Onko koronaepidemia saanut sinua pohtimaan mihin käytät aikaa ja rahaa?

Itsellä on käynyt vähän toisinpäin tai tämä pohdinta alkoi jo ennen koronaa, mutta korona on vahvistanut sitä. Olen lapsesta saakka oppinut olemaan kauhean pihi ja olen nyt reilusti yli kolmikyppisenä oivaltanut, että miksi ihmeessä pihistelen ja mihin ihmeeseen säästän. Miksi mun pitää kulkea säähän sopimattomassa takissa tai käyttää rumia kenkiä kymmenen vuotta vain koska ne on kulutettava loppuu. Tai katseltava verhoja jotka ei oo enää muutamaan vuoteen olleet mieleen. Sitten joku päivä kuolen, se voi olla vaikka jo huomenna ja elin koko elämäni pihistellen ja köyhäillen. Olen nyt korona-aikana shoppaillut nettikaupoista vaikka mitä uutta. Heti kun Kontti avautuu, niin pari isoa kassillista entisiä epämiellyttäviä kamppeita lähtee sinne. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Ryyppääminen ja tietokoneella pelaaminen on paljon mielekkäämpää kuin työn tekeminen ja omaisuuden hankkiminen.

Joo, itse asiassa on, kun vähänkin miettii.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on käynyt vähän toisinpäin tai tämä pohdinta alkoi jo ennen koronaa, mutta korona on vahvistanut sitä. Olen lapsesta saakka oppinut olemaan kauhean pihi ja olen nyt reilusti yli kolmikyppisenä oivaltanut, että miksi ihmeessä pihistelen ja mihin ihmeeseen säästän. Miksi mun pitää kulkea säähän sopimattomassa takissa tai käyttää rumia kenkiä kymmenen vuotta vain koska ne on kulutettava loppuu. Tai katseltava verhoja jotka ei oo enää muutamaan vuoteen olleet mieleen. Sitten joku päivä kuolen, se voi olla vaikka jo huomenna ja elin koko elämäni pihistellen ja köyhäillen. Olen nyt korona-aikana shoppaillut nettikaupoista vaikka mitä uutta. Heti kun Kontti avautuu, niin pari isoa kassillista entisiä epämiellyttäviä kamppeita lähtee sinne. 

Täydet pinnat sulle.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on käynyt vähän toisinpäin tai tämä pohdinta alkoi jo ennen koronaa, mutta korona on vahvistanut sitä. Olen lapsesta saakka oppinut olemaan kauhean pihi ja olen nyt reilusti yli kolmikyppisenä oivaltanut, että miksi ihmeessä pihistelen ja mihin ihmeeseen säästän. Miksi mun pitää kulkea säähän sopimattomassa takissa tai käyttää rumia kenkiä kymmenen vuotta vain koska ne on kulutettava loppuu. Tai katseltava verhoja jotka ei oo enää muutamaan vuoteen olleet mieleen. Sitten joku päivä kuolen, se voi olla vaikka jo huomenna ja elin koko elämäni pihistellen ja köyhäillen. Olen nyt korona-aikana shoppaillut nettikaupoista vaikka mitä uutta. Heti kun Kontti avautuu, niin pari isoa kassillista entisiä epämiellyttäviä kamppeita lähtee sinne. 

Ehkä tässäkin se kultainen keskitie on paras. Nauttii elämästään (ja rahoistaan, mutta ei kaikista) nyt eikä "sitten kun". Mutta ei käytä elämäänsä tolkuttomaan töissä puurtamiseen hankkiakseen sellaista, mistä ei itse nauti, mikä vain "pitää olla".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olisi turhaa panostaa oman kodin viihtyvyyteen? Eikö töistä ole mukavampi tulla kotiin joka on juuri sellainen kuin olet itse haaveillut? Oma hyvinvointi on monen asian summa ja itse olen tässä sen verran tarkka, että jopa se mihin suuntaan huonekalut on asetettu, vaikuttaa siihen miten hyvin voin nukkua esim. sänkyä en ikinä aseta ovien kanssa samaan janaan...

