Ero?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen ja seksi on ongelma parisuhteessa. Tuntuu vaikealta selittää edes itselleen sitä, että kaipaa seksiä, joka tuntuisi joltain. Olen harrastanut seksiä aktiivisesti mieheni kanssa koko suhteemme ajan. Koskaan se ei ollut varsinaisesti loistavaa, mutta ihan mukiinmenevää. Ajattelin, että kun opitaan toisemme tuntemaan, se paranee. 

Teknisesti seksi on ihan ok. Mies tietää ikäänkuin mitä nappia painamalla niin sanotusti saan. Ongelma on kuitenkin se, että jostain syystä minua kuitenkin ällöttää mieheni kosketus :( En pysty kuvittelemaankaan suutelevani häntä, sillä se ei tunnu fyysisestikään kivalta. 

En pysty päästämään miestä henkisesti lähelle, sillä hänessä on jotain pakottavaa, joka saa minut tuntemaan oloni tukalaksi. Voisin melkein sanoa, että tavallaan pelkään häntä, tai ainakin hänen läheisyytensä saa minut kireäksi kuin viulunkielen. Olen yrittänyt selittää tätä asiaa hänelle kukkasten kielellä, mutta emme löydä yhteistä säveltä. Meillä ei ole koskaan ollut romantiikkaa, flirttailua tai seksiin johtavaa vihjailua. Kaikki toiminta on ollut suoraviivaista, vaatteet pois ja genitaalit toisiaan vasten. Nopea siirtyminen seksiin ei varsinaisesti haittaa minua, sillä sehän on kivaa, jos on kiimassa toiseen. Tässä tapauksessa sellaista kiimaa ei ole koskaan ollutkaan.

On ehkä ollut typerää mennä naimisiin ilman himoa, mutta toisaalta mies oli ensimmäinen, jonka kanssa oli sitä kaikkea muuta hyvää. Meillä on ollut enemmän arkipäivän kumppanuutta ja kaverikeskusteluita. Siihen päälle olemme yrittäneet sekstailla. 

Minua ahdistaa ajatus, että olenko tosiaan niin huono äiti ja nainen, että olisin valmis uhraamaan lapset ja avioliiton pelkän seksin vuoksi. Toisaalta, olenko valmis siihen, että viisikymppisenä seksielämäni on "tässä". Kuulostaa ihan hemmetin pinnalliselta. Mies on sitä mieltä, ettei huono seksi haittaa, ei myöskään se, ettei sitä olisi. 

No eihän tuo kuulosta seksiongelmalta, vaan siltä että suhteessa on ihan perin pohjin muutakin pielessä. Sua ällöttää miehesi kosketus? Sulla on kaverisuhde, ei parisuhdetta joka perustuisi rakkaudelle. Olet ison päätöksen edessä. 

Samaa mietin. Jos toisen kosketus ällöttää, niin seksin harrastaminen on varmaan aika tuskaa. Ilman rakkautta ei ole mitään parisuhdetta mun mielestä, mutta se on tietysti hankala, jos eroamaankaan ei pystytä. Eläväthän monet noin ja jälki on lasten kannalta usein kamalaa. Saavat mallin rakkaudettomasta suhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sua on tässä hyvin vaikea auttaa tai kenenkään ohjeistaa. Kerron kuitenkin oman kokemukseni.

Olin myös yhtä pitkässä, tai ehkä pidemmässäkin suhteessa kuin sinä. Tapasimme melkein lapsina ja olimme toistemme ainoat kumppanit. Seksi ei ollut huonoa, mutta aina oli ajatus siitä että ruoho on vihreämpää aidan takana. Jätin vaimoni ja kolme lasta, koska tuska asian suhteen kasvoi liian suureksi. En olisi voinut pettää vaimoani.

Tinderöin ja kiersin baareja pari vuotta ja löysin lopulta todella haluttavan kumppanin lukuisten satunnaispanojen jälkeen. Seksi on yhtä ilotulitusta ja kaikkea mitä aina kuvittelin haluavani.

Vaan se on vaan pelkkää seksiä. Kaipaan entistä kumppaniani, ajattelen mitä tein lapsilleni ja olen monta kertaa tullut tulokseen etten enää halua katsella tätä elämää kauempaa. Ainoa mikä mut vielä pitää tällä on lapset.

