Lue keskustelun säännöt.
Miten pyytäisin mieheltä kuuntelua ja läsnäoloa?
07.05.2020 |
suhde on kestänyt 1,5v ja muutettiin vuoden alussa yhteen. Molemmat on nyt kotona etätöissä. Lapsia ei ole. Mieheni tekee ajatustyötä ja hyppää puheluihin vähän väliä. Hänellä ei ole muutenkaan rajaa työn ja vapaan välillä, mutta kun seurustelimme eri osoitteissa, yhteinen aika oli tiiviisti yhteistä.
En voi keskustella mistään syvällisemmästä asiasta jos ajattelen hänen kohta poistuvan tilanteesta. Eilen illalla kuvittelin, että iltaruoan aikana ja jälkeen olisi yhteistä aikaa, mutta miehen puhelin soi ja hän lähti heti ruoan jälkeen työhuoneeseen, mihin jäi loppuillaksi. Nukahdin yksin.
Toinen esimerkki eilisestä, kun juttelimme päiväkahvin aikaan ja hän vain katosi puhelimelleen kesken jutun.
Minulla olisi syviä asioita jaettavaksi, ehkä johtuen suhteen ja tilanteen (yhteenmuutto ja eristys) uutuudesta. En pysty tuomaan esiin tarpeitani. Se on minulle muutenkin elämässä ja aiemmissa pitkissä suhteissa haasteellinen asia. Mies on ihana ja ymmärtäväinen tunnepuolen asioille, mutta työ sokaisee hänet.
Kommentit (83)
Ap kirjoitti: Minulla olisi syviä asioita jaettavaksi, ehkä johtuen suhteen ja tilanteen (yhteenmuutto ja eristys) uutuudesta. En pysty tuomaan esiin tarpeitani. Se on minulle muutenkin elämässä ja aiemmissa pitkissä suhteissa haasteellinen asia.
Valitsetko ap siis aina jotain ongelmallisia miehiä? Osaatko sinä puhua ollenkaan vai lörpötteletkö liikaakin ja mies kyllästyy kuuntelemaan? Mies oli aivan varmasti työnarkkis jo ennen yhteen muuttoa, senhän jo kerroitkin, mutta miten mies silloin selitteli asiaa? Mikä työ hänellä on, että hän on siinä niin tärkeä ja korvaamaton olevinaan? Kumpi teistä alkoi ehdotamaan yhteen muuttamista? Miksi eristäydyt? Onko sinulla mt-ongelmia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkö voisit sanoa? No ensin pitää saada se suu auki ja sitten sanoa, että ette ole viikkokausiin olleet kahdestaan, vaan puhelin on aina se kolmas pyörä ja toivoisit, että molemmat rauhoittaisivat illat. Annat miehen määritellä sen ajan, mutta jos hän ehdottaa jotain kello yhdeksää, niin kysyt onko yhdessä asumisessa sittenkään järkeä? Jos illat ja viikonloput menet kokonaan työpäivystykselle, niin sinun on mukavampi asua yksin. Et syyttele, mutta katsot, että mies tajuaa asian. Jos ei tajua tai vähättelee, niin etsi oma asunto, ehkä se on sittenkin paras tapa jatkaa.
Klo 21 olisi jo edistystä ja "normipäivä" miehelleni. Eilinen meni yöhön saakka.
Oma aikani on silti vähäisempää, kun mies työn lomassa käy kuitenkin välillä aloittamassa juttelua, mutta hyppää sitten pois. Olisin mieluummin selkeästi erillään ja selkeästi yhdessä. Onnistuuko se samassa asunnossa? Voisin muuttaa myös erilleen ihan hyvin.
AP
Mahtaa olla hyvä mies, kun ap tuollaista viitsii katsoa. Olen itse yrittäjä ja teen töitä hieman kotonakin, mutta vapaa-aika on minulle hyvin tärkeää. Se on vain järjestelykysymys.
Koronan takia työt on tulleet kaikille kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Koronan takia työt on tulleet kaikille kotiin.
Korona ei ole kuitenkaan syy tehdä töitä 24/7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miehen työ on puoliksi julkista enkä halua tarkentaa. Ottaa usein yleisöpalautteen henkilökohtaisesti, selvittelee yömyöhään lausuntojaan ulospäin, pui mitä tuli sanottua ja miten se korjataan.
Eilen illalla hän olisi halunnut viettää aikaa yhdessä, mutta tällainen tilanne vei hänet takaisin töihin yömyöhään saakka. Minä pärjään hyvin omassa seurassani, mutta tietty ärsyttää että elettiin taas työn ehdoilla.
