Media taas vauhdissa: ekstrovertit kestävät korona-ajan hyvin, introvertit ovat pelokkaita hysteerisiä hulluja

Mitä tämä jatkuva ulina palstalla introverteista ja ekstroverteista on? Kiinnostaako ihmisiä todella niin paljon itsensä määritteleminen noihin ryhmiin ja sen jatkuva vatvominen. En vain ymmärrä tätä.

Introvertti kääntää kylkeä ja pieraisee tällaiselle "uutiselle"

Zinc

Tuolta se näyttää, kun vedetään mutkat suoraksi. Kompleksiseen aiheeseen on löydetty simppeli ratkaisu. Kertoo kaiken näistä "asiantuntijoista".

Minusta taas tuntuu, että introvertti jatkaa valitsemallaan tiellä, ja ihmettelee, että mikä poikkeustila, kun tällaistahan elämä on muutenkin (meillä on enemmän tai vähemmän introverttipiirteisiä koko perhe).

Noin näyttää olevan. Introvertiksi itseään kutsuvat työttömät, mielisairaat, ihmiskammoiset ja muut syrjäytyneet ovat yrittäneet koronalla perustella itselleen sohvalla homehtumisen hyödyllisyyttä.

Sen sijaan me eksrovertit olemme jatkaneet elämäämme kuin ennenkin.

Eipä kukaan ole koskaan joko tai, vaan nämä intro- ja extroversiotkin vain dimensiolla jossain kohtaa. Artikkelissa sivutaan hieman McRaen Big Five eli viittä suurta persoonan piirrettä ja niistä tutkimusnäyttöä löytyy lähinnä neuroottisuuteen, kaikki muut ovat aikalailla heikoilla vesillä. Neuroottisuus lisää stressiä ja stressi tuhoaa ihmistä psykosomaattisesti.

Copingia eli suhtautumista siihen miten maailman kolauksista palaa takaisin normaaliin tilaan voi toki harjoitella, mutta se edellyttää aiempia kokemuksia ja mahdollisesti jonkun neuvoja siitä miten vaikeista tilanteista selvitään. Nykyisin tätä hiljaista tietoa, eli isovanhemmilta saakka valunutta perimätietoa ei vain enää ole, siksi ihmiset ovat tässäkin asiassa uusavuttomia ja kaipaavat psykologien apua sellaisiin asioihin, joista ihminen on selvinnyt ennen luonnollisesti. Sitten kun psykologeja ei riitä, tyrkytetään lääkettä sumentamaan mieli, ettei vaan paha olo johda töistä poissaoloon.

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas tuntuu, että introvertti jatkaa valitsemallaan tiellä, ja ihmettelee, että mikä poikkeustila, kun tällaistahan elämä on muutenkin (meillä on enemmän tai vähemmän introverttipiirteisiä koko perhe).

Sitä minäkin, ekstrovertithan ne ovat niitä levottomia hysteerikkoja, jotka eivät pärjää hetkeäkään paikoillaan.

Muistikohan kukaan kertoa näillä terapeuteille ennen pohdintoja, että vaikka rajoituksia puretaan, korona ei ole poistunut mihinkään, yhtään kukaan - sen paremmin introvertti kuin ekstrovertti - ei voi palata normaaliarkeen (ainakaan vaarantamatta omaa ja muiden terveyttä) ja rajoitusten lieventämisen jälkeen ihan jokaisella vertillä on entistä suurempi riski sairastua itse ja sairastuttaa muita? Eli onko terve varovaisuus ja omasta ja muiden terveydestä huolehtiminen nyt oikeasti yht'äkkiä turhaa neuroottisuutta ja ahdistuneisuutta, vai olisiko ehkä sittenkin niin, että nämä riemumielillä normaaliarkeen kirmaamassa olevat eivät ole käsittäneet tilanteen vakavuutta, vaan oikeasti luulevat epidemian olevan nyt ohi ja kaikkien turvassa?

