Lue keskustelun säännöt.
Miten pyytäisin mieheltä kuuntelua ja läsnäoloa?
07.05.2020 |
suhde on kestänyt 1,5v ja muutettiin vuoden alussa yhteen. Molemmat on nyt kotona etätöissä. Lapsia ei ole. Mieheni tekee ajatustyötä ja hyppää puheluihin vähän väliä. Hänellä ei ole muutenkaan rajaa työn ja vapaan välillä, mutta kun seurustelimme eri osoitteissa, yhteinen aika oli tiiviisti yhteistä.
En voi keskustella mistään syvällisemmästä asiasta jos ajattelen hänen kohta poistuvan tilanteesta. Eilen illalla kuvittelin, että iltaruoan aikana ja jälkeen olisi yhteistä aikaa, mutta miehen puhelin soi ja hän lähti heti ruoan jälkeen työhuoneeseen, mihin jäi loppuillaksi. Nukahdin yksin.
Toinen esimerkki eilisestä, kun juttelimme päiväkahvin aikaan ja hän vain katosi puhelimelleen kesken jutun.
Minulla olisi syviä asioita jaettavaksi, ehkä johtuen suhteen ja tilanteen (yhteenmuutto ja eristys) uutuudesta. En pysty tuomaan esiin tarpeitani. Se on minulle muutenkin elämässä ja aiemmissa pitkissä suhteissa haasteellinen asia. Mies on ihana ja ymmärtäväinen tunnepuolen asioille, mutta työ sokaisee hänet.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mies kuuntelee, jos haluaa. Itse laitoin kerran miehelleni kalenteriin puolen tunnin aikavarauksen kokoukselle vaimon kanssa ja mies hyväksyi sen. Hän tuli paikalle ja puhuimme asiamme läpi. Toista aika varausta ei ole tarvinnut, mies tajusi kerrasta.
JOS haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhelin äänettömälle iltaruoan ajaksi. Saa laittaa päälle kun olette lopettaneet keskustelun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tuota tarvetta muuttaa avoliittoon ennen kuin kunnolla tunnetaan toisiaan, joten minun on myös vaikea tuntea empatiaa. Riittävän pitkä seurustelu, jossa olisitte viettäneet paljon aikaa yhdessä, olisi tuonut tuonkin asian esiin jo ennen loppuelämän sitoutumista.
Mutta useimmille avoliitto tuntuu nykyisin olevan vain kokeilua, joten ehkä se sitten kannattaa tehdä tuota kautta.
Loppuelämän sitoutumista? Pääseehän tuosta pois.
Niin pääsee. Kuten kirjoitin: useimmille avoliitto tuntuu nykyisin olevan vain kokeilua. Itse en olisi luopunut omasta kodistani, työpaikastani ja kotipaikkakunnastani vain kokeillakseni, sujuuko yhteiselo miehen kanssa. En edes pelkästään kodistani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tuota tarvetta muuttaa avoliittoon ennen kuin kunnolla tunnetaan toisiaan, joten minun on myös vaikea tuntea empatiaa. Riittävän pitkä seurustelu, jossa olisitte viettäneet paljon aikaa yhdessä, olisi tuonut tuonkin asian esiin jo ennen loppuelämän sitoutumista.
Mutta useimmille avoliitto tuntuu nykyisin olevan vain kokeilua, joten ehkä se sitten kannattaa tehdä tuota kautta.
Kaikki vuorovaikutuksen kuviot eivät tule esiin seurustellessa. Onneksi AP ei seurustellut vuosikausia ja sitten saanut tietää totuutta.
Jos paljon viettää aikaa yhdessä, niin kyllä ne tulevat. Samalla on aikaa puhua olennaisista asioista kuten työelämän rooli ja merkitys elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tuota tarvetta muuttaa avoliittoon ennen kuin kunnolla tunnetaan toisiaan, joten minun on myös vaikea tuntea empatiaa. Riittävän pitkä seurustelu, jossa olisitte viettäneet paljon aikaa yhdessä, olisi tuonut tuonkin asian esiin jo ennen loppuelämän sitoutumista.
