Parisuhde kaatumassa, mies syö kuin vauva

Jos mielestäsi mies on vauva, miksi itse olet hänelle äiti? Kyseessä on miehen rajoite, miehen ongelma, miehen vastuu selittää esim kyläillessä. Miksi siis ovat tästä itsellesi stressin? Ala kohdella miestä kuin aikuista, nyt olet osa ongelmaa.

Ps. Jos mies on muuten ns normaali, lienee kyseessä jokin aistiyliherkkyys yms. Olisitko miettimässä eroa jos mies olisi pahasti allerginen? Jos et, niin miksi?

Vierailija kirjoitti:

Et voi olla tuollaisen kanssa. Ei ole normaali. Taustalta löytyy varmasti myös kaikenlaista muuta.

Tai voit olla, mutta melkoisen reissun oot itsellesi hommannut. Ei ole normaalia tuo

Kuulostaa mun miehelle.

Melkein joka ruokaan, ihan sama mitä teen, pitää kylkiäiseksi keittää makaroonia hänelle. Kalapuikkoja ja nugetteja paistaa älyttömästi. Siinä ei muuten mitään, mutta itse en välitä noista kun niitä on niin usein miehen toimesta.

Olen itse siirtynyt täysjyvä makarooneihin ja spagettiin, mutta yökkäilyä saan kuulla siitä. Hänelle pitää sitten erikseen keittää vaaleat pastat. Nimenomaan minun pitää keittää, ei toinna siis itse tulemaan. Mehua juo litratolkulla päivän aikana.

V*tuttaa tuollainen toiminta siksi, että kuitenkaan itse ei vaivaudu eri ruokiaan tekemään. Minun on myös hankala miettiä päivän ruokia, kun tulee yökkäilyä ja nirsoilua.

Muista tässä taannoin kun tein kaalilaatikkoa itselleni, mies käyttäytyi kuin 5-vuotias. Piti toisen huoneen ovea kiinni ja aina kun tuli sieltä ulos, kuului "hyyyyiiii" ja käsi tai paita nenän eteen. Sama juttu kun sitten söin, "hyiii" ja taas peitettiin nenä. Hirveesti oli itsellä fiilistä syödä, kun toinen tulee viereen yökkäilemään.

Mies tekee omat ruokansa! Sano, ettet ole mikään palvelija. Mä en pystyisi päivääkään olemaan tuommoisen kanssa. Sinulla on tosi pitkä pinna.

Olen nähnyt joskus dokkarin tuosta ilmiöstä. Miehesi ei ole edes pahimmasta päästä, niitä on sellaisiakin jotka eivät syö mitään muuta kuin vaikka leipää ketsupin kanssa ja vitamiineja purkista. Suuttuminen ja syyllistäminen ei auta asiaa, ei myöskään herkkuruokien kokkaaminen. Kyseessä on siis jokin psyykkinen häiriö, en ole varma minkätyyppinen mutta pakko-oireiselta kuulostaa. Netistä löytyy tietoa.

Siis kirjaimellisesti otettuna mies ei syö muuta tuoreruokaa kuin jotain kurkkusiivuja? Taitaa diabetes, kalkkeutuneet verisuonet, ja pari muuta kolkutella jo ovella. Tosi turn off jos miehen makupaletti on nirson taaperon tasolla, miten te voitte ikinä käydä edes ravintolassa? Mies ottaa nauravat nakit tai kananugetit ilman mausteita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin et voi kutsua ketään kylään? Tarjoa, mitä haluat. Mies ottaa tai ei ota. Sama kyläillessä. Kokkaa kotona, mitä haluat, ja kiellä miestäsi kommentoimasta. Hän voi syödä yksin kalapuikkojaan vaikka joka päivä. Kyse on miehen ongelmasta, ei sinun.

