vauva tulossa - naimisiin?
Vinkkejä, kokemuksia, ajatuksia, suunnitelmia...
Piti siis mennä naimisiin, oltiin jo paikkoja varailemassa, kun vauva ilmoitti itsestään.
Ajatuksissa on ihan kunnon kokoiset häät. Mutta mutta... vatsa pystyssä ei huvita, syitä monia: ei kunnon polttareita, ei nättiä pukua, ei kunnon hääjuhlia, ei hienoja valokuvia, ehkä paha olo, luulevat että pakon edessä... jne...
Sitten kun vauva on vähän isompi, pidetään häät?? Mutta mutta... ei jotenkaan halua että lapsi syntyy eikä olla naimisissa. (Vanhanaikaista, mutta silti vähän kaihertaa..)
Jos menis salaa naimisiin ennen vauvaa, ja sitten pitäisi ne oikeat häät myöhemmin?? Onko älytöntä. Jos jo kerrotaan kaikille, että ollaan naimisissa, tulkaa vuoden päästä juhlimaan, niin eihän sitä kukaan ota tosissaan..
Onko teillä hyviä vinkkejä tai kokemuksia. Miten itse olette tehneet ja miltä tuntui? Tiedän jo, että minua harmittaisi jos ei ole isoja häitä joita on saanut valmistella ja hehkuttaa.
Kiitos jos jaksatte jakaa kokemuksianne!
t. hääromantikko?
Kommentit (18)
Päätimme nyt lopulta mennä naimisiin ennen kuin vauva syntyy. Minua kiehtoi kyllä (ja kiehtoo edelleen) ajatus naimisiinmenosta jossain kaukomailla palmujen huojuessa ja auringon laskiessa mereen, mutta se nyt nähtävästi olisi lähivuosina aika vaikea järjestää. Ja haluan ehkä kuitenkin, että hääyö on minun ja miehen yö, eikä siihen sisälly vauvan tai pikkulapsen hoitoa. Enkä toisaalta pystyisi lähtemään miehen kanssa jollekin viikon naimiaismatkalle ja jättämään parivuotiasta mummille hoitoon. Ja olen minä niin vanhanaikainen, että haluan lapseni syntyvän avioliitossa.
Käytännössä odotamme np-ultraan nähdäksemme, onko kaikki kunnossa (koska minulle on väläytelty tuulimunan/kohdunulkoisen mahdollisuutta), ja napsautamme sitten naimisiin maistraatissa. Ihan kahdestaan, tai varmaan yhden ystäväpariskunnan todistamina. Jos kaikki ei ole kunnossa, niin en jaksa hössöttää edes tuon vertaa naimiaisia nyt, kun on aika lailla muutakin hössötettävää tässä seuraavalle puolelle vuodelle työ- ja opiskelujuttujen takia.
En kyllä tykkää isoista juhlista muutenkaan, ja esim. häät ovat mielestäni yleensä tylsiä, niin että emme menettäneet mitään päivä prinsessana -unelmaa tämän ratkaisun myötä.
Kyllä isolle mahalle löytyy upea puku, polttareita voi viettää (ilo ilman viinaa ei ole teeskentelyä...), hääjuhlat voi olla juuri sellaiset kuin tahdotte, valokuvat hienoja ja kuka oikeasti nykyään ajattelee, että PAKOSTA mennään naimisiin?
Itse olen ollut kaksissa odottavan pariskunnan häissä ja toisen näistä odottavista polttareissa. Polttarit oli ihanat, juuri morsiamen näköiset. Alkoholia ei ohjelmaan tietenkään kuulunut (me muutkin vain saunasiideri-linjalla), mutta olivat kyllä yhdet kivoimmista polttareista, joissa olin ollut. Morsian oli polttareiden aikaan rv 20 ja häiden aikaan rv 23.
