Hoitsut tms. tietävät: aiheesta kun myöhään abortoitu vauva elää

Minusta on vain hyvä että laitoshoitoa puretaan. Moni kollegani ajattelee, että mihinkä nämäkin ihmiset tunnetaan kun laitoksemme purkaantuu seur 5v sisällä.

Mutta itse vammaisen lapsen vanhempana ajattelen asiaa myös toiselta puolelta aitaa. Itse ainakin haluan että lapseni asuu tulevaisuudessa lähellä meitä vanhempia, sillä haluan että me vanhemmat ja sisarukset ollaan aina iso osa vammaisen lapsemme elämää ja haluan hänet toki pieneen kodinomaiseen asumisyksikköön.



Kyllähän se silmiä avaa, kun saa vammaisen lapsen. Huomaa miten monia ihmisiä kaupassakin jo inhottaa nähdä vammainen ihminen julkisella paikalla. Sairasta sellainen ahdasmielisyys, kyllä tänne mahtuu monenlaista.



Minua huvittaa kun vammainen lapsemme moikkaa kaikkia ja se tuntuu ihmisiä häiritsevän kovasti. Helposta se menee nykyihmisen pasmat sekaisin, kun jo siitä että vammainen moikkaa!

Minä olen hoitoalalla, vaikka käytän kyllä sanaa asiakas useimmiten jotenkin potilas sana lipsahti sieltä tarkoittamatta sillä mitään.



Juu, se on ihanaa että on tuollaisia hoitajia. Olisipa kaikki. Ja en väitä, koska en ole itse ollut töissä vaikeasti kehitysvammaisten kanssa, mutta paljon olen kuullut siellä työskenneiltä. Ja opiskelukavereiltani. Heistä osa " joutui sinne" harjoitteluun. Kehuivat kyllä jälkikäteen paikkaa. Ja sitä että hoitajat viihtyivät kansliassa, eivätkä juurikaan puuhastelleet asiakkaiden kanssa.



Kyllä varmasti on ns. hyvä elämä lapsella jok apääsee kävelemään, osaa istua. Elehtiä, tai jopa puhua. Jos saa virikkeitä ja seuraa sekä tekemistä.



Mutta kuten tiedät, on paljon vammaisia jotka eivät näitä asioita pysty tekemään. Joka liikutus ja aamupesut ym. tuottavat tuskaa jotai he eivät pysty ilmaisemaan. Vanhemmat eivät juuri koskaan käy katsomassa, Ja yksinäisyys, pelko vaivaa.



Omasta mielestäni 4 vaikeasti vammaista lasta on 1 hoitajalle riiiittävästi. Koska et silloinkaan pysty kunnolla keskittymään yhteen kun 3 muun aamupesut on tehtävä jne.



Ei totuudelta sovi kääntää kasvoja. Varmasti on hyviäkin paikkoja mutta huonojakin on!

Ja sillä osastolla, jossa itse olen, tuo neljä on tosiaan maximi (he muuten ovat aikuisia). Usein on 1-3 asiakasta yhtä hoitajaa kohden. Riippuu ihan päivästä.

Sitä paitsi kyllä nykyään aika harvoin on kehitysvammaisia lapsia laitoshoidossa. Sijoitukset pyritään tekemään perhehoitoon ja uskokaa tai älkää vammaiset lapset hoidetaan yleensä kotona hyvin pitkään!



Joten 4 vammaista lasta yhdellä hoitajalla ei yleensä kyllä toteudu.



Itse olen ollut töissä mm sellaisella osastolla jossa kukaan ei kävellyt, ei puhunut, ei syönyt itse, olivat vaipoissa ja aikuisia ihmisiä. Silti heistä näki että nauttivat elämästä. Pidimme heitä sylissä, annoimme aistikokemuksia monella eri tavalla, teimme joka päivästä heille erilaisen. Uskon, että heidän elämänsä on elämisen arvoista.



