Lue keskustelun säännöt.
Oon vaan niin ihastunut varattuun mieheen ja haluan hänet
04.05.2020 |
Haluaisin hänet joko kokonaan elämänkumppaniksi tai sitten voisi olla jonkun aikaa salarakas. Tiedän ettei toi jälkimmäinen vaihtoehto tekisi hyvää itselle, mutta saisipa sitten edes palan häntä elämääni.
Kommentit (143)
Vierailija kirjoitti:
Olen mies, joka on vaimoaan pettänyt ja jäänyt siitä kiinni, paskiainen.
Alun ihastumisen jälkeen, kuitenkin kuukausien jälkeen havaitsin olleeni typerä ja tehneeni elämäni huonoimman valinnan, valinnan joka murskasi eniten maailmassa rakastamani ihmisen sekä itseni. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni tilanteessa, josta en voi syyttää kuin itseäni.
Tässä ei ole voittajia, vain häviäjiä. Olemme päätyneet pitkän ja kaikenkaikkiaan erittäin hienon parisuhteen päättämiseen, vaimoni ei voi koskaan enää luottaa minuun, olemme molemmat aivan palasina. En voisi koskaan kuvitella päätyväni parisuhteeseen tuon henkilön kanssa, jonka kanssa kuukausia kestänyt pettäminen tapahtui, en luottaisi häneen koskaan, en koskaan ja tuon alun huuman jälkeen huomaat, että ei hän ole yhtään tehty sinua varten, alussahan kaikki on niin helvetin hienoa.
Pettäjänkään rooli ei ole helppo, se on väsyttävää, ennen kiinni jäämistä inhoat itseäsi ja prosessoit asiaa, mietit, että kertoisit ja samalla että et, romutatko toisen vai elätkö tuo paska sydämelläsi lopun elämää.
Tuohon leikkiin en enää koskaan lähde enkä suosittele kenenkään lähtevän.
Suhteeseen ajauduttua alkaa kaduttamaan, etkä uskalla tehdä mitään liikkeitä, olla vain matkustaja, tekisi mieli päättää suhde, koska ei sitä haluakaan, ei uskalla päättää, koska pelkää paljastuvansa ihastuneen naisen mahdollisen vittuuntumisen takia...
Jos jotain hyvää tapahtuneessa on, on se, että tuo yli 20 vuotta kestänyt parisuhde kaikessa "tylsyydessään" on aina arvokkaampi kuin mikään muu ja oma vaimo oli tosiaan parasta ja kauneinta mitä minulle on tapahtunut, olisinko sitä saanut tajuntaani ilman tätä, tahdon uskoa, että olisin, mutta en tiedä...
Olen elämässäni kokenut paljon vastoinkäymisiä, tämä on kuitenkin suurin, tämä on ensimmäinen, josta en voi ketään muuta syyttää, aluksi syytin jopa tuota ihastukseni kohdetta, ei, hänen syynsä se ei ole, syy sille mitä meille tapahtui vaimoni kanssa, on minun, joka on leikkiin lähtenyt.
En suosittele kenellekään, se vie mukanaan ja kohta olette niin syvällä paskassa, että siitä ei tule kuin paskaa.
Hei! Millä tavalla jäit kiinni? Kertoiko joku vaimollesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät ettei salarakkaus tekisi hyvää itsellesi?
Minulla ollut salarakas 7 vuotta ja hän on tuonut paljon hyvää elämäni.Miksi salarakas? Miksi ei avoin suhde?
En siis ihan oikeasti ymmärrä, mikä on syy hakeutua suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ole valmis avoimeen suhteeseen jos kerran tiedät, ettet ole uskollinen.
En ole hakeutunut suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ole valmis avoimeen suhteeseen, koska kun aloitimme suhteemme ei asiasta ollut mitään puhetta, eikä asia tullut missää vaiheessa esiin. En myöskään tuolloin tiennyt etten tule olemaan uskollinen 30 vuoden kuluttua.
Siinä vaiheessa kun aloitit suhteen, mikset kysynyt puolisoltasi onko hän ok avoimen suhteen kanssa? Kysyitkö haluaisiko puolisosi myös tapailla jotakuta muuta?
Miksi olisin kysynyt?
Koska puolisollasi on myös oikeus läheisyyteen ja onneen jota koet salasuhteessa. Joko kanssasi tai ilman sinua.
Tietysti puolisollani on oikeus onneen ja läheisyyteen. Niitä hän tuntee, omien sanojensa mukaan, minun kanssani.
Mutta ehkä hän kaipaa seksuaalisesti esimerkiksi nuorempaa partneria? Ei ole kovin reilua, että itselläsi on 7 vuoden sivusuhde, ja puoliso ei saisi samaa järjestelyä itselleen. Olet aika itsekäs ja omistushaluinen.
Oletko tosissasi, että minun täytyy ruveta syyttämään miestäni valehtelusta? Et voi olla onnellinen kanssani, sinun täytyy haluta nuorempaa partneria, sinä et voi haluta olla kanssani, olet väärässä ja haluat toisen, jne. Osoitamme päivittäin teoillamme rakkautta ja läheisyyttä toisillemme. Lisäksi puhumme tunteistamme ja elämästämme. Mies kyllä kykenee kertomaan tunteensa ja halunsa. Pitäisikö minun kertoa hänelle, että hänen täytyy tuntea tietyllä tavalla/kaavalla av-palstan ohjeistuksen mukaisesti.
Ethän sinäkään kerro hänelle kaikkea rehellisesti. Mikset sinä kykene kertomaan tunteistasi ja haluistasi eli olla rehellinen sivusuhteestasi? Joten totta kai on mahdollista, että hänkään ei ole sinulle rehellinen, vaan kaipaa muiden naisten seuraa, fantasiois muista ja tarvitsisi läheisyyttä muilta. Hän nauttisi jälleen enemmän seksistä, jos saisi olla myös muiden naisten kanssa. Hän ehkä pelkää, että se vaikuttaisi sinun itsetuntoon, joten siksi ei puhua tunteistaan siulle. Mutta jos hän tietäisi, että sinullakin on sivusuhde, niin hän tajuaa, ettei sinua haittaisi. Jos oikeasti välität puolisostasi, niin antaisit hänelle mahdollisuuden saada enemmän ja nauttia myös muista naisista.
Sinun on varmaan vaikeaa ymmärtää mutta meillä todella keskustellaan myös seksuaalisista fantasioista ja niitä myös toteutetaan. Itsetunnossa minulla ei ole mitään ongelmaa ja onhan tuo aika naiivi klisee heittää se tähän keskuteluun.
Miksi et kerro sivusuhteestasi miehellesi?
Jos kerran olette niin rehellisiä ja keskustelette avoimesti suhteessanne, niin ei ole mitään syytä salailla sivusuhdetta eikö niin?
Vai onko se sinulle ongelma jos miehesikin sanoo, että haluaa tapailla muita naisia?
Jos se on sinulle ongelma, että myös mies tapailisi muita, niin miksi?
Ymmärrän, että kihiset uteliaisuudesta, miksi en kerro miehelleni, mutta en kerro sitä sinulle, enkä miehelleni. Minulle ei olisi mikään ongelma, jos mieheni haluaisi muös tapailla muita.
Totta kai sinulle on ongelma se, että mies tapailisi myös muita. Siksi juuri et halua miehesi miettivän, haluaisiko hänkin sivusuhteen. Sinä olet kusettanut miestäsi jo 7 vuotta ja hän elää arkeaan valehtelevan puolison kanssa. Sääliksi käy. Olet itsekäs ja haluat itsellesi sivusuhteita, mutta miehesi ei ansaitse mielestäsi samaa mahdollisuutta.
Huoh. Lukutaito: "Minulle ei olisi mikään ongelma, jos mieheni haluaisi muös tapailla muita".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät ettei salarakkaus tekisi hyvää itsellesi?
