Äidin kuolema pelottaa-miten siitä selviää? On nyt 74-vuotias.

Kasva aikuiseksi ja hyväksy kuolema osana elämää

Onko äitisi tehohoidossa?

Vierailija kirjoitti:

Kasva aikuiseksi ja hyväksy kuolema osana elämää

No ehkä se kasvaminen juuri pelottaakin, kuten mikä tahansa asia, mistä ei ole kokemusta. 

Olen oman äitini jo menettänyt ja joku vielä nuorempana ja moni paljon vanhempana, mutta sellaisen ymmärryksen olen saanut, että ei se usein ole vanhallekaan mitenkään olankohautuksella ohitettava asia. 

Äitini kuoli 72-vuotiaana, en selvinnyt siitä ja olen nyt tk-eläkkeellä. 

Toki muutakin oli, kuin vain äidin kuolema, mm. krooninen masennus. Mutta ei se ainakaan parantanut oloa.

Mieti valmiiksi käytännön toimia, esim perintöverot.

Kuolemaan ei voi varautua ja se on vaikea ymmärtää, menee muutama vuosi sumussa. Ekan vuoden kun sinnittelet, lopulta opit elämään asian kanssa.

Vietä vielä kun hän elää pieniä hetkiä yhdessä, jotka jää muistoksi.

Ole kiitollinen että sinulla on hyvä äiti. Olet saanut valtavan lahjan hyvän äidin muodossa. Mulla on paska äiti joka äitinä ollut täysin kylmä ja välinpitämätön, hylkäsi lapsensa pakottamalla muuttamaan ne heti kun täytti 18, eikä sen jälkeen enää viitsinyt pitää yhteyttä.

Ei ole halunnut nähdä, soitella. Ei ole halunnut tavara ainoita lapsenlapsiaan. Ei ole ikinä auttanut tai tukenut minua vaikka olisi ollut miten paha hätä tai kriisi. Olen surrut ”äidittömyyttäni” jo vuosikymmenet joten kun hän aikanaan poistuu, tunnen vain helpotusta.

Ei tämä sinua ehkä auta mutta jos näkisit asian ilon kautta, että näin pitkäänkin sait nauttia hyvästä äidistä. Moni ei saa koskaan.

Siitä selviää, kun on selvittävä! Menetin äitini yhtäkkiä ilman pitkää sairastamista ja olin juuri saanut esikoiseni. Kaipasin pitkään, suru laantuu ja muuttaa muotoaan.

Kauniit muistot jäävät. Vieläkin on joskus ikävä, vaikka siitä on jo kauan.

Minulla on sama juttu, ap. Etukäteen pelkään. Nämä vaan ok niitä asioita, joille ei mitään voi. Elämä menee eteenpäin. Otetaan tästä hetkestä kaikki irti ja jos mahdollista, puhutaan äidin kanssa myös syvällisesti. Iloa ja huumoria unohtamatta. Tämä tietysti on mahdollista vain, jos äidin kunto sen sallii. Luotetaan! Elämä kantaa!

Vierailija kirjoitti:

Ole kiitollinen että sinulla on hyvä äiti. Olet saanut valtavan lahjan hyvän äidin muodossa. Mulla on paska äiti joka äitinä ollut täysin kylmä ja välinpitämätön, hylkäsi lapsensa pakottamalla muuttamaan ne heti kun täytti 18, eikä sen jälkeen enää viitsinyt pitää yhteyttä.

Ei ole halunnut nähdä, soitella. Ei ole halunnut tavara ainoita lapsenlapsiaan. Ei ole ikinä auttanut tai tukenut minua vaikka olisi ollut miten paha hätä tai kriisi. Olen surrut ”äidittömyyttäni” jo vuosikymmenet joten kun hän aikanaan poistuu, tunnen vain helpotusta.

Ei tämä sinua ehkä auta mutta jos näkisit asian ilon kautta, että näin pitkäänkin sait nauttia hyvästä äidistä. Moni ei saa koskaan.

No minun äitini ei ole ollut erityisen hyvä varsinkaan kun olin lapsi vaan poissaoleva ja etäinen, vasta kun jäi eläkkeelle sain vähän enemmän huomiota. Lapsuuden vuoksi olen mt ongelmainen ja 70 v äitini on ainoa ystäväni. En usko että selviän ilman häntä. Sama kuin jos joltain kuolisi vaikka sekä mies että lapset kerralla, eli ainoa perhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole kiitollinen että sinulla on hyvä äiti. Olet saanut valtavan lahjan hyvän äidin muodossa. Mulla on paska äiti joka äitinä ollut täysin kylmä ja välinpitämätön, hylkäsi lapsensa pakottamalla muuttamaan ne heti kun täytti 18, eikä sen jälkeen enää viitsinyt pitää yhteyttä.

Ei ole halunnut nähdä, soitella. Ei ole halunnut tavara ainoita lapsenlapsiaan. Ei ole ikinä auttanut tai tukenut minua vaikka olisi ollut miten paha hätä tai kriisi. Olen surrut ”äidittömyyttäni” jo vuosikymmenet joten kun hän aikanaan poistuu, tunnen vain helpotusta.

Ei tämä sinua ehkä auta mutta jos näkisit asian ilon kautta, että näin pitkäänkin sait nauttia hyvästä äidistä. Moni ei saa koskaan.

