Lue keskustelun säännöt.
Ruokakulujen jakaminen, kun toinen ei suostu syömään tähteitä
07.05.2020 |
Tilanne on seuraavanlainen: itse teen yleensä 2-3 krt viikossa isomman satsin ruokaa, joista syön lounaat ja päivälliset. Puoliso ei suostu syömään viikossa kahta samaa ruokaa ja tekee siis joka lounaalle ja päivälliselle eri ruuan. Kauppalasku hänellä saattaa olla jopa 300€/vko kalliimpi kuin minulla ja tottakai puoliso on huomannut, että minullakin pitäisi tästä maksaa puolet koska yhteiseen jääkaappiin tulee ruoka. Itse harvoin kosken näihin hänen ostamiinsa ruokiin, mutta puoliso syö, kun teen itselleni ruokaa. Pitäisikö minulla todella maksaa oma osuuteni sen takia, että ruoka on yhteisessä jääkaapissa?
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sitä mieltä, että parisuhteessa on yhteinen talous. Sitten olen myös sitä mieltä, että aikuisen ihmisen on opeteltava syömään samaa ruokaa useamman kerran viikon aikana.
Jos tekee kaksi kertaa viikossa ruokaa ja syö siitä kaikki lounaat ja päivälliset niin se tarkoittaa että syö samaa ruokaa jopa 7 kertaa viikossa. Ihan ymmärrän että ei maistu. Ei maistuisi minullekkaan.
Minulle taas ei ole mitään ongelmaa. Usein keitän esim. Keittoa 10 litran kattilassa. Osan pakadtan ja loppua syödäänniin kauan kuin sitä riittää. Toki hieman erilaisten lisukkeiden kanssa. En valmista muuta kuin sellaisia ruokia, mitä tykkään syödä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on ku joku ala-asteen matikan tehtävä.
En jatkaisi parisuhdetta jos tuollaisesta tulisi riitaa.
En muutenkaan olisi parisuhteessa, jossa on "mun" ja "sun" rahat, vaan parisuhteessa (samassa taloudessa) on yhteiset rahat.
Jos asuu eri talouksissa tietysti on omat rahat, mutta saman katon alla eletään samaa taloutta.
Ottakaa erillinen taloustili käyttöön. Me laitetaan s-tilille tilipäivänä "talousrahat", joita käytetään ruokaan ja päivittäistavarahankintoihin.
Minä laitan 200 e ja mies 350 e. Tässä on huomioitu se, että mies syö enemmän ja minä syön opettajana lounaan töissä ja maksan sen suoraan palkastani.
Jos teillä taas ap haluisi käyttää yhteisiin ruokiin 400 e kuussa, hän laittaa tilille 200 e ja mies 200 e + niin paljon extraa kuin itse haluaa. Näin ollen ei ole väliä kumpi käy kaupassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sitä mieltä, että parisuhteessa on yhteinen talous. Sitten olen myös sitä mieltä, että aikuisen ihmisen on opeteltava syömään samaa ruokaa useamman kerran viikon aikana.
Jos tekee kaksi kertaa viikossa ruokaa ja syö siitä kaikki lounaat ja päivälliset niin se tarkoittaa että syö samaa ruokaa jopa 7 kertaa viikossa. Ihan ymmärrän että ei maistu. Ei maistuisi minullekkaan.
Minulle taas ei ole mitään ongelmaa. Usein keitän esim. Keittoa 10 litran kattilassa. Osan pakadtan ja loppua syödäänniin kauan kuin sitä riittää. Toki hieman erilaisten lisukkeiden kanssa. En valmista muuta kuin sellaisia ruokia, mitä tykkään syödä.
Siis ämpärillinen keittoa? Voin vakuuttaa että kuulut vähemmistöön elintapoinesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää on ku joku ala-asteen matikan tehtävä.
Tuntuu vaativan korkeampaa matematiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laskekaa ruokakulunne ja molemmat laittavat sen summan viikon kauppaostoksia varten ja sovitte, että molemmille on riitettävä syötävää. Muussa tapauksessa muuttakaa erilleen.
No ei se nyt ihan noin mene jos toinen haluaa syödä 400 eurolla/kk ja toinen haluaa laittaa samaan asiaan 800€/kk ja mahdollisesti heittää tuosta vielä satasella ruokaa roskiin.
Mutta tässä tapauksessa se 800 eurolla syövä tarjoaisi ruoastaan sille 400 eurolla syövälle. 400 eurolla syövä ei menettäisi mitään vaikka söisi niitä toisen tekemiä ruokia ja välttyisi vielä kokkaamisen vaivalta. Oletteko te kaikki jotenkin vähän yksinkertaisia?
