Media taas vauhdissa: ekstrovertit kestävät korona-ajan hyvin, introvertit ovat pelokkaita hysteerisiä hulluja

Mielestäni oli ihan hyvä kirjoitus. Varsinkin jutun loppuosa. Ihan asiallinen.

Miksi jotkut hermostuivat tästä.

Vierailija kirjoitti:

Psychologists are not wise enough to be psychists kirjoitti:

Eipä kukaan ole koskaan joko tai, vaan nämä intro- ja extroversiotkin vain dimensiolla jossain kohtaa. Artikkelissa sivutaan hieman McRaen Big Five eli viittä suurta persoonan piirrettä ja niistä tutkimusnäyttöä löytyy lähinnä neuroottisuuteen, kaikki muut ovat aikalailla heikoilla vesillä. Neuroottisuus lisää stressiä ja stressi tuhoaa ihmistä psykosomaattisesti.

Copingia eli suhtautumista siihen miten maailman kolauksista palaa takaisin normaaliin tilaan voi toki harjoitella, mutta se edellyttää aiempia kokemuksia ja mahdollisesti jonkun neuvoja siitä miten vaikeista tilanteista selvitään. Nykyisin tätä hiljaista tietoa, eli isovanhemmilta saakka valunutta perimätietoa ei vain enää ole, siksi ihmiset ovat tässäkin asiassa uusavuttomia ja kaipaavat psykologien apua sellaisiin asioihin, joista ihminen on selvinnyt ennen luonnollisesti. Sitten kun psykologeja ei riitä, tyrkytetään lääkettä sumentamaan mieli, ettei vaan paha olo johda töistä poissaoloon.

Juuri näin. Pitäisikin tutkia miten sukupolvien ketjun täydellinen katkeaminen on vaikuttanut mt ongelmiin. Syy ei ole sinällään lapsiperheiden vaan isovanhempien. Meillä kummatkaan isovanhemmat ei viitsi olla missään yhteydessä lapsiinsa tai lastenlapsiin, kun haluavat elää vain itseään varten. Ihan suoraan siis sanoivat että lapsenlapset ei kiinnosta tipan vertaa vaan nyt eletään ja nautitaan itse.

Tämä johtuu siitä, että yhteisöllinen (sosiaalinen, melkein kommunistinen) yhteiskunta on muutettu yksilökeskeiseksi (kapitalistinen, konservatiivinen).  Ennen puhallettiin yhteen hiileen ja koska lapsia kuoli paljon, piti tehdä useita, jotta edes yksi jatkaisi sukua. Nykyisin jokainen kilpailee toisia vastaan ja koska lapsia ei kuole juuri ollenkaan, ei lapsiin tarvitse panostaa.

Yksilökeskeinen yhteiskunta kuluttaa myös enemmän. Mitä enemmän ihmiset asuvat yksin, sitä enemmän ihmiset joutuvat ostamaan sellaisia asioita, joita voisi ihan hyvin käyttää yhdessä.

Kulutus on se joka pitää kapitalistisen yhteiskunnan pystyssä ja tässä muutoksessa, jossa toisaalta pitää kilpailla toisia ihmisiä vastaan (eli saada toinen ihminen näyttämään huonommalta kuin itse olet) ja toisaalta pitäisi tulla toisten kanssa toimeen, on todella jakomielinen.

Tämä juttuhan oli hyvä: https://yle.fi/uutiset/3-11335212

"Vaikka toimii kuten auktoriteetit sanovat ja vie lapsensa kouluun, tämä voidaan tuomita. Jan-Henry Stenbergin mukaan kyse on paheksujan tunnesäätelyn vaikeudesta.

On helpompi tunnistaa ja kestää suuttumusta ja ärtymystä, kuin pelkoa ja avottomuutta. Tällöin on helpompi sanoa, että just sun kaltaisten itsekkäiden ihmisten takia ollaan kohta vielä toisessa aallossa ja kärsitään kaikki.

Aggressio on käytännössä aina pettymystä, pelkoa tai surua, ellei kyse ole pahasta aivojen biokemiallisesta häiriötilanteesta."

Vastaa täysin kokemuksiani koronahysteerikoista tällä palstalla.