Tätäkin olen pohtinut. "Juuri sellainen kuin olet itse haaveillut". Olenko ihan aidosti haaveillut vai onko se haave tullut jostain annettuna? Kun muutamia vuosia sitten yhtäkkiä kaikki parikymppiset alkoivat hokea miten ovat AINA tykänneet ananaksista ja kaikki ananaskoristeet on juuri täydellisiä ja kas, niitä löytyykin juuri nyt kaupoista. Viime kesänä taisi olla flamingot? Ylipäätään sisustusmaku hassusti aika monella on juuri yhtäaikaa samanlainen. En minäkään tunnusta että olisin markkinoinnin uhri, en edes seuraa mitään sisustusblogeja tai mitään, mutta silti näin jälkeenpäin huomaan että menen massan mukana aika monessa asiassa vaikka en tiedä mistä se tulee.

Tietysti on ihmisiä joilla on aidosti se oma maku, mutta uskallan väittää että ns. massalla ei ole. Ideat ja syöte tulee jostain, ajatus siitä mikä näyttää hyvältä ja mitä pitäisi olla. Ja yhtäkkiä menikin useampi tonni olohuoneen uusimiseen. Kyllä se varmasti tuo iloakin, mutta onko se lopulta sen arvoista? Ehkä. Mutta samaan aikaan olet mahdollisesti sitonut elämästäsi tärkeitä tunteja/viikkoja/kuukausia töissä jotta tämä sisustaminen on ollut mahdollista toteuttaa. Hinta ei ole vain rahaa vaan aikaa pois omasta elämästä. Jos remontin hinta olisi määritelty elinajassa (sohvan hinta esim. 40h omasta elämästä, olet ollut viikon töissä jotta siihem on varaa) niin ehkä sitä miettisi enemmän mitä ihan oikeasti tarvitsee?

Ap

Ihan oikeasti? Ananakset? Ainoa jonka tiedän tykkäävän niistä on ruotsalainen viisikymppinen laulaja Pernilla Wahlgren. Miksi joku parikymppinen tykkäisi ananaksista? Tai flamingoista? Ne on kuin jotain kasarimuovihömpötyksiä jotka ei sovi suomalaiseen sisustukseen ja ympäristöön ikinä.

Ja muutenkin, kuulostaa todella, todella hullulta että joku laittaisi olohuoneen sisustuksen uusiksi vain huvikseen ilman että se sisustus todellakin on 10-20 vuotta vanhaa, kulunutta ja rikkinäistäkin, sohvan kissa raapinut tai jotain... En tunne ketään joka ostaisi huvikseen uusia sohvia jos entisessä ei ole mitään vikaa, jos nyt sitten ei tee niin että myy sen vanhan ja ostaa uudenkin kirppikseltä tai muuten käytettynä.

Yleensä koti on sellallainen että joko se ostetaan/rakennutetaan ja uuteen ostetaan sitten kaikki uutta, tai ostetaan vanha asunto tai talo ja sitä sitten pikkuhiljaa sisustetaan oman näköiseksi, mukana kulkee luultavasti niitä huonekaluja joita on ollut jo opiskeluaikoina tai saatu kotoa suvun vanhoja, jotain kirppislöytöjä jne. Jos ostaa kaiken uutena, niin yleensä se on sitten niin mietitty että ne on siinä sen 10-20 aikalailla samanlaisena, tekstiilejä voidaan vaihtaa ja jotain muuta pientä.

Mutta mitä tulee siihen että paljonko rahaa siihen käyttää ja paljonko se tuo iloa elämään, niin yleensä juuri kodin sisustus on se juttu joka tuo iloa elämään, mitä nyt rahalla saa. Kotona vietetään kuitenkin suurin osa vapaa-ajasta, siellä pitää saada olla rennosti ja tuntea olonsa turvalliseksi, eli kotoisaksi, mikä muu olisi tärkeämpi kohde mihin rahansa laittaa? Moni sanoo että matkustelu ja muut elämysjutut on tärkeimpiä, varmasti nekin on tärkeitä, mutta ne on yleensä vain lyhyitä hetkiä, kotona ollaan sitten se kaikki muu aika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on käynyt vähän toisinpäin tai tämä pohdinta alkoi jo ennen koronaa, mutta korona on vahvistanut sitä. Olen lapsesta saakka oppinut olemaan kauhean pihi ja olen nyt reilusti yli kolmikyppisenä oivaltanut, että miksi ihmeessä pihistelen ja mihin ihmeeseen säästän. Miksi mun pitää kulkea säähän sopimattomassa takissa tai käyttää rumia kenkiä kymmenen vuotta vain koska ne on kulutettava loppuu. Tai katseltava verhoja jotka ei oo enää muutamaan vuoteen olleet mieleen. Sitten joku päivä kuolen, se voi olla vaikka jo huomenna ja elin koko elämäni pihistellen ja köyhäillen. Olen nyt korona-aikana shoppaillut nettikaupoista vaikka mitä uutta. Heti kun Kontti avautuu, niin pari isoa kassillista entisiä epämiellyttäviä kamppeita lähtee sinne. 