Minulla ollut salarakas 7 vuotta ja hän on tuonut paljon hyvää elämäni.Miksi salarakas? Miksi ei avoin suhde?
En siis ihan oikeasti ymmärrä, mikä on syy hakeutua suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ole valmis avoimeen suhteeseen jos kerran tiedät, ettet ole uskollinen.
En ole hakeutunut suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ole valmis avoimeen suhteeseen, koska kun aloitimme suhteemme ei asiasta ollut mitään puhetta, eikä asia tullut missää vaiheessa esiin. En myöskään tuolloin tiennyt etten tule olemaan uskollinen 30 vuoden kuluttua.
Siinä vaiheessa kun aloitit suhteen, mikset kysynyt puolisoltasi onko hän ok avoimen suhteen kanssa? Kysyitkö haluaisiko puolisosi myös tapailla jotakuta muuta?
Miksi olisin kysynyt?
Koska puolisollasi on myös oikeus läheisyyteen ja onneen jota koet salasuhteessa. Joko kanssasi tai ilman sinua.
Tietysti puolisollani on oikeus onneen ja läheisyyteen. Niitä hän tuntee, omien sanojensa mukaan, minun kanssani.
Mutta ehkä hän kaipaa seksuaalisesti esimerkiksi nuorempaa partneria? Ei ole kovin reilua, että itselläsi on 7 vuoden sivusuhde, ja puoliso ei saisi samaa järjestelyä itselleen. Olet aika itsekäs ja omistushaluinen.
Oletko tosissasi, että minun täytyy ruveta syyttämään miestäni valehtelusta? Et voi olla onnellinen kanssani, sinun täytyy haluta nuorempaa partneria, sinä et voi haluta olla kanssani, olet väärässä ja haluat toisen, jne. Osoitamme päivittäin teoillamme rakkautta ja läheisyyttä toisillemme. Lisäksi puhumme tunteistamme ja elämästämme. Mies kyllä kykenee kertomaan tunteensa ja halunsa. Pitäisikö minun kertoa hänelle, että hänen täytyy tuntea tietyllä tavalla/kaavalla av-palstan ohjeistuksen mukaisesti.
Ethän sinäkään kerro hänelle kaikkea rehellisesti. Mikset sinä kykene kertomaan tunteistasi ja haluistasi eli olla rehellinen sivusuhteestasi? Joten totta kai on mahdollista, että hänkään ei ole sinulle rehellinen, vaan kaipaa muiden naisten seuraa, fantasiois muista ja tarvitsisi läheisyyttä muilta. Hän nauttisi jälleen enemmän seksistä, jos saisi olla myös muiden naisten kanssa. Hän ehkä pelkää, että se vaikuttaisi sinun itsetuntoon, joten siksi ei puhua tunteistaan siulle. Mutta jos hän tietäisi, että sinullakin on sivusuhde, niin hän tajuaa, ettei sinua haittaisi. Jos oikeasti välität puolisostasi, niin antaisit hänelle mahdollisuuden saada enemmän ja nauttia myös muista naisista.
Sinun on varmaan vaikeaa ymmärtää mutta meillä todella keskustellaan myös seksuaalisista fantasioista ja niitä myös toteutetaan. Itsetunnossa minulla ei ole mitään ongelmaa ja onhan tuo aika naiivi klisee heittää se tähän keskuteluun.
Miksi et kerro sivusuhteestasi miehellesi?
Jos kerran olette niin rehellisiä ja keskustelette avoimesti suhteessanne, niin ei ole mitään syytä salailla sivusuhdetta eikö niin?
Vai onko se sinulle ongelma jos miehesikin sanoo, että haluaa tapailla muita naisia?
Jos se on sinulle ongelma, että myös mies tapailisi muita, niin miksi?
Ymmärrän, että kihiset uteliaisuudesta, miksi en kerro miehelleni, mutta en kerro sitä sinulle, enkä miehelleni. Minulle ei olisi mikään ongelma, jos mieheni haluaisi muös tapailla muita.
Totta kai sinulle on ongelma se, että mies tapailisi myös muita. Siksi juuri et halua miehesi miettivän, haluaisiko hänkin sivusuhteen. Sinä olet kusettanut miestäsi jo 7 vuotta ja hän elää arkeaan valehtelevan puolison kanssa. Sääliksi käy. Olet itsekäs ja haluat itsellesi sivusuhteita, mutta miehesi ei ansaitse mielestäsi samaa mahdollisuutta.
Huoh. Lukutaito: "Minulle ei olisi mikään ongelma, jos mieheni haluaisi muös tapailla muita".
No sitten sinulle ei ole ongelma kertoa miehellesi sivusuhteesta, jotta hän tietää, että se on realistinen vaihtoehto ja sinua ei haittaa se.
"En voisi koskaan kuvitella päätyväni parisuhteeseen tuon henkilön kanssa"
"En luottaisi häneen koskaan"
"Pelkää paljastuvansa ihastuneen naisen mahdollisen vittuuntumisen takia..."
Voi matkustaja-parkaa, niin herkkä ja viaton. Tuo paha nainen varmasti tulee ja kertoo vaimolle. Ihan niin kuin vietteli tuon viattoman, vaimoaan palvovan, miesraukankin monien KUUKAUSIEN suhteeseen 😭[/quote]
Puhuiko joku viettelystä...., puhuiko joku pahasta naisesta.... Kannattaa pysyä asiassa ja lukea asioita ajatuksella.... Edelleenkään ei ole syytetty tuota toista suhteen osapuolta.... Tilanteessa olet matkustaja, kun et uskalla irtaantua (paskahouspelkuri) etkä kertoa totuutta vaikka nuo molemmat teot olisivat oikein tuossa tilanteessa. Tuo tilanne laittaa ihmisen kuvittelemaan kaikenlaista, varsinkin ihmisestä jota et oikeasti tunne, vaikka olisit kuinka helvetin ihastunut. Toisen ihmisen tulee tuntemaan vasta vuosien kuluttua, jotta tietää kuinka toinen ihminen toimii missäkin tilanteessa. Aloin jo nauramaan itselleni, että edes vastasin kommenttiisi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät ettei salarakkaus tekisi hyvää itsellesi?
Minulla ollut salarakas 7 vuotta ja hän on tuonut paljon hyvää elämäni.Miksi salarakas? Miksi ei avoin suhde?
En siis ihan oikeasti ymmärrä, mikä on syy hakeutua suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ole valmis avoimeen suhteeseen jos kerran tiedät, ettet ole uskollinen.
En ole hakeutunut suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ole valmis avoimeen suhteeseen, koska kun aloitimme suhteemme ei asiasta ollut mitään puhetta, eikä asia tullut missää vaiheessa esiin. En myöskään tuolloin tiennyt etten tule olemaan uskollinen 30 vuoden kuluttua.
Siinä vaiheessa kun aloitit suhteen, mikset kysynyt puolisoltasi onko hän ok avoimen suhteen kanssa? Kysyitkö haluaisiko puolisosi myös tapailla jotakuta muuta?
Miksi olisin kysynyt?
Koska puolisollasi on myös oikeus läheisyyteen ja onneen jota koet salasuhteessa. Joko kanssasi tai ilman sinua.
Tietysti puolisollani on oikeus onneen ja läheisyyteen. Niitä hän tuntee, omien sanojensa mukaan, minun kanssani.
Mutta ehkä hän kaipaa seksuaalisesti esimerkiksi nuorempaa partneria? Ei ole kovin reilua, että itselläsi on 7 vuoden sivusuhde, ja puoliso ei saisi samaa järjestelyä itselleen. Olet aika itsekäs ja omistushaluinen.
