Hoitsut tms. tietävät: aiheesta kun myöhään abortoitu vauva elää

Toivottavasti en joudu ikinä tekemisiin tällaisen asian kanssa henk. koht.

Pomppaa vähän aiheesta, muuta EN USKO, et ei mitään sikiötä kuolettavaa lääkettä muka annettaisi noilla myöhäisillä viikoilla!!! EN USKO. Perusteluni: rv 11 mulle tuli keskeytynyt keskenmeno, eli että keskenmeno oli itsellään alkanut, mutta ei mennytkään loppuun, tarvittiin apua, eli silloin lääkkeelisessä kohdun tyhjennyksessä käytetään samoja tabletteja kuin jos teettäisi lääkkeelisen abortin. Tuliko jo sekavasti, eli sain keskenmenooni aborttipillerit. No niin. Kun Taysissa niitä sain, hoitaja nimenomaan sanoi yhdestä, että tämä sitten " tapaisi" sikiön (jos olisi elossa - keskenmenossa ei tietenkään ole-) ja aloittaa kohdun supisteluja, jotta keskenmeno jatkuisi.



Kun kerran näin toimitaan ihan alkuraskauden aborteissa, miksi ei vastaavia lääkkeitä annettaisi myöhemmin. Muistakaa, että täällä voi kuka vaan esiintyä hoitsuna, itse en noita tekstejä itkevistä sikiöistä usko.

Mua vaan mietityttää se, että mikä oikeus kenelläkään on käydä tappamaan sikiötä jollain 24. raskausviikolla? Kuinka varmoja yleensäkään voidaan olla siitä että se sikiö olisi sitten vaikeasti vammainen? Onhan jossain niskaturvotusultrissakin tullut pilvin pimein virheitä!



Sairas tää maailma. Mikä oikeus meillä on leikkiä Jumalaa ja tapattaa syntymättömiä lapsia? :' (

Kuulun niihin jotka vastustaa aborttia.



Omalla lapsella huomattiin kehityshäiriö ultrassa. Piti olla lyhyt raajainen lapsi. Jouduin käymään tiuhaan ultrassa ja siellä puhuttiin myös keskeytyksestä " tarvittaessa tämä raskaus voidaan keskeyttää"



Liika ultraaminen sekoittaa äitejä turhaan. Jokainen kasvaa omaa tahtiaan kohdussa. Jos nyt olisin raskaana jättäisin ultrat käymättä. Olisi jäänyr murehtimatta josko on sairas.



Äitien pitäisi saada olla rauhassa raskaana ja ilman turhia pelotteluita.



Lapseni on ihan normaali vartaloinen ja sopusuhtainen.

seulotut missä äiti joka abortinut down- lapsen kertoi kokemustaan, tämä äiti kuinka teki abortin rakkaudestaan lapseensa...

Kaikkein kauheinta jutussa oli että nämä äidit jotka olivat abortoineet lapsensa jonkin vamman perusteella poseerasivat kuvassa t-paidat päällä johon oli kirjoitettu lapsen diagnoosi minkävuoksi abortti oli tehty mm. trisomia 21.



Oli pakko lisätä tämä kommenntti tänne koska kys. juttu jäänyt mieleen:(

Minulle sanoi tuttu terveydenhoitaja jolla itsellään on down nuori: käyt ultrassa ja jos lapsi on down voit etukäteen alkaa valmistautua henkisesti siihen lapsen sairauteen jos et halua aborttia.

Eli aika tärkeä asia tietää etukäteen et odottaa sairasta lasta ja voi perheenä valmistautua ottamaan hänet vastaan.

Kun raskauden on annettu edetä jo puoleen väliin tai yli niin eikö ole aika selvä et lapsi on silloin toivottu ja odotettu. Jos lapsi todetaan sairaaksi ja päädytään aborttiin ja vauva syntyy elävänä. Kuinka kukaan vanhempi voi antaa lapsen kuolla kun on ensin toivonut ja odottanut sitä useita viikkoja.

Pitääkö vanhempien haudata tällainen vauva vai jääkö sairaalaan haudattavaksi?

Kaikkihan me tiedämme et noin 500-600 gramman vauvoja on jäänyt elämään. Ei ole itsestään selvä että vauva heti kuolee.

Jos ihan järjellä ajattelee niin kyllä itsekin abortoisin vaikeasti vammaisen lapsen. Ei se ole täyspainoista elämää jos istut pyörätuolissa koko elämäsi,et osaa itse syödä,puhua,yleisellä paikalla katsotaan kuin ruttoa,et edes vessassa voi käydä ilman apua:(

Sitten jos on jo isosiskoja ja veljiä niin jäävät vaille leikkisää lapsuutta koska äiti ja isi ovat sidottuja tähän yhteen lapseen 24/7 koko lopun ikäänsä...ei kiitos!!

