Selittäkää: Ihmiset jotka katsovat itseään ulkopuolelta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä lapsuudessa hänen saamansa rakkaus ja huomio on ollut ehdollista? Hän on hyvä ja kiltti poika, jos toimii tietyllä tavalla. Jos toimii toisin niin vanhemman suhtautuminen on kylmä tai paheksuva. Monet vanhemmat tekee tätä ihan tiedostamattaan tai luulevat jopa sen tekevän lapselle hyvää, että "kasvatetaan" johonkin tiettyyn suuntaan.

Jos jo naperona oppii sen ehdollisuuden niin tietysti aina etsii sitä tapaa olla hyväksytty.

Tai sit tää perus, että koulussa on kiusattu jos on väärät vaatteet. Sit ostat reebokin verkkarit ja oho, kaikki on sun kavereita. Helppo homma. Paitsi että muut nauroi kun sanoin bilsan olevan kivoin oppiaine, parempi sanoa jatkossa liikunta kun muutkin sanoo... jne. Jos on kokenut jotain hylkäämistä vanhemmiltaan niin saattaa etsiä epätoivoisesti hyväksyntää muilta ihmisiltä.

Isänsä kanssa ottanut yhteen ja ollut ennemminkin rajojen rikkoja kuin kiltti poika. On soittanut bändissä joka on ollut suht tunnettu omalla alueellaan. Ehkä sitten liittyy jotenkin siihen. Tuppaan unohtamaan, että joku pitäisi itseään "kuuluisuutena". Eli hän mahdollisesti entisenä esiintyjänä pitää huolta "maineestaan". Hän on siis menneisyytensä vanki. Onko tässä mitään logiikkaa?

Sinä annat niin vähän tietoja kuin mahdollista, jolloin me muut arvaillaan ja mennään jopa täysin väärän aihepiirin puolelle. Olisiko itselläsi antaa jotain esimerkkiä mitä tämä tyyppi siis on tehnyt, miksi oletat hänen yrittävän miellyttää muita ja miksi se häiritsee sinua.

Päästäisiin nopeammin asiaan jos olisi jotain tarkempaa tietoa.

En halua hänen koko elämäänsä levitellä palstalla. Asia selvisi minulle jo ihan niiden vastausten perusteella joita sain. Sain sen verran uutta näkökulmaa, että palaset loksahtivat kohdalleen. Jos en olisi saanut "vääriä" vastauksia niin en olisi tajunnut. Asia kiinnosti muidenkin kohdalla, ei vain tuon ex-ihastuksen.

Tuskin tässä tarvitaan koko elämän yksityiskohtia. Enemmänkin "minulle hän sanoi kahden kesken tykkäävänsä James Bondista. Muiden kavereiden kesken kuitenkin huusi aina suu vaahdossa kuinka Bond on maailman noloin". Tai "hän osti aina samat vaatteet kuin Harry Stylelilla oli jossain lehtikuvassa. Käytti tuhansia euroja ollakseen look alike". Vai kenties "puhuimme tuntikausia loputtomia keskusteluja siitä mitä muut ehkä ajattelivat hänestä. Hän oli melkein vainoharhainen ja intti jatkuvasti että mitä jos Mirja luulee minun olevan köyhä kun en ostanut kalliimpaa erikoiskahvia vaan halusin tavallista juhla mokkaa".