Oletko tosissasi, että minun täytyy ruveta syyttämään miestäni valehtelusta? Et voi olla onnellinen kanssani, sinun täytyy haluta nuorempaa partneria, sinä et voi haluta olla kanssani, olet väärässä ja haluat toisen, jne. Osoitamme päivittäin teoillamme rakkautta ja läheisyyttä toisillemme. Lisäksi puhumme tunteistamme ja elämästämme. Mies kyllä kykenee kertomaan tunteensa ja halunsa. Pitäisikö minun kertoa hänelle, että hänen täytyy tuntea tietyllä tavalla/kaavalla av-palstan ohjeistuksen mukaisesti.
Ethän sinäkään kerro hänelle kaikkea rehellisesti. Mikset sinä kykene kertomaan tunteistasi ja haluistasi eli olla rehellinen sivusuhteestasi? Joten totta kai on mahdollista, että hänkään ei ole sinulle rehellinen, vaan kaipaa muiden naisten seuraa, fantasiois muista ja tarvitsisi läheisyyttä muilta. Hän nauttisi jälleen enemmän seksistä, jos saisi olla myös muiden naisten kanssa. Hän ehkä pelkää, että se vaikuttaisi sinun itsetuntoon, joten siksi ei puhua tunteistaan siulle. Mutta jos hän tietäisi, että sinullakin on sivusuhde, niin hän tajuaa, ettei sinua haittaisi. Jos oikeasti välität puolisostasi, niin antaisit hänelle mahdollisuuden saada enemmän ja nauttia myös muista naisista.
Sinun on varmaan vaikeaa ymmärtää mutta meillä todella keskustellaan myös seksuaalisista fantasioista ja niitä myös toteutetaan. Itsetunnossa minulla ei ole mitään ongelmaa ja onhan tuo aika naiivi klisee heittää se tähän keskuteluun.
Miksi et kerro sivusuhteestasi miehellesi?
Jos kerran olette niin rehellisiä ja keskustelette avoimesti suhteessanne, niin ei ole mitään syytä salailla sivusuhdetta eikö niin?
Vai onko se sinulle ongelma jos miehesikin sanoo, että haluaa tapailla muita naisia?
Jos se on sinulle ongelma, että myös mies tapailisi muita, niin miksi?
Ymmärrän, että kihiset uteliaisuudesta, miksi en kerro miehelleni, mutta en kerro sitä sinulle, enkä miehelleni. Minulle ei olisi mikään ongelma, jos mieheni haluaisi muös tapailla muita.
Totta kai sinulle on ongelma se, että mies tapailisi myös muita. Siksi juuri et halua miehesi miettivän, haluaisiko hänkin sivusuhteen. Sinä olet kusettanut miestäsi jo 7 vuotta ja hän elää arkeaan valehtelevan puolison kanssa. Sääliksi käy. Olet itsekäs ja haluat itsellesi sivusuhteita, mutta miehesi ei ansaitse mielestäsi samaa mahdollisuutta.
Huoh. Lukutaito: "Minulle ei olisi mikään ongelma, jos mieheni haluaisi muös tapailla muita".
"Minulle ei olisi ongelma, jos mieheni tapailisi muita naisia. Jostain kumman syystä en vain halua hänen tietävän, että elämme jo yksipuolisesti avoimessa suhteessa minun päätöksestäni."
😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät ettei salarakkaus tekisi hyvää itsellesi?
Minulla ollut salarakas 7 vuotta ja hän on tuonut paljon hyvää elämäni.Miksi salarakas? Miksi ei avoin suhde?
En siis ihan oikeasti ymmärrä, mikä on syy hakeutua suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ole valmis avoimeen suhteeseen jos kerran tiedät, ettet ole uskollinen.
En ole hakeutunut suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ole valmis avoimeen suhteeseen, koska kun aloitimme suhteemme ei asiasta ollut mitään puhetta, eikä asia tullut missää vaiheessa esiin. En myöskään tuolloin tiennyt etten tule olemaan uskollinen 30 vuoden kuluttua.
Siinä vaiheessa kun aloitit suhteen, mikset kysynyt puolisoltasi onko hän ok avoimen suhteen kanssa? Kysyitkö haluaisiko puolisosi myös tapailla jotakuta muuta?
Miksi olisin kysynyt?
Koska puolisollasi on myös oikeus läheisyyteen ja onneen jota koet salasuhteessa. Joko kanssasi tai ilman sinua.
Tietysti puolisollani on oikeus onneen ja läheisyyteen. Niitä hän tuntee, omien sanojensa mukaan, minun kanssani.
Mutta ehkä hän kaipaa seksuaalisesti esimerkiksi nuorempaa partneria? Ei ole kovin reilua, että itselläsi on 7 vuoden sivusuhde, ja puoliso ei saisi samaa järjestelyä itselleen. Olet aika itsekäs ja omistushaluinen.
Oletko tosissasi, että minun täytyy ruveta syyttämään miestäni valehtelusta? Et voi olla onnellinen kanssani, sinun täytyy haluta nuorempaa partneria, sinä et voi haluta olla kanssani, olet väärässä ja haluat toisen, jne. Osoitamme päivittäin teoillamme rakkautta ja läheisyyttä toisillemme. Lisäksi puhumme tunteistamme ja elämästämme. Mies kyllä kykenee kertomaan tunteensa ja halunsa. Pitäisikö minun kertoa hänelle, että hänen täytyy tuntea tietyllä tavalla/kaavalla av-palstan ohjeistuksen mukaisesti.
Ethän sinäkään kerro hänelle kaikkea rehellisesti. Mikset sinä kykene kertomaan tunteistasi ja haluistasi eli olla rehellinen sivusuhteestasi? Joten totta kai on mahdollista, että hänkään ei ole sinulle rehellinen, vaan kaipaa muiden naisten seuraa, fantasiois muista ja tarvitsisi läheisyyttä muilta. Hän nauttisi jälleen enemmän seksistä, jos saisi olla myös muiden naisten kanssa. Hän ehkä pelkää, että se vaikuttaisi sinun itsetuntoon, joten siksi ei puhua tunteistaan siulle. Mutta jos hän tietäisi, että sinullakin on sivusuhde, niin hän tajuaa, ettei sinua haittaisi. Jos oikeasti välität puolisostasi, niin antaisit hänelle mahdollisuuden saada enemmän ja nauttia myös muista naisista.
Sinun on varmaan vaikeaa ymmärtää mutta meillä todella keskustellaan myös seksuaalisista fantasioista ja niitä myös toteutetaan. Itsetunnossa minulla ei ole mitään ongelmaa ja onhan tuo aika naiivi klisee heittää se tähän keskuteluun.
Miksi et kerro sivusuhteestasi miehellesi?
Jos kerran olette niin rehellisiä ja keskustelette avoimesti suhteessanne, niin ei ole mitään syytä salailla sivusuhdetta eikö niin?
Vai onko se sinulle ongelma jos miehesikin sanoo, että haluaa tapailla muita naisia?
Jos se on sinulle ongelma, että myös mies tapailisi muita, niin miksi?
Ymmärrän, että kihiset uteliaisuudesta, miksi en kerro miehelleni, mutta en kerro sitä sinulle, enkä miehelleni. Minulle ei olisi mikään ongelma, jos mieheni haluaisi muös tapailla muita.
Totta kai sinulle on ongelma se, että mies tapailisi myös muita. Siksi juuri et halua miehesi miettivän, haluaisiko hänkin sivusuhteen. Sinä olet kusettanut miestäsi jo 7 vuotta ja hän elää arkeaan valehtelevan puolison kanssa. Sääliksi käy. Olet itsekäs ja haluat itsellesi sivusuhteita, mutta miehesi ei ansaitse mielestäsi samaa mahdollisuutta.
Huoh. Lukutaito: "Minulle ei olisi mikään ongelma, jos mieheni haluaisi muös tapailla muita".
No sitten sinulle ei ole ongelma kertoa miehellesi sivusuhteesta, jotta hän tietää, että se on realistinen vaihtoehto ja sinua ei haittaa se.