Ja ne hääjuhlat sitten, ne rv 23 olleet oli ihan kuin mitkä tahansa muut häät, joissa olen ollut! Morsian oli vielä sen verran pienimahainen, että raskautta ei oikeastaan edes huomannut (vaikka sitä ei tokikaan salattu, kyllä kaikki sen tiesi). Häät oli kuitenkin nimen omaan häät, siellä juhlittiin kahta rakastunutta, toisiinsa sitoutunutta ihmistä. Kukaan ei missään tapauksessa ajatellut, että olivat " pakkohäät" (häitä oli suunniteltu jo ennen raskausuutisia, eikä tokikaan peruttu sen takia!). En nyt osaa sanoa, että mikä noissa häissä olisi ollut " huonosti" raskauden takia... Ei mikään! Alkuraskauden väsymys ja paha olo oli morsiamelta väistynyt ja oli ns. kukoistavan keskiraskauden aika.
Toiset häät oli kun morsiamella oli rv 27. Häät oli pienimuotoisemmat kuin nuo toiset, mutta morsian ja sulhanen tuntien näin olisi ollut ilman raskauttakin... Tämä pari tuskin olisi siinä vaiheessa mennyt naimisiin ilman raskautta, mutta itse ainakin pidin valintaa pelkästään hyvänä: miksei kaksi ihmistä, jotka aikovat yhdessä perheen perustaa voisi myös sitoutua toisiinsa avioliitossa? Minusta se on ihan hyvä lähtökohta!
Kaiken kaikkiaan en ymmärrä, miksei voisi pitää unelmien häitä raskaana? Kuohuviinit jäää toki juomatta, mutta ei kai se kenenkään hääonnea estä tai vähennä? Raskaana voi pitää juuri sellaiset häät jotka haluaa! Helpompi ne häät on silloin järjestää kuin vauvan/taaperon kanssa...
Meillä esikko syntyi avoliittoon. Häitä aloimme suunnitella esikon ollessa 10kk ja vuoden päästä siitä menimme naimisiin, joulukuussa -03. Olin hääpäivänä rv 14+ ja muutama läheinen tiesi raskaudesta. Häissä sitten sulhasen puheessa paljastettiin odotus. Mitä omaan oloon tulee, vointini oli silloin ihan hyvä. Tietty hieman harmitti jollain itsekkäällä tavalla, ettei voi ottaa viiniä, shamppanjaa tms. Hetken murehdittuani kaasojen kanssa ilo kuitenkin voitti, olihan masussani vauva ja siitä sai olla ylpeä :)
Mistään ei tingitty raskauteni vuoksi. Maha pömpötti kyllä jo, puvun löysin ihanan prinsessaisen, johon olisi mahtunut isompikin masu. Puku oli juuri sellainen kuin halusin. Alkoholia tarjottiin viinin ja boolin muodossa juhlaväelle, alkumaljana meillä oli glögiä. Sain jopa kahdet polttarit. Ekat " mammaporukalta" syksymmällä, jossa samalla tehtiin raskaustesti ja " kärähdin" iloisesti :D Toiset sitten lähempänä häitä, todella ihanat nekin, mutta ne pilasi armoton flunssani ei raskaus. Häämatkallekin mentiin meille mieluiseen paikkaan, Kolin kansallismaisemiin mökkeilemään. Esikko oli tuolloin mummon hoivissa. Muutenkin saimme valtavasti apua sukulaisilta häiden järjestelyissä.
Häät olivat juuri sellaiset kuin olimme suunnitelleetkin. Pakkoavioliitosta sen verran: Yksi sukulaisrouva, joka ei saanut kutsua häihimme, oli soittanut anopille äkäisenä. Oli udellut mentiinkö me naimisiin sen takia, koska olen raskaana. Anoppi oli nauranut, että eikös niiden olis pitänyt avioitua jo ennen esikon syntymää siinä tapauksessa ja kyllä hän oli ainakin tulevista häistä tiennyt jo vuoden verran :D
Hei!
Tilanteenne kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin teidänkin...