No ei nyt ihan noinkaan. Jutun pointti oli kuitenkin se, että asiassa on yksilöllisiä eroja ja pohdittiin miksi niitä on.  Olen itse introvertti ja tämä tilanne ei ole hirveästi muuttanut elämääni, en oikein tiedä mitä ajattelen rajoitusten purkamisesta, koska molemmissa teorioissa on pointtinsa. Uskon kuitenkin myös että panikoimalla ei ainakaan tule aikaiseksi mitään järkevää.

Meillä on työpaikalla hyvä sekoitus intro-ja ekstroverttejä ja sanoisin että tuon ominaisuuden perusteella ei kyllä mitään jakoa voi tehdä. Enemmänkin näkisin että ihmiset, joille muutokset ovat yleensäkin vaikeita asioita, reagoivat tähän voimakkaimmin. Meidän vastarannan kiiskemme jäi juuri burn out -lomalle, koska elämä kävi raskaaksi. Merkit tähän olivat ilmassa, koska jokaisessa palaverissa on kuultu minuuttitolkulla valitusta milloin mistäkin asiasta.

Päinvastoinhan tuo on näyttänyt olevan.

Tämä on sitä samaa rummutusta nyt kokoajan yleltä, eilenkin oli kaksi huru-ukkoa kutsuttu a-studioon selittämään ettei korona ole kummoinenkaan tauti, eikä sitä ole oikein missäänpäin Suomea, eikä lapset sitä saa tai tartuta päläpälä.

Eikö viime viikolla ollut jossakin uutinen, jossa kerrottiin täsmälleen päinvastaista?

Vierailija kirjoitti:

Muistikohan kukaan kertoa näillä terapeuteille ennen pohdintoja, että vaikka rajoituksia puretaan, korona ei ole poistunut mihinkään, yhtään kukaan - sen paremmin introvertti kuin ekstrovertti - ei voi palata normaaliarkeen (ainakaan vaarantamatta omaa ja muiden terveyttä) ja rajoitusten lieventämisen jälkeen ihan jokaisella vertillä on entistä suurempi riski sairastua itse ja sairastuttaa muita? Eli onko terve varovaisuus ja omasta ja muiden terveydestä huolehtiminen nyt oikeasti yht'äkkiä turhaa neuroottisuutta ja ahdistuneisuutta, vai olisiko ehkä sittenkin niin, että nämä riemumielillä normaaliarkeen kirmaamassa olevat eivät ole käsittäneet tilanteen vakavuutta, vaan oikeasti luulevat epidemian olevan nyt ohi ja kaikkien turvassa?

Olen lopen kyllästynyt teihin neurootikkoihin. Pysykää kotonanne, jos pelottaa. Minä jatkan elämääni niin kuin ennenkin.

Omassa perhepiirissäni introvertit ovat pärjänneet parhaiten, heille kotiin lukkiutuminen ja sosiaalinen etäisyys ei ole mikään poikkeustilanne. Sen sijaan ekstrovertit ovat olleet psyykkisesti todella lujilla, kun eivät pääse näkemään kavereita ja saamaan kaipaamaansa energiaa lähikontakteista.

Olen itse ekstrovertti, mutta minulla on aivot. Kun yhteiskunta avataan ja tartunnat lähtevät hurjaan nousuun, niin en todellakaan lähde shoppailemaan tai tapaamaan ihmisiä! Aion vähentää kulutusta entisestään. Laskin, että käyn nyt toukokuun aikana yhden kerran kaupassa. Syön paljon vähemmän ja järkevämmin kuin ennen, plussana myös paino on pudonnut :D En todellakaan lähde ravintoloihin kun ne avataan. Typerä artikkeli, Yle on nyt koronan aikana ollut tavallistakin typerämpi.

Vierailija kirjoitti:

No ei nyt ihan noinkaan. Jutun pointti oli kuitenkin se, että asiassa on yksilöllisiä eroja ja pohdittiin miksi niitä on.  Olen itse introvertti ja tämä tilanne ei ole hirveästi muuttanut elämääni, en oikein tiedä mitä ajattelen rajoitusten purkamisesta, koska molemmissa teorioissa on pointtinsa. Uskon kuitenkin myös että panikoimalla ei ainakaan tule aikaiseksi mitään järkevää.