Mieheni kyllä tietää, että minua ei haittaisi hänen sivusuhde tai satunnaiset, yksittäiset tapaamiset muiden naisten kanssa. En kerro hänelle, enkä sinulle omasta sivusuhteesta syystä x. Nyt alkaa jo tuntua, että olen toistanut tätä asiaa aika usein tässä ketjussa, mutta se perille meno...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä jos olisit tuon miehen kanssa suhteessa ja joku toinen nainen olisi ihastunut häneen, ja haaveilisi salasuhteesta hänen kanssaan? Ehkä jopa toteuttaisi sen?
Nainen toteuttaisi salasuhteen? Yksin? Miten se vois sen yksin toteuttaa, tarvishan sen miehenkin olla mukana.
Vierailija kirjoitti:
Olen mies, joka on vaimoaan pettänyt ja jäänyt siitä kiinni, paskiainen.
Alun ihastumisen jälkeen, kuitenkin kuukausien jälkeen havaitsin olleeni typerä ja tehneeni elämäni huonoimman valinnan, valinnan joka murskasi eniten maailmassa rakastamani ihmisen sekä itseni. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni tilanteessa, josta en voi syyttää kuin itseäni.
Tässä ei ole voittajia, vain häviäjiä. Olemme päätyneet pitkän ja kaikenkaikkiaan erittäin hienon parisuhteen päättämiseen, vaimoni ei voi koskaan enää luottaa minuun, olemme molemmat aivan palasina. En voisi koskaan kuvitella päätyväni parisuhteeseen tuon henkilön kanssa, jonka kanssa kuukausia kestänyt pettäminen tapahtui, en luottaisi häneen koskaan, en koskaan ja tuon alun huuman jälkeen huomaat, että ei hän ole yhtään tehty sinua varten, alussahan kaikki on niin helvetin hienoa.
Pettäjänkään rooli ei ole helppo, se on väsyttävää, ennen kiinni jäämistä inhoat itseäsi ja prosessoit asiaa, mietit, että kertoisit ja samalla että et, romutatko toisen vai elätkö tuo paska sydämelläsi lopun elämää.
Tuohon leikkiin en enää koskaan lähde enkä suosittele kenenkään lähtevän.
Suhteeseen ajauduttua alkaa kaduttamaan, etkä uskalla tehdä mitään liikkeitä, olla vain matkustaja, tekisi mieli päättää suhde, koska ei sitä haluakaan, ei uskalla päättää, koska pelkää paljastuvansa ihastuneen naisen mahdollisen vittuuntumisen takia...
Jos jotain hyvää tapahtuneessa on, on se, että tuo yli 20 vuotta kestänyt parisuhde kaikessa "tylsyydessään" on aina arvokkaampi kuin mikään muu ja oma vaimo oli tosiaan parasta ja kauneinta mitä minulle on tapahtunut, olisinko sitä saanut tajuntaani ilman tätä, tahdon uskoa, että olisin, mutta en tiedä...
Olen elämässäni kokenut paljon vastoinkäymisiä, tämä on kuitenkin suurin, tämä on ensimmäinen, josta en voi ketään muuta syyttää, aluksi syytin jopa tuota ihastukseni kohdetta, ei, hänen syynsä se ei ole, syy sille mitä meille tapahtui vaimoni kanssa, on minun, joka on leikkiin lähtenyt.
En suosittele kenellekään, se vie mukanaan ja kohta olette niin syvällä paskassa, että siitä ei tule kuin paskaa.
Tässä toinen mies. Jätin ensimmäisen avovaimoni kun luokkakaverini (olin siis ammattikoulussa) alkoi piirittää minua, vaikka oli tavannut avovaimoni. Luulin, että hän ei tosissaan yrittäisi iskeä minua kun luokallani oli vapaita miehiä myös, mutta jostain syystä piti minusta. Uskoin oikeasti, että meillä olisi vain viatonta ystävyyttä, mutta sitten avovaimollani ilmeni masennusoireita ja jostain syystä uskouduin tälle ystävälle. En tajunnut sitä heti, mutta hän alkoi kannustaa minua eroamaan ja olin itsekin samaa mieltä. Koin olevani myös ihastunut. Sitten yksissä bileissä suutelin naista ja menin hänen luokseen yöksi... Avovaimoni oli soitellut ja pelännyt, että jotain oli käynyt, kun en tullut kotiin. En pystynyt kertomaan ja ajattelin että pettäminen oli viimeinen niitti. Juttelin hyvän ystäväni kanssa ja hän oli, että totuus on kerrottava. En uskaltanut. Jätin avovaimoni ja sanoin vain etten rakasta häntä enää. Hän otti sen raskaasti mutta en vain saanut kerrottua pettämisestä. Kuukauden päästä muutin pois ja olin ihan rikki. Ajattelin kuitenkin, että nyt olen sinkku, kun en ole koskaan ehtinyt olemaan. Kuitenkin nainen, jonka kanssa petin, piiritti ja aloimme seurustella. En vain osannut sanoa ei. Ystäväni, jolle olin kertonut pettämisestä, näki minut naisen kanssa ja raivostui, kun en kertonut pettämisestä ex-avovaimolleni. Samalla uusi tyttöystäväni ei tullut toimeen ystäväni kanssa ja menetin sitten luottoystäväni. Noin 3 vuoden aikana minulta katosikin omat ystävät ja oma aika. Muutin myös tyttöystävän kanssa yhteen 1 vuoden jälkeen... ei olisi pitänyt näin jälkeenpäin sanottuna. Nyt vasta olen tajunnut, kuinka kamala olin ex-avovaimolleni ja otin tuollaisen naisen hänen sijaan. Yritin ottaa vanhoihin ystäviini yhteyttä tai tavata, mutta ei onnistunut. Pettämisestä tietävä ystävämme sanoi, että kertoi itse totuuden ex-avovaimolleni ja että minun pysyttävä hänestä kaukana. Varsinkin kun hänellä menee hyvin. Kuulemma ex-avovaimoni on löytänyt uuden miehen, ystäväni mukaan paremman ja siihen se viestittely jäi. Kuitenkin hyvä tietää, että eksäni on jatkanut eteenpäin, mutta jostain syystä koen suruakin siitä. Rehellisesti sanoen nyt harkitsen eroa ja yrittäisin oikeasti olla yksin. En ole ollut oikeasti sinkku sitten lukiovuosien. Nykyinen tyttöystäväni on mustasukkainen ja riippuvainen, olen ymmärtänyt sen viimein ja myöntänyt. Monen mielestä sain kai ansioni mukaan. Rehellisesti sanoen en suosittele pettämistä ja jättämistä, koska itseinhosta on hankala päästä eroon. On tietysti joitakin jotka eivät kadu, mutta minä kadun ja aina tulen katumaan. Uskon, että olisimme eronneet jossain vaiheessa joka tapauksessa, mutta sellaisella keinolla asioiden päättäminen ei ole reilua eikä ainakaan pitkällä tähtäimellä kannattavaa. JOs olisin eronnut avovaimostani pelkästään jättämällä, olisi se ollut varmasti vähemmän raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entisen mieheni salarakas oli suhteen paljastuttua "voittaja". Jos satuimme samaan tilaan, hän katsoi minua nokka pystyssä, tukka laitettuna ja meikit naamalla, veemäinen virne naamallaan. Mikähän on tullut, kun nykyään (neljän vuoden jälkeen) kääntää päänsä maahan, jos satumme kohtaamaan. Minä moikkaisin, niinkuin ketä tahansa puolituttua. Harmaa hiirulainen on nykyään, hartiat kumarassa, ei meikkiä, vakava naama. Naimisiin pääsi exäni kanssa ja sai bonuksena neljän lapsen osa-aikauusperheen.
No, kukin taivaltaa tietään niinkuin haluaa. Voihan joku hyvännäköinen sinkkunainen tuollaistakin elämää haluta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies, joka on vaimoaan pettänyt ja jäänyt siitä kiinni, paskiainen.