Ehkä tässäkin se kultainen keskitie on paras. Nauttii elämästään (ja rahoistaan, mutta ei kaikista) nyt eikä "sitten kun". Mutta ei käytä elämäänsä tolkuttomaan töissä puurtamiseen hankkiakseen sellaista, mistä ei itse nauti, mikä vain "pitää olla".

Kuka ihme sanoo että "pitää olla"? Ei mulle ole kukaan 45 vuoden aikana tullut sanomaan että mitään pitää olla. Hyvä on olla kotona jotain huonekaluja ettei tarvi lattialla istua, mutta muuten ei sillä ole mitään väliä, eikä kukaan tule sitä sanomaan mitä pitää olla.

Vaatteet ja kengät on vähän sellainen juttu että näissä olosuhteissa missä pohjoisessa elämme, pitää jotain vaatteita ja kenkiä olla, kukaan ei niistäkään tule sanomaan että minkälaiset ne pitää olla. 

Minua aina ihmetyttää nämä ihmiset jotka kertoo että heille joku korkeampi määräävä taho määräilee milloin mitäkin että mitä pitää olla. Jos jossain muotilehdessä tai blogissa on jotain, ei se ole sama asia kuin että kaikilla pitää olla. Ne muotijutut on vaan hömppää, ne on markkinamiesten tapa saada ihmiset ostamaan, ihastumaan juttuihin, vaikka niihin ananaksiin, jos niitä joka puolella näkee niin jotkut alkaa tykätä niistä ja ostaa niitä vaikka aikaisemmin ei ollut miettinyt että voi hitto kun ei ole mitään ananaskuvaisia juttuja joita voisin käytää sisustuksessa.

Jotkut jopa opiskelee jotain koska muka joku sanoo että pitää, jotkut väittää ostaneensa omakotitalon koska joku sanoi että pitää ostaa tai jopa tekevät lapsia koska pitää... ei helvetti pidä! Kukaan ei ole koskaan sanonut että pitää tehdä mitään muuta kuin noudattaa lakia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olisi turhaa panostaa oman kodin viihtyvyyteen? Eikö töistä ole mukavampi tulla kotiin joka on juuri sellainen kuin olet itse haaveillut? Oma hyvinvointi on monen asian summa ja itse olen tässä sen verran tarkka, että jopa se mihin suuntaan huonekalut on asetettu, vaikuttaa siihen miten hyvin voin nukkua esim. sänkyä en ikinä aseta ovien kanssa samaan janaan...

Tätäkin olen pohtinut. "Juuri sellainen kuin olet itse haaveillut". Olenko ihan aidosti haaveillut vai onko se haave tullut jostain annettuna? Kun muutamia vuosia sitten yhtäkkiä kaikki parikymppiset alkoivat hokea miten ovat AINA tykänneet ananaksista ja kaikki ananaskoristeet on juuri täydellisiä ja kas, niitä löytyykin juuri nyt kaupoista. Viime kesänä taisi olla flamingot? Ylipäätään sisustusmaku hassusti aika monella on juuri yhtäaikaa samanlainen. En minäkään tunnusta että olisin markkinoinnin uhri, en edes seuraa mitään sisustusblogeja tai mitään, mutta silti näin jälkeenpäin huomaan että menen massan mukana aika monessa asiassa vaikka en tiedä mistä se tulee.

Tietysti on ihmisiä joilla on aidosti se oma maku, mutta uskallan väittää että ns. massalla ei ole. Ideat ja syöte tulee jostain, ajatus siitä mikä näyttää hyvältä ja mitä pitäisi olla. Ja yhtäkkiä menikin useampi tonni olohuoneen uusimiseen. Kyllä se varmasti tuo iloakin, mutta onko se lopulta sen arvoista? Ehkä. Mutta samaan aikaan olet mahdollisesti sitonut elämästäsi tärkeitä tunteja/viikkoja/kuukausia töissä jotta tämä sisustaminen on ollut mahdollista toteuttaa. Hinta ei ole vain rahaa vaan aikaa pois omasta elämästä. Jos remontin hinta olisi määritelty elinajassa (sohvan hinta esim. 40h omasta elämästä, olet ollut viikon töissä jotta siihem on varaa) niin ehkä sitä miettisi enemmän mitä ihan oikeasti tarvitsee?

