Pehmeänpumpulisten ja villavaturkkisten havannankoirien omistajat: Miten oikein pärjäätte turkin kanssa??

Meillä on 2-vuotias havannankoirauros. Kiva koira, mutta se turkinhoito, jestas sentään miten työlästä! Karva on ohutta, untuvaista, superpehmeää, puuvillaista ja herkästi umpitakkuun menevää. Syksyllä ja keväällä koira on kuonoa myöten kurassa jokaisen ulkoilun jälkeen, talvella se on liikuntakyvytön valtavien lumipaakkujen takia, ja kesällä mahanalus on täynnä risuja, männynneulasia ja oksia.

Pesen ja kampaan turkkia säännöllisesti ohjeitten mukaan ja käytän laadukkaita hoitoaineita ja suihkeita ja koira syö laadukasta rasvaista ruokaa, ja silti turkki on ihan mahdoton!! Jatkuvaa takkua, pesua, kuivausta ja taas takkujen selvitystä. Kurapuku takuttaa, kaulapanta takuttaa, koiran rapsuttelukin takuttaa.

Miten ihmeessä te muut pärjäätte pumpuliturkkisten havojenne kanssa?? Olen saksinut turkkia jaloista ja mahan alta lyhyeksi, mutta siihenkin höttöön tarttuu kiinni lenkillä miljoona neulasta.

Kyselin tarkkaan ennen havan ottamista turkinhoidon haastavuudesta, ja silloin minulle sanottiin monella suulla että "ainahan turkin voi leikata ja silloin se on ihan helppo". Enpä osannut ennalta arvata, että pumpulinpehmeä turkki ei ole lyhyenäkään helppo! Ja näitä tuntuu havannoilla olevan yllättävän paljon. Kertokaa, rakkaat ihmiset, miten te pärjäätte niiden villavien turkkien kanssa! Onko muliksi ajelu ja sellaisena pitäminen ainoa vaihtoehto??