Alun ihastumisen jälkeen, kuitenkin kuukausien jälkeen havaitsin olleeni typerä ja tehneeni elämäni huonoimman valinnan, valinnan joka murskasi eniten maailmassa rakastamani ihmisen sekä itseni. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni tilanteessa, josta en voi syyttää kuin itseäni.
Tässä ei ole voittajia, vain häviäjiä. Olemme päätyneet pitkän ja kaikenkaikkiaan erittäin hienon parisuhteen päättämiseen, vaimoni ei voi koskaan enää luottaa minuun, olemme molemmat aivan palasina. En voisi koskaan kuvitella päätyväni parisuhteeseen tuon henkilön kanssa, jonka kanssa kuukausia kestänyt pettäminen tapahtui, en luottaisi häneen koskaan, en koskaan ja tuon alun huuman jälkeen huomaat, että ei hän ole yhtään tehty sinua varten, alussahan kaikki on niin helvetin hienoa.
Pettäjänkään rooli ei ole helppo, se on väsyttävää, ennen kiinni jäämistä inhoat itseäsi ja prosessoit asiaa, mietit, että kertoisit ja samalla että et, romutatko toisen vai elätkö tuo paska sydämelläsi lopun elämää.
Tuohon leikkiin en enää koskaan lähde enkä suosittele kenenkään lähtevän.
Suhteeseen ajauduttua alkaa kaduttamaan, etkä uskalla tehdä mitään liikkeitä, olla vain matkustaja, tekisi mieli päättää suhde, koska ei sitä haluakaan, ei uskalla päättää, koska pelkää paljastuvansa ihastuneen naisen mahdollisen vittuuntumisen takia...
Jos jotain hyvää tapahtuneessa on, on se, että tuo yli 20 vuotta kestänyt parisuhde kaikessa "tylsyydessään" on aina arvokkaampi kuin mikään muu ja oma vaimo oli tosiaan parasta ja kauneinta mitä minulle on tapahtunut, olisinko sitä saanut tajuntaani ilman tätä, tahdon uskoa, että olisin, mutta en tiedä...
Olen elämässäni kokenut paljon vastoinkäymisiä, tämä on kuitenkin suurin, tämä on ensimmäinen, josta en voi ketään muuta syyttää, aluksi syytin jopa tuota ihastukseni kohdetta, ei, hänen syynsä se ei ole, syy sille mitä meille tapahtui vaimoni kanssa, on minun, joka on leikkiin lähtenyt.
En suosittele kenellekään, se vie mukanaan ja kohta olette niin syvällä paskassa, että siitä ei tule kuin paskaa.
Tässä toinen mies. Jätin ensimmäisen avovaimoni kun luokkakaverini (olin siis ammattikoulussa) alkoi piirittää minua, vaikka oli tavannut avovaimoni. Luulin, että hän ei tosissaan yrittäisi iskeä minua kun luokallani oli vapaita miehiä myös, mutta jostain syystä piti minusta. Uskoin oikeasti, että meillä olisi vain viatonta ystävyyttä, mutta sitten avovaimollani ilmeni masennusoireita ja jostain syystä uskouduin tälle ystävälle. En tajunnut sitä heti, mutta hän alkoi kannustaa minua eroamaan ja olin itsekin samaa mieltä. Koin olevani myös ihastunut. Sitten yksissä bileissä suutelin naista ja menin hänen luokseen yöksi... Avovaimoni oli soitellut ja pelännyt, että jotain oli käynyt, kun en tullut kotiin. En pystynyt kertomaan ja ajattelin että pettäminen oli viimeinen niitti. Juttelin hyvän ystäväni kanssa ja hän oli, että totuus on kerrottava. En uskaltanut. Jätin avovaimoni ja sanoin vain etten rakasta häntä enää. Hän otti sen raskaasti mutta en vain saanut kerrottua pettämisestä. Kuukauden päästä muutin pois ja olin ihan rikki. Ajattelin kuitenkin, että nyt olen sinkku, kun en ole koskaan ehtinyt olemaan. Kuitenkin nainen, jonka kanssa petin, piiritti ja aloimme seurustella. En vain osannut sanoa ei. Ystäväni, jolle olin kertonut pettämisestä, näki minut naisen kanssa ja raivostui, kun en kertonut pettämisestä ex-avovaimolleni. Samalla uusi tyttöystäväni ei tullut toimeen ystäväni kanssa ja menetin sitten luottoystäväni. Noin 3 vuoden aikana minulta katosikin omat ystävät ja oma aika. Muutin myös tyttöystävän kanssa yhteen 1 vuoden jälkeen... ei olisi pitänyt näin jälkeenpäin sanottuna. Nyt vasta olen tajunnut, kuinka kamala olin ex-avovaimolleni ja otin tuollaisen naisen hänen sijaan. Yritin ottaa vanhoihin ystäviini yhteyttä tai tavata, mutta ei onnistunut. Pettämisestä tietävä ystävämme sanoi, että kertoi itse totuuden ex-avovaimolleni ja että minun pysyttävä hänestä kaukana. Varsinkin kun hänellä menee hyvin. Kuulemma ex-avovaimoni on löytänyt uuden miehen, ystäväni mukaan paremman ja siihen se viestittely jäi. Kuitenkin hyvä tietää, että eksäni on jatkanut eteenpäin, mutta jostain syystä koen suruakin siitä. Rehellisesti sanoen nyt harkitsen eroa ja yrittäisin oikeasti olla yksin. En ole ollut oikeasti sinkku sitten lukiovuosien. Nykyinen tyttöystäväni on mustasukkainen ja riippuvainen, olen ymmärtänyt sen viimein ja myöntänyt. Monen mielestä sain kai ansioni mukaan. Rehellisesti sanoen en suosittele pettämistä ja jättämistä, koska itseinhosta on hankala päästä eroon. On tietysti joitakin jotka eivät kadu, mutta minä kadun ja aina tulen katumaan. Uskon, että olisimme eronneet jossain vaiheessa joka tapauksessa, mutta sellaisella keinolla asioiden päättäminen ei ole reilua eikä ainakaan pitkällä tähtäimellä kannattavaa. JOs olisin eronnut avovaimostani pelkästään jättämällä, olisi se ollut varmasti vähemmän raskasta.
Voi näitä meidän mussukoita. Aina tulee se paha nainen ja viettelee. Ja kierojakin ne ovat. Mussukat vain täällä, alahuuli väpättäen, katuvat, että sortuivat sen viettelijättären pauloihin ja hups ihan vahingossa tulivat pettäneeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varaudu mt-ongelmaiseen pullukkaan puolisoon, josta mies ei pääse eroon. Jarruttaa eroa kaikin keinoin, jopa aikuisten lasten avulla.
Naulan kantaan! Minuun ihastui varattu mies, jolle totesin ettei minua varatut kiinnosta ja sanoin että ottaa yhteyttä sitten kun on eronnut (ero oli kuulemma ollu tulossa jo ties kuinka kauan). No ei mennyt aikaakaan kun mies muutti pois avovaimonsa luota ja aloimme seurustella. Oli oikein ihanaa aluksi, mutta sitten alkoi tämä tapaus ex-vaimo tehdä elämää hankalaksi. Ei suostunut omaisuuden jakoon, ei halunnut myydä eikä lunastaa itselleen taloa, mutta halusi kyllä ilmaiseksi asua siellä (lapset jo aikuisia ja muuttaneet pois kotoa). Miehen piti tanssia exänsä pillin mukaan kun pelkäsi, että lapset suuttuvat. Lapsia en nähnyt kuin pari kertaa melko jäisissä tunnelmissa. Pari vuotta jaskoin katsella tuota touhua ja sitten päätin jättää leikin sikseen ja etsiä itselleni ihan oman miehen, enkä sellasita joka on ikuisesti exänsä tossun alla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät ettei salarakkaus tekisi hyvää itsellesi?
Minulla ollut salarakas 7 vuotta ja hän on tuonut paljon hyvää elämäni.Miksi salarakas? Miksi ei avoin suhde?
