötyä monella tapa.

Mutta nyt luin muita viestejäsi ja ymmärrän että puhutaan täysin eri asiasta. Sä tarkoititkin vissiin sellaista kulissin ylläpitoa. Sori, pitkä teksini menee kyllä siitä ihan ohi.

Joo, enemmän sellaista mitä voi tehdä, sanoa, pukea, opiskella, missä voi asua, mitä omistaa jne. Että näyttäisi joltain tietyltä toisten silmissä tms.

No eivätkö suomalaiset ole suorastaan sairaan kiinnostuneita siitä, mitä muut (naapurit, sukulaiset, työkaverit, ruotsalaiset jne.) heistä ajattelevat?

Se, että arvioi itseään muiden oletetun suhtautumisen kautta, on normaalia yhteisöllisyyttä ja sosiaalisuutta.

Ap:n näkemys, ettei sellaista juuri esiinny Suomessa, saa minut ajattelemaan, että ehkä hän tarkoittaa nyt jotain muuta "itsensä katsomista ulkopuolelta", siis jotain toisenlaista ilmiötä.

Tarkoittaakohan ap. sitä, että monissa muissa kulttuureissa etiketin arvostaminen ja noudattaminen ja esim. small talk ovat yleisempiä kuin täällä Suomessa? Suomalaisessa kulttuurissa on ehkä heikompi sosiaalinen käyttäytymiskoodisto, ja ihmiset pitävät sellaista teeskentelynä.

Ehkä lapsuudessa hänen saamansa rakkaus ja huomio on ollut ehdollista? Hän on hyvä ja kiltti poika, jos toimii tietyllä tavalla. Jos toimii toisin niin vanhemman suhtautuminen on kylmä tai paheksuva. Monet vanhemmat tekee tätä ihan tiedostamattaan tai luulevat jopa sen tekevän lapselle hyvää, että "kasvatetaan" johonkin tiettyyn suuntaan.

Jos jo naperona oppii sen ehdollisuuden niin tietysti aina etsii sitä tapaa olla hyväksytty.

Tai sit tää perus, että koulussa on kiusattu jos on väärät vaatteet. Sit ostat reebokin verkkarit ja oho, kaikki on sun kavereita. Helppo homma. Paitsi että muut nauroi kun sanoin bilsan olevan kivoin oppiaine, parempi sanoa jatkossa liikunta kun muutkin sanoo... jne. Jos on kokenut jotain hylkäämistä vanhemmiltaan niin saattaa etsiä epätoivoisesti hyväksyntää muilta ihmisiltä.

Vierailija kirjoitti:

No eivätkö suomalaiset ole suorastaan sairaan kiinnostuneita siitä, mitä muut (naapurit, sukulaiset, työkaverit, ruotsalaiset jne.) heistä ajattelevat?

Me ollaan "eihän se muille kuulu-porukkaa". En tunne henk.koht. ketään joka olisi kiinnostunut muiden mielipiteistä.

Ei pelkästään näin, vaan myös toistepäin.

Mä peilaan asiaa toisinpäin myös, että jos mä ajaisin tuota konetta, niin olisinko ollut kus.pää ja ajanut suoraan eteen. 

Tai rekkaa jne ..

Siitä tietää ketkä ovat kus.päitä, kun peilaat, että olisitko ITSE tehnyt noin kus.päisesti.

Zinc

Erittäin toimiva keino paljastaa saastat.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä lapsuudessa hänen saamansa rakkaus ja huomio on ollut ehdollista? Hän on hyvä ja kiltti poika, jos toimii tietyllä tavalla. Jos toimii toisin niin vanhemman suhtautuminen on kylmä tai paheksuva. Monet vanhemmat tekee tätä ihan tiedostamattaan tai luulevat jopa sen tekevän lapselle hyvää, että "kasvatetaan" johonkin tiettyyn suuntaan.

Jos jo naperona oppii sen ehdollisuuden niin tietysti aina etsii sitä tapaa olla hyväksytty.

Tai sit tää perus, että koulussa on kiusattu jos on väärät vaatteet. Sit ostat reebokin verkkarit ja oho, kaikki on sun kavereita. Helppo homma. Paitsi että muut nauroi kun sanoin bilsan olevan kivoin oppiaine, parempi sanoa jatkossa liikunta kun muutkin sanoo... jne. Jos on kokenut jotain hylkäämistä vanhemmiltaan niin saattaa etsiä epätoivoisesti hyväksyntää muilta ihmisiltä.

Isänsä kanssa ottanut yhteen ja ollut ennemminkin rajojen rikkoja kuin kiltti poika. On soittanut bändissä joka on ollut suht tunnettu omalla alueellaan. Ehkä sitten liittyy jotenkin siihen. Tuppaan unohtamaan, että joku pitäisi itseään "kuuluisuutena". Eli hän mahdollisesti entisenä esiintyjänä pitää huolta "maineestaan". Hän on siis menneisyytensä vanki. Onko tässä mitään logiikkaa?

Faith kirjoitti:

Se, että arvioi itseään muiden oletetun suhtautumisen kautta, on normaalia yhteisöllisyyttä ja sosiaalisuutta.

Ap:n näkemys, ettei sellaista juuri esiinny Suomessa, saa minut ajattelemaan, että ehkä hän tarkoittaa nyt jotain muuta "itsensä katsomista ulkopuolelta", siis jotain toisenlaista ilmiötä.