Lisäksi kävin toivottamassa miehelle hyvää yötä ja halasimme, jolloin mies sanoi yhtäkkiä "mun pitää kirjoittaa tämä viesti loppuun". Tietty lähdin heti pois häiritsemästä mutta hän sanoi "ei tarvi laittaa (työhuoneen) ovea kiinni, tarkoitin että nähdään kohta kun olen kirjoittanut tämän". Olin jo unessa kun hän tuli makkariin. Minulla on ollut kiireinen aamu joten emme ole tänään puhuneet enkä haluaisi puhuakaan. Olen jotenkin loukkaantunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itkeeköhän Sanna Marinin mies itsensä uneen kun Sanna ei ehdi oleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin mitä nämä sinun syvälliset asiat sitten oikein on ?
Miksi olet alistunut laittamaan omat tarpeesi toissijaisiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saat olla loukkaantunut. Kuka tahansa olisi.
Ota joku rakastaja tai vaikka henkinen "uskottu" jonka kanssa voit keskustella omista tunteistasi. Pidä mies arkea varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jmalauta ! Nyt vtun ukko stana istut paikoillasi ja heität sen vtun kännykän pois. Nyt keskustellaan prkele?
Vierailija kirjoitti:
Jmalauta ! Nyt vtun ukko stana istut paikoillasi ja heität sen vtun kännykän pois. Nyt keskustellaan prkele?
Houkuttelevaa..
Vierailija kirjoitti:
Jmalauta ! Nyt vtun ukko stana istut paikoillasi ja heität sen vtun kännykän pois. Nyt keskustellaan prkele?
Avaisin sydämeni heti
Minä sympatiseeraan ap:tä paljon.
Meille miehelle työ on tärkeää, mutta ei se ole koko syy. Mieheni on vaikea keskittyä, jollei asia kiinnosta häntä satasella. On jonkinlainen ADD-persoona. Puhuu mielellään itse pitkiäkin puheita monologina. Mutta jos minä yritän sanoa jotakin, puhuu päälle ja keskeyttää. Usein ensimmäisen tai toisen sanan jälkeen. Puheessaan saattaa kysyä minulta jotakin, mutta antaa vastausaikaa sen verran, että yhden sanan ehtisin sanoa, jos nopea olisin. Mies: 'Tiesitkö sitä?', minä: 'kyllä/en'. Ja sitten miehen juttu jatkuu. Jos en ehdi vastaamaan, se ei miestä millään tavalla haittaa, vaan juttu jatkuu siitä huolimatta. Mies saattaa myös kysyä, mitä minulle kuuluu. Mutta vastauksena odottaa, että vastaan jälleen yhdellä sanalla. Usein kai odotus on, että 'hyvää'. Ja sitten juttu jatkuukin sillä, mitä miehelle kuuluu. Tulee tunne, että kysymyskin oli vain yksi keino olla äänessä. Miehen mielenkiinto riitti kysymyksessä siihen kysymyksen loppuun asti. Kysymysmerkkiin asti. Tai että 'mitä kuuluu' -kysymys olikin vain keino päästä kertomaan omat kuulumisensa. Keino olla itse äänessä. Tavalla tai toisella.
Jos pyydän mieheltä, että saisin vastata kysymykseensä (antaisi tilaa vastata kysymykseensä), hän suuttuu voimakkaasti.
Minulle voi neuvoa, että voin kertoa sähköpostilla, miltä tuntuu. Joo, olen kertonut ja rautalangasta vääntänyt. Erilaiset puhumisjärjestelyt mies kokee kontrollointina. (esim hän saa puhua, jolla on tietty esine kädessä, ja kun on saanut sanottavansa sanottua, ojentaa esineen toiselle. Tai että olisi aikamäärään sidotut puhumisvuorot. Tai että keskusteltaisiin vartin ajan siten, että kumpikin saisi puhua ilman että toinen samaan aikaan selaa kännyä, sanomalehteä tms. )
Toisten ihmisten seurassa mies puhuu ja vastaa puolestani. Jopa perheen ylä- ja alakouluikäisten lasten kysyessä kysymyksen aloittaen sanalla 'äiti,....', mies ei ollenkaan kuule, että alussa olisi mainittu sana 'äiti', hän vain kuulee, että kysytään jotain, ja vastaa siihen. Ominaisuus aiheuttaa melkein tragikoomisia tilanteita: 'äiti, saanko ottaa sinun osuuttasi tästä pitsasta?' Isä: 'et saa, kaikki syövät oman osuutensa'. Tai: 'äiti, saanko lainata käsineitäsi?' Isä: 'et saa.' Itselleni tulee todella aivoton/idiootti olo, kun en voi vastata edes ruokaani tai asusteitani koskeviin kysymyksiin itse. Miehen puolustuksena voi sanoa, että hän ei tee tätä tahallaan tai ilkeyttään, vaan hän tosiaan on melko kyvytön kuulemaan, että esimerkiksi kysymys olisi osoitettu jollekulle toiselle kuin hänelle. Ylipäänsä kyvytön olemaan hiljaa ja kuuuntelemaan muita seurassa.