En siis ihan oikeasti ymmärrä, mikä on syy hakeutua suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ole valmis avoimeen suhteeseen jos kerran tiedät, ettet ole uskollinen.
En ole hakeutunut suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ole valmis avoimeen suhteeseen, koska kun aloitimme suhteemme ei asiasta ollut mitään puhetta, eikä asia tullut missää vaiheessa esiin. En myöskään tuolloin tiennyt etten tule olemaan uskollinen 30 vuoden kuluttua.
Siinä vaiheessa kun aloitit suhteen, mikset kysynyt puolisoltasi onko hän ok avoimen suhteen kanssa? Kysyitkö haluaisiko puolisosi myös tapailla jotakuta muuta?
Miksi olisin kysynyt?
Koska puolisollasi on myös oikeus läheisyyteen ja onneen jota koet salasuhteessa. Joko kanssasi tai ilman sinua.
Tietysti puolisollani on oikeus onneen ja läheisyyteen. Niitä hän tuntee, omien sanojensa mukaan, minun kanssani.
Mutta ehkä hän kaipaa seksuaalisesti esimerkiksi nuorempaa partneria? Ei ole kovin reilua, että itselläsi on 7 vuoden sivusuhde, ja puoliso ei saisi samaa järjestelyä itselleen. Olet aika itsekäs ja omistushaluinen.
Oletko tosissasi, että minun täytyy ruveta syyttämään miestäni valehtelusta? Et voi olla onnellinen kanssani, sinun täytyy haluta nuorempaa partneria, sinä et voi haluta olla kanssani, olet väärässä ja haluat toisen, jne. Osoitamme päivittäin teoillamme rakkautta ja läheisyyttä toisillemme. Lisäksi puhumme tunteistamme ja elämästämme. Mies kyllä kykenee kertomaan tunteensa ja halunsa. Pitäisikö minun kertoa hänelle, että hänen täytyy tuntea tietyllä tavalla/kaavalla av-palstan ohjeistuksen mukaisesti.
Ethän sinäkään kerro hänelle kaikkea rehellisesti. Mikset sinä kykene kertomaan tunteistasi ja haluistasi eli olla rehellinen sivusuhteestasi? Joten totta kai on mahdollista, että hänkään ei ole sinulle rehellinen, vaan kaipaa muiden naisten seuraa, fantasiois muista ja tarvitsisi läheisyyttä muilta. Hän nauttisi jälleen enemmän seksistä, jos saisi olla myös muiden naisten kanssa. Hän ehkä pelkää, että se vaikuttaisi sinun itsetuntoon, joten siksi ei puhua tunteistaan siulle. Mutta jos hän tietäisi, että sinullakin on sivusuhde, niin hän tajuaa, ettei sinua haittaisi. Jos oikeasti välität puolisostasi, niin antaisit hänelle mahdollisuuden saada enemmän ja nauttia myös muista naisista.
Sinun on varmaan vaikeaa ymmärtää mutta meillä todella keskustellaan myös seksuaalisista fantasioista ja niitä myös toteutetaan. Itsetunnossa minulla ei ole mitään ongelmaa ja onhan tuo aika naiivi klisee heittää se tähän keskuteluun.
Miksi et kerro sivusuhteestasi miehellesi?
Jos kerran olette niin rehellisiä ja keskustelette avoimesti suhteessanne, niin ei ole mitään syytä salailla sivusuhdetta eikö niin?
Vai onko se sinulle ongelma jos miehesikin sanoo, että haluaa tapailla muita naisia?
Jos se on sinulle ongelma, että myös mies tapailisi muita, niin miksi?
Ymmärrän, että kihiset uteliaisuudesta, miksi en kerro miehelleni, mutta en kerro sitä sinulle, enkä miehelleni. Minulle ei olisi mikään ongelma, jos mieheni haluaisi muös tapailla muita.
Totta kai sinulle on ongelma se, että mies tapailisi myös muita. Siksi juuri et halua miehesi miettivän, haluaisiko hänkin sivusuhteen. Sinä olet kusettanut miestäsi jo 7 vuotta ja hän elää arkeaan valehtelevan puolison kanssa. Sääliksi käy. Olet itsekäs ja haluat itsellesi sivusuhteita, mutta miehesi ei ansaitse mielestäsi samaa mahdollisuutta.
Huoh. Lukutaito: "Minulle ei olisi mikään ongelma, jos mieheni haluaisi muös tapailla muita".
No sitten sinulle ei ole ongelma kertoa miehellesi sivusuhteesta, jotta hän tietää, että se on realistinen vaihtoehto ja sinua ei haittaa se.
Mieheni kyllä tietää, että minua ei haittaisi hänen sivusuhde tai satunnaiset, yksittäiset tapaamiset muiden naisten kanssa. En kerro hänelle, enkä sinulle omasta sivusuhteesta syystä x. Nyt alkaa jo tuntua, että olen toistanut tätä asiaa aika usein tässä ketjussa, mutta se perille meno...
Tietää ja tietää. Se, että väität hyväksyväsi mieheltäsi samaa, on eri asia kuin käytännössä hyväksyä miehesi tekevän samaa. Niin kauan kuin miehesi ei tiedä, että olet jo 7 vuotta ollut myös toisen miehen kanssa, uskot, ettei hän oikeasti ala suhteeseen tai tapailemaan muita naisia. Että sinä kyllä riität... Kyllä se muuttaa tilanteen, jos hän tietäisi tilanteen. Tiedät sen itsekin. Ja sitähän sinä et halua. Haluat vain itsellesi sivusuhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies, joka on vaimoaan pettänyt ja jäänyt siitä kiinni, paskiainen.
Alun ihastumisen jälkeen, kuitenkin kuukausien jälkeen havaitsin olleeni typerä ja tehneeni elämäni huonoimman valinnan, valinnan joka murskasi eniten maailmassa rakastamani ihmisen sekä itseni. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni tilanteessa, josta en voi syyttää kuin itseäni.
Tässä ei ole voittajia, vain häviäjiä. Olemme päätyneet pitkän ja kaikenkaikkiaan erittäin hienon parisuhteen päättämiseen, vaimoni ei voi koskaan enää luottaa minuun, olemme molemmat aivan palasina. En voisi koskaan kuvitella päätyväni parisuhteeseen tuon henkilön kanssa, jonka kanssa kuukausia kestänyt pettäminen tapahtui, en luottaisi häneen koskaan, en koskaan ja tuon alun huuman jälkeen huomaat, että ei hän ole yhtään tehty sinua varten, alussahan kaikki on niin helvetin hienoa.
Pettäjänkään rooli ei ole helppo, se on väsyttävää, ennen kiinni jäämistä inhoat itseäsi ja prosessoit asiaa, mietit, että kertoisit ja samalla että et, romutatko toisen vai elätkö tuo paska sydämelläsi lopun elämää.
Tuohon leikkiin en enää koskaan lähde enkä suosittele kenenkään lähtevän.
Suhteeseen ajauduttua alkaa kaduttamaan, etkä uskalla tehdä mitään liikkeitä, olla vain matkustaja, tekisi mieli päättää suhde, koska ei sitä haluakaan, ei uskalla päättää, koska pelkää paljastuvansa ihastuneen naisen mahdollisen vittuuntumisen takia...
Jos jotain hyvää tapahtuneessa on, on se, että tuo yli 20 vuotta kestänyt parisuhde kaikessa "tylsyydessään" on aina arvokkaampi kuin mikään muu ja oma vaimo oli tosiaan parasta ja kauneinta mitä minulle on tapahtunut, olisinko sitä saanut tajuntaani ilman tätä, tahdon uskoa, että olisin, mutta en tiedä...
Olen elämässäni kokenut paljon vastoinkäymisiä, tämä on kuitenkin suurin, tämä on ensimmäinen, josta en voi ketään muuta syyttää, aluksi syytin jopa tuota ihastukseni kohdetta, ei, hänen syynsä se ei ole, syy sille mitä meille tapahtui vaimoni kanssa, on minun, joka on leikkiin lähtenyt.
