Lue keskustelun säännöt.
Miten pyytäisin mieheltä kuuntelua ja läsnäoloa?
07.05.2020 |
suhde on kestänyt 1,5v ja muutettiin vuoden alussa yhteen. Molemmat on nyt kotona etätöissä. Lapsia ei ole. Mieheni tekee ajatustyötä ja hyppää puheluihin vähän väliä. Hänellä ei ole muutenkaan rajaa työn ja vapaan välillä, mutta kun seurustelimme eri osoitteissa, yhteinen aika oli tiiviisti yhteistä.
En voi keskustella mistään syvällisemmästä asiasta jos ajattelen hänen kohta poistuvan tilanteesta. Eilen illalla kuvittelin, että iltaruoan aikana ja jälkeen olisi yhteistä aikaa, mutta miehen puhelin soi ja hän lähti heti ruoan jälkeen työhuoneeseen, mihin jäi loppuillaksi. Nukahdin yksin.
Toinen esimerkki eilisestä, kun juttelimme päiväkahvin aikaan ja hän vain katosi puhelimelleen kesken jutun.
Minulla olisi syviä asioita jaettavaksi, ehkä johtuen suhteen ja tilanteen (yhteenmuutto ja eristys) uutuudesta. En pysty tuomaan esiin tarpeitani. Se on minulle muutenkin elämässä ja aiemmissa pitkissä suhteissa haasteellinen asia. Mies on ihana ja ymmärtäväinen tunnepuolen asioille, mutta työ sokaisee hänet.
Kommentit (83)
"Voisitko kuunnella ja olla läsnä?"
Ketju loppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä erosin työnarkomaanista, kun jopa lomamatkoilla tavattiin hänen asiakkaitaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos ihan vaikka kertoisit mille sinusta tuntuu?
Milloin, jos sopivaa hetkeä ei ole?
Vierailija kirjoitti:
Minä erosin työnarkomaanista, kun jopa lomamatkoilla tavattiin hänen asiakkaitaan.
Loma? Mikä loma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos ihan vaikka kertoisit mille sinusta tuntuu?
Milloin, jos sopivaa hetkeä ei ole?
Lähetä tekstiviesti tunteistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos ihan vaikka kertoisit mille sinusta tuntuu?
Milloin, jos sopivaa hetkeä ei ole?
Laita puhelin pois, minulla on nyt asiaa.
"Kuuntele!" kunnes olet saanut asiasi sanottua. Läsnäoloa on vaikeampi määrittää joten pyytäisin vain olemaan keskeyttämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenkö voisit sanoa? No ensin pitää saada se suu auki ja sitten sanoa, että ette ole viikkokausiin olleet kahdestaan, vaan puhelin on aina se kolmas pyörä ja toivoisit, että molemmat rauhoittaisivat illat. Annat miehen määritellä sen ajan, mutta jos hän ehdottaa jotain kello yhdeksää, niin kysyt onko yhdessä asumisessa sittenkään järkeä? Jos illat ja viikonloput menet kokonaan työpäivystykselle, niin sinun on mukavampi asua yksin. Et syyttele, mutta katsot, että mies tajuaa asian. Jos ei tajua tai vähättelee, niin etsi oma asunto, ehkä se on sittenkin paras tapa jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos ihan vaikka kertoisit mille sinusta tuntuu?
Milloin, jos sopivaa hetkeä ei ole?
Laita puhelin pois, minulla on nyt asiaa.
Kontrollointia ja kumppanin vapauden rajoittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitenkö voisit sanoa? No ensin pitää saada se suu auki ja sitten sanoa, että ette ole viikkokausiin olleet kahdestaan, vaan puhelin on aina se kolmas pyörä ja toivoisit, että molemmat rauhoittaisivat illat. Annat miehen määritellä sen ajan, mutta jos hän ehdottaa jotain kello yhdeksää, niin kysyt onko yhdessä asumisessa sittenkään järkeä? Jos illat ja viikonloput menet kokonaan työpäivystykselle, niin sinun on mukavampi asua yksin. Et syyttele, mutta katsot, että mies tajuaa asian. Jos ei tajua tai vähättelee, niin etsi oma asunto, ehkä se on sittenkin paras tapa jatkaa.
Syytöksiä. Ja mitä väliä kellonajalla on kun mitään ei voi tehdä iltaisin? AP istuisi yksin yksiössä?
Kyllä mies kuuntelee, jos haluaa. Itse laitoin kerran miehelleni kalenteriin puolen tunnin aikavarauksen kokoukselle vaimon kanssa ja mies hyväksyi sen. Hän tuli paikalle ja puhuimme asiamme läpi. Toista aika varausta ei ole tarvinnut, mies tajusi kerrasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkö voisit sanoa? No ensin pitää saada se suu auki ja sitten sanoa, että ette ole viikkokausiin olleet kahdestaan, vaan puhelin on aina se kolmas pyörä ja toivoisit, että molemmat rauhoittaisivat illat. Annat miehen määritellä sen ajan, mutta jos hän ehdottaa jotain kello yhdeksää, niin kysyt onko yhdessä asumisessa sittenkään järkeä? Jos illat ja viikonloput menet kokonaan työpäivystykselle, niin sinun on mukavampi asua yksin. Et syyttele, mutta katsot, että mies tajuaa asian. Jos ei tajua tai vähättelee, niin etsi oma asunto, ehkä se on sittenkin paras tapa jatkaa.
