Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lopetin piirtämisen, koska olinkin siinä huono
05.05.2020 |
Ei ole oikein pointtia tällä avautumisella.
Itse en siis ollut hyvä koulussa. Tyylitajua ei ole pätkääkään, enkä osaa edes esim. sisustaa. Urheillakaan en osaa, en pysty edes juoksemaan kun keuhkoihin alkaa sattua. Suuntavaisto aivan surullinen, koulusuunnistuksessa oli jo saavutus jos en eksynyt. Sosiaalisestikin olen täysi katastrofi. En siis ole ollut koskaan ollut hyvä missään, vaan kaikessa ollut aina todella surullinen tapaus.
Aina kuitenkin lohdutti yksi asia. Tykkäsin piirtää ja olin siinä mielestäni hyvä. Omasta mielestäni tein kivannäköisiä töitä. Käytin niihin aikaa, piirsin vähintään viikottain jos en joka päivä, käytin tunnelatauksia piirtämiseen.
Ja kuten sanottu, omasta mielestäni olin hyvä siinä ja sanoin sitä ääneenkin. Mutta edes lähipiiristä ei oikein koskaan kehuja tullut. Oli outoa, kun samaan aikaan tuli luettua muiden piirtäjien valitteluja, kun aina pyydetään piirtämään sitä ja tätä.
Minua ei koskaan pyydetty. Olisin ollut innoissani, jos joku olisi pyytänyt.
Yhden teokseni annoin lahjaksi. Lahjan saajan ilme teki sydämeen epämukavan olon. Juuri se ilme, että näyttäisi kuin toinen pohtisi onko kyseessä vitsi vai ei.
Julkaisin kuvia somessa. Tykkäyksiä tuli pari, nekin läheisiltä. Kokeilin lisätä hakusanoja ja siten lisätä näkyvyyttä, ajattelin että ehkä vaan ihmiset eivät ole löytäneet näitä. Ei auttanut. Samaan aikaan aloin seurailla, miten muilla samoja hakusanoja käyttävillä meni. Kuvat keräsivät paljon tykkäyksiä ja kehuja. Omissa kuvissa taas saattoi kuulla heinäsirkkojen sirinän. Lopulta alkoi melkein hävettää, kun kuvassa oli miljoona hastagia ja kaksi tykkäystä, nekin tyyliä omilta vanhemmilta.
Sitten tein lopulta rohkean vedon ja julkaisin yhden piirustuksen keskustelupalstalla ja pyysin mielipiteitä. Kun näin kommentteja tulleen paljon, niin avasin keskustelun innoissani ja aloin lukea. Into vaihtui siihen, että tuntui kuin sydän tippuisi pois. Kilteimmätkin kertoivat, miten kuvassani kaikki oli pielessä. Ei-niin kiltit taas totesivat tyylillä, että kuva on ihan hieno jos tekijä on n. 10 vuotias. Olin sanaton ja järkyttynyt, kokeilin julkaista toisen piirroksen, jos eka vaan sattui olemaan huono. No tämä toinen sai vielä pahemmat arvostelut.
Kerran löysin kivan kuuloisen ketjun, jossa ihmiset julkaisivat tekemiään kuvia tai muita luovia teoksia. Tuntui hyvänmielen ketjulta, kun kaikkia kehuttiin ja kannustettiin. Rohkaistuin julkaisemaan omanikin. Ja jälleen aivan jäätävät palautteet.
Ei varmaan monen mielestä kuulosta pahalta. Mutta itselleni se oli, olin aina luullut olevani hyvä piirtäjä. Vaikka kaikessa muussa olen huono, niin jaksoi pysyä positiivisena, koska ajattelin olevani keskivertoa parempi piirtäjä. En tosiaan kyllä näin jälkeenpäin osaa selittää, minkä takia näin olen kuullut. Defenssi, ehkä.
Jonkin aikaa yritin vielä piirtää, mutten saanut siitä enää sitä samaa iloa ja onnistumisen tunnetta. Kuvat eivät enää näyttäneet hienoilta edes omissa silmissäni. Aloin heittää roskiin kuvia, joista ennen olin ollut niin ylpeä.