Joten ainoa vinkki minkä voin sanoa, että jos teet päätöksen niin tee se aivoilla, älä munillasi. Onko pelkkä seksi todella sen arvoista? Oletko valmis tuleeman kotiin tyhjään asuntoon? Hetken hekuma ei kovin pitkälle kanna. Jos parisuhteesi on muuten kunnossa, niin tekisin helvetisti töitä seksielämän korjaamiseksi. Jos taas suhde on muutenkin loppu eikä sillä ole tulevaisuutta, niin sitten rohkeasti askel eteenpäin.

Sis mitä mä just luin? Eikös kaikki miehet selitä kuinka onnellisia ne on kun on paljon seksikumppaneita ja jotain mitä hymy huulilla muistella kiikkustuolissa? Joten laitas ukko hyvä nyt hymy huulille ja nauti elämän tuomista kokemuksista. Olet monta reikää viisaampija kokeneempi.

Tiiätkö, kun kaikki ei vaan oo lukuisista panoista ja seksistä kiinni tässä elämässä. Ihan selvästi tuo perheensä jättänyt mies rakastaa entistä vaimoaan edelleen, ei sellaista voi panolla korjata.

Se mitä tuo mies muistelee kiikkustulissa on se, minkälaisen pettymyksen iheuutti vaimolöe ja lapsille. Voi kunpa olis tajunnut aiemmin jo, ei se ruoho oo vihreämpää aidan toisella puolella jos kyse on pelkästä seksistä.

Ja kohtelee nykyistä kumppaniaan todella törkeästi, kun haikailee eksän. Ex-vaimo varmaan jo ylitse asiasta, mutta nykyisen puolesta tulee surullinen fiilis.

Juuri näin. Aina joku muu on nykyistä parempi, en tiedä onko miehissä enemmän näitä exiä haikailevia, koska naiset eivät taida exiään takaisin haikailla. Vaikka olisivat jätettyjä, niin vasta jälkikäteen ovat ymmärtäneet mikä oli pahasti pielessä ja onnellisia uudesta elämästään.

Tarkoitus ei ollut omaa suhdettani tässä käsitellä enempää. Uusi suhde on nyt päättynyt ja olen nyt yksin. Haikailu on väärä sana vanhaa suhdetta kohtaan, kaikkia vanhat ongelmat olisivat yhä olemassa ja tunteet laimentuneet. Pohjaa oikealle rakkauteen perustuvalle parisuhteelle ei ole. Vaikka tunteita olisi jäljellä ja haluaisin palata yhteen ex-vaimoni kanssa, en ikinä tekisi mitään liikettä siihen suuntaan. Exälläni menee hyvin ja en halua sekoittaa hänen tai lasteni elämää enää yhtään enempää. Tämän enempää en katso tarpeelliseksi jatkaa tätä keskustelua omalta osaltani.

Ei kannata erota siinä toivossa, että löytää paremman, koska se ei välttämättä onnistu. Jos suhde ei toimi tai ei rakasta, niin kannattaa miettiä asiaa siltä kannalta, että yksin on onnellisempi. Uusi löytyy, jos löytyy, mutta ei sellaisen sopivan löytyminen enää 40+ niin varmaa ole. Hyvän suhteen rakentamiseen, luottamuksen rakentumiseen ja ihan tutustumiseenkin menee aikaa ja kaikilla vanhemmilla on jo omat pettymyksensä. Pelkän seksielämän pohjalta voi rakentua tapailusuhde, mutta yhdessä asumiseen ja elämiseen vaaditaan jo paljon enemmän, jo lastenkin takia.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata erota siinä toivossa, että löytää paremman, koska se ei välttämättä onnistu. Jos suhde ei toimi tai ei rakasta, niin kannattaa miettiä asiaa siltä kannalta, että yksin on onnellisempi. Uusi löytyy, jos löytyy, mutta ei sellaisen sopivan löytyminen enää 40+ niin varmaa ole. Hyvän suhteen rakentamiseen, luottamuksen rakentumiseen ja ihan tutustumiseenkin menee aikaa ja kaikilla vanhemmilla on jo omat pettymyksensä. Pelkän seksielämän pohjalta voi rakentua tapailusuhde, mutta yhdessä asumiseen ja elämiseen vaaditaan jo paljon enemmän, jo lastenkin takia.