Mutta useimmille avoliitto tuntuu nykyisin olevan vain kokeilua, joten ehkä se sitten kannattaa tehdä tuota kautta.
Kaikki vuorovaikutuksen kuviot eivät tule esiin seurustellessa. Onneksi AP ei seurustellut vuosikausia ja sitten saanut tietää totuutta.
Jos paljon viettää aikaa yhdessä, niin kyllä ne tulevat. Samalla on aikaa puhua olennaisista asioista kuten työelämän rooli ja merkitys elämässä.
Tuskin kukaan sanoisi "hyppään töihin illallispöydästä", vaikka sanoisi että työ on tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tuota tarvetta muuttaa avoliittoon ennen kuin kunnolla tunnetaan toisiaan, joten minun on myös vaikea tuntea empatiaa. Riittävän pitkä seurustelu, jossa olisitte viettäneet paljon aikaa yhdessä, olisi tuonut tuonkin asian esiin jo ennen loppuelämän sitoutumista.
Mutta useimmille avoliitto tuntuu nykyisin olevan vain kokeilua, joten ehkä se sitten kannattaa tehdä tuota kautta.
Loppuelämän sitoutumista? Pääseehän tuosta pois.
Niin pääsee. Kuten kirjoitin: useimmille avoliitto tuntuu nykyisin olevan vain kokeilua. Itse en olisi luopunut omasta kodistani, työpaikastani ja kotipaikkakunnastani vain kokeillakseni, sujuuko yhteiselo miehen kanssa. En edes pelkästään kodistani.
Ihmisiä on erilaisia. Jos p on jo housussa niin turha neuvoa käymään vessassa vaan siivousvinkit olisi hyödyllisempiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varaa palaveriaika, mutta ymmärrä myös se, että miehet ei puhu kuin deittailuvaiheessa, missä haluaa naisen koukkuun. Kun muutetaan yhteen niin puhe lakkaa ja istut sen mykän asukkisi kanssa sitten lopun elämäsi yhdessä. Sitä on parisuhde.
Vierailija kirjoitti:
Puhelin äänettömälle iltaruoan ajaksi. Saa laittaa päälle kun olette lopettaneet keskustelun.
Ei onnistu työnarkomaanille, jos vaikka tärkeä asiakas soittaakin Usasta. Siihen on vastattava heti eikä soitella myöhemmin takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varaa palaveriaika, mutta ymmärrä myös se, että miehet ei puhu kuin deittailuvaiheessa, missä haluaa naisen koukkuun. Kun muutetaan yhteen niin puhe lakkaa ja istut sen mykän asukkisi kanssa sitten lopun elämäsi yhdessä. Sitä on parisuhde.
No mitä sitä sitten palaveeraamaan?
Ehkä voisitte sopia tietyn kellonajan jolloin vietätte sitä tiivistä parisuhdeaikaa? Esim. Iltayhdeksästä kymmeneen ja ruokapöydässä puhelimet kielletty kummaltakin. Muuten kannattaa nauttia lyhyistä kohtaamisista, halauksista jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä voisitte sopia tietyn kellonajan jolloin vietätte sitä tiivistä parisuhdeaikaa? Esim. Iltayhdeksästä kymmeneen ja ruokapöydässä puhelimet kielletty kummaltakin. Muuten kannattaa nauttia lyhyistä kohtaamisista, halauksista jne.
En haluaisikaan koko aikaa tiivistä tai koko aikaa syvällistä tunteiden ruotimista. Asiat vaan jää hautumaan ja paisuvat päässäni ja lopulta unohdan asian. Mutta jos näin jatkuisi pitkään, räjähtäisin tai pakenisin kun tuntuisi tukahdetulta.
Kyllähän miehenkin tulisi kyetä paneutua kumppaniinsa edes hetkeksi. Mutta jos et saa avattua suutasi ja sanottua kesksuteluhalujasi, on aivan turha syyttää miestä asiasta. Eihän voi istua siinä koko päivää odottamassa, josko sinulla sattuisikin tänään olemaan jotain asiaa.
