Kumpi on lapselle haitallisempi, liian vapaa vai liian rajoittava kasvatus?

Perinteistä on kai sanoa "liian vapaa", mutta minusta riippuu myös siitä, yhdistyykö liian rajoittavaan esim. fyysistä tai henkistä väkivaltaa silloin, jos lapsi ei tottele, ja onko rajoitukset oikeasti perusteltuja ja ymmärrettävissä vai mielivaltaisia ja muuttuu usein.

Ei kumpikaan hyvä ole, mutta rajoittavasta kasvatuksesta voi kuvitella aivan kammottavia ääritapauksia tyyliin se Itävallan isä, joka lukitsi lapsensa kellariin.

Vapaa kasvatus on pahimmillaankin sitä että lapsi on ”vain” heitteillä, kukaan ei siis aktiivisesti pyri murtamaan häntä tai estämään ulkomaailman auttamisyrityksiä.

Kumpikin on huono lapselle. Rajat ja rakkautta.

Minun mielestä liian rajoittava on pahempi.

Sanoisin, että liian vapaa on haitallisempi, jos liian rajoittavakaan ei kuitenkaan tarkoita esim. fyysistä väkivaltaa tai sadismia vaan "vain" tavallista tiukempia kotiintuloaikoja jne.

Kummallakaan ei ole niin suurta merkitystä lopputuloksen kannalta kuin kavereilla tai niiden puutteella. Jos kaverit ovat huonotapaisia, se tarttuu. Sama toimii myös päinvaistoin.

Kuvittelisin, että liian rajoittava voisi olla haitallisempi. Lapsesta voi tulla sellainen pelokas väsykkä, joka ei uskalla pitää puoliaan tai tehdä mitään päätöksiä itse, vaan antaa muiden hyväksikäyttää ja kävellä ylitse. Liian vapaassa kasvatuksessa taas kuvittelisin riskiksi sen, että lapsesta saatta tulla huonokäytöksinen ja itsekäs, koska ei ole oppinut kotona sääntöjä ja vastuuta. Mutta tämä ei tietenkään ole haitaksi lapselle itselleen vaan ihmisille, joita hän myöhemmässä elämässä kohtaa.