Miten keskimääräinen suomalainen selviäisi esim. USAssa?

Pärjäisin liittymällä johonkin amish yhteisöön ja ottamalla 12-vuotiaan vaimon

Miksi muuttaisin hyvinvointivaltiosta kehitysmaahan jossa raha on kaikki kaikessa ja jos et ole mitään sinua ei ole, siinä maassa ihmisellä on ihmisarvo vain jos on rikas.

USA:ssakin on työttömyysturva.

Työikäinen ja työkykyinen ihan samalla tavalla kuin Suomessakin. Varsinkin, jos on yhtään kielitaitoa ja joku koulutus & ammattitaito olemassa. Jos noi ed. mainitut puuttuu, niin samassa janassa on kuin täälläkin. Paitsi jos sairastuu, saa hoitoa.

Itse veikkaan että järkevä aktiiviväestö, eli 1/3 porukasta pärjäisi paremmin kuin ennen. 

Matalapalkkainen ja osittain yhteiskunnan tukia nostava 1/3 väestöstä pärjäisi about samoin kuin ennenkin. 

Sossupummi ja työtävieroksuva 1/3 osa joutuisi koville, ja luultavasti rikoksilla "rahoittaisi" loikoilunsa. 

Eli lopputulemana yllättävän vähän muuttuisi yhteiskunnassa. Menestyvä 1/3 väestöstä joka tapauksessa rahoittaa luusereiden pummeilun, tavalla tai toisella. 

Todella huonosti. Ne on ihan älyttömiä kusettajia ja selkäänpuukottajia. Ja bonarina kantavat aseita.

Oman kokemuksen perusteella tuosta yhteiskunnasta olen saanut sen vaikutelman, että siellä kuitenkin tekevälle löytyy töitä, vaikka sitten niitä kymmenen tunnin päiviä kahvilan tiskillä. Omalla aktiivisuudellaan voi vaikuttaa paljon asioihin. Yhdysvalloissa on paljon huonoa, mutta myös hyviä asioita. 

Täällä saa homehtua kotona tai ilmaisessa harjoittelussa, jos ei ole paksua ansioluetteloa esittää, eikä sekään auta, jos ikää on pari vuotta liikaa. 

Itseäni häiritsee kys. yhteiskunnassa eniten juuri epäaitous. Tosikko suomalainen olen, en pitänyt siitä yhtään. En myöskään mitenkään voinut sulkea silmiäni räikeältä rasismilta ja polarisoituneelta luokkayhteiskunnalta, mikä tuli joka puolella esiin. (Florida)

Ei, en usko että haluaisin sinne asumaan. En nosta mitään tukia Suomessa, pari yhteiskunnan rakentajaa olen tähän maahan tehnyt että ehkäpä olen ne 20 vuotta sitten saamani äitiyspäivärahat ansainnut.

Täytyy olla hullu, joka haluaa muuttaa Suomesta Usa:n kehitysmaahan. Kolmannen maailman valtio.

Vierailija kirjoitti:

Itseäni häiritsee kys. yhteiskunnassa eniten juuri epäaitous. Tosikko suomalainen olen, en pitänyt siitä yhtään. En myöskään mitenkään voinut sulkea silmiäni räikeältä rasismilta ja polarisoituneelta luokkayhteiskunnalta, mikä tuli joka puolella esiin. (Florida)

Ei, en usko että haluaisin sinne asumaan. En nosta mitään tukia Suomessa, pari yhteiskunnan rakentajaa olen tähän maahan tehnyt että ehkäpä olen ne 20 vuotta sitten saamani äitiyspäivärahat ansainnut.

Florida nyt on ihan asia erikseen, God's Waiting Room. Jos yhden Floridan turistimatkan perusteella alkaa arvostella ja yleistaa koko maata niin aika tietamaton tampio pitaa olla.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy olla hullu, joka haluaa muuttaa Suomesta Usa:n kehitysmaahan. Kolmannen maailman valtio.

Ja kummasti vaan tanne on tunkua joka maailmankolkasta ja viela korkeasti koulutettuja ammattilaisia. Enta Suomeen, onko tulossa amerikkalaisia tiedemiehia sinne paratiisiin?

Aika huonosti parjaisi tavis suomalainen esim. tyohaastattelussa. Omien kenkienkarkien tuijottelu ei tuottaisi myonteista tulosta. Pitaa osata nayttaa tarmokkaalta ja kiinostunelta ja viela (kauhistus) hymy huulilla.

USA:ssa kaikki kunnon ihmiset säästävät rahaa lapsiansa varten eli aika paljon vanhemmista riippuu minkälaisen koulutuksen saa. Monet ihan aikuisetkin amerikkalaiset asuvat vanhempiensa kanssa tai ainakin saavat näiltä tukea moniin asioihin, myös rahaa, sekä vanhemmat ja sukulaiset auttavat suhteillaan.

Jossain arvioitiin että joka vuosi vanhemmat tukevat aikuisia lapsiaan yhteensä n. 500 miljardilla dollarilla USA:ssa. Rahallisesti aikuisia jälkeläisiään tukee lähes 80% amerikkalaisista.

Usein ne jotka menestyvät ovat siis saaneet aika paljon tukea alussa ja vielä myöhemminkin.

Ero varmaan on se, että Suomessa meitä tukee enemmänkin yhteiskunta, joten olemme itsenäisempiä. Menestyminen voi olla myös vaikeampaa kun kaiken joutuu tekemään yksin ja itse. Toki meilläkin jotkut vanhemmat tukevat lapsiaan. Mutta eivät niin yleisesti ja sellaisilla summilla kuin USA:ssa.

