Kun itse tulit vanhemmaksi, aloitko ihmetellä jotain omien vanhempiesi lapsuutesiaikaista toimintaa

Otsikossa kysymys, tosin ei tarvitse rajoittua aikaan kun olet tullut vanhemmaksi.

Olen itse alkanut pohtia näitä epäloogisuuksia ja tietynlaista epäjohdonmukaisuutta ja lyhytnäköisyyttä kun olen nyt itse vanhempi. Vanhempani eivät olleet eivätkä ole millään tavalla pahoja tai kamalia ihmisiä.

-Vanhempani olivat työssä olessaan tavallistakin tavallisimmissa duunariammateissa, ansiot sen mukaiset eli pienet. Ostivat kesämökin 80-90-luvun korkotasolla, eivätkä ensin asuntoa tai taloa. Seudulla, jossa asuimme ei hinnat päätä huimanneet. Asuvat siis edelleen vuokralla kunnan asunnossa, jossa olen lapsuuteni viettänyt. En käsitä tätä ratkaisua, tämä ei mitenkään poista vuokranmaksua missään vaiheessa elämää. Vuokraan mennyt 40 vuoden aikana monen talon verran. Lainan kuitenkin ovat mökkiin saaneet.

-Meille ei otettu lemmikkejä, syy: mihin ne laitettaisiin jos vaikka matkustetaan johonkin. Mihinkään ei IKINÄ matkustettu. Olin ensimmäistä kertaa ulkomailla yli 20-vuotiaana kaverin kanssa, vanhemmat eivät edelleenkään ole ulkomailla käyneet. Ei ole kyllä lemmikkejäkään.

-Meille lapsille aina terotettiin sitä kuinka vähän meillä on rahaa ja todella elettiin kädestä suuhun. Silti rahaa riitti viikoittain viinaan ja päivittäin tupakkaan.

-Mitään eivät harrastaneet, eivätkä edelleenkään harrasta. Kaikki virikkeellisyys puuttuu ja koetaan raskaaksi. Ei ole vain iäntuomaa vaan näin on ollut aina.

-"Tarmonpuute" mitään konkreettisia ongelmia ei ratkottu vaan niistä vaan valitettiin, esim. siinä mökissä oli ovi väärässä paikassa (kalustaminen vaikeaa), tästä valitetiin valitettiin valitettiin. Siitäkin huolimatta että isä osaa rakentaa vaikka mitä, ei voi ottaa moottorisahaa käteen (sellainen löytyy) ja siirtää oviaukkoa. Mieluummin valitetaan. Vastaavia, isoja ja pieniä asioita on vaikka kuinka paljon. Mitään ei tehdä asioiden eteen, jos ne häiritsevät.

Tunnen itse olevani jostain syystä ihan päinvastainen nyt kun olen itse aikuinen. Vaikka ymmärrän että kaikkea ei voi elämässä suunnitella ja ennustaa, olen pyrkinyt siihen että taloudella on jonkunlainen suunta (en itsekään ole suurituloinen), teen mielekkäitä asioita ja olen aktiivinen ja pyrin vaikuttamaan asioihini. En tiedä mistä tämä kumpuaa, en koe katkeruutta vaan kasvavaa hämmästystä, kun omilla valinnoilla (toki myös onnella, sattumalla jne) on merkitys ja asioita voi muuttaa.