Aiheuttaa niin paljon häpeää ja peiteltyä paheksuntaa, etten jaksa. Tiedän, että asiaa taivastellaan jo nyt selkäni takana. En halua muita vielä aitopaikalle voivottelemaan. Lisäksi mies komentoisi kuitenkin jotain ikävää siitä ruoasta, mitä me muut syötäisiin. Ei hän ole hiljaa, vaikka pyydän. Joulupöydässä äitinsä ei tarjoa lanttulaatikkoa, koska mies muuten jatkuvasti ulisisi, että haisee

Edelleen: miehen ongelma. Voithan toki käskeä hänen käyttäytyä nätisti tai muuten joutuu pöydästä pois eikä pääse enää seuraavalla kerralla kylään mukaan. Kuulostaa valtavan miehekkäältä tapaukselta. Miltähän tuntuisi seksi tuollaisen ison taaperon kanssa...

Hyvinhän teillä tähänkin asti on mennyt ja onneksi nykyään ei juurikaan kyläillä.

Molempien tulee lopettaa toistensa arvostelu. Mies ei yökkää sinun ruuillesi ja sinä et yritä pakottaa häntä muottiin, johon ei mahdu.

Jos se ei puolin ja tosin onnistu, ei teillä ole mahdollisuutta olla yhdessä.

Minäkin olen nirso, en noin vaikeasti kuitenkaan, mutta en milloinkaan tee siitä numeroa, ellei minua aleta pakottaa syömään sellaista ruokaa, mitä kertakaikkisesti en halua syödä. Se ei ole loukkaus ruuan tekijää kohtaan, minä en vain pidä sellaisesta ruuasta enkä pysty sitä syömään kuin äärimmäisessä nälänhädässä.

Minusta ainoa ongelma on tuo sinun ruuillesi yökkiminen, se on huonoa käytöstä.

Muuten minun mielestäni jokaisella on oikeus syödä tai olla syömättä mitä haluaa. Jos ei kaipaa elämäänsä muita makunautintoja kuin ranskalaiset ja kalapuikot niin mitä vikaa siinä on? Joillekin ruoka on elämys, joillekin vain jotain mitä nyt on pakko syödä jos haluaa hengissä pysyä.

Häpeät "miestäsi" mikä on merkki siitä, ettei tilanne ole normaali eikä miehesi ole normaali. Me ei voida tietää onko hän autisti tms, mutta en usko, että tämä mansikkajäätelövauva on muutenkaan normaali.

Vierailija kirjoitti:

On hän ihan normaali muuten ja hänen lapsuuden perheensä mukava. Sisarukset ja vanhemmat syö normaalisti. Hänen ätinsä sanoo tilanteen olleen aina sama, lapsesta asti. Ainoa paikka, minne voimme mennä kylään on hänen vanhemmat esim.jouluna. Silloin muut syö normaalia jouluruokaa ja tuleva anoppini on laittanut tälle ”lapselle” ranskiksia ja kalapuikkoja maidon kanssa.

Miten se on voinut käydä armeijan?

Miten firmojen ruokaloissa, vai onko joku rakennusduunari kyseessä?

Vierailija kirjoitti:

Minusta ainoa ongelma on tuo sinun ruuillesi yökkiminen, se on huonoa käytöstä.

Muuten minun mielestäni jokaisella on oikeus syödä tai olla syömättä mitä haluaa. Jos ei kaipaa elämäänsä muita makunautintoja kuin ranskalaiset ja kalapuikot niin mitä vikaa siinä on? Joillekin ruoka on elämys, joillekin vain jotain mitä nyt on pakko syödä jos haluaa hengissä pysyä.

Jos tuolla ruokavaliolla ei saa aikanaan dementiaa, diabetesta, sepelvaltimotautia jne. niin millä sitten? Aivot tarvitsevat ravinteita pysyäkseen kunnossa.

Jos mies on itsebsitä mieltä, että haluaa parantua, self helppinä youtubesta löytyy freaky eatersia tms tai sitten oikeanlaisen terapeutin avulla. Jos mies ei halua muuttua, sinun pitää tehdä päätös jäädäkö vai lähteä, tuohan on vähän kuin alkoholistin tai mielenterveyspotilaan kanssa yhteenmeno.

Ap tässä. Varmaankin eroan, vaikka sydän särkyy. En vain näe muuta ulospääsyä. Oikeastaan varaamani matka (minkä korona nyt kyllä sotki) sai minut ajattelemaan suhteeni tulevaisuutta. Varasin yllätysmatkan miehelle ja minulle Kreikkaan kesäksi. Mies kysyi heti mitä siellä voi syödä. Oli tutkinut asiaa netissä ja ilmoitti ettei lähde mustekaloja syömään. Pyysi, että mennen ystäväni kanssa. Mieleni pahoitin (hävettää myöntää), mutta halusin niin hänen kanssa matkalle.

