Jatkaisitko suhdetta jos miehesi haukkuisi sinut täysin..?
Haukkuisi osaamisesi, sukulaisesi, naiselliset ominaisuutesi ja kyvykkyytesi. . Ja sitten pyytäisi anteeksi. Jatkaisitko suhdetta?
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Olen aina nauttinut naisen haukkumisesta suhteessa ollessani. Mikään ei ole niin rentouttavaa ja hyvää fiilistä tuovaa kuin kerran kolmessa kuukaudessa riehaantua oikein kunnolla ja huutaa nainen maanrakoon millainen paska se on.
Olet sairas
Jatkoin :( on haukkunut monta kertaa sen jälkeen
Yhden kerran on vahinko, jota ei tarkoittanut. Jos toistamiseen palataan samaan asiaan niin se on jo tahallista ja eiköhän se sitten ollut siinä se suhde.
Tuskin ainakaan hyvillä mielin jatkaisin😂
Jatkoin, mutta ei tämä ole hyväksi muuttunut enää sen jälkeen. Olen odottanut jo kolme vuotta, että päääsisin yli, mutta mulla meni jotain tunteita peruuttamattomasti pois silloin.
En ole sen jälkeen enää tuntenut rakkautta, enkä mitään seksuaalista halua miestä kohtaan. Sen sijaan olen alkanut ihastua vieraisiin ja himoita heitä. Jo kolmas tällainen ihastus mulla meneillään, vaikken ole pettänytkään.
Todella sääli. Jos voisin saada ne tunteet takaisin omaa miestäni kohtaan, niin haluaisin sen tehdä, mutta ei ole onnistunut. Mies haukkui siis useampaa otteeseen silloin 3 v sitten kaiken minussa ulkonäöstä alkaen.
En eronnut silliin, kun olimme juuri menneet naimisiin ihan muutamia kuukausia aiemmin, en vaan kehdannut erota.
Vierailija kirjoitti:
Jatkoin, mutta ei tämä ole hyväksi muuttunut enää sen jälkeen. Olen odottanut jo kolme vuotta, että päääsisin yli, mutta mulla meni jotain tunteita peruuttamattomasti pois silloin.
En ole sen jälkeen enää tuntenut rakkautta, enkä mitään seksuaalista halua miestä kohtaan. Sen sijaan olen alkanut ihastua vieraisiin ja himoita heitä. Jo kolmas tällainen ihastus mulla meneillään, vaikken ole pettänytkään.
Todella sääli. Jos voisin saada ne tunteet takaisin omaa miestäni kohtaan, niin haluaisin sen tehdä, mutta ei ole onnistunut. Mies haukkui siis useampaa otteeseen silloin 3 v sitten kaiken minussa ulkonäöstä alkaen.
En eronnut silliin, kun olimme juuri menneet naimisiin ihan muutamia kuukausia aiemmin, en vaan kehdannut erota.
Minäkin menetin seksuaaliset halut haukkumisesta...
Haukkuisi vai kertoisi tosiasioita. Tosiasiat kestäisin. Aiheetonta haukkumista en.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina nauttinut naisen haukkumisesta suhteessa ollessani. Mikään ei ole niin rentouttavaa ja hyvää fiilistä tuovaa kuin kerran kolmessa kuukaudessa riehaantua oikein kunnolla ja huutaa nainen maanrakoon millainen paska se on.
Olet sairas
Olet heikko.
Se on totta, että haukkumisen jälkeen mikään ei palaa enää ennalleen. Pahimmillaan sitä alkaa jopa yrittää miellyttää miestä kaikin tavoin ja todistelemaan, ettei ole niin surkea kuin mies väittää. Siinä vaan kadottaa itsensä ja suhde menee kieroutuneeksi. Henkisestä väkivallasta ei seuraa koskaan mitään hyvää eikä se kuulu rakkauteen.
Rajansa kuitenkin kaikella, suuttumisen varjolla ei ihan mikä vaan mene läpi. Varsinkin jos toistuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Jatkoin, mutta ei tämä ole hyväksi muuttunut enää sen jälkeen. Olen odottanut jo kolme vuotta, että päääsisin yli, mutta mulla meni jotain tunteita peruuttamattomasti pois silloin.
En ole sen jälkeen enää tuntenut rakkautta, enkä mitään seksuaalista halua miestä kohtaan. Sen sijaan olen alkanut ihastua vieraisiin ja himoita heitä. Jo kolmas tällainen ihastus mulla meneillään, vaikken ole pettänytkään.
Todella sääli. Jos voisin saada ne tunteet takaisin omaa miestäni kohtaan, niin haluaisin sen tehdä, mutta ei ole onnistunut. Mies haukkui siis useampaa otteeseen silloin 3 v sitten kaiken minussa ulkonäöstä alkaen.