Tarkoittaakohan ap. sitä, että monissa muissa kulttuureissa etiketin arvostaminen ja noudattaminen ja esim. small talk ovat yleisempiä kuin täällä Suomessa? Suomalaisessa kulttuurissa on ehkä heikompi sosiaalinen käyttäytymiskoodisto, ja ihmiset pitävät sellaista teeskentelynä.

Ap tarkoittaa ihan sanomisia, tekemisiä, pukemisia, asuinpaikkaa, tavallaan koko elämä ja kaikki siihen liittyvät asiat pitää tarkistaa miltä nyt muiden silmissä tuokin näyttää. Vissiin oli joku harrastus myös O.o Että ei voi pukea, sanoa ja harrastaa sitä mikä tuntuu itsestä hyvältä vaan mikä muiden silmissä näyttää hyvältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä lapsuudessa hänen saamansa rakkaus ja huomio on ollut ehdollista? Hän on hyvä ja kiltti poika, jos toimii tietyllä tavalla. Jos toimii toisin niin vanhemman suhtautuminen on kylmä tai paheksuva. Monet vanhemmat tekee tätä ihan tiedostamattaan tai luulevat jopa sen tekevän lapselle hyvää, että "kasvatetaan" johonkin tiettyyn suuntaan.

Jos jo naperona oppii sen ehdollisuuden niin tietysti aina etsii sitä tapaa olla hyväksytty.

Tai sit tää perus, että koulussa on kiusattu jos on väärät vaatteet. Sit ostat reebokin verkkarit ja oho, kaikki on sun kavereita. Helppo homma. Paitsi että muut nauroi kun sanoin bilsan olevan kivoin oppiaine, parempi sanoa jatkossa liikunta kun muutkin sanoo... jne. Jos on kokenut jotain hylkäämistä vanhemmiltaan niin saattaa etsiä epätoivoisesti hyväksyntää muilta ihmisiltä.

Isänsä kanssa ottanut yhteen ja ollut ennemminkin rajojen rikkoja kuin kiltti poika. On soittanut bändissä joka on ollut suht tunnettu omalla alueellaan. Ehkä sitten liittyy jotenkin siihen. Tuppaan unohtamaan, että joku pitäisi itseään "kuuluisuutena". Eli hän mahdollisesti entisenä esiintyjänä pitää huolta "maineestaan". Hän on siis menneisyytensä vanki. Onko tässä mitään logiikkaa?

Sinä annat niin vähän tietoja kuin mahdollista, jolloin me muut arvaillaan ja mennään jopa täysin väärän aihepiirin puolelle. Olisiko itselläsi antaa jotain esimerkkiä mitä tämä tyyppi siis on tehnyt, miksi oletat hänen yrittävän miellyttää muita ja miksi se häiritsee sinua.

Päästäisiin nopeammin asiaan jos olisi jotain tarkempaa tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä lapsuudessa hänen saamansa rakkaus ja huomio on ollut ehdollista? Hän on hyvä ja kiltti poika, jos toimii tietyllä tavalla. Jos toimii toisin niin vanhemman suhtautuminen on kylmä tai paheksuva. Monet vanhemmat tekee tätä ihan tiedostamattaan tai luulevat jopa sen tekevän lapselle hyvää, että "kasvatetaan" johonkin tiettyyn suuntaan.

Jos jo naperona oppii sen ehdollisuuden niin tietysti aina etsii sitä tapaa olla hyväksytty.

Tai sit tää perus, että koulussa on kiusattu jos on väärät vaatteet. Sit ostat reebokin verkkarit ja oho, kaikki on sun kavereita. Helppo homma. Paitsi että muut nauroi kun sanoin bilsan olevan kivoin oppiaine, parempi sanoa jatkossa liikunta kun muutkin sanoo... jne. Jos on kokenut jotain hylkäämistä vanhemmiltaan niin saattaa etsiä epätoivoisesti hyväksyntää muilta ihmisiltä.

Isänsä kanssa ottanut yhteen ja ollut ennemminkin rajojen rikkoja kuin kiltti poika. On soittanut bändissä joka on ollut suht tunnettu omalla alueellaan. Ehkä sitten liittyy jotenkin siihen. Tuppaan unohtamaan, että joku pitäisi itseään "kuuluisuutena". Eli hän mahdollisesti entisenä esiintyjänä pitää huolta "maineestaan". Hän on siis menneisyytensä vanki. Onko tässä mitään logiikkaa?

Sinä annat niin vähän tietoja kuin mahdollista, jolloin me muut arvaillaan ja mennään jopa täysin väärän aihepiirin puolelle. Olisiko itselläsi antaa jotain esimerkkiä mitä tämä tyyppi siis on tehnyt, miksi oletat hänen yrittävän miellyttää muita ja miksi se häiritsee sinua.

Päästäisiin nopeammin asiaan jos olisi jotain tarkempaa tietoa.

En halua hänen koko elämäänsä levitellä palstalla. Asia selvisi minulle jo ihan niiden vastausten perusteella joita sain. Sain sen verran uutta näkökulmaa, että palaset loksahtivat kohdalleen. Jos en olisi saanut "vääriä" vastauksia niin en olisi tajunnut. Asia kiinnosti muidenkin kohdalla, ei vain tuon ex-ihastuksen.