Sehän on selvää että ne jotka toivovat että rajoituksia ei pureta pelkäävät. Kaikki se johtuu vain pelosta, ja jotkut ihmiset ovat niin lukkiutuneet tähän pelkoonsa kotona ollessaan että eivät pääse siitä enää pois. Tiedossa on paljon mielenterveysongelmia :/

Tulee mieleeni, ihan aasinsiltana, monet nämä kirjoitukset täällä kannattaako olla tai tyydytkö olemaan jossain suhteessa.

Siinäkin tulee suuria eroja vastauksissa. Jotkut sanovat ei missään tapauksessa, jotkut miksi ei, mitä vikaa on tyytymisessä, mitä ihmettä haikailette. Jotkut ovat siltä väliltä.

Nykin tuntuu, että jotkut tyytyvät tähän eristykseen, jotkut kokevat sen ahdistavaksi ja rajoittavan yksilönvapautta, ottavat myös huomioon muut seikat kuin itsensä joihin eristys vaikuttaa, murehtivät ihan yhteiskunnallisesta tasosta. Jotkut seilaavat siinä välissä.

Enemmän kuin introvertti/ekstrovertti-jakoa luulen, että ihmisen oma ajatusmaailma ja elämänkatsomus ratkaisee. Jos on ennenkin tottunut olemaan vain pienissä ympyröissä ja tyytyy siihen ei tosiaan elämä ole muuttunut tai muutu.

Mutta jos on tottunut tapaamaan ihmisiä, on osallistunut kodin ulkopuolella asioihin ja vaikuttamaan niihin on vaikeampi nyt tyytyä ja tottua tähän tilanteeseen.

On siis vähän niinkuin tyytyjät ja ei tyytyjät. Ja siltä väliltä.

Kyllästynyt. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllästynyt. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistikohan kukaan kertoa näillä terapeuteille ennen pohdintoja, että vaikka rajoituksia puretaan, korona ei ole poistunut mihinkään, yhtään kukaan - sen paremmin introvertti kuin ekstrovertti - ei voi palata normaaliarkeen (ainakaan vaarantamatta omaa ja muiden terveyttä) ja rajoitusten lieventämisen jälkeen ihan jokaisella vertillä on entistä suurempi riski sairastua itse ja sairastuttaa muita? Eli onko terve varovaisuus ja omasta ja muiden terveydestä huolehtiminen nyt oikeasti yht'äkkiä turhaa neuroottisuutta ja ahdistuneisuutta, vai olisiko ehkä sittenkin niin, että nämä riemumielillä normaaliarkeen kirmaamassa olevat eivät ole käsittäneet tilanteen vakavuutta, vaan oikeasti luulevat epidemian olevan nyt ohi ja kaikkien turvassa?

Olen lopen kyllästynyt teihin neurootikkoihin. Pysykää kotonanne, jos pelottaa. Minä jatkan elämääni niin kuin ennenkin.

Näin se evoluutio näköjään vain edelleen toimii etenkin poikkeustilanteissa. Tyhmät kirmaavat vapaaehtoisesti hankkimaan tartunnan ja karsivat rivistöään, fiksut pysyttelevät terveinä ja epidemian laanuttua ja rokotteen tultua saataville jatkavat elämäänsä mukavasti.

Koronaan kuolleita on puolet vähemmän kuin kausi-influenssaan kuolleita. Kuolleiden keski-ikä on 84 vuotta, vaikka Suomessa kuollaan keskimäärin 81-vuotiaana. Nyt vähän valoja päälle siellä!

Niin tähän mennessä. Koronakuolleisuus ei valitettavasti ole vielä ns. taputeltu. 

Huoleton kirjoitti:

Noin näyttää olevan. Introvertiksi itseään kutsuvat työttömät, mielisairaat, ihmiskammoiset ja muut syrjäytyneet ovat yrittäneet koronalla perustella itselleen sohvalla homehtumisen hyödyllisyyttä.

Sen sijaan me eksrovertit olemme jatkaneet elämäämme kuin ennenkin.

Minä olen introvertti ja olen huolestuneena ja tympääntyneenä huomannut tuon ilmiön, että ihmiset joilla on ihan muita ongelmia ja luonteenpiirteitä vetoavat nyt introversioon. Introversio EI ole ihmisvihaa, se EI ole sosiaalisten tilanteiden pelkoa eikä se ole edes ujoutta. Introversio ei ole sitä, ettei uskalleta vastata puhelimeen tai kuljetaan julkisilla paikoilla kuulokkeet korvialla, ettei kukaan vaan puhuttelisi.  Introversio ei ole kaverittomuuttakaan. Se on vain ja ainoastaan sitä, että sosiaaliset tilanteet rasittavat pikemmin kuin voimauttavat ja siksi kaipaa omaa aikaa ja lepoa enemmän kuin ekstrovertit.

