Tarvitseeko onnellisuuteen rahaa enemmän kuin selviytymiseen?
Jotta selviytyy hengissä tarvitsee lämpimän yösijan, ruokaa, vaatteet, hygieniatarvikkeet ja terveydenhoitoa. Nykysuomessa siihen menee noin 1000 €/kk. Siis tonnilla kuussa selviytyy, pysyy hengissä, ei kärsi älyttömästi.
Mutta tarvitseeko onneen enemmän rahaa???
Jos saat enemmän rahaa niin tuleeko sinusta onnellisempi?
Mitä hyötyä siitä lisärahasta on?
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Mä nautin elämästä jos saan olla huoleton, rauhassa, luonnossa, yksin tai parin rakkaimman ihmisen seurassa. En ymmärrä miksi tekisin töitä yhtään enempää kuin välttämätöntä jotta voisin elää tuolla lailla.
Useimmat mun tuttavat on päinvastaisia. Ne nauttii elämästä jos ne on kaupungissa, niillä on varaa törsätä kaikkeen turhaan, varaa ostaa kaikkea älytöntä ja jos ne saa bilettää lukemattomien tuntemattomien seurassa. Ne on valmiita tekemään erityisen paljon kakkamaisia töitä voidakseen viettää tuollaista elämää.
En ymmärrä suurinta osaa ihmisistä. Ne ajattelee että "köyhä elämä ei ole elämisen arvoinen". Mä taas ajattelen että kaupunkielämä ei ole elämisen arvoinen.
Ihmiset eivät ole kummoisella älyllä siunattuja, kun eivät tuon vertaa erilaisuutta ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä onni riippuu tiettyyn rajaan asti rahasta. Jos rahaa on niin vähän, että joutuu stressaamaan riittääkö se pakollisiin menoihin, onni kärsii kyllä. Oma nettopalkka noin 2100 e/kk, se riittää minulle onnelliseen elämään enkä edes juuri kaipaa enempää rahaa.
Olen päätynyt kokolailla samanlaiseen päätelmään, siinä 2000 - 2200 välissä kun tienaa niin voi valita kaupasta mitä haluaa, reissuun pääsee aina kun on vapaata töistä ja saa myös pidettyä huonekalut ja auton kondiksessa. Tämän rahan saa joutumatta toimimaan esimiehenä joka olisi ainakin itselle painajainen.
Vierailija kirjoitti:
Mä nautin elämästä jos saan olla huoleton, rauhassa, luonnossa, yksin tai parin rakkaimman ihmisen seurassa. En ymmärrä miksi tekisin töitä yhtään enempää kuin välttämätöntä jotta voisin elää tuolla lailla.
Useimmat mun tuttavat on päinvastaisia. Ne nauttii elämästä jos ne on kaupungissa, niillä on varaa törsätä kaikkeen turhaan, varaa ostaa kaikkea älytöntä ja jos ne saa bilettää lukemattomien tuntemattomien seurassa. Ne on valmiita tekemään erityisen paljon kakkamaisia töitä voidakseen viettää tuollaista elämää.
En ymmärrä suurinta osaa ihmisistä. Ne ajattelee että "köyhä elämä ei ole elämisen arvoinen". Mä taas ajattelen että kaupunkielämä ei ole elämisen arvoinen.
Mulla olisi tuhottoman tylsää, jos olisin vain yhden tai kahden ihmisen kanssa. On kivaa tutustua uusiin ja ihan vaan pysyä mukana maailman menossa. Ekstrovertin elämä kyllä vaatii useasti vähän enemmän rahaa kuin introvertin.
Tarvii. Jotta on mahdollisuus tehdä iloa ja onnea tuottavia asioita. Harrastaa, nauttia.
Vuokrat on Suomessa niin kovat, ettei tuo tonni riitä.
Tämähän on yksilökysymys, sillä me kaikki ajattelemme erilailla ja kaikilla on erilaiset lähtökohdat.
Niillä joilla on kurjemmat olot todennäköisesti tyytyvät vähempään, kuin paremmin voivat/tuloiset.
Ei, sillä onnea ei mitata rahassa.
Raha auttaa onnellisuuteen tiettyyn rajaan asti, kun se raja ylitetään niin elämä menettää merkityksensä.
Mä nautin elämästä jos saan olla huoleton, rauhassa, luonnossa, yksin tai parin rakkaimman ihmisen seurassa. En ymmärrä miksi tekisin töitä yhtään enempää kuin välttämätöntä jotta voisin elää tuolla lailla.
Useimmat mun tuttavat on päinvastaisia. Ne nauttii elämästä jos ne on kaupungissa, niillä on varaa törsätä kaikkeen turhaan, varaa ostaa kaikkea älytöntä ja jos ne saa bilettää lukemattomien tuntemattomien seurassa. Ne on valmiita tekemään erityisen paljon kakkamaisia töitä voidakseen viettää tuollaista elämää.
En ymmärrä suurinta osaa ihmisistä. Ne ajattelee että "köyhä elämä ei ole elämisen arvoinen". Mä taas ajattelen että kaupunkielämä ei ole elämisen arvoinen.