Sinä olet yksinkertainen. Se 800 eurolla syövä haluaa apn maksavan puolet myös siitä 800 eurosta. Jos apn kulut ovat 400 euroa ja kumppani syö ja maksaa ruuista puolet apn kuluiksi jää 200 euroa. Hän ei halua enempää ruokaa, joten miksi hänen pitäisi maksaa puolisolle 400 ruuista, joita ei halua eikä syö?
Onko tuo jotain sosialistin matikkaa? Jos toinen syö 400 ja toinen 800, muten ihmeessä saat toisen osuudeksi 200 ja toiselle jää sitten 1000 e.
Se on joko 400 e ja 800 e tai puokkiin 600 / hlö.
Sinähän tässä se sosialisti olet kun pistät apn maksamaan toisen elätyksen. Ap itse syö ruokaa 200 euron edestä, niin miksi hänen mielestäsi pitäisi maksaa enemmän. Jos tämä kumppani käyttäisi sen 800 e ravintoloissa syömiseen ja ap jyrsii kotona näkkäriä niin kuuluko tässäkin tapauksessa apn maksaa kumppanin ruokailusta? Jos pitää niin kerro toki miksi.
Esimerkissä oli että syö 400 eurolla ei 200.
Esimerkissä ap käytti ruokaan 400 euroa ja tästä ruuasta mies söi puolet eli kummankin osuus on 200 e. 200+200=400
Mies syö kaksi tai kolme kertaa ja ap 14 kertaa näitä ap:n tekemiä ruokia.
Ap sanoo puolison syövän määrällisesti puolet apn laittamista ruuista. Ilmeisesti annoskoko on puolisolla suurempi. Toki jos puoliso on iso urheileva mie niin sellainen pystyy helposti syömään moninkertaisen määrän ruokaa kuin vähän kuluttava nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jooh. Me olemme ollet parisuhteessa 9 vuotta ja asuneet yhdessä 6 vuotta. Itse olen kasvissyöjä ja mies sekasyöjä. Ostamme omat ruokamme, sehän on ihan selvä - mies joskus syö minun laittamiani kyllä ja joskus laitamme myös yhdessä, mutta pääasiassa teemme ja syömme omamme. Ei siinä ole mitään ongelmaa.
Toki on myös tuotteita, joita molemmat syömme: aamupalatarpeet, hedelmät, kahvit, leivät ja muut, joita molemmat myös kaupassa ostamme. Ei kysellä kumpi osti tämän Oltermannin ja kuka sitä on nyt syönyt. Kaikki on lähtökohtaisesti käytettävissä kummalle tahansa, mutta ruokatottumuksemme vaan ovat täysin erilaiset.
Kyllä kauppalaskustakin huomaa onko ostanut kanankoipia vai porkkanoita. Oman talouden (vaikka olisikin yhteinen ruokakunta) hallintaan tämä liittyy tietenkin myös. Minulla säästyy rahaa omien valintojeni kautta ja mies saa ostaa kanankoipensa ja muut tarpeensa ilman mitään nurinaa.
Onneksi ei ole tuollaisia ongelmia. Palkat menee yhteiselle tilille, josta maksetaan kaikki. Miehelläni on pienempi palkka ja syö enemmän, mutta ei se nyt niin tarkkaa ole. Autojen kuluja ym. en ole edes miettinyt. Näin menty 11 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sitä mieltä, että parisuhteessa on yhteinen talous. Sitten olen myös sitä mieltä, että aikuisen ihmisen on opeteltava syömään samaa ruokaa useamman kerran viikon aikana.
Jos tekee kaksi kertaa viikossa ruokaa ja syö siitä kaikki lounaat ja päivälliset niin se tarkoittaa että syö samaa ruokaa jopa 7 kertaa viikossa. Ihan ymmärrän että ei maistu. Ei maistuisi minullekkaan.
Minulle taas ei ole mitään ongelmaa. Usein keitän esim. Keittoa 10 litran kattilassa. Osan pakadtan ja loppua syödäänniin kauan kuin sitä riittää. Toki hieman erilaisten lisukkeiden kanssa. En valmista muuta kuin sellaisia ruokia, mitä tykkään syödä.
Siis ämpärillinen keittoa? Voin vakuuttaa että kuulut vähemmistöön elintapoinesi.
Kuka nyt joka päivä viitsii kokata?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sitä mieltä, että parisuhteessa on yhteinen talous. Sitten olen myös sitä mieltä, että aikuisen ihmisen on opeteltava syömään samaa ruokaa useamman kerran viikon aikana.