Psychologists are not wise enough to be psychists kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psychologists are not wise enough to be psychists kirjoitti:

Eipä kukaan ole koskaan joko tai, vaan nämä intro- ja extroversiotkin vain dimensiolla jossain kohtaa. Artikkelissa sivutaan hieman McRaen Big Five eli viittä suurta persoonan piirrettä ja niistä tutkimusnäyttöä löytyy lähinnä neuroottisuuteen, kaikki muut ovat aikalailla heikoilla vesillä. Neuroottisuus lisää stressiä ja stressi tuhoaa ihmistä psykosomaattisesti.

Copingia eli suhtautumista siihen miten maailman kolauksista palaa takaisin normaaliin tilaan voi toki harjoitella, mutta se edellyttää aiempia kokemuksia ja mahdollisesti jonkun neuvoja siitä miten vaikeista tilanteista selvitään. Nykyisin tätä hiljaista tietoa, eli isovanhemmilta saakka valunutta perimätietoa ei vain enää ole, siksi ihmiset ovat tässäkin asiassa uusavuttomia ja kaipaavat psykologien apua sellaisiin asioihin, joista ihminen on selvinnyt ennen luonnollisesti. Sitten kun psykologeja ei riitä, tyrkytetään lääkettä sumentamaan mieli, ettei vaan paha olo johda töistä poissaoloon.

Juuri näin. Pitäisikin tutkia miten sukupolvien ketjun täydellinen katkeaminen on vaikuttanut mt ongelmiin. Syy ei ole sinällään lapsiperheiden vaan isovanhempien. Meillä kummatkaan isovanhemmat ei viitsi olla missään yhteydessä lapsiinsa tai lastenlapsiin, kun haluavat elää vain itseään varten. Ihan suoraan siis sanoivat että lapsenlapset ei kiinnosta tipan vertaa vaan nyt eletään ja nautitaan itse.

Tämä johtuu siitä, että yhteisöllinen (sosiaalinen, melkein kommunistinen) yhteiskunta on muutettu yksilökeskeiseksi (kapitalistinen, konservatiivinen).  Ennen puhallettiin yhteen hiileen ja koska lapsia kuoli paljon, piti tehdä useita, jotta edes yksi jatkaisi sukua. Nykyisin jokainen kilpailee toisia vastaan ja koska lapsia ei kuole juuri ollenkaan, ei lapsiin tarvitse panostaa.

Yksilökeskeinen yhteiskunta kuluttaa myös enemmän. Mitä enemmän ihmiset asuvat yksin, sitä enemmän ihmiset joutuvat ostamaan sellaisia asioita, joita voisi ihan hyvin käyttää yhdessä.

Kulutus on se joka pitää kapitalistisen yhteiskunnan pystyssä ja tässä muutoksessa, jossa toisaalta pitää kilpailla toisia ihmisiä vastaan (eli saada toinen ihminen näyttämään huonommalta kuin itse olet) ja toisaalta pitäisi tulla toisten kanssa toimeen, on todella jakomielinen.

Loistavasti tiivistetty tästä kilpailu- ja kulutusyhteiskunnasta!

Kukaan ei tällä hetkellä tiedä koronan kestoa ja kuolleisuusastetta.

Siinä asiassa me olemme kaikki samassa tilanteessa.

Mutta silti tässä kaikille samassa tilanteessa käyttäydymme erilailla persoonakohtaisesti. Myös elämäntilanne, ikä, trveystilanne jne. ratkaisee paljon.

Mutta silti myös samassa elämäntilanteessa olevat käyttäytyvät eri tavoilla. Eli edelleen ihmisen persoona ja totutut käytösmallit vaikuttavat tähän nyt elettävään tilanteeseen.

Muuten sanoisin, että artikkeli oli asiallinen.

YLEn artikkelissa mielenkiintoista on se, että siinä esiintyy jossain määrin sama ilmiö, jota näkee paljon poliittisessa keskusteluissa tälläkin palstalla. Sen sijaan että käsiteltäisiin itse asiaa ja argumentteja, joilla sitä puolustetaan/vastustetaan, siirretään keskustelu itse asiasta sitä kannattaviin/vastustaviin ihmisiin ja (usein heikkotasoiseen) psykologiaan.