Itse olen 31v ja haluaisin jo mennä naimiisiin ja saada perheen. Jään vanhapiiaksi varmaan, jos nyt eroan. Surullista, koska muuten meillä on hyvä olla.

Osa ihmisistä on supermaistajia, jotka eivät kestä monimutkaisia makuyhdistelmiä, mutta kertomasi mukaan kyseessä on myös vakava asenneongelma. Puolisosi saattaa olla ISFJ-persoona, joille muutos on todella hankalaa ja jotka ovat niin subjektiivisia, että kuvittelevat omien mieltymystensä olevan absoluuttisia.

Ongelmaahan tässä on lähinnä tuo asioista numeron tekeminen ja ruokien negatiivinen kommentointi. Monissa perheissä huomioidaan erilaisia erityisruokavalioita jatkuvasti ja tehdään erillistä ruokaa tietylle henkilölle. Kyllä sen kanssa voi siis elää, että tulee vaikka vieraita ja yksi ei syö tai syö eri ruokaa. Mutta vain jos ei tule ilkeää kommenttia. Sen verran voi sitten joustaa, että ei tee sellaista ruokaa jonka hajusta toiselle tulee huono olo, mikäli tällaisia ruokia on kuitenkin rajallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Varmaankin eroan, vaikka sydän särkyy. En vain näe muuta ulospääsyä. Oikeastaan varaamani matka (minkä korona nyt kyllä sotki) sai minut ajattelemaan suhteeni tulevaisuutta. Varasin yllätysmatkan miehelle ja minulle Kreikkaan kesäksi. Mies kysyi heti mitä siellä voi syödä. Oli tutkinut asiaa netissä ja ilmoitti ettei lähde mustekaloja syömään. Pyysi, että mennen ystäväni kanssa. Mieleni pahoitin (hävettää myöntää), mutta halusin niin hänen kanssa matkalle.

Itse olen 31v ja haluaisin jo mennä naimiisiin ja saada perheen. Jään vanhapiiaksi varmaan, jos nyt eroan. Surullista, koska muuten meillä on hyvä olla.

Ei mies saisi sinun elämääsi rajoittaa. Hän tekee erikoisen ison numeron syömisistään. Yleensä jo kouluikäiset lapset osaavat olla höläyttämättä mielipiteitään ääneen.

4/5 kun sait näin paljon väkeä mukaan, ja tämä voisi olla totta.

Vedit kuitenkin muutamissa sanavalinnossa yli, mm. ulisemisessa ja ystävän kanssa menemisessä.

Kuulostaa aspergerilta. Joskus niillä on semmonen suu, että pitää syödä.kaikkee pehmeetä. Muuten tuntuu ikävältä.541

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Varmaankin eroan, vaikka sydän särkyy. En vain näe muuta ulospääsyä. Oikeastaan varaamani matka (minkä korona nyt kyllä sotki) sai minut ajattelemaan suhteeni tulevaisuutta. Varasin yllätysmatkan miehelle ja minulle Kreikkaan kesäksi. Mies kysyi heti mitä siellä voi syödä. Oli tutkinut asiaa netissä ja ilmoitti ettei lähde mustekaloja syömään. Pyysi, että mennen ystäväni kanssa. Mieleni pahoitin (hävettää myöntää), mutta halusin niin hänen kanssa matkalle.

Itse olen 31v ja haluaisin jo mennä naimiisiin ja saada perheen. Jään vanhapiiaksi varmaan, jos nyt eroan. Surullista, koska muuten meillä on hyvä olla.

Ei siellä ole pakko syödä mustekalaa tai lammasta. Kreikkalainen ruokahan on osittain tosi simppeliä ja miehelle hyvä tilaisuus uskaltautua muualle. Ja eiköhän kaikkialta löydy nuggetteja lapsille. Vähintään pizzaa, jos edes se kelpaa. Tai spagettia ilman kastiketta.