Ap

Ihan oikeasti? Ananakset? Ainoa jonka tiedän tykkäävän niistä on ruotsalainen viisikymppinen laulaja Pernilla Wahlgren. Miksi joku parikymppinen tykkäisi ananaksista? Tai flamingoista? Ne on kuin jotain kasarimuovihömpötyksiä jotka ei sovi suomalaiseen sisustukseen ja ympäristöön ikinä.

Ja muutenkin, kuulostaa todella, todella hullulta että joku laittaisi olohuoneen sisustuksen uusiksi vain huvikseen ilman että se sisustus todellakin on 10-20 vuotta vanhaa, kulunutta ja rikkinäistäkin, sohvan kissa raapinut tai jotain... En tunne ketään joka ostaisi huvikseen uusia sohvia jos entisessä ei ole mitään vikaa, jos nyt sitten ei tee niin että myy sen vanhan ja ostaa uudenkin kirppikseltä tai muuten käytettynä.

Yleensä koti on sellallainen että joko se ostetaan/rakennutetaan ja uuteen ostetaan sitten kaikki uutta, tai ostetaan vanha asunto tai talo ja sitä sitten pikkuhiljaa sisustetaan oman näköiseksi, mukana kulkee luultavasti niitä huonekaluja joita on ollut jo opiskeluaikoina tai saatu kotoa suvun vanhoja, jotain kirppislöytöjä jne. Jos ostaa kaiken uutena, niin yleensä se on sitten niin mietitty että ne on siinä sen 10-20 aikalailla samanlaisena, tekstiilejä voidaan vaihtaa ja jotain muuta pientä.

Mutta mitä tulee siihen että paljonko rahaa siihen käyttää ja paljonko se tuo iloa elämään, niin yleensä juuri kodin sisustus on se juttu joka tuo iloa elämään, mitä nyt rahalla saa. Kotona vietetään kuitenkin suurin osa vapaa-ajasta, siellä pitää saada olla rennosti ja tuntea olonsa turvalliseksi, eli kotoisaksi, mikä muu olisi tärkeämpi kohde mihin rahansa laittaa? Moni sanoo että matkustelu ja muut elämysjutut on tärkeimpiä, varmasti nekin on tärkeitä, mutta ne on yleensä vain lyhyitä hetkiä, kotona ollaan sitten se kaikki muu aika.

Ihan oikeasti on olemassa ihmisiä jotka laittavat koko sisustuksen uusiksi (tai täydentävät sitä merkittävillä hankinnoilla) vuoden, kahden vuoden tai kolmen vuoden välein. Näitä ajattelin kun mietin että ymmärtävätkö ihmiset millaisen hinnan he siitä maksavat?

On myös ihmisiä, jotka eivät välitä kodin sisustuksesta mitään ja se matkustaminen vaikka menee aidosti edelle. Voi olla, että he viettävät muutenkin vähemmän aikaa kotonaan, joten sillä kodilla ei ole merkitystä.

Mutta tämä epidemia on saanut ainakin minut miettimään sitä mitä pidän tärkeänä ja mistä tulevaisuudessa olen valmis maksamaan. Se ajatus siitä että raha ei ole vain rahaa vaan olen sen omalla ajallani kustantanut. Ruoka ja asuminen ovat itsestäänselvät menot mutta oikeastaan kaikki muut on minusta itsestä kiinni.

Itse huomaan kuinka paljon minulla menee työmatkoihin ja työlounaisiin rahaa.Yht. 570 e per kk. Nyt sitä jää jopa säästöön. Tosin työpaikan valmista lounasta on ikävä etätöitä tehdessä.

Enemmän minua mietitytti ison talon siivoaminen ja siistinänä pitäminen ennen koronaa. Nyt olen hyvilläni että meillä on perheenä sisälläkin tilaa olla. Ja talo tosiaan on maksanut lähes 400 000.