Kun suomalainen tulee/muuttaa USAan, niin ensimmäisenä tulee shokki, kun yhteiskunnan puolesta ei ole kaikkea järjestetty valmiiksi, vaan itse pitää ottaa kaikesta selvää ja järjestää asiansa. Se on monille suomalaisille ollut vaikea ymmärtää, ja on aiheuttanut vihan tunteita, itkua ja parkua. Minusta parasta on juuri se, että itse voi järjestää asiansa itselle sopivalla tavalla, eikä ole valmista kaavaa miten toimia. Toki on laki ja säädökset mitä tulee noudattaa, mutta itselle jää suurin vastuu miten elämänsä järjestää.

Mutta kun mietitään Rockyä, niin hänhän pärjäsi pelkillä nyrkeillään.

Että jos on kova ja osaa lyödä lujaa, niin USA:ssa pärjää.

Täälläkin pärjää ja pääsee valtion hotelliin ja nopeasti myös pois. Takaisin pääsee taas kun vähän nyrkkeilee ja hakee kaljat kaupasta juosten. Tai no ei kaljoista pääse hotelliin.

Se on huono homma. Voi maksa-arvot nousta ikävästi. Sellainen ei bokserille ole hyväksi pitkässä juoksussa.

longrun kirjoitti:

Mutta kun mietitään Rockyä, niin hänhän pärjäsi pelkillä nyrkeillään.

Että jos on kova ja osaa lyödä lujaa, niin USA:ssa pärjää.

Täälläkin pärjää ja pääsee valtion hotelliin ja nopeasti myös pois. Takaisin pääsee taas kun vähän nyrkkeilee ja hakee kaljat kaupasta juosten. Tai no ei kaljoista pääse hotelliin.

Se on huono homma. Voi maksa-arvot nousta ikävästi. Sellainen ei bokserille ole hyväksi pitkässä juoksussa.

Sinulle USAssa pärjääminen näyttäytyy elokuvan kautta, ja sehän se on suomalaisille se ainoa kosketuspinta maahan, ja elokuvien perusteella muodostetaan käsitys asioista.

Vierailija kirjoitti:

Kun suomalainen tulee/muuttaa USAan, niin ensimmäisenä tulee shokki, kun yhteiskunnan puolesta ei ole kaikkea järjestetty valmiiksi, vaan itse pitää ottaa kaikesta selvää ja järjestää asiansa. Se on monille suomalaisille ollut vaikea ymmärtää, ja on aiheuttanut vihan tunteita, itkua ja parkua. Minusta parasta on juuri se, että itse voi järjestää asiansa itselle sopivalla tavalla, eikä ole valmista kaavaa miten toimia. Toki on laki ja säädökset mitä tulee noudattaa, mutta itselle jää suurin vastuu miten elämänsä järjestää.

Tyoelamassakin voi tulla shokki kun palkkansa ja vapaansa voi neuvotella, ei ole sellaista systeemia etta jos sinulla on xx paperit niin saat  xx palkkaa.

Hyva tyontekija huomioidaan ja saa helposti ylennyksen tai bonuksen. Jos olet ns. "clock watcher" jolla on kamat kassissa ja tyopoyta puhdas varttia vaille viisi niin siina hommassa sitten junnutat vaikka lopun ikaasi.

Hyvinhän siellä pärjää, kun on koulutettu ja haluttu työntekijä. Kun on asiansa hoitanut hyvin, niin työpaikka löytyy firmasta, joka hoitaa green cardit ja mahdollisesti autot ja asunnot jo maahantullessa. Liksat sikäläisittäin on huomattavasti kovemmat kuin Suomessa, mutta hommia pitää sitten valmistautua painamaan ihan eri tavalla. Ja lomia ei pidetä siihen malliin kuin Suomessa, isoissakaan firmoissa harvemmin pidetään muuta kuin paikalliset pyhät plus viikko tai kaksi. Muuten kilpakumppani-kollegat menevät ohitse. Siellä kun firman sisäinen kilpailu on kaikkialla melkein elinehto. Jos et pärjää, niin lennät lopuksi pellolle.

Keskiverrolle AV-mammalle en lähtöä jenkkeihin suosittele, sen verran veltolta vaikuttaa porukka täällä.

USA:ssa saisin sentään töitä. Tutkintoni on ulkomailta ja Suomessa 1v nyt työttömyyttä.

Jenkeissä usein puhutaan sitä että "pitää tehdä jopa 3 työtä että pärjää" mikä on totta kai matalapalkka-aloilla ja kouluttamattomilla ongelma.

Ihan sama, ainakin se tarkoittaa että töitä ON TARJOLLA eikä joksikin kaupan myyjäksi tarvitse käydä 3 haastattelun prosessia läpi.

Suomalaiset on keskimääräiseen jenkkiin verrattuna tosi koulutettuja ja kielitaitoisia. Työllistyminen ei olisi ongelma. Se, mihin oma jenkkielämäni kaatui oli ne toimistojen työtunnit. Työtä tehdään ihan hervottomia aikoja, koska se on niin epätehokasta. Toimistolla vähän niinkuin hengaillaan. Vaikka pystyisi hyvin tekemään hommat ihan suomalaisen virastoajan puitteissa, niin oletetaan että niihin menee kaksi- kolme tuntia kauemmin ja siellähän käkit tai olet "laiska" tai ainakin omituinen ja epäsosiaalinen.

Ja onhan se paikka ihan syvältä jos asiat ei mene niinkuin Strömsössä. Kyllä Suomi on parempi paikka elää ja tehdä työtä.