No minun äitini ei ole ollut erityisen hyvä varsinkaan kun olin lapsi vaan poissaoleva ja etäinen, vasta kun jäi eläkkeelle sain vähän enemmän huomiota. Lapsuuden vuoksi olen mt ongelmainen ja 70 v äitini on ainoa ystäväni. En usko että selviän ilman häntä. Sama kuin jos joltain kuolisi vaikka sekä mies että lapset kerralla, eli ainoa perhe.

Jopa ollessani psyk osastolla eräs hoitaja voivotteli että mitenköhän minulle käy kun äitini kuolee- no niinpä!!

Mihin tarvitset äitiä? Mieti valmiiksi kuka tai paremmin, ketkä voivat auttaa niissä asioissa, joissa äiti on tärkeä, siis ihan konkreettisesti, kenelle puhut kun maailma potkii päähän, kuka leipoo maailman toiseksi parasta kakkua, kenen kanssa käyt hautausmaalla jne

Sitten on niitä mahdollisia aikuisuus asioita, jotka pitää hoitaa itse, raha-asiat jne.

Ja tee nuo nyt heti, ennenkuin äiti on kuolemassa, sillä luultavasti tulee aika, jolloin äiti kasvaa pieneksi ja sinun on huolehdittava hänestä ja hänen asioistaan.

Vierailija kirjoitti:

Mihin tarvitset äitiä? Mieti valmiiksi kuka tai paremmin, ketkä voivat auttaa niissä asioissa, joissa äiti on tärkeä, siis ihan konkreettisesti, kenelle puhut kun maailma potkii päähän, kuka leipoo maailman toiseksi parasta kakkua, kenen kanssa käyt hautausmaalla jne

Sitten on niitä mahdollisia aikuisuus asioita, jotka pitää hoitaa itse, raha-asiat jne.

Ja tee nuo nyt heti, ennenkuin äiti on kuolemassa, sillä luultavasti tulee aika, jolloin äiti kasvaa pieneksi ja sinun on huolehdittava hänestä ja hänen asioistaan.

Minulla ei ainakaan ole ketään muita ihmisiä, enkä osaa hoitaa kaikkia omiakaan asioitani. nro 10 tai 11

onneks ei omalla kohdalla tarvi miettiä moisia. olen niin etäinen äitini kanssa että ei hetkauta mihinkään suuntaan sitten kun kuolee.

Pelkäsin läheisteni kuolemaa, mutta sitten kun mieheni ja isäni kuolivat lyhyen ajan sisällä sitä yksinkertaisesti vain kohtasi ne tilanteet sellaisina kuin ne tulivat. Oli pakko.

Usein pelkää ja huolehtii enemmän kuin mitä todellisuudessa tulee tapahtumaan. 

Läheisen menetys on raskas ja haastava elämäntilanne, josta selviää ajan kanssa. Kipu voi olla kova ja itkua riittää lopuksi ikää, mutta itku harvenee vuosi vuodelta.

Minua auttoi se, että koin mieheni ja isäni antaneen minulle paljon hyvää. Olin myös molemmille osoittanut rakkauteni ja sanonut sen moneen kertaan ääneen. Usein ne sanat sanotaan hautajaisissa, joten koin että se auttoi mitä kaikkea hyvää välillämme tapahtui molempien eläessä.

Uskon myös, että opimme kuoleman kokemisesta. Emme koskaan ole enää sitä samaa kuin ennen rakkaan kuolemaa, mutta se viisaus mitä voimme kokemuksesta ammentaa auttaa meitä elämään vielä täydemmin.

Jos pelko ja huoli ottaa sinusta nyt ylivallan, niin käytä se energia soittamalla äidillesi ja sano miten tärkeä hän on sinulle, Lupaan, että se helpottaa parhaiten pelkoasi.

Vierailija kirjoitti:

onneks ei omalla kohdalla tarvi miettiä moisia. olen niin etäinen äitini kanssa että ei hetkauta mihinkään suuntaan sitten kun kuolee.

Minä en joudu pelkäämään aviomiehen kuolemaa kun ei ole sellaista.

Yleensä äiti kuolee ennen lasta.

Ei tästä kauan ole, kun reilu 70- vuotias oli vanha!

Onko hän sairas jotenkin? Jos ei, niin saattaa elää vielä kymmeniä vuosia. Munkin äiti on kymmenen vuotta vanhempi ja hyvinkin touhukas ja elossa on vaikkei ole enää ihan tervekään.

Minäkin pelkään todella paljon jo etukäteen molempien vanhempieni kuolemaa. Olemme aina olleet läheisiä ja minulla ei ole omaa perhettä, eikä puolisokaan tällä hetkellä, joten senkin takia ollaan paljon yhteyksissä. Varsinkin tässä poikkeusaikana ajatus ahdistaa minua todella paljon, melkein päivittäin.

Olen samaa ajatellut, että pitää iloita kaikista hetkistä vielä kuin voi ja jutella mahdollisimman paljon kaikenlaisista asioista. Olen tosi pahoillani muutaman kirjoittaneen puolesta siitä, miten ikävä lapsuus ja suhde heillä on ollut äitiinsä. Paljon voimia ja kaikkea hyvää teille!

Olen ap, kiitos kommenteista. Äidillä on korkea verenpainetauti. Mutta tuntuu kuin hän hiipuisi pois. Jotenkin tää korona pelottaa mua.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä äiti kuolee ennen lasta.

Ei tästä kauan ole, kun reilu 70- vuotias oli vanha!

On edelleen.