Kun palaan töihin uusi ripsari, rajauskynä, irtopuuteri, kevätkengät ja -takki ostoslistalla. Myös kampaajalla pitää käydä. Että kyllä tässä kulutuspainetta on muodostunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on käynyt vähän toisinpäin tai tämä pohdinta alkoi jo ennen koronaa, mutta korona on vahvistanut sitä. Olen lapsesta saakka oppinut olemaan kauhean pihi ja olen nyt reilusti yli kolmikyppisenä oivaltanut, että miksi ihmeessä pihistelen ja mihin ihmeeseen säästän. Miksi mun pitää kulkea säähän sopimattomassa takissa tai käyttää rumia kenkiä kymmenen vuotta vain koska ne on kulutettava loppuu. Tai katseltava verhoja jotka ei oo enää muutamaan vuoteen olleet mieleen. Sitten joku päivä kuolen, se voi olla vaikka jo huomenna ja elin koko elämäni pihistellen ja köyhäillen. Olen nyt korona-aikana shoppaillut nettikaupoista vaikka mitä uutta. Heti kun Kontti avautuu, niin pari isoa kassillista entisiä epämiellyttäviä kamppeita lähtee sinne. 

Ehkä tässäkin se kultainen keskitie on paras. Nauttii elämästään (ja rahoistaan, mutta ei kaikista) nyt eikä "sitten kun". Mutta ei käytä elämäänsä tolkuttomaan töissä puurtamiseen hankkiakseen sellaista, mistä ei itse nauti, mikä vain "pitää olla".

Kuka ihme sanoo että "pitää olla"? Ei mulle ole kukaan 45 vuoden aikana tullut sanomaan että mitään pitää olla. Hyvä on olla kotona jotain huonekaluja ettei tarvi lattialla istua, mutta muuten ei sillä ole mitään väliä, eikä kukaan tule sitä sanomaan mitä pitää olla.

Vaatteet ja kengät on vähän sellainen juttu että näissä olosuhteissa missä pohjoisessa elämme, pitää jotain vaatteita ja kenkiä olla, kukaan ei niistäkään tule sanomaan että minkälaiset ne pitää olla. 

Minua aina ihmetyttää nämä ihmiset jotka kertoo että heille joku korkeampi määräävä taho määräilee milloin mitäkin että mitä pitää olla. Jos jossain muotilehdessä tai blogissa on jotain, ei se ole sama asia kuin että kaikilla pitää olla. Ne muotijutut on vaan hömppää, ne on markkinamiesten tapa saada ihmiset ostamaan, ihastumaan juttuihin, vaikka niihin ananaksiin, jos niitä joka puolella näkee niin jotkut alkaa tykätä niistä ja ostaa niitä vaikka aikaisemmin ei ollut miettinyt että voi hitto kun ei ole mitään ananaskuvaisia juttuja joita voisin käytää sisustuksessa.

Jotkut jopa opiskelee jotain koska muka joku sanoo että pitää, jotkut väittää ostaneensa omakotitalon koska joku sanoi että pitää ostaa tai jopa tekevät lapsia koska pitää... ei helvetti pidä! Kukaan ei ole koskaan sanonut että pitää tehdä mitään muuta kuin noudattaa lakia.

Olen samaa mieltä kanssasi, mutta olen havahtanut siihen että on vaikea tunnistaa sitä mikä on oma mielipide ja mikä tulee annettuna. Esim. sisustamisen osalta en seuraa mitään sisustamiseen liittyen mutta silti huomaan jälkeenpäin menneeni massan mukana. Jos ei pysähdy miettimään onko jokin asia tarpeellinen ja miksi sitä haluaa niin on helppo tuhlata asioihin joita alunperin ei ehkä halunnutkaan..

Toivon että tässä tarkkana oleminen säilyy epidemian jälkeenkin.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on käynyt vähän toisinpäin tai tämä pohdinta alkoi jo ennen koronaa, mutta korona on vahvistanut sitä. Olen lapsesta saakka oppinut olemaan kauhean pihi ja olen nyt reilusti yli kolmikyppisenä oivaltanut, että miksi ihmeessä pihistelen ja mihin ihmeeseen säästän. Miksi mun pitää kulkea säähän sopimattomassa takissa tai käyttää rumia kenkiä kymmenen vuotta vain koska ne on kulutettava loppuu. Tai katseltava verhoja jotka ei oo enää muutamaan vuoteen olleet mieleen. Sitten joku päivä kuolen, se voi olla vaikka jo huomenna ja elin koko elämäni pihistellen ja köyhäillen. Olen nyt korona-aikana shoppaillut nettikaupoista vaikka mitä uutta. Heti kun Kontti avautuu, niin pari isoa kassillista entisiä epämiellyttäviä kamppeita lähtee sinne. 