Meillä on työpaikalla hyvä sekoitus intro-ja ekstroverttejä ja sanoisin että tuon ominaisuuden perusteella ei kyllä mitään jakoa voi tehdä. Enemmänkin näkisin että ihmiset, joille muutokset ovat yleensäkin vaikeita asioita, reagoivat tähän voimakkaimmin. Meidän vastarannan kiiskemme jäi juuri burn out -lomalle, koska elämä kävi raskaaksi. Merkit tähän olivat ilmassa, koska jokaisessa palaverissa on kuultu minuuttitolkulla valitusta milloin mistäkin asiasta.

Joo vähän sama kokemus somea seuratessa. Eniten koronapaniikista kärsivä minun somepiireissäni on ekstrovertti, mutta vaikuttaa olevan "vähän" kanaemo/kukkahattutäti/kaikestahuolestuja/kaikestakimpaantuva, mikä selittää tuota vaahtoamista.

Introvertti "tietää", että vaikka rajoituksia höllennetään, ei kylille ole mikään pakko lähteä hillumaan. Extrovertti haluaa kylille hillumaan, kun kerrankin pääsee, mutta ei uskalla, kun lehdissä on niin paljon peloteltu... (HUOM: kärjistys!!)

Kyllästynyt. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistikohan kukaan kertoa näillä terapeuteille ennen pohdintoja, että vaikka rajoituksia puretaan, korona ei ole poistunut mihinkään, yhtään kukaan - sen paremmin introvertti kuin ekstrovertti - ei voi palata normaaliarkeen (ainakaan vaarantamatta omaa ja muiden terveyttä) ja rajoitusten lieventämisen jälkeen ihan jokaisella vertillä on entistä suurempi riski sairastua itse ja sairastuttaa muita? Eli onko terve varovaisuus ja omasta ja muiden terveydestä huolehtiminen nyt oikeasti yht'äkkiä turhaa neuroottisuutta ja ahdistuneisuutta, vai olisiko ehkä sittenkin niin, että nämä riemumielillä normaaliarkeen kirmaamassa olevat eivät ole käsittäneet tilanteen vakavuutta, vaan oikeasti luulevat epidemian olevan nyt ohi ja kaikkien turvassa?

Olen lopen kyllästynyt teihin neurootikkoihin. Pysykää kotonanne, jos pelottaa. Minä jatkan elämääni niin kuin ennenkin.

Näin se evoluutio näköjään vain edelleen toimii etenkin poikkeustilanteissa. Tyhmät kirmaavat vapaaehtoisesti hankkimaan tartunnan ja karsivat rivistöään, fiksut pysyttelevät terveinä ja epidemian laanuttua ja rokotteen tultua saataville jatkavat elämäänsä mukavasti.

Kyllästynyt. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistikohan kukaan kertoa näillä terapeuteille ennen pohdintoja, että vaikka rajoituksia puretaan, korona ei ole poistunut mihinkään, yhtään kukaan - sen paremmin introvertti kuin ekstrovertti - ei voi palata normaaliarkeen (ainakaan vaarantamatta omaa ja muiden terveyttä) ja rajoitusten lieventämisen jälkeen ihan jokaisella vertillä on entistä suurempi riski sairastua itse ja sairastuttaa muita? Eli onko terve varovaisuus ja omasta ja muiden terveydestä huolehtiminen nyt oikeasti yht'äkkiä turhaa neuroottisuutta ja ahdistuneisuutta, vai olisiko ehkä sittenkin niin, että nämä riemumielillä normaaliarkeen kirmaamassa olevat eivät ole käsittäneet tilanteen vakavuutta, vaan oikeasti luulevat epidemian olevan nyt ohi ja kaikkien turvassa?

