Hoitsut tms. tietävät: aiheesta kun myöhään abortoitu vauva elää

Vierailija:

Kuolleita ovat kaikki olleet syntyessään, joita minä olen nähnyt. Aika ikävä aloitus, kaikkea sinäkin mietit.

T. Hoitsu

Itse teen työtä vaikeasti kehitys- ja monivammaisten aikuisten kanssa. Suurimmalle osalle näiden ihmisten vanhemmista on sanottu jo raskausaikana että a) vauva tuskin syntyy elävänä b) jos syntyy hän elää maksimissaan vuoden kaks. Kuitenkin meilläkin on asiakkaana ihmisiä jotka ovat sokeita, kuuroja, epileptisiä, sydävikaisia, spastisia, täysin syötettäviä, vaipoissa jne siis täysin hoidettavia 24h/vrk. Heillä on usein tuskia ja lääkkeitä pienen apteekin verran päivässä syötävänä. Heidän piti kuolla pian syntymän jälkeen mutta ikää on nyt jo yhdellä 30vja toisella 26v. He asuvat kotona vanhempien kanssa. Työni kautta tunnen useampiakin tällaisia ihmisiä joilla piti olla hetki elämää mutta elävätkin vuosi kymmeniä.



Miettikääpä hetkeksi omalle kohdalle tuo tilanne, että olette tuollaisessa lapsessa kiinni hyvällä tuurilla kuolemaanne asti. Joka päivä, joka tunti? Arvatkaa kuinka monen tällaisen lapsen vanhemmat ovat eronneet? Miettikää millaista on tällaisen lapsen sisaruksilla?

syvästi kehitysvammainen lapsi. Me kaikki ison perheen lapset opimme hoitamaan ja rakastamaan tätä lasta. Nyt kaksikymppisenä asuu hoivakodissa, jossa vanhemmat ja sisarukset käymme häntä katsomassa. Hänen ja meidän elämä perheenä oli niin täydellistä kuin vain voi olla. En kadu et minulla on kehitysvammainen pikkusisarus.

sillä meidän hoitokodissa ei terveempiäkään vammaisia käy sisarukset katsomassa. Joitain ei edes omat vanhemmat kun kerran eroon pääsivät.

Olen usein ihmetelyt miksi kaikki lapset eivät käy juuri koskaan katsomassa omia vanhempiaan vanhainkodissa tai muussa hoitolaitoksessa. Eivätkö he muista kuka heitä on aikoinaan hoitanut ja rakastanut. Vanhuus on arvokasta aikaa.

Menikö termit sekaisin vai olikohan tämä jonkun kiihkoilijan valheellinen kommentti.

Kyllä meidänkin osastolla on näitä joiden vanhemmille on sanottu etteivät elä kuin viikon tai kaksi, mutta nyt ovat yli 50v.

tosin meillä vain kaksi on puhumatonta ja vaipoissa ja hekin ovat iloisia ihmisiä. Heidän kanssaan käydään ostoksilla, elokuvissa, rantasaunassa ym. eivät meillä ainakaan vammaiset elä kurjaa elämää ja kärsi. Meidän hoitolaitos on heidän koti ja haluamme että he viihtyvät kotonaan.



Juuri yksi asukas oli 2 viikkoa yli 80v vanhempiensa luona kesälomalla. Eli kyllä meillä ainakin omaiset pitää yhteyttä ja osa käy viikottain kylässä hoitokodilla.



Itselläni on kehitysvammainen lapsi ja hänen pitäminen oli elämäni paras päätös. Hän on onnellinen lapsi, joka ei tunne kipua eikä häntä onneksi lähipiiri sääli. Meille hän on rakas ja arvokas kaikkine puutteineen. Hänen sisareti ei kärsi ajanpuutteesta, he saavat vammaiselta sisarukselta paljon sellaisia eväitä elämään mitä muuten ei saada.



Itse tuomitsen jyrkästi Down- abortit. En ymmärrä miksi vammaisten eliittiä abortoidaan. Laitoksessamme on tosi vähän downeja, koska he ovat yleensä tosi hyvätasoisia ja laitoshoidossa on lähinnä vaikeasti ja syvästi kehitysvammaisia.



Ymmärrän abortin silloin kun lapsi tulisi joka tapauksessa kuolemaan esim jotkut trisomiat, oncl ym. Mutta pelkkä kehitysvamma ei minusta ole syy aborttiin. Kehitysvammaiset elää hyvää elämää, jos heitä rakastetaan. Heidän varhaiskuntoutuksen avulla monet kykenee asumaan aikuisena tuettuna ja tekemään tuettua työtä. Ei heidän elämänsä ole arvotonta!