Ehkä tässäkin se kultainen keskitie on paras. Nauttii elämästään (ja rahoistaan, mutta ei kaikista) nyt eikä "sitten kun". Mutta ei käytä elämäänsä tolkuttomaan töissä puurtamiseen hankkiakseen sellaista, mistä ei itse nauti, mikä vain "pitää olla".

Kuka ihme sanoo että "pitää olla"? Ei mulle ole kukaan 45 vuoden aikana tullut sanomaan että mitään pitää olla. Hyvä on olla kotona jotain huonekaluja ettei tarvi lattialla istua, mutta muuten ei sillä ole mitään väliä, eikä kukaan tule sitä sanomaan mitä pitää olla.

Vaatteet ja kengät on vähän sellainen juttu että näissä olosuhteissa missä pohjoisessa elämme, pitää jotain vaatteita ja kenkiä olla, kukaan ei niistäkään tule sanomaan että minkälaiset ne pitää olla. 

Minua aina ihmetyttää nämä ihmiset jotka kertoo että heille joku korkeampi määräävä taho määräilee milloin mitäkin että mitä pitää olla. Jos jossain muotilehdessä tai blogissa on jotain, ei se ole sama asia kuin että kaikilla pitää olla. Ne muotijutut on vaan hömppää, ne on markkinamiesten tapa saada ihmiset ostamaan, ihastumaan juttuihin, vaikka niihin ananaksiin, jos niitä joka puolella näkee niin jotkut alkaa tykätä niistä ja ostaa niitä vaikka aikaisemmin ei ollut miettinyt että voi hitto kun ei ole mitään ananaskuvaisia juttuja joita voisin käytää sisustuksessa.

Jotkut jopa opiskelee jotain koska muka joku sanoo että pitää, jotkut väittää ostaneensa omakotitalon koska joku sanoi että pitää ostaa tai jopa tekevät lapsia koska pitää... ei helvetti pidä! Kukaan ei ole koskaan sanonut että pitää tehdä mitään muuta kuin noudattaa lakia.

Olen samaa mieltä kanssasi, mutta olen havahtanut siihen että on vaikea tunnistaa sitä mikä on oma mielipide ja mikä tulee annettuna. Esim. sisustamisen osalta en seuraa mitään sisustamiseen liittyen mutta silti huomaan jälkeenpäin menneeni massan mukana. Jos ei pysähdy miettimään onko jokin asia tarpeellinen ja miksi sitä haluaa niin on helppo tuhlata asioihin joita alunperin ei ehkä halunnutkaan..

Toivon että tässä tarkkana oleminen säilyy epidemian jälkeenkin.

T. Ap

Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat! Ne tulee jostain päähän...

Olen se, joka kirjoitti kultaisesta keskitiestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on käynyt vähän toisinpäin tai tämä pohdinta alkoi jo ennen koronaa, mutta korona on vahvistanut sitä. Olen lapsesta saakka oppinut olemaan kauhean pihi ja olen nyt reilusti yli kolmikyppisenä oivaltanut, että miksi ihmeessä pihistelen ja mihin ihmeeseen säästän. Miksi mun pitää kulkea säähän sopimattomassa takissa tai käyttää rumia kenkiä kymmenen vuotta vain koska ne on kulutettava loppuu. Tai katseltava verhoja jotka ei oo enää muutamaan vuoteen olleet mieleen. Sitten joku päivä kuolen, se voi olla vaikka jo huomenna ja elin koko elämäni pihistellen ja köyhäillen. Olen nyt korona-aikana shoppaillut nettikaupoista vaikka mitä uutta. Heti kun Kontti avautuu, niin pari isoa kassillista entisiä epämiellyttäviä kamppeita lähtee sinne. 

Ehkä tässäkin se kultainen keskitie on paras. Nauttii elämästään (ja rahoistaan, mutta ei kaikista) nyt eikä "sitten kun". Mutta ei käytä elämäänsä tolkuttomaan töissä puurtamiseen hankkiakseen sellaista, mistä ei itse nauti, mikä vain "pitää olla".