Ja itse olen ollut myös töissä vanhainkodilla, vuodeosastolla ja dementiaosastolla. Meillä taitaa olla nyt hyvä työyhteisö, sillä nykyisessä paikassani on työtä tehty ihan oikeasti sydämellä ja aivan eri tavalla asiakasta kunnioittaen kuin edellisissä paikoissa.



Itse en enää vammaisalaa muuksi vaihtaisi. On ihana antaa kaikkensa työssä ja saada nauttia heti työn jäljestä, asukkaan hymyä ja halausta parempaa palkintoa ei ole!



t.199

vaikeasti vammainen ei ole sinun vastuullasi kuin noin 8h/työpäivä. On ihan eri asia olla vaikeasti monivammaisen lapsen äiti kuin työkseen vammaisia hoitava.

Aivan varmasti on raskasta olla vammaisen vanhempi. Mutta se jaksaminen täytyy miettiä ennenkuin lapsia alkaa hankkimaan.

jossa läheiseni on asumassa kehitysvammaiset saavat erittäin hyvää hoitoa. He käyvät kaikissa mahdollisissa taphtumissa jotka ovat lähialueella. Vaateostoksilla ja jouluostoksillakin käydään. Samoin uimassa ynm. Tarkennan vielä et läheiseni on syvästi kehitysvammainen. Hän olisi jopa päässyt ryhmän mukana yön yli kestävälle retkelle Rovaniemelle, muta äiti ei päästänyt. Äiti oli sitä mieltä et hän ei nauti retkestä ja niille jotka ymmärtävät nauttia retkestä voi olal helpompaa kun läheiseni ei ole mukana. Olen todella kiitollinen tästä hoitokodista.

Abortoitua sikiötä ei ikinä tosiaankaan näytetä vanhemmalle/ vanhemmille. Todella epäinhimillistä olisi jos näytettäisiin.

ET ilmeisesti lukenut kovin pitkälle ketjua.



Juu pääsen pois työstäni kehitysvammaisten luota kotiin, jossa hoidan omaa vaikeavammaista lastani 24/7!



Joten en ota loukkauksena kirjoitustasi, koska et varmaan vain lukenut ketjua taaksepäin. Mutta olen siis vammaisen lapsen äiti sekä töissä vammaisalalla. Joten väitän, että tiedän mitä on hoitaa vammaista jatkuvasti...



t. 199

vastaukset eivät palvele ketään.

mä oon kuullut juttua, että lääkärit hakkaa sikiön päätä pöytää vasten, että sikiö kuolee.

mutta, nämä ovat vain juttuja.

Ja sitten joku vielä sanoo päätyvänsä aborttiin, ettei vammaisen lapsen tarvitsisi kärsiä. Eiköhän se abortoitava kärsi monta kertaa enemmän, kuin se lapsi joka syntyy ja saa hoivaa ja huolenpitoa.

vitonen olet pahasti sairas.

joukkoon ja annetaan vetää viimeiset hengenvedot vanhemman sylissä tai sitten portatiivissa tai mihin sitten syntyykään ja tämä siis on ihan totta!



t. se jonka enkeli ei onneksi enää elänyt syntyessään

Mitenhän sitä vois elää ittensä kanssa, jos abortoitu eläisikin ja sitten vaan annettaisiin kuolla...

Kuolleita ovat kaikki olleet syntyessään, joita minä olen nähnyt. Aika ikävä aloitus, kaikkea sinäkin mietit.

T. Hoitsu

Puhutaanko keskolassa tosiaan sikiöistä, eikä vauvoista? Lähestulkoon samanikäisiä kun pelastetaan henkiin, kuin voidaan vielä erikoisluvalla abortoida. Sanotteko lastenteholla äidille, että sikiösi voi tänään vähän paremmin kuin eilen?

ja mielestäni asiasta pitäisi enemmänkin keskustella. Täälläkin pyörii näitä kamalaa " pumpulissa " kasvaneita naisia, joiden olisi hyvä kohdata välillä elämän raadollinenkin puoli.