Lopulta koko piirtäminen sitten vaan loppui. Kun nyt vuosienkin jälkeen katson piirustustarvikkeita, niin inspiraation ja ilon sijasta niekeskelen itkua. Kuvitellessani olevani hyvä piirtäjä, ostin kalliit tarvikkeet. Jo puuvärini ovat todella hinnakkaat ja laadukkaat. Ja ne keräävät jo toista vuotta pölyä laatikossa. Ehkä laitan ne syksyllä myyntiin.
En enää tee vapaa - ajalla muuta, kun selailen nettiä ja käyn joskus kävelyllä. Olo on täysin tyhjä. Ja epäonnistumisen tunne on mukana kaikkialla. Hetken koin tänään iloa, kun näin että pitkään hoitaman ruukkuruusu oli alkanut kasvattaa nuppua. Mutta ilo haihtui heti, kun tajusin miten surullinen juttu taas oli. Että minulle on saavutus, kun kukkia tuottava kasvin kasvattaa kukan. Aika matalilla mennään.
Kommentit (186)
Suurimman osan kommentit kuvataiteesta on ihan ala-arvoisia. Tiedän tämän, koska olen tehnyt kuvataidetta 20 vuotta.
Itse tekeminen on arvokasta ja prosessi.
Mutta ei kannata kallistaa korvaansa ilkeille kommenteille. Osa ihmisistä on kateellisia, jos on löytänyt jonkun jutun, josta on tosi innostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on monta kertaa käynyt niin, että ne ilkeitä kommentteja sanoneet ovatkin jälkeenpäin myöntäneet, että ovat itsekin kiinnostuneita taiteesta.
Eli kateus on motiivi.
Tee sitä, joka antaa iloa ja hyvää mieltä. Älä kuuntele haukkumista.
Vierailija kirjoitti:
Älä kuuntele muita! Tee sitä, mikä tuntuu itsestä hyvältä! Jos olet innostunut tekemisestä, jatka vain.
Näinhän sitä muutkin sanoo. Mutta vaikea enää saada takaisin mitään innostusta. Kuvat haukuttiin niin täysin, eikä niistä löydetty mitään hyvää, vaikka monien muiden kuvia kehuttiinkin. Olin noiden jälkeen niin järkyttynyt, että googlailin keskusteluja, joissa ihmiset samaan tyyliin pyysivät teoksistaan arvosteluita. Kehuja ja kannustuksia.
Ymmärrän toki kritiikin ja parannusideat. Mutta tipuin niin korkealta, ettei ylöspääsy tunnu enää mahdolliselta.
Kun luulin olevani hyvä piirtäjä, mutta todellisuudessa kukaan ei löytänyt piirroksistani mitään hyvää.
Minä soitan pianoa ja maalaan ihan itseni vuoksi, koska siitä tulee hyvä olo.
En soita muiden kuullen enkä näytä edes taulujani muille. Siis miksi ihmeessä muiden mielipide on sinulle noin tärkeä?
Tärkeintä oli päästä samanhenkisten ryhmään saamaan (henkistä)tukea. Voisitko hakea kuvataidetta opiskelemaan? Tai mennä iltakurssille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä kuuntele muita! Tee sitä, mikä tuntuu itsestä hyvältä! Jos olet innostunut tekemisestä, jatka vain.
Näinhän sitä muutkin sanoo. Mutta vaikea enää saada takaisin mitään innostusta. Kuvat haukuttiin niin täysin, eikä niistä löydetty mitään hyvää, vaikka monien muiden kuvia kehuttiinkin. Olin noiden jälkeen niin järkyttynyt, että googlailin keskusteluja, joissa ihmiset samaan tyyliin pyysivät teoksistaan arvosteluita. Kehuja ja kannustuksia.
Ymmärrän toki kritiikin ja parannusideat. Mutta tipuin niin korkealta, ettei ylöspääsy tunnu enää mahdolliselta.
Kun luulin olevani hyvä piirtäjä, mutta todellisuudessa kukaan ei löytänyt piirroksistani mitään hyvää.
Netissä on sairaita ihmisiä. Älä laita teoksiasi nettiin, kuin vain ystävällisten ihmisten foorumeille. Ei kenelläkään normaalilla ihmisellä ole tarvetta haukkua toisen työtä.