Erittäin hyvin sanottu.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata erota siinä toivossa, että löytää paremman, koska se ei välttämättä onnistu. Jos suhde ei toimi tai ei rakasta, niin kannattaa miettiä asiaa siltä kannalta, että yksin on onnellisempi. Uusi löytyy, jos löytyy, mutta ei sellaisen sopivan löytyminen enää 40+ niin varmaa ole. Hyvän suhteen rakentamiseen, luottamuksen rakentumiseen ja ihan tutustumiseenkin menee aikaa ja kaikilla vanhemmilla on jo omat pettymyksensä. Pelkän seksielämän pohjalta voi rakentua tapailusuhde, mutta yhdessä asumiseen ja elämiseen vaaditaan jo paljon enemmän, jo lastenkin takia.

Kiitos, tätä olen paljon myös pohtinut.

Minulla ei ole käytännössä minkälaista käsitystä parisuhdemarkkinoista. Toisaalta ajattelen olevani ihan hyvä ”saalis”. Olen hyvin koulutettu, hyvässä työssä, pidän itsestäni huolta, kaikki elämän perusasiat ihan kunnossa, ominaisuuksiltani olen empaattinen, huomioonottava, luotettava, oikeudenmukainen, huolehtiva, hyvä keskustelemaan, minua ei toisen lapset haittaisi jne... Kai jossain joku minua varten voisi olla, vaikka hahmotan ihan hyvin että ensisijaisesti pitää asennoitua voimaan hyvin yksinäänkin.

Eikö ole jännä miten paljon ja kuinka usein voi jutella puolisonsa kanssa niin, ettei todella ja syvällisesti ymmärretä toisiamme..

Puhuin juuri eilen mieheni kanssa taas seksistä, meillä on ollut vähän hankaluuksia sillä saralla jo pari vuotta. Hän sanoi kaikkea kuinka "mutta eikö me sovittu x.. ja sähän tykkäät kun y... ja mehän juteltiin syksyllä että z...". Ja minulla oli ihan eri mielikuvia! Tai sitten puhuttiin tavallaan tasan samasta asiasta, mutta eri sävyllä. Hän puhui asioista joista minä pidän tai en pidä sängyssä, enkä muista ikinä sanoneeni sellaista, suorastaan päinvastoin. Ja seksihän on paljon mielikuvista kiinni ja tapahtuu pään sisällä... uskon että monesta toivottomankin tuntuisesti tilanteesta voisi tulla ihan tyydyttävä jos jotenkin saisi keskustelua kunnolla avoimesti. Ja vielä ymmärtäis mitä toinen tarkoittaa, eikä vain luule ymmärtävänsä.

Luulen että joku ohjattu keskustelu (seksiterapeutti?) voisi olla tosi hyvä, varsinkin niin että se jatkuisi pidemmän aikaa, vaikka olisikin harvemmin (kerran kuussa varmaan ok?). Niin pääsisi aina palaamaan aiheeseen ja muistikuvat ja käsitykset ei pääsisi vääristymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sua on tässä hyvin vaikea auttaa tai kenenkään ohjeistaa. Kerron kuitenkin oman kokemukseni.

Olin myös yhtä pitkässä, tai ehkä pidemmässäkin suhteessa kuin sinä. Tapasimme melkein lapsina ja olimme toistemme ainoat kumppanit. Seksi ei ollut huonoa, mutta aina oli ajatus siitä että ruoho on vihreämpää aidan takana. Jätin vaimoni ja kolme lasta, koska tuska asian suhteen kasvoi liian suureksi. En olisi voinut pettää vaimoani.

Tinderöin ja kiersin baareja pari vuotta ja löysin lopulta todella haluttavan kumppanin lukuisten satunnaispanojen jälkeen. Seksi on yhtä ilotulitusta ja kaikkea mitä aina kuvittelin haluavani.

Vaan se on vaan pelkkää seksiä. Kaipaan entistä kumppaniani, ajattelen mitä tein lapsilleni ja olen monta kertaa tullut tulokseen etten enää halua katsella tätä elämää kauempaa. Ainoa mikä mut vielä pitää tällä on lapset.

Joten ainoa vinkki minkä voin sanoa, että jos teet päätöksen niin tee se aivoilla, älä munillasi. Onko pelkkä seksi todella sen arvoista? Oletko valmis tuleeman kotiin tyhjään asuntoon? Hetken hekuma ei kovin pitkälle kanna. Jos parisuhteesi on muuten kunnossa, niin tekisin helvetisti töitä seksielämän korjaamiseksi. Jos taas suhde on muutenkin loppu eikä sillä ole tulevaisuutta, niin sitten rohkeasti askel eteenpäin.