Jos tekee kaksi kertaa viikossa ruokaa ja syö siitä kaikki lounaat ja päivälliset niin se tarkoittaa että syö samaa ruokaa jopa 7 kertaa viikossa. Ihan ymmärrän että ei maistu. Ei maistuisi minullekkaan.
Minulle taas ei ole mitään ongelmaa. Usein keitän esim. Keittoa 10 litran kattilassa. Osan pakadtan ja loppua syödäänniin kauan kuin sitä riittää. Toki hieman erilaisten lisukkeiden kanssa. En valmista muuta kuin sellaisia ruokia, mitä tykkään syödä.
Siis ämpärillinen keittoa? Voin vakuuttaa että kuulut vähemmistöön elintapoinesi.
Kuka nyt joka päivä viitsii kokata?
Tuolla tyylillä ei tarvi kokata kuin kerran kahdessa viikossa. Moni jaksaa vähän useammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sitä mieltä, että parisuhteessa on yhteinen talous. Sitten olen myös sitä mieltä, että aikuisen ihmisen on opeteltava syömään samaa ruokaa useamman kerran viikon aikana.
Eksä söi lounaan aina ravintolassa ja minä kokkasin itselleni lounaaksi kasvisruokaa, yleensä edullisia palkokasveja. Iltaisin syötiin aina samaa ruokaa. Tämän takia meillä oli yhteinen taloustili, josta maksettiin yhteiset ostokset ja lisäksi oli omat tilit, joista maksettiin ne omat syömiset ja harrastukset.
Nykyään syön lounaalla ja illallisella samaa ruokaa, mutta kuitenkin joka päivä eri ruokaa. Ja jos tulee isompi annos, laitan loput pakkaseen.
Vierailija kirjoitti:
Jooh. Me olemme ollet parisuhteessa 9 vuotta ja asuneet yhdessä 6 vuotta. Itse olen kasvissyöjä ja mies sekasyöjä. Ostamme omat ruokamme, sehän on ihan selvä - mies joskus syö minun laittamiani kyllä ja joskus laitamme myös yhdessä, mutta pääasiassa teemme ja syömme omamme. Ei siinä ole mitään ongelmaa.
Toki on myös tuotteita, joita molemmat syömme: aamupalatarpeet, hedelmät, kahvit, leivät ja muut, joita molemmat myös kaupassa ostamme. Ei kysellä kumpi osti tämän Oltermannin ja kuka sitä on nyt syönyt. Kaikki on lähtökohtaisesti käytettävissä kummalle tahansa, mutta ruokatottumuksemme vaan ovat täysin erilaiset.
Kyllä kauppalaskustakin huomaa onko ostanut kanankoipia vai porkkanoita. Oman talouden (vaikka olisikin yhteinen ruokakunta) hallintaan tämä liittyy tietenkin myös. Minulla säästyy rahaa omien valintojeni kautta ja mies saa ostaa kanankoipensa ja muut tarpeensa ilman mitään nurinaa.
Hauskasti valitsit halvimman mahdollisen lihan esimerkkiisi. Kanankoivet maksaa 2,5-3,5 euroa kilolta, joten ei nyt niin mahdotonta eroa ole. Esim. Fenkoli , kirsikkatomaatit ja salaatti ovat kilohinnaltaan kalliinpia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ex oli ihan samanlainen, vähän aikaa makselin niitä pienemmillä tuloillani. Hän ihmetteli sitten ja suuttui jatkuvasti kun ei mulla ollut varaa lähteä elokuviin tai ulos syömään yms. Ymmärsi lopulta mistä kiikasti, mä maksoin vain oman osani ja sit oli varaa käydä ulkonakin. Onneksi on ex.
Vierailija kirjoitti:
En jatkaisi parisuhdetta jos tuollaisesta tulisi riitaa.
En muutenkaan olisi parisuhteessa, jossa on "mun" ja "sun" rahat, vaan parisuhteessa (samassa taloudessa) on yhteiset rahat.
Jos asuu eri talouksissa tietysti on omat rahat, mutta saman katon alla eletään samaa taloutta.
Ap katosi keskustelusta eli keksitty juttuhan tämä oli, mutta jälleen päästiin vääntämään rahoista. Itse en voisi kuvitella yhteisiä rahoja, koska en voisi esimerkiksi vain ilmoittaa toiselle, että lähden yhteisillä rahoilla kahdeksi viikoksi reissuun (sitten kun se on taas mahdollista). Äsken ostin puutarhaan (minun harrastukseni) vähän yli 70 eurolla taimia verkkokaupasta, maanantaina sinne tuli multaa 430 eurolla, viime viikolla annoin aikuiselle lapselleni syntymäpäivälahjaksi 500 euroa, lähes viikoittain tilaan kirjoja verkkokaupoista nyt kun kirjastot ovat kiinni, niitäkään en voisi huolettomasti tilailla jos ei kyse olisi omista rahoistani.
