Hoitsut tms. tietävät: aiheesta kun myöhään abortoitu vauva elää

Ja puolen vuoden päästä ollaan yrittämässä vauvaa. Tää on tosi tarina ja yököttävä sellanen!

hyvin ja siinä haastateltu ei ollut päätynyt aborttiin downin syndrooman, vaan paljon vakavamman vamman takia.



On olemassa poikkeamia, joista tiedetään, että lapsi ei tule olemaan elikelpoinen vaan kuolee pian syntymänsä jälkeen. Ymmärtäkää nyt, että näitä vammaisuusasteita on erilaisia. Minä en pystyisi odottamaan loppuun asti, viikko viikolta raskauaviikoilla 39 +, että milloin käynnistyy synnytys, jonka jälkeen lapsi tulee aivan varmasti kuolemaan tuntien sisällä. Päätyisin aivan varmasti aborttiin tällaisessa tapauksessa, vaikka kantaisinkin surua siitä lopun ikäni. Se että kävisin raskauden loppuun ei mitenkään mielestäni toisi minulle kirkkaampaa kruunua.

olen lukenut juuri näistä lapsista, jotka olisivat kuolleet joka tapauksessa hyvin pian ja se lyhyt elämä mikä olisi ollut odotettavissa, olisi kivulias. Jotkut voitaisiin ehkä pelastaa muutaman prosentin todennäköisyydellä useiden vaikeiden leikkausten avulla. Tarvitseekö näiden lasten todella syntyä kärsimään?

Kyllä mielestäni vanhemman rakkautta on myös se, että osaa luopua ja säästää tuskilta. Pahalta sekin varmasti tuntuu.

kuin downit. Olen töissä patologian laitoksella jossa sairauden takia abortoidut sikiöt/vauvat tutkitaan ja voi kuulkaas, tietäisitte vaan mitä kaameuksia sikiöllä voi ollakaan. On nin kamalia sairauksia ja epämuodostumia ym että ei voi olettaa ja vaatia että äidin pitäisi vauva loppuun asti masussaan pitää. Monissa vaikeissa tapauksissa on ihan selvää että vauva kuolee joka tapauksessa synnyttyään muutaman tunnin sisällä eikä ymmärrä (esim aivot puuttuvat kokonaan) mitään eli eivät edes äitinsä mahdollista rakkautta syliä tmv, joista täällä joku höpötti. Mietikää miltä äitistä tuntuisi vain jatkaa monta kuukautta raskautta tietäen että vauva kuolee heti.



Kyllä se raskauden keskeyttäminen ennen 25 viikkoa on paljon järkevämpää ja helpompa niin vauvalle kuin äitillekin. Kyllä tavii olla todella super vahva henkisesti että pystyy vauvan kantamaan synnytykseen asti jos on tieto että vauva kuolee kuitenkin.



Ja hyvin harvoin, siis todella todella todella harvoin tehdään abortti väärin perustein. Eli että tutkimuksissa huomattaisiin että vauva olikin muka terve. Tällaista ei kyllä nykyään enää tapahdu, kuin ehkä yksi kerta miljoonasta.



Ja hei haloo! Eihän esim 15 viikkoisella vauvalla ole vielä edes suu auennut joten miten voisi itkeä.



Kyllä taas kiihkotaan asioista mistä ei tiedetä yhtään mitään. Rauhoittukaa nyt hetkeksi ja ottakaa ne ruusunpunaiset lasit silmiltänne pois!

Mä tiedän useammankin joka on kännipanostaan tullut raskaaksi ja tehnyt abortin, tai ei lapsi kuulu tähän ajankohtaan elämästä, tai ollaan niin huolimattomia ehkäsyn kanssa koska saahan sitä abortin ym ym Että hohhoijakkaa tätä vastuuttomuutta!

se ei ihmiskantaa hötkäytä kuin taas asteen huonompaan, jos pyöräyttää maailmaan vammaisen. Minusta on väärin että luonnonvalintaan puututaan. Joka ei eläisi ilman huolenpitoa, on mielestäni joutava. Koen myös armeliaammaksi poistaa päiviltä ennen kuin on ikinä edes tajunnut elävänsä.