Häät olivat suunnitteilla vapuksi -06 mutta tammikuussa tulikin jo tietoa että vauvahaaveet toteutuivat heti annettuamme mahdollisuuden;) Epäuskoa kesti jonkun aikaa, eritoten kun ympärillämme on aika paljon lapsettomuutta/pitkiä hoitoja yms. saaneita pariskuntia.
Minusta selvästi (siis ulkoisesti, loppukeväästä) raskaana naimisiin meno ei tuntunut mielekkäältä vaihtoehdolta, niinpä suunnittelimme pienemmällä mittakaavalla hääjuhlan vain lähimmän perheen kesken. Menimme naimisiin kirkossa (kumpikaan ei halunnut virastotaloon maistraattiin), tarjosimme ihanasti koristellussa ravintolakabinetissa haaillallisen lähimmillemme ja vietimme hotellissa hääyön.
Näin meille jäi budjettia asunnonhankintaan (joka oli edessä), ei tarvinnut stressata isojen häiden järjestelyistä ja kaiken kaikkiaan olemme olleet onnellisia valinnoistamme ja järjestelyistä;)
Tehkää kuitenkin, niinkuin ITSE haluatte - ei niinkuin perhe/suku, tmvst. haluaa teidän tekevän. Silloin teille jää häistänne ikuisesti positiiviset muistot!
Kiitos jo monista kokemuksista ja ajatuksista. Jatkan näiden lukemista ja asian pohtimista.
Tosi samanlaisia ajatuksia monella on ollut, ja vähän ristiriitaisia mietteitäkin välillä. Häistä on tavallaan muodostunut haavekuva jonka haluisi toteutuvan täydellisenä, ikimuistoisena päivänä, johon voi palata rakkaana muistona vielä vuosikymmenten päästä. Kun ne on ohi, ne on ohi, eikä uusia toivottavasti (!) tarvitse enää järjestää.
Jatketaan juttua.. tällä erää jatkan töitä :-)
Me ollaan kihloissa jo kolmatta vuotta ja hääpäivä on sama kuin kihlauduttammekin, v. 2009. Jotkut ihmiset ovat jopa tulleet päin naamaa sanomaan, että lapsen kannalta olisi hyvä mennä naimisiin :O No, tämä valopää olikin jo mummoikäinen työkaveri..... Kukin tyylillään, mutta meillä ei ole mitään intressejä aikaistaa häitä lapsen tulemisen takia, ainoa mikä minua siinä harmittaa on se, että koko perheellä ei sitten ole samaa sukunimeä (haluan lapselle isän nimen). Niin ja se toinen sormushan olis kans nätti tossa sormessa kimaltelemassa :D Mutta niin äkkiä nämä vuodet on menneet, että mulla on jo nyt sellainen olo, että vitsi kohta niitä häitä pitää jo alkaa suunnitella :D Ihanaahan se tietysti on eikä niistä mitään stressiä ole, kun hääjuhlien kuvio on jo aika selvä, pitää vaan sitten toteuttaa se käytännössä. Ja onhan se kivaa, että siellä on sitten pieni morsiusneito tai poika pyörimäss :) rv32+1
Meidät vihittiin 16.6 maistraatissa! Todistajina oli kaksi toimiston virkailijaa, sukulaisille ja kavereille ollaan kerrottu vähitellen :)
Juhlia vietämme juuri 1v. hääpäivän tietämillä ensi kesänä! Kaikki on ymmärtänyt etten minä enää tänä kesänä olisi jaksanut mitään hää hössötystä.. Kuitenkin halusimme ennen tiitin syntymää olla yhtenäinen perhe samalla sukunimellä!