En suosittele kenellekään, se vie mukanaan ja kohta olette niin syvällä paskassa, että siitä ei tule kuin paskaa.
Tässä toinen mies. Jätin ensimmäisen avovaimoni kun luokkakaverini (olin siis ammattikoulussa) alkoi piirittää minua, vaikka oli tavannut avovaimoni. Luulin, että hän ei tosissaan yrittäisi iskeä minua kun luokallani oli vapaita miehiä myös, mutta jostain syystä piti minusta. Uskoin oikeasti, että meillä olisi vain viatonta ystävyyttä, mutta sitten avovaimollani ilmeni masennusoireita ja jostain syystä uskouduin tälle ystävälle. En tajunnut sitä heti, mutta hän alkoi kannustaa minua eroamaan ja olin itsekin samaa mieltä. Koin olevani myös ihastunut. Sitten yksissä bileissä suutelin naista ja menin hänen luokseen yöksi... Avovaimoni oli soitellut ja pelännyt, että jotain oli käynyt, kun en tullut kotiin. En pystynyt kertomaan ja ajattelin että pettäminen oli viimeinen niitti. Juttelin hyvän ystäväni kanssa ja hän oli, että totuus on kerrottava. En uskaltanut. Jätin avovaimoni ja sanoin vain etten rakasta häntä enää. Hän otti sen raskaasti mutta en vain saanut kerrottua pettämisestä. Kuukauden päästä muutin pois ja olin ihan rikki. Ajattelin kuitenkin, että nyt olen sinkku, kun en ole koskaan ehtinyt olemaan. Kuitenkin nainen, jonka kanssa petin, piiritti ja aloimme seurustella. En vain osannut sanoa ei. Ystäväni, jolle olin kertonut pettämisestä, näki minut naisen kanssa ja raivostui, kun en kertonut pettämisestä ex-avovaimolleni. Samalla uusi tyttöystäväni ei tullut toimeen ystäväni kanssa ja menetin sitten luottoystäväni. Noin 3 vuoden aikana minulta katosikin omat ystävät ja oma aika. Muutin myös tyttöystävän kanssa yhteen 1 vuoden jälkeen... ei olisi pitänyt näin jälkeenpäin sanottuna. Nyt vasta olen tajunnut, kuinka kamala olin ex-avovaimolleni ja otin tuollaisen naisen hänen sijaan. Yritin ottaa vanhoihin ystäviini yhteyttä tai tavata, mutta ei onnistunut. Pettämisestä tietävä ystävämme sanoi, että kertoi itse totuuden ex-avovaimolleni ja että minun pysyttävä hänestä kaukana. Varsinkin kun hänellä menee hyvin. Kuulemma ex-avovaimoni on löytänyt uuden miehen, ystäväni mukaan paremman ja siihen se viestittely jäi. Kuitenkin hyvä tietää, että eksäni on jatkanut eteenpäin, mutta jostain syystä koen suruakin siitä. Rehellisesti sanoen nyt harkitsen eroa ja yrittäisin oikeasti olla yksin. En ole ollut oikeasti sinkku sitten lukiovuosien. Nykyinen tyttöystäväni on mustasukkainen ja riippuvainen, olen ymmärtänyt sen viimein ja myöntänyt. Monen mielestä sain kai ansioni mukaan. Rehellisesti sanoen en suosittele pettämistä ja jättämistä, koska itseinhosta on hankala päästä eroon. On tietysti joitakin jotka eivät kadu, mutta minä kadun ja aina tulen katumaan. Uskon, että olisimme eronneet jossain vaiheessa joka tapauksessa, mutta sellaisella keinolla asioiden päättäminen ei ole reilua eikä ainakaan pitkällä tähtäimellä kannattavaa. JOs olisin eronnut avovaimostani pelkästään jättämällä, olisi se ollut varmasti vähemmän raskasta.
Voi näitä meidän mussukoita. Aina tulee se paha nainen ja viettelee. Ja kierojakin ne ovat. Mussukat vain täällä, alahuuli väpättäen, katuvat, että sortuivat sen viettelijättären pauloihin ja hups ihan vahingossa tulivat pettäneeksi.
"Tein, koska hän pakotti." Jaa, hyppäisinkö sillalta jos joku pakottaisi tai ehdottaisi? Enpä usko. Ihminen voi vaikuttaa omaan toimintaansa jos oikeasti haluaa, turha toisia kute näitä naisia syyttää... Heidän iskemiseensä lankeaminen on päätös ja osoitus heikkoudesta. Eksäsi ei ansaitse tuollaista heikkotahtoista miestä, hyvä että löysi paremman. Toivottavasti eroat oikeasti ollaksesi yksin etkä vain tehdäksesi taas uutta vaihtoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät ettei salarakkaus tekisi hyvää itsellesi?
Minulla ollut salarakas 7 vuotta ja hän on tuonut paljon hyvää elämäni.Miksi salarakas? Miksi ei avoin suhde?
En siis ihan oikeasti ymmärrä, mikä on syy hakeutua suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ole valmis avoimeen suhteeseen jos kerran tiedät, ettet ole uskollinen.
En ole hakeutunut suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ole valmis avoimeen suhteeseen, koska kun aloitimme suhteemme ei asiasta ollut mitään puhetta, eikä asia tullut missää vaiheessa esiin. En myöskään tuolloin tiennyt etten tule olemaan uskollinen 30 vuoden kuluttua.
Siinä vaiheessa kun aloitit suhteen, mikset kysynyt puolisoltasi onko hän ok avoimen suhteen kanssa? Kysyitkö haluaisiko puolisosi myös tapailla jotakuta muuta?
Miksi olisin kysynyt?
Koska puolisollasi on myös oikeus läheisyyteen ja onneen jota koet salasuhteessa. Joko kanssasi tai ilman sinua.
Tietysti puolisollani on oikeus onneen ja läheisyyteen. Niitä hän tuntee, omien sanojensa mukaan, minun kanssani.
Mutta ehkä hän kaipaa seksuaalisesti esimerkiksi nuorempaa partneria? Ei ole kovin reilua, että itselläsi on 7 vuoden sivusuhde, ja puoliso ei saisi samaa järjestelyä itselleen. Olet aika itsekäs ja omistushaluinen.
Oletko tosissasi, että minun täytyy ruveta syyttämään miestäni valehtelusta? Et voi olla onnellinen kanssani, sinun täytyy haluta nuorempaa partneria, sinä et voi haluta olla kanssani, olet väärässä ja haluat toisen, jne. Osoitamme päivittäin teoillamme rakkautta ja läheisyyttä toisillemme. Lisäksi puhumme tunteistamme ja elämästämme. Mies kyllä kykenee kertomaan tunteensa ja halunsa. Pitäisikö minun kertoa hänelle, että hänen täytyy tuntea tietyllä tavalla/kaavalla av-palstan ohjeistuksen mukaisesti.
Ethän sinäkään kerro hänelle kaikkea rehellisesti. Mikset sinä kykene kertomaan tunteistasi ja haluistasi eli olla rehellinen sivusuhteestasi? Joten totta kai on mahdollista, että hänkään ei ole sinulle rehellinen, vaan kaipaa muiden naisten seuraa, fantasiois muista ja tarvitsisi läheisyyttä muilta. Hän nauttisi jälleen enemmän seksistä, jos saisi olla myös muiden naisten kanssa. Hän ehkä pelkää, että se vaikuttaisi sinun itsetuntoon, joten siksi ei puhua tunteistaan siulle. Mutta jos hän tietäisi, että sinullakin on sivusuhde, niin hän tajuaa, ettei sinua haittaisi. Jos oikeasti välität puolisostasi, niin antaisit hänelle mahdollisuuden saada enemmän ja nauttia myös muista naisista.