Olen lopen kyllästynyt teihin neurootikkoihin. Pysykää kotonanne, jos pelottaa. Minä jatkan elämääni niin kuin ennenkin.

Kunpaahan siis muutos pelottaa enemmän... sitä kelle vastasit, vai sinua, joka ei halua kuvitella että maailma on muuttunut ja sen kanssa on opittava elämään, vaan työntää päänsä pensaaseen ja jatkaa kuin ennenkin?

eri jolle vastasit

Vierailija kirjoitti:

Kyllästynyt. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistikohan kukaan kertoa näillä terapeuteille ennen pohdintoja, että vaikka rajoituksia puretaan, korona ei ole poistunut mihinkään, yhtään kukaan - sen paremmin introvertti kuin ekstrovertti - ei voi palata normaaliarkeen (ainakaan vaarantamatta omaa ja muiden terveyttä) ja rajoitusten lieventämisen jälkeen ihan jokaisella vertillä on entistä suurempi riski sairastua itse ja sairastuttaa muita? Eli onko terve varovaisuus ja omasta ja muiden terveydestä huolehtiminen nyt oikeasti yht'äkkiä turhaa neuroottisuutta ja ahdistuneisuutta, vai olisiko ehkä sittenkin niin, että nämä riemumielillä normaaliarkeen kirmaamassa olevat eivät ole käsittäneet tilanteen vakavuutta, vaan oikeasti luulevat epidemian olevan nyt ohi ja kaikkien turvassa?

Olen lopen kyllästynyt teihin neurootikkoihin. Pysykää kotonanne, jos pelottaa. Minä jatkan elämääni niin kuin ennenkin.

Kunpaahan siis muutos pelottaa enemmän... sitä kelle vastasit, vai sinua, joka ei halua kuvitella että maailma on muuttunut ja sen kanssa on opittava elämään, vaan työntää päänsä pensaaseen ja jatkaa kuin ennenkin?

eri jolle vastasit

Mikä tässä maailmassa on muuttunut? Töitä tehdään kuten ennenkin, kaupat ovat auki, voi ulkoilla ja tavata kavereita. Kesällä voi mökkeillä, sekä purjehtia ja syksyllä pääsee reissuun.

Vierailija kirjoitti:

Kyllästynyt. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistikohan kukaan kertoa näillä terapeuteille ennen pohdintoja, että vaikka rajoituksia puretaan, korona ei ole poistunut mihinkään, yhtään kukaan - sen paremmin introvertti kuin ekstrovertti - ei voi palata normaaliarkeen (ainakaan vaarantamatta omaa ja muiden terveyttä) ja rajoitusten lieventämisen jälkeen ihan jokaisella vertillä on entistä suurempi riski sairastua itse ja sairastuttaa muita? Eli onko terve varovaisuus ja omasta ja muiden terveydestä huolehtiminen nyt oikeasti yht'äkkiä turhaa neuroottisuutta ja ahdistuneisuutta, vai olisiko ehkä sittenkin niin, että nämä riemumielillä normaaliarkeen kirmaamassa olevat eivät ole käsittäneet tilanteen vakavuutta, vaan oikeasti luulevat epidemian olevan nyt ohi ja kaikkien turvassa?

Olen lopen kyllästynyt teihin neurootikkoihin. Pysykää kotonanne, jos pelottaa. Minä jatkan elämääni niin kuin ennenkin.

Näin se evoluutio näköjään vain edelleen toimii etenkin poikkeustilanteissa. Tyhmät kirmaavat vapaaehtoisesti hankkimaan tartunnan ja karsivat rivistöään, fiksut pysyttelevät terveinä ja epidemian laanuttua ja rokotteen tultua saataville jatkavat elämäänsä mukavasti.

Koronaan kuolleita on puolet vähemmän kuin kausi-influenssaan kuolleita. Kuolleiden keski-ikä on 84 vuotta, vaikka Suomessa kuollaan keskimäärin 81-vuotiaana. Nyt vähän valoja päälle siellä!