Kuka ihme sanoo että "pitää olla"? Ei mulle ole kukaan 45 vuoden aikana tullut sanomaan että mitään pitää olla. Hyvä on olla kotona jotain huonekaluja ettei tarvi lattialla istua, mutta muuten ei sillä ole mitään väliä, eikä kukaan tule sitä sanomaan mitä pitää olla.

Vaatteet ja kengät on vähän sellainen juttu että näissä olosuhteissa missä pohjoisessa elämme, pitää jotain vaatteita ja kenkiä olla, kukaan ei niistäkään tule sanomaan että minkälaiset ne pitää olla. 

Minua aina ihmetyttää nämä ihmiset jotka kertoo että heille joku korkeampi määräävä taho määräilee milloin mitäkin että mitä pitää olla. Jos jossain muotilehdessä tai blogissa on jotain, ei se ole sama asia kuin että kaikilla pitää olla. Ne muotijutut on vaan hömppää, ne on markkinamiesten tapa saada ihmiset ostamaan, ihastumaan juttuihin, vaikka niihin ananaksiin, jos niitä joka puolella näkee niin jotkut alkaa tykätä niistä ja ostaa niitä vaikka aikaisemmin ei ollut miettinyt että voi hitto kun ei ole mitään ananaskuvaisia juttuja joita voisin käytää sisustuksessa.

Jotkut jopa opiskelee jotain koska muka joku sanoo että pitää, jotkut väittää ostaneensa omakotitalon koska joku sanoi että pitää ostaa tai jopa tekevät lapsia koska pitää... ei helvetti pidä! Kukaan ei ole koskaan sanonut että pitää tehdä mitään muuta kuin noudattaa lakia.

Huomasitkos, että tekstissäni "pitää olla" oli lainausmerkeissä.

Jonkin verran. Tein kyllä ison elämänmuutoksen jo muutama vuosi sitten. Kotini on mulle tärkeä asia, koska vietän paljon aikaani kotona. Teen etätöitä, joten siksi mulla on kunnollinen työhuone ja ergonomisesti oikein suunniteltu työpiste. Sisustuksessani on kuitenkin hyvin vähän mitään kaupasta ostettua. Tykkään tuunata vahoja huonekaluja. Lisäksi sisustan mieluiten esineillä, joilla on "sielu". Uudet, tehdasvalmisteiset esineet ovat sieluttomia.

En meikkaa, en käy kampaajalla enkä käytä muutenkaan kovin paljoa kosmettiikkaa. Shampoo, suihkugeeli, deodorantti ja hammastahna ovat riittäneet kosmetiikakseni jo vuosia. Mulla on hyvät ja laadukkaat ulkoiluvarusteet, mutta ne kestävätkin pitkään. Kotivaatteitani voisi varmaan kutsua pieruverkkareiksi. Pehmeiksi kuluneita ja mukavia. Mulla on oikeastaan vain yksi vaatekerta, jota käytän silloin, kun menen jonnekin, missä pitää pukeutua paremmin. Jos en liho tai laihdu merkittävästi, se vaatekerta kestää koko  mun loppuelämän.

Teen mielelläni asioita itse.  Neulon ja ompelen, piirrän ja maalaan. En sanoisi ryhtyneeni downshiftaamaan vaan leppoistamaan elämääni. Kiire on poissa, vaikka teenkin töitä. Opettelin sanomaan ei kaikenlaisille kissanristiäisille, joille ei oikeasti ollut mulle mitään merkitystä. Toki osallistun läheisteni tärkeisiin juhliin, mutta merkitys syntyykin siitä, että läheiseni ovat mulle tärkeitä. Mutta kaikenlaiset muut kokoontumiset ja riekkumiset olen jättänyt pois. Nyt pandemian aikaan rahaa on kuitenkin säästynyt vieläkin enemmän kuin ennen.  Läheisteni tapaamisia lukuunottamatta ei ole mitään, mitä kaipaisin ajalta ennen pandemiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on käynyt vähän toisinpäin tai tämä pohdinta alkoi jo ennen koronaa, mutta korona on vahvistanut sitä. Olen lapsesta saakka oppinut olemaan kauhean pihi ja olen nyt reilusti yli kolmikyppisenä oivaltanut, että miksi ihmeessä pihistelen ja mihin ihmeeseen säästän. Miksi mun pitää kulkea säähän sopimattomassa takissa tai käyttää rumia kenkiä kymmenen vuotta vain koska ne on kulutettava loppuu. Tai katseltava verhoja jotka ei oo enää muutamaan vuoteen olleet mieleen. Sitten joku päivä kuolen, se voi olla vaikka jo huomenna ja elin koko elämäni pihistellen ja köyhäillen. Olen nyt korona-aikana shoppaillut nettikaupoista vaikka mitä uutta. Heti kun Kontti avautuu, niin pari isoa kassillista entisiä epämiellyttäviä kamppeita lähtee sinne. 