Sinun on varmaan vaikeaa ymmärtää mutta meillä todella keskustellaan myös seksuaalisista fantasioista ja niitä myös toteutetaan. Itsetunnossa minulla ei ole mitään ongelmaa ja onhan tuo aika naiivi klisee heittää se tähän keskuteluun.
Miksi et kerro sivusuhteestasi miehellesi?
Jos kerran olette niin rehellisiä ja keskustelette avoimesti suhteessanne, niin ei ole mitään syytä salailla sivusuhdetta eikö niin?
Vai onko se sinulle ongelma jos miehesikin sanoo, että haluaa tapailla muita naisia?
Jos se on sinulle ongelma, että myös mies tapailisi muita, niin miksi?
Ymmärrän, että kihiset uteliaisuudesta, miksi en kerro miehelleni, mutta en kerro sitä sinulle, enkä miehelleni. Minulle ei olisi mikään ongelma, jos mieheni haluaisi muös tapailla muita.
Totta kai sinulle on ongelma se, että mies tapailisi myös muita. Siksi juuri et halua miehesi miettivän, haluaisiko hänkin sivusuhteen. Sinä olet kusettanut miestäsi jo 7 vuotta ja hän elää arkeaan valehtelevan puolison kanssa. Sääliksi käy. Olet itsekäs ja haluat itsellesi sivusuhteita, mutta miehesi ei ansaitse mielestäsi samaa mahdollisuutta.
Huoh. Lukutaito: "Minulle ei olisi mikään ongelma, jos mieheni haluaisi muös tapailla muita".
No sitten sinulle ei ole ongelma kertoa miehellesi sivusuhteesta, jotta hän tietää, että se on realistinen vaihtoehto ja sinua ei haittaa se.
Mieheni kyllä tietää, että minua ei haittaisi hänen sivusuhde tai satunnaiset, yksittäiset tapaamiset muiden naisten kanssa. En kerro hänelle, enkä sinulle omasta sivusuhteesta syystä x. Nyt alkaa jo tuntua, että olen toistanut tätä asiaa aika usein tässä ketjussa, mutta se perille meno...
Tietää ja tietää. Se, että väität hyväksyväsi mieheltäsi samaa, on eri asia kuin käytännössä hyväksyä miehesi tekevän samaa. Niin kauan kuin miehesi ei tiedä, että olet jo 7 vuotta ollut myös toisen miehen kanssa, uskot, ettei hän oikeasti ala suhteeseen tai tapailemaan muita naisia. Että sinä kyllä riität... Kyllä se muuttaa tilanteen, jos hän tietäisi tilanteen. Tiedät sen itsekin. Ja sitähän sinä et halua. Haluat vain itsellesi sivusuhteen.
Tietää ja tietää. Ja minä hyväksyisin. Miksi sinun, joka et tunne meitä tai tiedä meistä mitään on niin vaikeaa hyväksyä, että on toisenlaisia ihmisiä, avioliittoja ja suhteita? Emmekö mahdu sinun pieneen maailmaasi ja rajoittuneeseen ajattelukykyyn?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hanki elämä ja anna muitten elää omaansa
Ajattelinkin hankkia hyvän elämän rakastamani ihmisen kanssa ja toki annan kaikkien elää hyvää elämäänsä.
ap
Hetkinen nyt, hold your horses! Eli rakastat, ihan oikeasti rakastat tätä ihmistä? Onko hän edes tietoinen tunteistasi? Kauanko olet tuntenut hänet? Onko teillä ollut sutinaa? Syvällisiä keskusteluja? Vai perustuuko tämä "rakkaus" vaan päässäsi keksittyyn kuvaan tästä ihmisestä? Rakkaus kun harvoin syttyy ihan noin vain, ainakin yli 20-vuotiailla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hanki elämä ja anna muitten elää omaansa
Ajattelinkin hankkia hyvän elämän rakastamani ihmisen kanssa ja toki annan kaikkien elää hyvää elämäänsä.
ap
Hetkinen nyt, hold your horses! Eli rakastat, ihan oikeasti rakastat tätä ihmistä? Onko hän edes tietoinen tunteistasi? Kauanko olet tuntenut hänet? Onko teillä ollut sutinaa? Syvällisiä keskusteluja? Vai perustuuko tämä "rakkaus" vaan päässäsi keksittyyn kuvaan tästä ihmisestä? Rakkaus kun harvoin syttyy ihan noin vain, ainakin yli 20-vuotiailla...
Ihastumisen varjolla helppo sanoa että rakastunut. Rakastuminen ja rakastaminen ovat eri asioita. Rakastaminen on taito. Vaatii aikaa ja vaivaa. Sellainen kehittyy vasta ihastumisen jälkeen. Ihastuminen on kuin salama. Keksityltä draama-ajatukselta vaikuttaa... Ihastuneena on niin korkealla pilvilinnassa että kaikenlaista voi tuolla päässä kuvitella, huhhuh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hanki elämä ja anna muitten elää omaansa
Ajattelinkin hankkia hyvän elämän rakastamani ihmisen kanssa ja toki annan kaikkien elää hyvää elämäänsä.
ap
Hetkinen nyt, hold your horses! Eli rakastat, ihan oikeasti rakastat tätä ihmistä? Onko hän edes tietoinen tunteistasi? Kauanko olet tuntenut hänet? Onko teillä ollut sutinaa? Syvällisiä keskusteluja? Vai perustuuko tämä "rakkaus" vaan päässäsi keksittyyn kuvaan tästä ihmisestä? Rakkaus kun harvoin syttyy ihan noin vain, ainakin yli 20-vuotiailla...
Kuin niin rakkaus ei syty hetkessä? Vastahan täällä oli tosi pitkä ketju, jossa ihmiset kertoivat, että tiesivät heti tavaneensa se oikean. Joillakin oli takana koko elämän kestänyt rakkaus.
-ohis-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varaudu mt-ongelmaiseen pullukkaan puolisoon, josta mies ei pääse eroon. Jarruttaa eroa kaikin keinoin, jopa aikuisten lasten avulla.
Naulan kantaan! Minuun ihastui varattu mies, jolle totesin ettei minua varatut kiinnosta ja sanoin että ottaa yhteyttä sitten kun on eronnut (ero oli kuulemma ollu tulossa jo ties kuinka kauan). No ei mennyt aikaakaan kun mies muutti pois avovaimonsa luota ja aloimme seurustella. Oli oikein ihanaa aluksi, mutta sitten alkoi tämä tapaus ex-vaimo tehdä elämää hankalaksi. Ei suostunut omaisuuden jakoon, ei halunnut myydä eikä lunastaa itselleen taloa, mutta halusi kyllä ilmaiseksi asua siellä (lapset jo aikuisia ja muuttaneet pois kotoa). Miehen piti tanssia exänsä pillin mukaan kun pelkäsi, että lapset suuttuvat. Lapsia en nähnyt kuin pari kertaa melko jäisissä tunnelmissa. Pari vuotta jaskoin katsella tuota touhua ja sitten päätin jättää leikin sikseen ja etsiä itselleni ihan oman miehen, enkä sellasita joka on ikuisesti exänsä tossun alla.
Heh, tää on tosi hyvä. Jos mies hypähtää salarakkaan mielen mukaan, niin se on ok. Mutta kun hypähtää exän mielen mukaan, niin se ei olekaan. En silti ihan tajua, miten avioeropesän jakamaton omaisuus teidän suuren rakkautenne esti?
Totta kai sinulle on ongelma se, että mies tapailisi myös muita. Siksi juuri et halua miehesi miettivän, haluaisiko hänkin sivusuhteen. Sinä olet kusettanut miestäsi jo 7 vuotta ja hän elää arkeaan valehtelevan puolison kanssa. Sääliksi käy. Olet itsekäs ja haluat itsellesi sivusuhteita, mutta miehesi ei ansaitse mielestäsi samaa mahdollisuutta.