En eronnut silliin, kun olimme juuri menneet naimisiin ihan muutamia kuukausia aiemmin, en vaan kehdannut erota.
Mitäs olet sellainen että sinua pitää haukkua?
Monet ilmeisesti luulee että joku ei ole sitä mieltä mitä suuttuessa sanoo. Oma kokemus on että silloin sanotaan se minkä ajatellaan toista satuttavan jos ilkeiden asioiden sanomiseen mennään ja ne on niitä asioita mitkä omasta mielestä siinä toisessa ihmisessä on vialla. Tarkoitus ehkä ei ole ollut sanoa niitä asioita koska itsekin tietää että ei kannata. Mutta ei se että ei tarkoittanut sanoa tarkoita ettei tarkoita mitä sanoo.
Vierailija kirjoitti:
Monet ilmeisesti luulee että joku ei ole sitä mieltä mitä suuttuessa sanoo. Oma kokemus on että silloin sanotaan se minkä ajatellaan toista satuttavan jos ilkeiden asioiden sanomiseen mennään ja ne on niitä asioita mitkä omasta mielestä siinä toisessa ihmisessä on vialla. Tarkoitus ehkä ei ole ollut sanoa niitä asioita koska itsekin tietää että ei kannata. Mutta ei se että ei tarkoittanut sanoa tarkoita ettei tarkoita mitä sanoo.
Tässä se on sanottu hyvin ja ytimekkäästi.
Vierailija kirjoitti:
Jatkoin, mutta ei tämä ole hyväksi muuttunut enää sen jälkeen. Olen odottanut jo kolme vuotta, että päääsisin yli, mutta mulla meni jotain tunteita peruuttamattomasti pois silloin.
En ole sen jälkeen enää tuntenut rakkautta, enkä mitään seksuaalista halua miestä kohtaan. Sen sijaan olen alkanut ihastua vieraisiin ja himoita heitä. Jo kolmas tällainen ihastus mulla meneillään, vaikken ole pettänytkään.
Todella sääli. Jos voisin saada ne tunteet takaisin omaa miestäni kohtaan, niin haluaisin sen tehdä, mutta ei ole onnistunut. Mies haukkui siis useampaa otteeseen silloin 3 v sitten kaiken minussa ulkonäöstä alkaen.
En eronnut silliin, kun olimme juuri menneet naimisiin ihan muutamia kuukausia aiemmin, en vaan kehdannut erota.
Miksi enää roikut tuossa? Tuohan on harkittu narsistin ajoitus että odottaa siihen asti että toinen on nalkissa ja sitten nujertaa.
Vierailija kirjoitti:
En jatkaisi. Kuulostaa ihan ex-mieheni käytökseltä. Ensin oli veemäinen, sitten pyyteli anteeksi. Ja sama toistui uudestaan ja uudestaan.
Kerron yleensä naiselle kuuluvalla äänellä, jos se on esim. kevytkenkäinen ho.ratsu. Voin kyllä pyydellä anteeksi myöhemmin kun en pahalla tarkoittanut, mutta joskus tulee suututtua.
Eräs exäni sai aivan kerran yhteisellä kävelylenkillämme aivan mielettömän raivokohtauksen jostain pikkuasiasta. Hän raivosi ja haukkui minut niin pahasti, että aloin vain tärisemään ja itkemään säikähdyksestä. Pyyteli myöhemmin anteeksi ja tyhmänä annoin anteeksi. Toki haukut jätti jälkensä, olin varautunut ja silmäni aukesivat näkemään miehen todellista luonnetta, mutta tyhmänä ja rakastuneena en älynnyt juosta karkuun. Uskoin selitykset stressistä ja väärinymmärryksestä. Muutama kuukausi elettiin taas onnellisena, kunnes tuli episodi nro 2, jossa olimme isomman porukan kanssa baarissa. Naureskelimme ja vitsailimme porukan kanssa, kunnes naps - sanoin jotain väärin ja mies alkoi pahoinpitelemään minua. Onneksi porukassa olevat muut miehet tulivat väliin ja vetivät silloista kumppaniani turpaan. Tästä opin sitten vihdoin otin opikseni - Rakkauteen ei kuulu raivo tai väkivalta. Ehkä joku tunnisti minut tästä kirjoituksesta - mutta ajattelen, että uhrin ei tarvitse hävetä, vaan tekijän.
Läheisyydessä on myös paha olo läsnä vahvemmin. Jossain päin maailmaa näytetään suuttumusta hyvinkin paljon - mutta ei sellainen tarkoita välttämättä rakkauden puuttumista, joskus päinvastoin. Paljon riippuu, onko ihminen kiihtynyt vai seisooko sanojensa takana ihan todellisesti.
Ääripäät - jatkuva riitely tai jatkuva "rauhan tila" - ovat kummatkin epäterveitä.
Ei haittaa jos on hyvä sängyssä ja massia.