Mitä kaipaat 80- ja 90-luvulta?
Mitä asioita kaipaatte kyseisiltä vuosikymmeniltä ja mitä hyviä muistoja tuohon aikakauteen teillä liittyy?
Kommentit (68)
Festareita joilla esiintyi oikeita rokkibändejä.
Älypuhelimettomuutta. Kun kokoonnuttiin ystävien kanssa, keskusteltiin toistemme kanssa, katsoimme silmiin ja hymyilimme toisillemme. Kuuntelimme toisiamme.
Nykyään kun katsoo varsinkin nuorempia ihmisiä, niin ollaan yhdessä muttei olla läsnä. Hymyt ja katseet on kohdistettu sille älypuhelimelle. Toista ei kuunnella vaan korkeintaan toistellaan "mmmm" tai "häh" kun toinen yrittää sanoa jotakin.
Kiireettömyyttä. Pitkiä lapsuuden kesäpäiviä maalla mummolassa. Hoidettiin hevosia, lehmiä, vuohia ja kanoja. Ratsastimme pitkin metsäpolkuja vailla huolen häivää. Porkkanoita ja salaattia omasta maasta, marjoja ja omenoita. Puissa kiipeilyä. Illalla saunaan, mummu keitti kattilassa kaakaot ja iltapalan ja päivän leikkien väsyttämänä raukeina mutta onnellisina nukkumaan siskonpetiin.
Puskafarssi kirjoitti:
Saman ovat maininneet muutkin, mutta eniten kaipaan naisten karvaisia alapäitä. 1990-luvun lopulla oli vielä ihan normi, että naisilla oli karvoitus tallella. En tarkoita että pitäisi olla semmoinen siivottomana rehottava takkupuska, mutta semmoinen sievä tupsu, josta on bikinirajat trimmattu, näyttää erittäin naiselliselta ja kiihottavammalta kuin semmoinen pakastebroileria muistuttava kalju alapää. 2000-luvun alkuvuosina posliini alkoi yleistyä ja 2005 se oli jo todella yleinen karvoitusmalli. Vuosilta 2010-2019 ei ole havaintoa, koska olin vakituisessa parisuhteessa. 2020 näyttää tulevan vastaan paljon posliinia. Toivottavasti puska tekee lähivuosina comebackin.
Minusta se melkoisen valtoimenaan rehottava puska on kaunis, luonnollinen. Nivuset ja reidet saa ajella, sen ymmärränkin, mutta sitä en niinkään jos pitää voida käyttää 2cm kapeita stringejä ja siksi pitää poistaa lähes kaikki karvat. Hommataan ne alushousut alapään mukaan eikä muokata alapäätä mahtumaan olemattomiin alkkareihin.
Lapsuutta ja nuoruutta vaikka olikin masentavaa pskaa, mutta nykyään on vielä masentavampaa.
Runsaita työmahdollisuuksia. Tuntuu, että vielä 1980-luvulla oli vakituisia työpaikkoja auki, ja myös hyviä kesätöitä.
Ai karvasista miehistä ei puhuta mitää?
Silloin ei ollut pandemioita! Mikä tätä 2000-lukua vaivaa? Nyt jo kolmas kulkutautiepidemia menossa...
Rahanahneus kai ne lopulta aiheuttaa? Sellaista ei ollut mainituilla vuosikymmenillä.
80-luvulta musiikkia ja elokuvia.. ja isoäitiä joka kuoli 1986.
90-luvulta en mitään.
Suomi-Rockia, työpaikkoja, kavereita ja hengaamista ilman jatkuvaa puhelimien räpäläystä, kiireetyömyyttä, diinareita ja punkkareita, Kaivarin sunnuntai konsertteja, oikeita merkkareita, mökkiä, "vanhan ajan" kesähäitä, serkkuja, onkimista....
Vierailija kirjoitti:
Silloin ei ollut pandemioita! Mikä tätä 2000-lukua vaivaa? Nyt jo kolmas kulkutautiepidemia menossa...
Rahanahneus kai ne lopulta aiheuttaa? Sellaista ei ollut mainituilla vuosikymmenillä.
Ilmastonmuutos ne aiheuttaa, ja se että ihmisiä on pian 8 miljardia ja 80-luvulla oli vasta 5 miljardia.
Kyllä 80-luvulla oli nimenomaan raha se juttu, muistatko jupit?
Terveyttä, hyvää musiikkia ja Suomea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin ei ollut pandemioita! Mikä tätä 2000-lukua vaivaa? Nyt jo kolmas kulkutautiepidemia menossa...
Rahanahneus kai ne lopulta aiheuttaa? Sellaista ei ollut mainituilla vuosikymmenillä.Ilmastonmuutos ne aiheuttaa, ja se että ihmisiä on pian 8 miljardia ja 80-luvulla oli vasta 5 miljardia.
Kyllä 80-luvulla oli nimenomaan raha se juttu, muistatko jupit?
Se oli pientä nykyiseen verrattuna.
90-luvun lopun tulevaisuudenoptimismia. Uskoa teknologian tarjoamiin mahdollisuuksiin. Parempia poliitikkoja, kansainvälistä yhteistyötä sekä ajatusta siitä, että hyvikset voittavat maailmassa.
Lapsille oli kunnollisia piirrettyjä kuten, ankronikka, tikun ja takun pelastuspartio, prätkähiiret, turtlesit 👍 Nykyään jotain 3d-paskaa missä ei päätä eikä häntää.
Omaa nuoruutta, kun kaikki oli vielä mahdollista.
Ja tietenkin musiikkia. Oli sitten poppia tai rokkia.
Nykyisin muodissa olevaa hip hoppia ja rnb-ähkimistä ei pysty kuuntelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Popmusiikissa oli enemmän huumoria ja omaperäisyyttä. Kaikki nykyään vähän tylsää, persoonatonta.
Tää on niin totta.
Saman ovat maininneet muutkin, mutta eniten kaipaan naisten karvaisia alapäitä. 1990-luvun lopulla oli vielä ihan normi, että naisilla oli karvoitus tallella. En tarkoita että pitäisi olla semmoinen siivottomana rehottava takkupuska, mutta semmoinen sievä tupsu, josta on bikinirajat trimmattu, näyttää erittäin naiselliselta ja kiihottavammalta kuin semmoinen pakastebroileria muistuttava kalju alapää. 2000-luvun alkuvuosina posliini alkoi yleistyä ja 2005 se oli jo todella yleinen karvoitusmalli. Vuosilta 2010-2019 ei ole havaintoa, koska olin vakituisessa parisuhteessa. 2020 näyttää tulevan vastaan paljon posliinia. Toivottavasti puska tekee lähivuosina comebackin.