Suomen historian parhaat runoilijat?

Saima Harmaja 👍

Mirkka Rekola.

Tommy Taberman

Olli-Pekka Tennilä, Jukka Viikilä, Kristina Wallin tulevat ensimmäisinä mieleen.

Uino Kailas

Dostojevskij 

Onni, kerro minulle,

jos tulet, mistä minä

sinut tunnen?

Onko sinulla ruusu korvan takana?

Silmissä kolme valtamerta, huulilla

kuuden kevään linnut ja naurulle tuoksuvat tuulet?

Onni, jos minä nukun, herätä minut,

ravistele tyhjäksi minun surujeni pähkinäpuu.

Onni, kun se saapuu se kantaa suurta säkkiä

sylissään.

Siihen se minun murheeni kätkee kaikki,

virran vietäväksi heittää.

-Tabermann

PAPERI T

Kirsi Kunnas  Sirkka Turkka ja Paavo Haavikko  tulivat nyt ensimmäisinä mieleen mainitsemiesi lisäksi

Ja yksi suosikki säkeistä olkoon nyt vaikka Haavikolta (ulkomuistista):

Puut, kaikki heidän vihreytensä.

Halusin ojentaa sinulle nurmikon, 

                                      kämmenellä 

  En ehitnyt 

Snkkumies

Eino Leino, Aleksis Kivi, Saima Harmaja ja Edith Södergran ovat parhaat. 

Eino Leinon paras runo alkaa "Ja vuodet ne käy yhä vaikeemmiks...".

Aleksis Kiven paras on Sydämeni laulu.

Saima Harmajan paras runo alkaa "On maa, johonka unten jäljet katoaa..."

Edith Södergranin paras runo on nimeltään Ei mitään.

Harri Nordell

"Sinä olet kaunis

silmän valokupolikiihko

minähiljaisuudesta

sinua katson

tytär, Sanantuoja

nimen mustalla ruo'olla

on osallisuus kirjoitettu

Tyttö, valonsuolarae

verikymi huuhtoo muistia,

toiseus on tullut kauttamme"

Saarikoski on ylivoimainen.

Runous on typerää touhua ja ajan ja resurrien haaskausta. Mieluummin luen asiatietoutta kuin kuu kiurusta kesään, parempi pyy pivossa kuin peukalo persiissä.

Olin tulossa mainitsemaan Södergranin. Pidän erityisesti tästä runosta:

"Minä, oma vankini, sanon näin:

elämä ei ole kevät, vaaleanvihreään samettiin puettu,

eikä hyväily, jonka saamme harvoin,

elämä ei ole päätös lähteä

eikä kaksi valkoista kättä, jotka pidättävät.

Elämä on ahdas kehä, jonka vankeja olemme,

näkymätön piiri, jonka yli emme koskaan astu,

elämä on läheinen onni, joka kulkee ohitsemme,

tuhannet askelet, joita emme kykene astumaan.

Elämä on halveksua itseään

ja maata kaivon pohjalla hievahtamatta

ja tietää, että ylhäällä paistaa aurinko

ja ilmassa lentävät kultaiset linnut

ja nuolennopeat päivät kiitävät ohi.

Elämä on viitata lyhyet hyvästit ja mennä kotiin ja nukkua...

Elämä on olla muukalainen itselleen

ja uusi maa jokaiselle muulle, joka tulee.

Elämä on laiminlyödä oma onnensa

ja työntää luotansa joka ainoa hetki,

elämä on uskoa olevansa heikko eikä tohtia."

Tony "Viikinki" Halme

Tässä olis minun listani: Aaro Hellaakoski, Kaarlo Sarkia,Aila Meriluoto ja Pentti Saarikoski. Eli nämä nyt ainakin.

Anna-Mari Kaskinen

On hyvä elää

haihtuvassa hetkessä,

käsi toisen kädessä

kohdata se mikä tulee

tai jättää tulematta.

Pekka Kejonen on mukavan omintakeinen runoilija. Uusi suosikki on Tuukka Pietarinen, pidin kovasti hänen runokokoelmastaan Yksin ja toisin.

Juice

Kun minulta oli vasta poistettu kipsi,

mutta nilkka oli vielä teipattu.

Sinulla on se aika kuukaudesta.

Me nukumme onnellisesti tuhisten

Side by side

Paljon muitakin hyviä, sekä runokirjoissa, että lauluissa.

Alexi Laiho