En myöskään tykkäisi, että puolisoni puolestaan ostelisi omia juttujaan rahoilla, joista puolet ovat minun ansaitsemiani, koska kyse on hänen harrastuksistaan ja hänen mielenkiinnon kohteistaan.
Ruuan maksamme taloustililtä, jonne laitamme molemmat saman summan kuukausittain asumis- ja ruokamenoja varten.
Mua kiinnostaa, mitä muuta puoliso ehtii tekemään kuin kokkaamaan itselleen 2 kertaa päivässä? 300 euroa viikosa yhdelle ruokaan, jonka tekee itse, on huonoa taloudenpitoa, 300 euroa enemmän kuin kumppanin viikon ruokiin on ahmimishäiriö, sulaa hulluutta tai porvoolainen.
Vierailija kirjoitti:
En jatkaisi parisuhdetta jos tuollaisesta tulisi riitaa.
En muutenkaan olisi parisuhteessa, jossa on "mun" ja "sun" rahat, vaan parisuhteessa (samassa taloudessa) on yhteiset rahat.
Jos asuu eri talouksissa tietysti on omat rahat, mutta saman katon alla eletään samaa taloutta.
Yhteiset rahat sopii silloin kun kulutustottumukset ja -tavat ovat samanlaiset. Meilläkin näin on. Jos toisella olisi kalliita harrastuksia tai ostelisi mielestäni turhuuksia niin en kyllä haluaisi niiden maksumiehenä olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laskekaa ruokakulunne ja molemmat laittavat sen summan viikon kauppaostoksia varten ja sovitte, että molemmille on riitettävä syötävää. Muussa tapauksessa muuttakaa erilleen.
No ei se nyt ihan noin mene jos toinen haluaa syödä 400 eurolla/kk ja toinen haluaa laittaa samaan asiaan 800€/kk ja mahdollisesti heittää tuosta vielä satasella ruokaa roskiin.
No meneehän: toinen laittaa sen 400€ ja toinen 800€ ja molemmat syövät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jooh. Me olemme ollet parisuhteessa 9 vuotta ja asuneet yhdessä 6 vuotta. Itse olen kasvissyöjä ja mies sekasyöjä. Ostamme omat ruokamme, sehän on ihan selvä - mies joskus syö minun laittamiani kyllä ja joskus laitamme myös yhdessä, mutta pääasiassa teemme ja syömme omamme. Ei siinä ole mitään ongelmaa.
Toki on myös tuotteita, joita molemmat syömme: aamupalatarpeet, hedelmät, kahvit, leivät ja muut, joita molemmat myös kaupassa ostamme. Ei kysellä kumpi osti tämän Oltermannin ja kuka sitä on nyt syönyt. Kaikki on lähtökohtaisesti käytettävissä kummalle tahansa, mutta ruokatottumuksemme vaan ovat täysin erilaiset.
Kyllä kauppalaskustakin huomaa onko ostanut kanankoipia vai porkkanoita. Oman talouden (vaikka olisikin yhteinen ruokakunta) hallintaan tämä liittyy tietenkin myös. Minulla säästyy rahaa omien valintojeni kautta ja mies saa ostaa kanankoipensa ja muut tarpeensa ilman mitään nurinaa.
Hauskasti valitsit halvimman mahdollisen lihan esimerkkiisi. Kanankoivet maksaa 2,5-3,5 euroa kilolta, joten ei nyt niin mahdotonta eroa ole. Esim. Fenkoli , kirsikkatomaatit ja salaatti ovat kilohinnaltaan kalliinpia.
Hah, joo. En tiedä lihojen hinnoista juurikaan, kun olen yli kymmenen vuotta sitten lihahyllyillä viimeksi omiin tarpeisiini asioinut. Eikä kasvisruokakaan aina halpaa ole, itsekin ostan silloin tällöin kalliinpuoleisia proteiineja jne. Mutta pääosin laitan miestäni edullisempaa ruokaa, josta syön myös useamman annoksen (hän saattaa syödä esim. kanapaketin kerralla). /aiempi
Mies syö kaksi tai kolme kertaa ja ap 14 kertaa näitä ap:n tekemiä ruokia.