Työssäni näen, että hyvinkin vaikeavammaisen elämä voi olla elämisen arvoista. Täytyy vain ajatella asiaa muulta kuin omalta kannalta. Vaikeavammainen ei edes halua elämältä samoja asioita kuin me. Mutta se ei tarkoita etteikö hänen elämänsä voisi olla antoisaa!



terv. Vammaisen äiti, joka jaksaa sen lisäksi tehdä työtä vaikeavammaisten ihanien persoonien kanssa

Ihan kuin minun kirjoittamaa : ) Minäkin olen työssä laitoksessa ja juuri noin siellä eletään. Käydään töissä ja harrastetaan. Käydään ostoksilla, elokuvissa, teatterissa. Tavallista elämää omassa kodissa, joka nyt vaan sattuu olemaan myös laitos.

jolla rakenneultrassa todettiin ettei ole ollenkaan aivoja. eikä mm. munuaisia. eikä hän aio keskeyttää raskautta periaatteellisista syistä. mietin, että kuinka pitkälle tälläinen raskaus voi mennä?

lievästi kehitysvammaisia. Ja hekin ovat trisomia 21 omaavia. Myös heissä on syvästi kehitysvammaisia, joilla saattaa olla paljon muitakin elimellisiä pahoja vikoja.



Turhaa te täällä tuomitsette. Tavallaan toivon salaa teille kaikille muita syyttävällä sormella osoittaville " jonkin pienen opetuksen " ja luulenpa näin myös käyvän. KYLLÄ ELÄMÄ OPETTAA, joten miettikää puheitanne!



Toivottavasti kukaan ei pahoita mieltään näiden juttujen takia. Sillä tällä av palstalla on aina näitä tuomitsijoita seassa. Asia kun ei ole mustavalkoinen.



Ja ehkä siskosi kuitenkin kannattaisi pari kertaa miettiä onko mitään järkeä kantaa lasta sisällään, jolla ei ole mitään ei siis mitään toivoa!

varmasti raskaammin kuin montakaan teistä muista, arvostan elämää. Iän karttuessa ja elämänkokemusten lisäännyttyä; ja monien menetysten ja tragedioiden myötä olen koko ajan vain varmistunut siitä, että jokainen ihminen on elämän arvoinen.

nykyään myös erittäin vaikeasti ja syvästi kehitysvammaisia asuu hoitokodeissa ainakin Pirkanmaan alueella missä itse työskentelen. Laitoshoitoa puretaan kehitysvammahuollossa koko ajan ja entiset keskuslaitokset muuttuvat kovaa vauhtia kuntoutus ja palvelukeskuksiksi joissa annetaan hoitokotien ym asukkaille lyhytaikaishoitoa erilaisissa erityistilanteissa.

Lapsi menehtyy pahoihin vammoihinsa. Saa olla äidin kainalossa. Tai sitten lääkitääm morfiinilla, niin että lapsi nukkuu pois. Ja älkää siä kuvotelko. Tämä on elämää. Ja tätä tapahtuu.



T: en ole itse luojalle kiitos tuon päätöksen eteen että olisi vammainen lapsi vatsassa.

Terveisiä ja jaksamista kollegalle! : ))

ja jos sinä olet sitä mieltä, että ottaisit mitä vain annetaan, niin turhaan siellä tuomitset heitä, jotka lopettavat oman lapsensa kärsimyksen ajoissa.

Ja mitä suurempi tuska on itse potilaalla!! Avan totta kirjoitit. Itse tiedän myös. Kuolema toivoisin korjaavan, koska mitään iloa ei lapsen elämässä ole, paitsi ehkä huolta. Tämä siis tapauksesta jonka tiedän.

Jos ei voi otta vastaan vammaista lasta, voi olla hankkimatta lasta.

Hoitajat ovat ylityöllistettyjä. Eivät ehdi antaa tarpeeksi aikaa potilaille.

Kyllä meidän laitoksessa ainakin on hyvin aikaa jokaiselle, yleensä on korkeintaan 4 hoidettavaa yhdellä hoitajalla vuoron aikana. Ja kysypäs näiltä ihmisiltä itseltään : ). Kyllä he hyvää elämää elävät.

sit kun selviää että mahdollisesti vammainen lapsi tulossa niin abortoidaan?