Ensi kesänä sitten papin siunaus meren rannassa ja juhlat läheisten kesken! Pikku tiitikin sitten lähes vuoden ikäinen :) Juhlista tulee taatusti oman näköiset.. eikä tarvi turhaa jännittää! Ollanhan sitä sitten jo vuosi oltu naimisissa :)
Niamey ja tiiti rv 35+5
Vihkimisemme oli ns. kotivihkiminen esikoisen ristiäisten yhteydessä. Päätimme, ettemme halua isoja hääjuhlia ja näin homma " hoitui" kivuttomasti lähimpien ja rakkaimpien läsnäollessa omassa kodissamme. Jotkut tuttavamme " suuttuivat" kun eivät saaneetkaan osallistua vihkimiseen. Todellinen syy taitaa kuitenkin olla hääjuhlien puuttuminen. Itselle jäi tapahtumista kaunis muisto.
Tai voisi sanoa että meidät vihittiin esikoisen kastetilaisuudessa, kummin päin tahansa. Meillä oli oiken kunnon kirkkohäät juhlineen päivineen ja upeaa oli. Harvemmin on 130 vierasta yhtä aikaa paikalla todistamassa lapsen kastetta...
onnea juuri naimisiin menneet ja häitä suunnittelevat!
Tuo maistraatti ja sen lisäksi siunaus myöhemmin varsinaisen hääjuhlan kera kuulostaa mielenkiintoiselta. Eikös vihkikaavakin kirkossa ole sitten melko sama? Saisikohan tästä jotain tietoa, mitä huomioitavia asioita tähänratkaisuun liittyy?
Minusta ristiäisten yhteydessä naimisiin meno on aika mautonta, anteeksi vaan, mieluummin noin.
Me mentiin salaa naimisiin kun olin rv 20 muistaakseni, ei olla pidetty juhlia koska ei sellaisia kaivata.
Esikoista odottaessa mies puhui naimisiin menosta (oltiin kihlauduttu vuosi takaperin), sanoin, etten halua mennä raskaana naimisiin. No, eipä siinä saatu aikaiseksi ja nyt odotan taas innolla uutta tulokasta. Haluamme kuitenkin mennä naimisiin, sillä olemmehan perhe (tämä oma vanhakantanen käsitykseni, enkä sillä halua puuttua muiden mielipiteisiin...älkää siis pahastuko ketään!!!!) ja vihkiminen tapahtuu nyt 28.7.2006 maistraatissa, jolloin mulla raskausviikkoja 21+1. Juhlat on pienet, ehkä juhlimme sitten vaikkapa vuoden kuluttua. Jollakin on papin siunaus suunnitteilla 1-v hääpäiväksi, ihana ajatus, kiitos vinkistä!!!
Pointti on siis se, että en tiedä olisko mun kannattanut esikoisen odotusaikana venyttää häitä kun tässä sitä ollaan samassa tilanteessa ;-)
Tiina 17+6, tytär 02/05
Me mentiin naimisiin maistraatissa 25.11.2005 ja vauva syntyi 26.11.2005 rv 40+5 eli hääyö vietettiin synnytyssalissa :)
Ainoat ketkä tiesi naimisiinmenostamme oli siskoni ja appivanhemmat koska emme viitsineet muille kertoa ku ei tienny et keretäänkö naimisiin. Vihkimisen jälkeen tosin ilmoitettiin kaikille muille. Ajatuksena on joskus pitää sitten isommat häät ja ihan kirkossa.
Ideasi on ihan hyvä.
Veljeni kummi meni naimisiin 7kk raskaana ja oli ollu aika rankkaa.