Vierailija kirjoitti:

Huoleton kirjoitti:

Noin näyttää olevan. Introvertiksi itseään kutsuvat työttömät, mielisairaat, ihmiskammoiset ja muut syrjäytyneet ovat yrittäneet koronalla perustella itselleen sohvalla homehtumisen hyödyllisyyttä.

Sen sijaan me eksrovertit olemme jatkaneet elämäämme kuin ennenkin.

Minä olen introvertti ja olen huolestuneena ja tympääntyneenä huomannut tuon ilmiön, että ihmiset joilla on ihan muita ongelmia ja luonteenpiirteitä vetoavat nyt introversioon. Introversio EI ole ihmisvihaa, se EI ole sosiaalisten tilanteiden pelkoa eikä se ole edes ujoutta. Introversio ei ole sitä, ettei uskalleta vastata puhelimeen tai kuljetaan julkisilla paikoilla kuulokkeet korvialla, ettei kukaan vaan puhuttelisi.  Introversio ei ole kaverittomuuttakaan. Se on vain ja ainoastaan sitä, että sosiaaliset tilanteet rasittavat pikemmin kuin voimauttavat ja siksi kaipaa omaa aikaa ja lepoa enemmän kuin ekstrovertit.

TÄMÄ!

(Meidän tytöstä ei kukaan ikinä usko, että hän on introvertti. On joukkueensa kapteeni, se, joka luokassaan on kaikkien kaveri eikä todellakaan yksi niistä hiljaisimmista jne. Eiväthän nämä muut ihmiset ole koskaan näkemässä häntä kotona huoneen ovi kiinni tai kuulokkeet päässä lenkillä, jotta saa olla hetken itsekseen)

Tietynlaiset ihmiset, ehkä ADHD piirteiset väheksyivät alussa kovin ja haukkuivat muita hysteerisiksi ja vetosivat influenssaan. Ehkä heille on vaikeampi hahmottaa kokonaisuuksia.

Psychologists are not wise enough to be psychists kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psychologists are not wise enough to be psychists kirjoitti:

Eipä kukaan ole koskaan joko tai, vaan nämä intro- ja extroversiotkin vain dimensiolla jossain kohtaa. Artikkelissa sivutaan hieman McRaen Big Five eli viittä suurta persoonan piirrettä ja niistä tutkimusnäyttöä löytyy lähinnä neuroottisuuteen, kaikki muut ovat aikalailla heikoilla vesillä. Neuroottisuus lisää stressiä ja stressi tuhoaa ihmistä psykosomaattisesti.

Copingia eli suhtautumista siihen miten maailman kolauksista palaa takaisin normaaliin tilaan voi toki harjoitella, mutta se edellyttää aiempia kokemuksia ja mahdollisesti jonkun neuvoja siitä miten vaikeista tilanteista selvitään. Nykyisin tätä hiljaista tietoa, eli isovanhemmilta saakka valunutta perimätietoa ei vain enää ole, siksi ihmiset ovat tässäkin asiassa uusavuttomia ja kaipaavat psykologien apua sellaisiin asioihin, joista ihminen on selvinnyt ennen luonnollisesti. Sitten kun psykologeja ei riitä, tyrkytetään lääkettä sumentamaan mieli, ettei vaan paha olo johda töistä poissaoloon.

Juuri näin. Pitäisikin tutkia miten sukupolvien ketjun täydellinen katkeaminen on vaikuttanut mt ongelmiin. Syy ei ole sinällään lapsiperheiden vaan isovanhempien. Meillä kummatkaan isovanhemmat ei viitsi olla missään yhteydessä lapsiinsa tai lastenlapsiin, kun haluavat elää vain itseään varten. Ihan suoraan siis sanoivat että lapsenlapset ei kiinnosta tipan vertaa vaan nyt eletään ja nautitaan itse.

Tämä johtuu siitä, että yhteisöllinen (sosiaalinen, melkein kommunistinen) yhteiskunta on muutettu yksilökeskeiseksi (kapitalistinen, konservatiivinen).  Ennen puhallettiin yhteen hiileen ja koska lapsia kuoli paljon, piti tehdä useita, jotta edes yksi jatkaisi sukua. Nykyisin jokainen kilpailee toisia vastaan ja koska lapsia ei kuole juuri ollenkaan, ei lapsiin tarvitse panostaa.