Yleensä vielä naisten 'keskustelu' on täysin päämäärätöntä horinaa, jossa vain puretaan omaan pään sisäistä kuormaa. Sellaisen sietäminen ja vastaanottaminen ei ole meille miehille aivan vaivatonta. Jos on ongelma, niin sen syitä ja seurauksia voidaan pohtia, ja yhdessä miettiä asiaan ratkaisuja. Mutta jos aiheena on Marjatan tyylitön mekko, ja Sirpan tyly käytös töissä, niin ei tuollaista jaksa kukaan selvinpäin kuunnella. Pahoitteluni, mutta näin se vaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies ei yhtään yritäkään vaivautua, niin en yrittäisi minäkään. Jos miehen mielestä työ on aina tärkeämpää kuin kaikki muu, niin se olkoon hänen valintansa. Hänen valintansa on siis varmaan myös vatsahaava ja burnout, mutta ap:n paikalla en jäisi sitä enää odottelemaan. Kun suhde on kestänyt noin vähän aikaa, ei miehellä ole ajatustakaan muuttaa asioita. Tuossa vaiheessahan pitäisi olla vielä ihan kyyhkyläisiä, eikä mitään ventovieraita.
Mikäs miehellä tietenkään on ollessa, kun ap passaa ja pimperoakin on tarjolla, jos mies sitä haluaa tai mela yleensä nousee enää. Miehelle on periaatteessa ihan sama kuka siinä passaa, minäminäminä ja työtyötyö on tärkeämpi.
Tottakai ap pärjää ja on ihan kivakin olla välillä yksin, mutta ainainen yksinäisyys parisuhteessa ei tee hyvää. Jos miestä ei edes juttelu kiinnosta, niin miksi ylipäätään pitää olla yhdessä? Luuleeko joku, että kaikki muuttuisi yhtäkkiä paremmaksi, mies rauhoittuisi työnsä kanssa ja alkaisi elämään normaalin nuorenmiehen elämää?
Vierailija kirjoitti:
Ehkä voisitte sopia tietyn kellonajan jolloin vietätte sitä tiivistä parisuhdeaikaa? Esim. Iltayhdeksästä kymmeneen ja ruokapöydässä puhelimet kielletty kummaltakin. Muuten kannattaa nauttia lyhyistä kohtaamisista, halauksista jne.
Miksi?? Miksi parisuhteessa pitäisi olla tuollaisia pakollisia ja miehelle jopa vastenmielisiä aikoja? Parisuhteessa ollaan vapaaehtoisesti, eikä noin. Mitä ap saa mieheltä? Kämppiksen juu, mutta yhtä hyvin kämppis voisi olla joku vieras ihminen, joka vain asuu toisessa huoneessa ja maksaa vuokraa. Onpa hieno parisuhde, jos halaamisetkin pitää tehdä nopeasti.
Hyi helvetti mitä parisuhde paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Hyi helvetti mitä parisuhde paskaa.
:D
Miehesi olisi varmaan onnellinen vapaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä voisitte sopia tietyn kellonajan jolloin vietätte sitä tiivistä parisuhdeaikaa? Esim. Iltayhdeksästä kymmeneen ja ruokapöydässä puhelimet kielletty kummaltakin. Muuten kannattaa nauttia lyhyistä kohtaamisista, halauksista jne.
En haluaisikaan koko aikaa tiivistä tai koko aikaa syvällistä tunteiden ruotimista. Asiat vaan jää hautumaan ja paisuvat päässäni ja lopulta unohdan asian. Mutta jos näin jatkuisi pitkään, räjähtäisin tai pakenisin kun tuntuisi tukahdetulta.
Meneekö teillä siis useampia päiviä, että juttelette yhtään mitään? Tyhmäkö olet?
Kaikki vuorovaikutuksen kuviot eivät tule esiin seurustellessa. Onneksi AP ei seurustellut vuosikausia ja sitten saanut tietää totuutta.