Oliko sun aiheet sellaisia että olisivat jotenkin herättäneet ärsytystä?
Joskus nuo keskustelut vaan on aika ikävänhenkisiä, vain tuttujen työt kehutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle on monta kertaa käynyt niin, että ne ilkeitä kommentteja sanoneet ovatkin jälkeenpäin myöntäneet, että ovat itsekin kiinnostuneita taiteesta.
Eli kateus on motiivi.
Tee sitä, joka antaa iloa ja hyvää mieltä. Älä kuuntele haukkumista.
Tuota kateutta ja ihan vaan haukkumisen ilosta haukkumista mietinkin silloin. Googlasin muiden tekemiä vastaavia keskusteluita, kun ajattelin että oloni paranee kun näen niissä samantyyliset kommentit.
Mutta näissä olikin kehuja. Toki muutamia parannusehdotuksia, mutta pääasiassa koko sisältö oli positiivista ja kehuvaa. Muiden tekemisistä aidosti pidettiin.
Jollakin tavalla en sitten osannut katsoa tekemisiäni oikein. Olin aivan surkea, mutta luulin olevani todella hyvä. En edes tiedä, miten tuo on voinut olla mahdollista.
Lapsille sanotaan "jokainen on hyvä jossain". Ei se oikeasti niin mene. Keskivertoja ja huonoja on suurin osa, laji mikä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä soitan pianoa ja maalaan ihan itseni vuoksi, koska siitä tulee hyvä olo.
En soita muiden kuullen enkä näytä edes taulujani muille. Siis miksi ihmeessä muiden mielipide on sinulle noin tärkeä?
En tiedä. Ehkä siksi, kun olen täysi katastrofi kaikessa muussa. Kaikessa olen todella huono ja heikko, pääasiassa elämä on mennyt katsoessa vierestä kun muiden tekemisiä kehutaan ja itse saan vain ihmettelyjä, että miten huonosti asiat teen.
Kun luulin olevani hyvä piirtämisessä, niin ehkä kaipasin myös sitä positiivista kommenttia. Sitä tunnetta, että vai, olen oikeasti hyvä edes yhdessä asiassa.
Mutta... Kun olin huono siinäkin, niin painuin niin syvälle pohjaan, että nousu on enää vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Oliko sun aiheet sellaisia että olisivat jotenkin herättäneet ärsytystä?
Joskus nuo keskustelut vaan on aika ikävänhenkisiä, vain tuttujen työt kehutaan.
En usko, siis aiheiden ärsyttävyyteen. Piirsin hedelmiä, eläimiä, ihmisiä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet sinä ihan hyvä kirjoittaja myös ap. Tekstisi on huomattavasti selkeämpää ja helppolukuisempaa kuin iso osa täällä yleensä olevista kirjoituksista - vaikka sisältö olikin itsesäälissä kieriskelyä.
Minusta sinun suurin ongelmasi ei ole piirtotaidottomuus vaan huono itsetunto. Et tarvitse muiden hyväksyntää ja ylistystä voidaksesi nauttia jostain. Sitäpaitsi piirtäminen on taito joka kehittyy tekemällä.
Tässä tulee esille se että olet enemmänkin halunnut saada hyväksytyksi tulemista, huomiota ja kehuja. Älä perusta omanarvontuntoasi tuollaisille seikoille.
Katso pinterestistä luovaan maalaamiseen tarkoitettuja juttuja, värien kanssa aivan toinen juttu kuin piirtämisessä. Voit tehdä myös abstrakteja töitä, kokeilla miltä se sinusta tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei osaa mitään harjoittelematta. Luovuttamalla ei koskaan kehity mihinkään. Mutta jokainen valitsee toki itse oman tapansa elää.
Jos harjoittelisit ajattelemaan että tekemisen ilo on tärkeämpää kuin ulkopuolisilta ihmisiltä saatava arvostus?
Mistä olet piirtämisessä nauttinut, mitkä aiheet ovat sinulle tärkeitä? Minusta olisi tärkeämpää että saat ilon itseilmaisuun takaisin, vaikka olisitkin maailman heikoin piirtäjä.