Yksilökeskeinen yhteiskunta kuluttaa myös enemmän. Mitä enemmän ihmiset asuvat yksin, sitä enemmän ihmiset joutuvat ostamaan sellaisia asioita, joita voisi ihan hyvin käyttää yhdessä.

Kulutus on se joka pitää kapitalistisen yhteiskunnan pystyssä ja tässä muutoksessa, jossa toisaalta pitää kilpailla toisia ihmisiä vastaan (eli saada toinen ihminen näyttämään huonommalta kuin itse olet) ja toisaalta pitäisi tulla toisten kanssa toimeen, on todella jakomielinen.

Ehkä yksilökeskeiselle yhteiskunnalle on ollut tarvetta. Aikaisemmin yhteisöissä oli aina joku tai jotkut jotka määräilivät kuinka toisten kuuluu elää ja mitä heidän pitää tehdä kysymättä tältä pienelrä yksilöltä sopiiko se hänelle. Ihmiset nyt vaan haluavat päättää omista asioistaan itse ja vaikuttaa elämänsä kulkuun. Eihän se aina toteudu mutta ei voi muita syyttää. Kolhoosielämä ja -asuminen ei nyt vaan sovi kaikille.

Mitäpä kun monissa meissä on molempia puolia, kultaisen keskitien porukkaa? Voisiko virukseen suhtautuminen johtua monista muistakin asioista? En katsoisi suoraan rohkeuden olevan ainakaan hyvä asia tässä asiassa, enkä pelokkuuden(terveen sellaisen) olevan huono juttu. Jos taas haetaan tarkoituksella viruksen leviämistä, niin silloinhan tilanne on toinen.

Extrovertit vs introvertit, joku on taas keksinyt kivoja sanoja.ihminen on yksilö, unohtamaan luokittelut!

Kuvittelen omaa elämääni, olen asunut yksin ja hoitanut sekä päättänyt asioistani yli kymmenen viimeistä vuotta.

Jos elettaisi kuin ennenvanhaan, eli kylä- ja sukuyhteisössä, niin joku suvun vanhin tai joku muuten vahva persoona olisi päättänyt miten eletään ja miten minä elän ja on sopivaa eronneelle naiselle. Jolla ei ole uutta miestä. Olisin vielä ehkä ollut pakotettu ottamaan joku muiden katsoma ja valitsema sopiva mies. Olisin myös ollut pohjasakkaa ja joutunut melko varmaan tekemään palkatonta työtä yhteisön hyväksi. Asunut niinkuin muiden nurkissa jne.

Myös vanhukset, sairaat, vammaiset olisivat muiden nurkissa, tekisivät töitä, vahtisivat lapsia jne. Niin kauan kuin hiukankaan jaksavat.

Sitten siirrettäisiin vaivaistaloon tai johonkin loukkoon pois silmistä.

Tämä nyt siis kerrotusta yhteisöelämisestä eräs esimerkki.

Psykologit eivät nyt osaa asettua perussairaat kenkiin. Ei ole väliä onko intro tai ekstro jos on sellainen kroppa, että koronaan sairastuminen olisi varma kuolema.

Eiköhän se ole ennemminkin juuri toisinpäin.

Tosin resilienssi taitaa olla määräävämpi ominaisuus tässäkin. Jotkut osaavat joustaa tilanteiden mukaan, kun taas jotkut jääräävät ja rälläävät samalla mallilla aina vaan, järjestä viis.

Kyllästynyt. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllästynyt. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistikohan kukaan kertoa näillä terapeuteille ennen pohdintoja, että vaikka rajoituksia puretaan, korona ei ole poistunut mihinkään, yhtään kukaan - sen paremmin introvertti kuin ekstrovertti - ei voi palata normaaliarkeen (ainakaan vaarantamatta omaa ja muiden terveyttä) ja rajoitusten lieventämisen jälkeen ihan jokaisella vertillä on entistä suurempi riski sairastua itse ja sairastuttaa muita? Eli onko terve varovaisuus ja omasta ja muiden terveydestä huolehtiminen nyt oikeasti yht'äkkiä turhaa neuroottisuutta ja ahdistuneisuutta, vai olisiko ehkä sittenkin niin, että nämä riemumielillä normaaliarkeen kirmaamassa olevat eivät ole käsittäneet tilanteen vakavuutta, vaan oikeasti luulevat epidemian olevan nyt ohi ja kaikkien turvassa?