Jeesustelua vetää jauhelihaa ja broileria, ja sitten vouhottaa aborteista. Toki sikiön hävityksen voi tehdä järkevästikin, mutta se on sitten ihan eri asia.

Taivastelkaa mieluummin näitä alkuraskauden keskeytyksiä joita tehdään täysin itsekkäistä syistä. Juuri nyt ei vauva sovi kuvioihin, sitten 3 kk:n kulutua. Tai ehkäisy on niin kallista, mieluummin menee neljättä kertaa kahden vuoden sisällä aborttiin. Ja sitä rataa.



Suurin osa näistä myöhemmistä raskauden keskeytyksistä tehdään vakaan harkinnan jälkeen erittäin toivotuille lapsille, joilla on vaikeita kehitysvammoja. Esimerkiksi tuo aiemmin mainittu sikiön aivojen puuttuminen, mielestäni on sairasta ehdottaa, että raskautta jatkettaisiin tällaisissa tilanteissa. Ja näissä vaikeissa kehitysvammoissa ei tosiaankaan satu virhediagnooseja. Tämä varmistetaan useammalla ja useamman ääkärin tekemällä UÄ:llä. Surettaa näiden vanhempien puolesta jos tämän raskaan kokemuksen lisäksi pitää sietää vielä tällaisia kommentteja.



Roskiksissa rapistelevia sikiöitä oli vielä 70-luvulla mutta nykyisin sikiö kuolee ennen syntymää.



Huolestuttaa, mihin maailma on menossa jos vallalla on tällaiset järkyttävät fanaatikot.



Ja PS henkilökohtaisesti vastustan aborttia enkä ole esim osallistunut sikiöseulontoihin tästä syystä. Mutta on tilanteita, joissa se on kuitenkin hyväksyttävää.

Siis eikö aikuiset huolehdi ehkäsystä vai mikä tässä touhussa mättää?

Vierailija:

Taivastelkaa mieluummin näitä alkuraskauden keskeytyksiä joita tehdään täysin itsekkäistä syistä. Juuri nyt ei vauva sovi kuvioihin, sitten 3 kk:n kulutua. Tai ehkäisy on niin kallista, mieluummin menee neljättä kertaa kahden vuoden sisällä aborttiin. Ja sitä rataa.

Suurin osa näistä myöhemmistä raskauden keskeytyksistä tehdään vakaan harkinnan jälkeen erittäin toivotuille lapsille, joilla on vaikeita kehitysvammoja. Esimerkiksi tuo aiemmin mainittu sikiön aivojen puuttuminen, mielestäni on sairasta ehdottaa, että raskautta jatkettaisiin tällaisissa tilanteissa. Ja näissä vaikeissa kehitysvammoissa ei tosiaankaan satu virhediagnooseja. Tämä varmistetaan useammalla ja useamman ääkärin tekemällä UÄ:llä. Surettaa näiden vanhempien puolesta jos tämän raskaan kokemuksen lisäksi pitää sietää vielä tällaisia kommentteja.

Roskiksissa rapistelevia sikiöitä oli vielä 70-luvulla mutta nykyisin sikiö kuolee ennen syntymää.

Huolestuttaa, mihin maailma on menossa jos vallalla on tällaiset järkyttävät fanaatikot.

Ja PS henkilökohtaisesti vastustan aborttia enkä ole esim osallistunut sikiöseulontoihin tästä syystä. Mutta on tilanteita, joissa se on kuitenkin hyväksyttävää.

Tehtiin se misstä vaiheessa tai mistä syystä tahansa. Siitä ei mihinkään pääse. Laillista se on ja niin tehdään. Mutta turha siitä on sen enempää lässyttää. Henki otetaan ihmisen alulta pois.