Ehkä tässäkin se kultainen keskitie on paras. Nauttii elämästään (ja rahoistaan, mutta ei kaikista) nyt eikä "sitten kun". Mutta ei käytä elämäänsä tolkuttomaan töissä puurtamiseen hankkiakseen sellaista, mistä ei itse nauti, mikä vain "pitää olla".

Kuka ihme sanoo että "pitää olla"? Ei mulle ole kukaan 45 vuoden aikana tullut sanomaan että mitään pitää olla. Hyvä on olla kotona jotain huonekaluja ettei tarvi lattialla istua, mutta muuten ei sillä ole mitään väliä, eikä kukaan tule sitä sanomaan mitä pitää olla.

Vaatteet ja kengät on vähän sellainen juttu että näissä olosuhteissa missä pohjoisessa elämme, pitää jotain vaatteita ja kenkiä olla, kukaan ei niistäkään tule sanomaan että minkälaiset ne pitää olla. 

Minua aina ihmetyttää nämä ihmiset jotka kertoo että heille joku korkeampi määräävä taho määräilee milloin mitäkin että mitä pitää olla. Jos jossain muotilehdessä tai blogissa on jotain, ei se ole sama asia kuin että kaikilla pitää olla. Ne muotijutut on vaan hömppää, ne on markkinamiesten tapa saada ihmiset ostamaan, ihastumaan juttuihin, vaikka niihin ananaksiin, jos niitä joka puolella näkee niin jotkut alkaa tykätä niistä ja ostaa niitä vaikka aikaisemmin ei ollut miettinyt että voi hitto kun ei ole mitään ananaskuvaisia juttuja joita voisin käytää sisustuksessa.

Jotkut jopa opiskelee jotain koska muka joku sanoo että pitää, jotkut väittää ostaneensa omakotitalon koska joku sanoi että pitää ostaa tai jopa tekevät lapsia koska pitää... ei helvetti pidä! Kukaan ei ole koskaan sanonut että pitää tehdä mitään muuta kuin noudattaa lakia.

Ohis itsekin 45 ja tunnistan tuon "mitä pitää olla"

- kännykkä pitää olla, mieluiten älykännykkä

- tv:n pitää olla, mieluiten litteä, iso tv

- laptop pitää olla, ei pöytäkone

- spotify tai maksullinen kanava tai e-kirjasovellus pitää olla

- sänky pitää olla, ei riitä patja lattialla

- oma pyykkikone, mielellään astianpesukonekin

- värjätyt hiukset, ainakin sävytetut

- hyvä kahvinkeitin

Ei. En ole miettinyt rahan käyttöäni. Mulle ei ole tullut mitään ahaa-elämyksiä. Odotan vain kärsimättömästi, että tämä päättyy ja saan jatkaa tavallista elämääni.

Mä säästäisin tässä korona-ajassa aika paljon jos olisin töissä, mutta olen lomautettu, joten en säästä juuri mitään koska tulot tippui niin huimasti.

Korona-aika ei sinällään ole saanut mua pohtimaan mitään mitä en olisi jo ennen koronaa pohtinut. Jo ennen koronaa mietin, että turha säästää ihan kaikkea rahaa kun mitään ei täältä mukaansa saa ja kyllä elämästä kuuluu vähän voida nauttiakin. Oon siis yleensä aika säästäväinen ja pienipalkkainen niin jos tuhlailisin vähänkin niin säästöön ei jäisi mitään. Mutta nyt tekisi mieli ostaa jotain kivaa kevätvaatetta ja ulos kukkia... Kaikilla naapureilla on hienot kukkaistutukset pihalla, kuinka paljon ihmisillä oikeasti on rahaa?