Olen lopen kyllästynyt teihin neurootikkoihin. Pysykää kotonanne, jos pelottaa. Minä jatkan elämääni niin kuin ennenkin.

Näin se evoluutio näköjään vain edelleen toimii etenkin poikkeustilanteissa. Tyhmät kirmaavat vapaaehtoisesti hankkimaan tartunnan ja karsivat rivistöään, fiksut pysyttelevät terveinä ja epidemian laanuttua ja rokotteen tultua saataville jatkavat elämäänsä mukavasti.

Koronaan kuolleita on puolet vähemmän kuin kausi-influenssaan kuolleita. Kuolleiden keski-ikä on 84 vuotta, vaikka Suomessa kuollaan keskimäärin 81-vuotiaana. Nyt vähän valoja päälle siellä!

Ei keski-ikä, vaan mediaani. Tälla tavallakin media manipuloi ihmisiä, kun eivät teidä keskiarvon ja mediaanin eroa. Kuolleiden keski-ikää ei ole kerrottu, jostain syystä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllästynyt. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistikohan kukaan kertoa näillä terapeuteille ennen pohdintoja, että vaikka rajoituksia puretaan, korona ei ole poistunut mihinkään, yhtään kukaan - sen paremmin introvertti kuin ekstrovertti - ei voi palata normaaliarkeen (ainakaan vaarantamatta omaa ja muiden terveyttä) ja rajoitusten lieventämisen jälkeen ihan jokaisella vertillä on entistä suurempi riski sairastua itse ja sairastuttaa muita? Eli onko terve varovaisuus ja omasta ja muiden terveydestä huolehtiminen nyt oikeasti yht'äkkiä turhaa neuroottisuutta ja ahdistuneisuutta, vai olisiko ehkä sittenkin niin, että nämä riemumielillä normaaliarkeen kirmaamassa olevat eivät ole käsittäneet tilanteen vakavuutta, vaan oikeasti luulevat epidemian olevan nyt ohi ja kaikkien turvassa?

Olen lopen kyllästynyt teihin neurootikkoihin. Pysykää kotonanne, jos pelottaa. Minä jatkan elämääni niin kuin ennenkin.

Näin se evoluutio näköjään vain edelleen toimii etenkin poikkeustilanteissa. Tyhmät kirmaavat vapaaehtoisesti hankkimaan tartunnan ja karsivat rivistöään, fiksut pysyttelevät terveinä ja epidemian laanuttua ja rokotteen tultua saataville jatkavat elämäänsä mukavasti.

Nopein aikatalu rokotteelle on noin vuosi. Ei se mene niinkuin elokuvissa, että hassu tohtori keksii rokotteen autotallissa ja viikon päästä hän pelastaa koko maailman.

KYSYMYS: Olenko aivan väärässä, kun väitän, että suurin osa tartunnan saaneista selviää oireettomasti tai vähillä oireilla. Ja että tauti on vaarallinen lähinnä riskiryhmille. Ja myöskin, iso osa ei edes saa sitä tartuntaa.

Kumotkaa nämä väitteeni.

Juuri tänään oli Hesarissa haastateltu näitä nuoria, hyväkuntoisia, jotka lieväoireisina olivat päässeet helpolla virallisen tautikuvan määritelmän mukaan. Paitsi että vielä pari kuukautta sairastumisen jälkeen olivat ihan rapakunnossa, entinen aktiiviliikkuja ei jaksa vieläkään edes hölkätä 5 km matkaa kävelemättä välillä ja toiselta meni pari kuukautta, ennen kuin pystyi palaamaan edes osin töihin. Kukaan ei tiedä vielä pitkäaikaisvaikutuksia ja nuoret, hyväkuntoisetkin voivat kuolla. Minun puolestani saat rauhassa pelata venäläistä rulettia omalla terveydelläsi, mutta ongelma on siinä, että jos oikeasti elät kuten ennenkin, pelaat venäläistä rulettia myös todella monen muun terveydellä. Minä en ehdoin tahdoin halua altistaa itseäni sairaudelle, johon voin potentiaalisesti kuolla tai joka voi ajaa minut niin heikkoon kuntoon, että saan käyttää seuraavan vuoden lopulliseen  toipumiseen entiseen kuntooni, jos toivun ennalleen silloinkaan. Puhumattakaan siitä, että oireettomana ja huolettoma eläen altistaisin jokun muun (etenkään itselleni tärkeän) ihmisen tuolle kohtalolle.