Olemme molemmat liikunnallisia ja voisimme käydä lenkillä yhdessä. Nykyään en vain juurikaan halua, koska mies puhuu lenkillä tauotta alusta loppuun asti antamatta yhtään suunvuoroa minulle. Lenkin jälkeen saattaa jäädä juttelemaan aidan yli naapurin kanssa. Minä seisoskelen aikani vieressä ja poistun sitten paikalta, mutta mieheni ei havaitse, missä vaiheessa olisin poistunut. Ja ei se häntä edes kiinnostakaan. Itselleni olisi tärkeää sanoa naapurille vaikkapa 'heihei', kun poistun paikalta, mutta se ei tietenkään onnistu, koska mies puhuu tauotta eikä suunvuoroa tule, odottaisin miten pitkään tahansa ja keskeyttää en osaa. Jos koettaisin keskeyttää, mies lisää puheensa tiheyttä ja voimakkuutta. Koeta siinä sitten inistä vieressä jotakin.
58 jatkaa:
Meillä seksi on jonkinlaista kauppatavaraa tässä. Sängyssä mies pystyy keskittymään jutteluun kanssani, olemaan läsnä ja minäkin saan puhua, jos hänellä on ajatuksena, että vartin päästä saa seksiä. Usein saakin, koska tulen hyvälle tuulelle, kun olen saanut jakaa asioitani. Asialla on kääntöpuolensa. Koen, että miehen mielenkiinto minua kohtaan loppuun melko välittömästi seksin jälkeen. Silloin tulee tunne, että on harrastanut seksiä velkarahalla, jonka joutuu maksamaan seksin jälkeen takaisin. Tuntuu, että seksin jälkeen mies on tavallistakin välinpitämättömämpi minua kohtaan.
Tässäpä jotain. Enemmänkin olisi.
Ja joku tietty ihmettelee, miten olen tällaiseen suhteeseen päätynyt. Ensinnäkin, en todellakaan olisi ihastunut ja rakastunut itsekeskeiseen hölöhölö-mieheen, jos hän olisi ollut suhteen alussa tällainen. Kuvioon kuuluu, että ensimmäisen vuoden ajan mies on hyvinkin kiinnostunut seurastani. Melkeinpä ehkä liiankin kanssa olimme vain kahdestaan, jos nyt jälkeenpäin miettii. Mies ei juurikaan tavannut muita kavereitaan, minkä olisi ehkä pitänyt soittaa hälytyskelloja, mutta enpä silloin osannut sellaista liiemmin miettiä. Mutta lyhyesti sanoen, kun seurani kiinnosti, se todellakin kiinnosti 100 % tai ylikin. Ja minua tietenkin hiveli, että joku viihtyy seurassani.
Sen jälkeen vuodet kuluivat, saimme ihanat lapset ym. Erilaisia vaikeuksia oli kyllä, mutta niiden kanssa jotenkin pärjäiltiin.
Tämä tauoton puhuminen, keskeyttäminem, päällepuhuminen, läsnäolemisen vaikeus ja muu alkoi voimistua vasta nyt keski-iässä neljänkympin korvilla. Miehellä oli jonkinlaista ikäkriisiä tms., ja samoihin aikoihin yhdessäolomme muuttui niin, että koen oloni vaikeaksi miehen seurassa. Koska itselläni ei ole tilaa olla. Ilmaista itseäni. Koen, että katoan olemasta, kun mieheni ilmestyy paikalle.
Näissä on aina kaksi osapuolta. Itseni osalta voin todeta, että asiaan vaikuttanee, että oma itsetuntoni ei ole ehkä kovin vahva. Ja että koen ehkä jotenkin eläväni toisten kautta tai toisia varten (other orienteered person, oli joku tehnyt aiheesta väikkärin). Ja jos koen olevani yhdentekevä miehelleni, koen, etten ole olemassakaan. Ehkä. En tiedä.
Tsemppiä ap!
Itse jatkan työskentelyä sen eteen, että voisin elämässäni keinolla tai toisella paremmin kun nyt.
M
Vierailija kirjoitti:
Minä sympatiseeraan ap:tä paljon.
