Miksi en pääse eroon tunteesta että olen väärä nainen miehelleni?
Mistä johtuu ja miksi en pääse eroon tunteesta että miehelleni sopisi toisenlainen nainen kuin mitä olen? Siis tämä tunne kalvaa minua ja vaikka yritän ajatella että olen ihan hyvä ja sopiva nainen miehelleni, on jatkuvasti taka-alalla ajatus että olen hänelle väärä. Tuntuu kuin hän olisi tyytynyt minuun ja silloinkin kun hän vaikka kehuu minua, niin ajattelen että joku toinen nainen olisi onnistunut paremmin. Käänteisesti siis kai tunnen etten ole riittävä miehelle tai että tämä ansaitsisi parempaa.
Kommentit (46)
Oma ongelmani on taas että tuntuu että mies ei ole oikea minulle. Toisaalta minulla on tunteita ja hän tuntuu oikealta monilta osin ja haluaisin olla hänen kanssaan mutta sitten on tuo takaraivossa oleva tunne joka ei lähde. Elämä ilman häntä tuntuu kuitenkin masentavalta. Aargh.
Oli tuttu tunne, kunnes kuolema erotti.
En tänäkään päivänä ole päässyt selville, miksi koin niin. Istunut terapiassa vuositolkulla pohtimassa asiaa, mutta ei siihen ole yhtä selkeää selitystä.
Ehkä se paras ymmärrys tuli siinä, että vaikka tuntisi mitä tahansa siihen voi vaikuttaa vain itse. Onko kyse vain pinttyneestä hokemasta vai todellisuuteen pohjaava ajatus?
Vierailija kirjoitti:
Helve.tti mitä jengiä. Kyllä näin miehenä vi.tuttais tuhlata elämästä (iso) osa siihen, kun muijaa ei oikeasti kiinnostanut. Tuollaiset "olen väärä miehelleni" länkytyjset kielii, että nainen kaipaisi muualle, vaikka mies on takuulla tyytyväinen ja ero tulisi täysin puskista. Leipäläpi auki heti, kun alkaa suhde kuolla, niin voin miehenä vaihtaa parempaan.
On tuosta meilläkin puhuttu. Mutta se on kuin tuuleen huutaisi. Seuraavana päivänä mies on kuin koko keskustelua ei olisi käyty. Itsellä sellainen päiväni murmelina olo.
Vierailija kirjoitti:
Oli tuttu tunne, kunnes kuolema erotti.
En tänäkään päivänä ole päässyt selville, miksi koin niin. Istunut terapiassa vuositolkulla pohtimassa asiaa, mutta ei siihen ole yhtä selkeää selitystä.
Ehkä se paras ymmärrys tuli siinä, että vaikka tuntisi mitä tahansa siihen voi vaikuttaa vain itse. Onko kyse vain pinttyneestä hokemasta vai todellisuuteen pohjaava ajatus?
Tämä komentti on jotenkin karmiva...kuolikohan kumppani koska ette olleet toisillenne oikeat, mutta ette osanneet erotakaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuo johtuu siitä että syvällä sisimmässäsi tiedät sen olevan totta
Niin minäkin ajattelin. Etten ole riittävän oikea puolisolleni ja myös toisinpäin. Se ajatus vaivasi minua koko sen ajan, kun olimme yhdessä, kolmekymmentä vuotta. Nyt erosta on kaksi vuotta ja edelleen mietin, mikä ihme meitä piti yhdessä niinkin kauan. Rakkaus on kummallinen asia.
up