Piirtäminen on taito ja siinä voi kehittyä. Älä missään tapauksessa lopeta muiden mielipiteiden takia. Somemaailmassa kun mielipiteetkin menevät sen mukaan kenen kanssa halutaan olla kaveri jne.
Piirtäminen tuottaa itsessään jo iloa mutta sitä voi harrastaa myös tavoitteellisesti. Kehotan tutustumaan youtuben lukemattomiin piirustustutoriaaleihin. Saat ilmaista neuvoa ammattitaiteilijoilta. Monet esittelevät myös omia piirustuslehtiöitään ja voit olla varma, että niissä näkyy se kehityskaari mitä vuosien harjoittelu tuo.
Äläkä myy niitä värikyniäsi. Jonain päivänä, toivottavasti pian, tarvitset niitä.
Vierailija kirjoitti:
Olet sinä ihan hyvä kirjoittaja myös ap. Tekstisi on huomattavasti selkeämpää ja helppolukuisempaa kuin iso osa täällä yleensä olevista kirjoituksista - vaikka sisältö olikin itsesäälissä kieriskelyä.
Minusta sinun suurin ongelmasi ei ole piirtotaidottomuus vaan huono itsetunto. Et tarvitse muiden hyväksyntää ja ylistystä voidaksesi nauttia jostain. Sitäpaitsi piirtäminen on taito joka kehittyy tekemällä.
No, huonoa itsetuntoa ei tarvitse ihmetellä. En ole koskaan saanut kehuja oikeastaan mistään. Olen kaikessa tekemisessä täysi fiasko, silloinkin kun olen tosissani yrittänyt. Harrastuksetkin lapsena tuntuivat loppuvan siihen, ettei vanhemmat enää kehdanneet viedä minua. En siis tiedä, mutta tuntunut aina tuolta.
Ja jos olisin ollut edes jollain tavalla oikeasti hyvä, niin kai olisin edes jotain hyvää palautetta saanut? Tai että kuvista olisi löytynyt edes jotain hyvää. Mutta niistä ei löydetty muuta kuin puutteita. Kynänjälki oli kuulema haparoivaa ja suttuista, mittasuhteet aivan päin helvettiä, yleiskuva todella huono ja suttuinen. Ja sieluton.
Ja itse olin nähnyt näissä muka jotain herkkyyttä ja taitavuutta. Ei Herranjumala, mietin jossain vaiheessa jopa perustavani blogin, jossa olisin esitellyt kuviani, tekniikoita ja tekemisen eri vaiheita. Kiitän vain kaikkia voimia siitä, etten ehtinyt tuota koskaan tekemään. Saati, että olisi tehnyt sen vielä omalla nimellään.
Mikä niissä piirustuksissasi sitten on vikana? Jos et osaa piirtää mallista ollenkaan, niin kannattaa nyt kirjastojen avautuessa lainata Betty Edwardsin kirja Luovan piirtämisen opas. Kirja on tunnettu siitä, että sen avulla oppii helposti ja nopeasti piirtämään. Eri asia tietysti on, että ovatko piirustukset jotenkin taiteellisia, mutta sitä suurin osa ihmisistä ei osaa edes arvostella.
Vierailija kirjoitti:
Tässä tulee esille se että olet enemmänkin halunnut saada hyväksytyksi tulemista, huomiota ja kehuja. Älä perusta omanarvontuntoasi tuollaisille seikoille.
Katso pinterestistä luovaan maalaamiseen tarkoitettuja juttuja, värien kanssa aivan toinen juttu kuin piirtämisessä. Voit tehdä myös abstrakteja töitä, kokeilla miltä se sinusta tuntuu.
Hyväksynnän tarve on kyllä aina ollut suuri. Juuri siksi, kun olen aina ollut kaikessa se huonoin. Lapsena jopa eräässä harrastuksessani toimin esimerkkinä muille, nimittäin siinä miten ei pidä tehdä. Ja juu, ryhmän vetäjä esitteli siis ihan suoraan, että katsokaa x:sää, siinä on esimerkki kuinka ei pidä tehdä.
Alue: Aihe vapaa
Älä kuuntele muita! Tee sitä, mikä tuntuu itsestä hyvältä! Jos olet innostunut tekemisestä, jatka vain.