Sis mitä mä just luin? Eikös kaikki miehet selitä kuinka onnellisia ne on kun on paljon seksikumppaneita ja jotain mitä hymy huulilla muistella kiikkustuolissa? Joten laitas ukko hyvä nyt hymy huulille ja nauti elämän tuomista kokemuksista. Olet monta reikää viisaampija kokeneempi.

Tiiätkö, kun kaikki ei vaan oo lukuisista panoista ja seksistä kiinni tässä elämässä. Ihan selvästi tuo perheensä jättänyt mies rakastaa entistä vaimoaan edelleen, ei sellaista voi panolla korjata.

Se mitä tuo mies muistelee kiikkustulissa on se, minkälaisen pettymyksen iheuutti vaimolöe ja lapsille. Voi kunpa olis tajunnut aiemmin jo, ei se ruoho oo vihreämpää aidan toisella puolella jos kyse on pelkästä seksistä.

Ja kohtelee nykyistä kumppaniaan todella törkeästi, kun haikailee eksän. Ex-vaimo varmaan jo ylitse asiasta, mutta nykyisen puolesta tulee surullinen fiilis.

Juuri näin. Aina joku muu on nykyistä parempi, en tiedä onko miehissä enemmän näitä exiä haikailevia, koska naiset eivät taida exiään takaisin haikailla. Vaikka olisivat jätettyjä, niin vasta jälkikäteen ovat ymmärtäneet mikä oli pahasti pielessä ja onnellisia uudesta elämästään.

Tarkoitus ei ollut omaa suhdettani tässä käsitellä enempää. Uusi suhde on nyt päättynyt ja olen nyt yksin. Haikailu on väärä sana vanhaa suhdetta kohtaan, kaikkia vanhat ongelmat olisivat yhä olemassa ja tunteet laimentuneet. Pohjaa oikealle rakkauteen perustuvalle parisuhteelle ei ole. Vaikka tunteita olisi jäljellä ja haluaisin palata yhteen ex-vaimoni kanssa, en ikinä tekisi mitään liikettä siihen suuntaan. Exälläni menee hyvin ja en halua sekoittaa hänen tai lasteni elämää enää yhtään enempää. Tämän enempää en katso tarpeelliseksi jatkaa tätä keskustelua omalta osaltani.

Ehkä se olisi vaimolle korjaava kokemus, että kertoisit nykyiset ajatuksesi eron syistä, jos ette ole erotessanne pystyneet asioita selvittämään. Anteeksi pyytäminen voi korjata välejä, jos ne ovat huonot. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata erota siinä toivossa, että löytää paremman, koska se ei välttämättä onnistu. Jos suhde ei toimi tai ei rakasta, niin kannattaa miettiä asiaa siltä kannalta, että yksin on onnellisempi. Uusi löytyy, jos löytyy, mutta ei sellaisen sopivan löytyminen enää 40+ niin varmaa ole. Hyvän suhteen rakentamiseen, luottamuksen rakentumiseen ja ihan tutustumiseenkin menee aikaa ja kaikilla vanhemmilla on jo omat pettymyksensä. Pelkän seksielämän pohjalta voi rakentua tapailusuhde, mutta yhdessä asumiseen ja elämiseen vaaditaan jo paljon enemmän, jo lastenkin takia.

Kiitos, tätä olen paljon myös pohtinut.

Minulla ei ole käytännössä minkälaista käsitystä parisuhdemarkkinoista. Toisaalta ajattelen olevani ihan hyvä ”saalis”. Olen hyvin koulutettu, hyvässä työssä, pidän itsestäni huolta, kaikki elämän perusasiat ihan kunnossa, ominaisuuksiltani olen empaattinen, huomioonottava, luotettava, oikeudenmukainen, huolehtiva, hyvä keskustelemaan, minua ei toisen lapset haittaisi jne... Kai jossain joku minua varten voisi olla, vaikka hahmotan ihan hyvin että ensisijaisesti pitää asennoitua voimaan hyvin yksinäänkin.

Ulkonäöllä on vielä suurempi merkitys kuin ennen, ainakin nettideittailussa.