Ja mielummin keskeytin odotukseni, kun olisin antanut lapseni kärsiä tässä muutenkin niin saakutin suppeassa maailmassa, jossa on näitä pumpuli pellejä ympäriinsä. Sitten kun olet vaikeasti vammainen tuskinesi, niin samat mammat säälittelevät tuolla kadun kulmissa ja miettivät kuinka olisi helpompaa jos et kärsisi kivuistasi! olette tekopyhiä lehmiä koko sakki



t. se numero kolme

ja olisitko tehnyt saman valinnan, jos olisit tiennyt kaiken minkä tuon kokemuksen jälkeen tiedät abortista?

Kun abortoitu sikiö elääkin - SUSANNA VESTER, sairaanhoidon opiskelija. Jyväskylä 12.11.2004 00:01



Olen 3.vuoden sairaanhoidon opiskelija. Tunneillamme törmäsin aiheeseen, joka järkytti minua valtavasti. Keskustelimme abortista, aborttilaista sekä muusta aiheeseen liittyvästä. Tuli puheeksi, miten esim. Venäjällä sikiöitä abortoidaan niin myöhäisessä vaiheessa, että sikiö syntyykin elävänä ja itkien, tarviten vain keskoshoitoa, mutta hänet heitetäänkin roskiin. Järkytyksekseni opettajani totesi, että tätä tapahtuu myös Suomessa, laillisesti. Joskus sikiö abortoidaan aivan viime tipassa (Suomen aborttilain mukaan viikolle 24 saa poikkeustapauksessa abortin tehdä) niin, että tämä syntyy elävänä. Esimerkkinä opettajani kertoi tapauksen, jossa hän oli ollut työvuorossa ja toinen hoitaja oli tullut kysymään, mitä he tekevät, kun abortoitu vauva itkee.



Asiaa oli kysytty lääkäriltä, joka oli sanonut ettei lapselle saa tehdä mitään. Suomen laki nimittäin kieltää abortoidun vauvan hoidon, vaikka tämä syntyisi elossa. Miten tämä voi olla mahdollista? Nykyisellä hoitotekniikalla jopa 22-viikkoiset keskoset saadaan pidettyä hengissä ja kehittymään terveiksi lapsiksi. Miksi yhteiskuntamme hyväksyy tällaisen ristiriidan?



Jos lapsi syntyy keskosena perheeseen joka todella haluaa lapsen, tämän eteen tehdään kaikki mahdollinen hoito. Mutta jos lapsi syntyy keskosena abortin seurauksena, hänelle ei tehdä mitään, vaan odotetaan, että tämä kuolee. Samaan aikaan voi sairaalassa syntyä kaksi samanviikkoista keskosta: abortoitu, ja kauan haluttu. Jälkimmäistä hoidetaan, ensimmäista ei.



Keskoshoito on kallista, mutta onko oikein miettiä kustannuksia kun kyseessä on elämä? Ja eikö muka sillä 24-viikkoisella, abortoidulla, mahdollisesti down-syndroomalapsella ole samaa oikeutta yrittää elää kuin 22-viikkoisella, muuten terveellä? Joskus jopa täysin terve lapsi abortoidaan viime tipassa. Eikä aina ole 100-prosenttista varmuutta kehitysvammalle, joka aborttiin antaa oikeuden viime tippaan asti.

Lääkäritkin ovat vain ihmisiä, he voivat erehtyä.



Puututaan tähän asiaan. Otetaan yhteyttä kansanedustajiimme. Tehdään vetoumus. En tuomitse aborttiin päätyviä, mutta tällainen julmuus, jossa elävänä syntyvä lapsi murhataan kitumalla, on saatava loppumaan. Ihminen ei ole Jumala, joka tietää, jääkö keskonen eloon vai ei. Aina pitäisi yrittää tehdä kaikkensa säilyttää elämä.