t.nia
Itselläni oli yhä silloin rv 20+ pahoinvointia, että ei se mitään mukavaa ole kun joutuu pidättelemään oksennusta vihkimisen ajan :D
Heippa, täällä morsian rv 21 ja häät tulevana lauantaina. Eipä haittaa masukumpu meidän häitä. Jotenkin ihan epätodelliinen oli, voiko elämä enempää antaa kun pikkuneiti on jo 3,4v, pikkukakkonen tulossa ja lauantaina sanon " Tahdon" elämäni miehelle. Huomenna on puvun sovitus ja toivottavasti mahtuu :-) onneksi saumoissa oli reilusti varaa. Hääpaikka varattiin jo vuosi sitten ja puvun löysin helmikuussa jolloin vauva oli vielä harrastoive mielessä. Häämme eivät ole mitkään protokolla häät vaan raskaudenkin takia otetaan rennosti. Vieraita tulossa noin 80 ja varsinainen vihkiminen on kartanon puutarhassa. Koska masuapina vaatii ruokaa tasasin väliajoin olemme järjestäneet ruokailun heti vihkimisen jälkeen ja vasta sitten mm. kuvaus jne. Kengät ovat sopivat väljät ja mukavat jotta jaksaa astella, viikonlopuksi luvattu aurinkoa taivaan täydeltä! Onnittelumaljan juon mutta sitten (valitettavasti) ruokaviineistä täytyy kieltäytyä. Ei millään malttaisi odottaa....
Eli meillä oli häät suunniteltu kesäkuulle 06. Kaikki paikat y.m varattu, puku hankittu ja vauva ilmoitti tulostaan viikkoa ennen joulua. Samoja asioita pähkäilin kuin sinäkin. Päätimme kuitenkin järjestää pikavauhtia talvihäät...haluttiin, että puku mahtuu päälle. Polttarit oli kavereiden kanssa hengailua, hemmottelua, muut joi, minä en.
Hääpäivä oli tähänastisen elämäni ihanin. Olin silloin viikolla 15 raskaana..ei huomattu ulkoapäin. Skumppaa soin itselleni pienen lasillisien ja lasin punkkua.
Jälkeenpäin ajatellen hyvä ratkaisu, kun haluttiin olla aviossa kun lapsi saapuu maailmaan. Hyvin ehdittiin 7 viikossa häät järjestämään ja vieraita oli yli 100. Mulla ei ollut pahoinvointia vaankuin tietyistä ruoista ja niitä välttelemällä pärjäsin hyvin.
Kihloihin mentiin reilu pari vuotta sitten. Olimme ajatelleet menevämme naimisiin kun opiskelut on ohi ja talous paremmalla tolalla, eli kesällä 2008.. mutta vauvakuume yllätti, opiskelu jää tauolle ja naimisiin haluttiinkin ennen vauvan syntymää.
Häät pidetään 29.7 minun ollessa rv24+3. Meidät vihitään vanhempieni puutarhassa, tarjoilut leivon itse. Vieraitakin on kutsuttu vain 30hlö, eli läheisimmät ihmiset vain. Vihkikaaren rakennan yhdessä mieheni kanssa ja koristukseksi kukat haemme luonnosta. Kun sää vain olisi hyvä niin uskon että siitä tulee ihana päivä!
Hääpuku oli helppo löytää, vaikka vauvamasu jo on ja kasvaa hyvää vauhtia. Venyvä punainen, hiukan iltapukutyylinen mekko, jota voin käyttää muissakin juhlissa ja joka korostaa masua. Ei perinteinen, mutta persoonallinen. Huntua en laita. Kukka hiuksiin ja pelkistetty valkoinen kimppu. :)
Ennen raskauttakaan emme halunneet isoja kirkkohäitä ja sitä stressiä/hässäkkää mikä niihin liittyisi. Tuntuu että nykyään hääjuhla alkaa olla tärkeämpää kuin itse avioliitto. Mutta jokainen tyylillään..
Vaavaa rv21
Valitettavasti mulla ei ole omaa kokemusta mutta ei kuulosta ollenkaan hassummalta käydä vihillä pienessä piirissä joko mahd pian eli ennenkuin vatsa kasvaa ja silloin voisi käyttää jotain jo olemassaolevaa nättiä pukua tai vaikka menisitte myöhemminkin niin voisit näyttää oikein söpöltä jossain vatsaa korostavassa asussa.. Ja miksei juhlia voisi sitten pitää myöhemminkin, jos ei vielä ristiäisissä niin vaikka 1-vuotis hääpäivänä.. tyyliin " Tervetuloa juhlimaan kanssamme hääpäiväämme" . Minä ehkä tekisin niin?