Syytöksiä. Ja mitä väliä kellonajalla on kun mitään ei voi tehdä iltaisin? AP istuisi yksin yksiössä?
Mieluummin hän elää yksin, kuin odottaa yhtä mulkeroa. Ja jos trefffitkin onnistuivat erillään asuessa hyvin, mutta nyt eivät ollenkaan, niin ehkä se on sitten paluu vanhaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitenkö voisit sanoa? No ensin pitää saada se suu auki ja sitten sanoa, että ette ole viikkokausiin olleet kahdestaan, vaan puhelin on aina se kolmas pyörä ja toivoisit, että molemmat rauhoittaisivat illat. Annat miehen määritellä sen ajan, mutta jos hän ehdottaa jotain kello yhdeksää, niin kysyt onko yhdessä asumisessa sittenkään järkeä? Jos illat ja viikonloput menet kokonaan työpäivystykselle, niin sinun on mukavampi asua yksin. Et syyttele, mutta katsot, että mies tajuaa asian. Jos ei tajua tai vähättelee, niin etsi oma asunto, ehkä se on sittenkin paras tapa jatkaa.
Klo 21 olisi jo edistystä ja "normipäivä" miehelleni. Eilinen meni yöhön saakka.
Oma aikani on silti vähäisempää, kun mies työn lomassa käy kuitenkin välillä aloittamassa juttelua, mutta hyppää sitten pois. Olisin mieluummin selkeästi erillään ja selkeästi yhdessä. Onnistuuko se samassa asunnossa? Voisin muuttaa myös erilleen ihan hyvin.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työhön voi paeta läheisyyttä ja vaikeita keskusteluja.
Jos jo nyt on tuollaisia kommunikaatiovaikeuksia, lähtisin ennen kuin olisin liian syvällä suossa. Toivottavasti teillä ei ole yhteisiä lainoja tai omaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkö voisit sanoa? No ensin pitää saada se suu auki ja sitten sanoa, että ette ole viikkokausiin olleet kahdestaan, vaan puhelin on aina se kolmas pyörä ja toivoisit, että molemmat rauhoittaisivat illat. Annat miehen määritellä sen ajan, mutta jos hän ehdottaa jotain kello yhdeksää, niin kysyt onko yhdessä asumisessa sittenkään järkeä? Jos illat ja viikonloput menet kokonaan työpäivystykselle, niin sinun on mukavampi asua yksin. Et syyttele, mutta katsot, että mies tajuaa asian. Jos ei tajua tai vähättelee, niin etsi oma asunto, ehkä se on sittenkin paras tapa jatkaa.
Klo 21 olisi jo edistystä ja "normipäivä" miehelleni. Eilinen meni yöhön saakka.
Oma aikani on silti vähäisempää, kun mies työn lomassa käy kuitenkin välillä aloittamassa juttelua, mutta hyppää sitten pois. Olisin mieluummin selkeästi erillään ja selkeästi yhdessä. Onnistuuko se samassa asunnossa? Voisin muuttaa myös erilleen ihan hyvin.
AP
Työnarkomaani on sairaus, mutta jos mies ei sitä itse tajua, niin voi voi. Kannattaa nyt ensin kuitenkin avata se oma leipäluukku ja katkaista asia ulos. Ei kannata valittaa, jos ei asialle tee mitään.
En ymmärrä tuota tarvetta muuttaa avoliittoon ennen kuin kunnolla tunnetaan toisiaan, joten minun on myös vaikea tuntea empatiaa. Riittävän pitkä seurustelu, jossa olisitte viettäneet paljon aikaa yhdessä, olisi tuonut tuonkin asian esiin jo ennen loppuelämän sitoutumista.
Mutta useimmille avoliitto tuntuu nykyisin olevan vain kokeilua, joten ehkä se sitten kannattaa tehdä tuota kautta.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tuota tarvetta muuttaa avoliittoon ennen kuin kunnolla tunnetaan toisiaan, joten minun on myös vaikea tuntea empatiaa. Riittävän pitkä seurustelu, jossa olisitte viettäneet paljon aikaa yhdessä, olisi tuonut tuonkin asian esiin jo ennen loppuelämän sitoutumista.
Mutta useimmille avoliitto tuntuu nykyisin olevan vain kokeilua, joten ehkä se sitten kannattaa tehdä tuota kautta.
Loppuelämän sitoutumista? Pääseehän tuosta pois.
Ehkä mies on havainnut, ettei sinulla juuri koskaan ole mitään mielenkiintoista keskusteltavaa.
Mitäpä jos ihan vaikka kertoisit mille sinusta tuntuu?