Meille miehelle työ on tärkeää, mutta ei se ole koko syy. Mieheni on vaikea keskittyä, jollei asia kiinnosta häntä satasella. On jonkinlainen ADD-persoona. Puhuu mielellään itse pitkiäkin puheita monologina. Mutta jos minä yritän sanoa jotakin, puhuu päälle ja keskeyttää. Usein ensimmäisen tai toisen sanan jälkeen. Puheessaan saattaa kysyä minulta jotakin, mutta antaa vastausaikaa sen verran, että yhden sanan ehtisin sanoa, jos nopea olisin. Mies: 'Tiesitkö sitä?', minä: 'kyllä/en'. Ja sitten miehen juttu jatkuu. Jos en ehdi vastaamaan, se ei miestä millään tavalla haittaa, vaan juttu jatkuu siitä huolimatta. Mies saattaa myös kysyä, mitä minulle kuuluu. Mutta vastauksena odottaa, että vastaan jälleen yhdellä sanalla. Usein kai odotus on, että 'hyvää'. Ja sitten juttu jatkuukin sillä, mitä miehelle kuuluu. Tulee tunne, että kysymyskin oli vain yksi keino olla äänessä. Miehen mielenkiinto riitti kysymyksessä siihen kysymyksen loppuun asti. Kysymysmerkkiin asti. Tai että 'mitä kuuluu' -kysymys olikin vain keino päästä kertomaan omat kuulumisensa. Keino olla itse äänessä. Tavalla tai toisella.
Jos pyydän mieheltä, että saisin vastata kysymykseensä (antaisi tilaa vastata kysymykseensä), hän suuttuu voimakkaasti.
Minulle voi neuvoa, että voin kertoa sähköpostilla, miltä tuntuu. Joo, olen kertonut ja rautalangasta vääntänyt. Erilaiset puhumisjärjestelyt mies kokee kontrollointina. (esim hän saa puhua, jolla on tietty esine kädessä, ja kun on saanut sanottavansa sanottua, ojentaa esineen toiselle. Tai että olisi aikamäärään sidotut puhumisvuorot. Tai että keskusteltaisiin vartin ajan siten, että kumpikin saisi puhua ilman että toinen samaan aikaan selaa kännyä, sanomalehteä tms. )
Toisten ihmisten seurassa mies puhuu ja vastaa puolestani. Jopa perheen ylä- ja alakouluikäisten lasten kysyessä kysymyksen aloittaen sanalla 'äiti,....', mies ei ollenkaan kuule, että alussa olisi mainittu sana 'äiti', hän vain kuulee, että kysytään jotain, ja vastaa siihen. Ominaisuus aiheuttaa melkein tragikoomisia tilanteita: 'äiti, saanko ottaa sinun osuuttasi tästä pitsasta?' Isä: 'et saa, kaikki syövät oman osuutensa'. Tai: 'äiti, saanko lainata käsineitäsi?' Isä: 'et saa.' Itselleni tulee todella aivoton/idiootti olo, kun en voi vastata edes ruokaani tai asusteitani koskeviin kysymyksiin itse. Miehen puolustuksena voi sanoa, että hän ei tee tätä tahallaan tai ilkeyttään, vaan hän tosiaan on melko kyvytön kuulemaan, että esimerkiksi kysymys olisi osoitettu jollekulle toiselle kuin hänelle. Ylipäänsä kyvytön olemaan hiljaa ja kuuuntelemaan muita seurassa.
Olemme molemmat liikunnallisia ja voisimme käydä lenkillä yhdessä. Nykyään en vain juurikaan halua, koska mies puhuu lenkillä tauotta alusta loppuun asti antamatta yhtään suunvuoroa minulle. Lenkin jälkeen saattaa jäädä juttelemaan aidan yli naapurin kanssa. Minä seisoskelen aikani vieressä ja poistun sitten paikalta, mutta mieheni ei havaitse, missä vaiheessa olisin poistunut. Ja ei se häntä edes kiinnostakaan. Itselleni olisi tärkeää sanoa naapurille vaikkapa 'heihei', kun poistun paikalta, mutta se ei tietenkään onnistu, koska mies puhuu tauotta eikä suunvuoroa tule, odottaisin miten pitkään tahansa ja keskeyttää en osaa. Jos koettaisin keskeyttää, mies lisää puheensa tiheyttä ja voimakkuutta. Koeta siinä sitten inistä vieressä jotakin.
Tämäkin kuulostaa tutulta! Mies julistaa pitkiä pätkiä omista kiinnostuksistaan joista minulla ei ole tietoa
Tai kysyy, mitä ajattelen asiasta x mutta kertoo sitten pitkän kaavan mukaan oman näkemyksensä. Tai jos ilmaisen tunteen z hän kertoo kyllä miten sama tilanne aiheuttaa hänellekin tunteen z ja pitkä historia asialle. Mutta minä en tule kuulluksi.
ap
Kirjoita kirje ja kerro, että kaipaat niitä selkeästi yhdessä vietettyjä hetkiä, joita oli ennen yhteenmuuttoa. Ilmaise pelkosi siitä, että koet yhteyden katoavan lopullisesti sen takia, että olette nyt koko ajan lähellä toisianne. Että muutut itsestäänselvyydeksi siksi, että näennäisesti yhteisen ajan saaminen on nyt helpompaa, mutta se helppouden takia siirtyy hetken päähän, eikä nykyhetkeen.