Jopa osassa katolisista maista hyväksytään abortti tietyin perustein. Olette tosi julmia!

On harvoja tämän ketjun OIKEASTI asiaan perehtyneitä kirjoittajia. Minäkin olen työni puitteissa tekemisissä vaikeiden kehityshäiriöiden kanssa ja kyllä näkökulmani tähän asiaan on paljon laajempi kuin suurimmalla osalla kirjoittajista. Oikein pahaa tekee lukea tällaista sensaatiohakuista mässäilyä. Teksteistänne kuultaa tietämättömyys ja hysteria. Nämä asiat eivät ole niin yksinkertaisia ja mustavalkoisia kuin luulette.

Oli syntynyt ilman käsiä ja jalkoja ja eli normaalia elämää. Osasi ajaa autoa, pestä hampaat, oli painijoukkueessa. Etc.

että ymmärtää jonkun toisen hyväksyvän abortin ja ymmärtää ne syyt, miksi toinen päätyy tällaiseen ratkaisuun.

Kyllä kyse oli downin syndroomasta...jutun lopussa kerrottiin vain jostain toisestakin äidistä joka abortoi jostain muusta syystä. tarkistin asian verkko-hesarista

kuin siitä, että äiti olisi kuolemanvaarassa raskauden ja/tai synnytyksen vuoksi. Mitään näkökulmaa en tarvitse, eikä minun tarvitse hyväksyä toisenlaista mielipidettä.

Itse olen myös jo liki kymmenen vuotta hoitanut keskeytyksiä, useista eri syistä tehtyjä.



En ole koskaan kuullut/itse nähnyt, että sikiö olisi ollut niin elossa, että olisi esim. iteknyt. Ainoa elossa ollut sikiö oli keskenmenon johdosta hyvin myöhäisillä viikoilla syntynyt sikiö ja siinäkin tapauksessa elon merkit olivat juuri ja juuri havaittavissa. Ainakin minulle on sattunut kohdalle vain sellaisia keskeytyksiä, joissa sikiö on ollut kuollut. Ja suurin osa sairaan sikiön keskeytyksistä, joita olen hoitanut, on tehty viikoilla 13-18, myöhäisin viikolla 22.

Onko sillä nyt sitten sikiön kärsimyksiä ajatellen mitään eroa, tappaako ihmisen alun mahaan vai mahan ulkopuolelle? Uskon, että jokainen isoilla viikoilla tapettu sikiö kärsii. Ainut se, että äiti toivoo tietenkin, että sikiö menehtyisi jo mahaan, ettei äidin itsensä tarvi kärsiä nähdessään sikiön elävän ja kituvan sitten hiljaa tuskissaan pois.



Jotenkin ameebamaista luulla, että sikiö alkaisi tuntea kipua ihan just vasta mahasta ulos tullessaan. Mutta tässäkin tulee ilmi ihmisen itsekkyys. Luulee/uskottelee itselleen, ettei kipua ja kärsimystä ole, ellei sitä näe. Hah!



Tiedoksi kaikille abortin tehneille tai sitä harkitseville: Jokainen tapettu sikiö kärsii. Kuvittele silmissäsi tilanne, jota ap kuvaili. Sikiö syntyykin elävänä ja kituu kärsien pois. Sama kohtalo on kohtuun tapetulla sikiöllä. Sitä ei vaan äiti tai isäkään näe.



Ihmiset, miten voitte tappaa viattomia ihmisiä????

halunneetkaan sitä?

jos kerran halutaan tehäd abortti kun lapsi on vammainen niin ovatko vammaiset sitten teidän mielestä säälittäviä ja ylimääräisiä. Eikö heitä pitäisi ollakaan? Oletteko ajatelleet et he ovat jonkun äidin ja isän rakkaita lapsia.