Olkoon lyhyt tai pitkä. Ihminen sairas tai terve. Tämän olen saanut huomata kun mieheni perheeseeni kuuluu syvästi kehitysvammainen nuori.

yleensä keskenmenon jälkeen tai jos vauva kuolee kohtuun rv 20 tai jälkeen perhe hautaa vauvan. Mut hautaako sairaala tällaiset isohkot abortoidut vauvat

Sama kuin olisi hyväksyttyä tappaa vammaisena syntynyt lapsi! Eli ilman mitään päätöksiä myöhäisestä abortista. Äiti odottaisi normaalisti koko raskausajan ja synnyttäisi vaikeasti vammaisen lapsen, joka eläisi ja sitten päättäisi, että " parempi" kaikille jos lapsi tapetaan. Tällainen mielettömyyskin varmaan sallitaan pian! Tämä yhteiskuntahan on niin vammaisvastainen! Mistä me muutenkaan tiedämme kärsivätkö vammaiset lapset edes, jos eivät selkeästi fyysisesti ole tuskissaan - vammaisen älykapasiteetti on paljon pienempi kuin normaalin ihmisen ja todennäköisesti vammainen ei osaa edes ajatella, kuinka avuton hän on ja " ihmiset tuijottavat" . Se on hänen elämäänsä ja arvokasta sellaista.

Suorastaan pisristäviä poikkeuksia katukuvassa.



Arjalainen Hitlerin rodunjalostus jyllää meilläkin. Hitleriä harva kannattaa.



Tähän on pakko kertoa tarina äidistä jolle terveydenhoitohenkilökunta lääkärit mukaan lukien suositteli aborttia ja äiti ei sitä halunnut. Lasta pidettiin vammaisena ultrien perusteella.



Äiti kyllästyi ehdotuksiin ja sanoi että tapetaan sitten kun syntyy. Siihen loppui ehottelut. Äidin moraali ei sallinut aborttia.



Kuitenkin lapsi syntyi terveenä ja on sitä tänäkin päivänä.



Lue uudelleen LAPSI SYNTYI JA ON TERVE.



Jos äiti olisi suostunut aborttiin lapsi olisi tapettu turhaan.

Tämän jälkeen en ole enää luottanut ultrassa nähtyihin totuuksiin.

up

Vielä vähemmän tajuan sitä, miten en ole tullut ajatelleeksi tällaista aikaisemmin. Mutta kyllä tieto todella lisää tuskaa.

Täysin terve tyttö syntyi.=)

Vierailija:

Mistä me muutenkaan tiedämme kärsivätkö vammaiset lapset edes, jos eivät selkeästi fyysisesti ole tuskissaan - vammaisen älykapasiteetti on paljon pienempi kuin normaalin ihmisen ja todennäköisesti vammainen ei osaa edes ajatella, kuinka avuton hän on ja " ihmiset tuijottavat" . Se on hänen elämäänsä ja arvokasta sellaista.

Olen ollut paljon tekemisissä vammaisten kanssa, ja täytyy sanoa, että tuntuu että vähiten kärsivät ne vaikeimmin vammaiset (tässä en nyt tarkoita mitään sillä tavalla sairaita, että fyysiset vammat aiheuttavat jatkuvaa tuskaa). Lievästi vammaiset, juuri sen verran, että ymmärtävät olevansa erilaisia, vaikka voivatkin elää muuten aika lailla normaalia elämää, kärsivät henkisesti eniten. He haluavat usein perustaa perheen ja olla työelämässä, mutta heidän on vaikeaa löytää sen enempää elämänkumppania kuin työpaikkaakaan. Sen sijaan esim. down-ihmiset ovat useimmiten erittäin iloisia ja elämänmyönteisiä, onnellisia ihmisiä. Siksi en jaksa ymmärtää, miksi down-lapsia abortoidaan muka lapsen edun nimissä. Vanhempien itsekkyyttä se on, ei mitään muuta.

Itse olen työssä vammaisten lasten, nuoeten ja aikuisten parissa. Ja koen, että heidän elämänsä on heidän näkökulmastaan ihan onnellista. Ja vaikka olen lasten sh enpä ole tosiaan minäkään kuullut noita hirveimpiä juttuja noista aborttikäytännöistä..Vois tosin olla toisin, jos olisin enemmän ollut työssä tuolla keskosten ja sairaiden vastasyntyneiden osastoilla. Joten vaikka on alalla, ei se sitä takaa, että kaikesta on automaattisesti tietoinen.

Kun koskaan ei voi 100% varma olla tuloksista. Ite en ois kummassakaan raskaudessa mennyt jatkotutkimuksiin vaik ois ollu esim niskaturvotusta, koska ei se aina oo merkki vammaisuudesta tms. Väitetään myös et sydänvika aiheuttaa sitä turvotusta, eipä ollut ainakaan meiän pojalla. Eikä huomattu koko sydänvikaa vaik liki viikon välein kaksosraskaudessa ultrissa ravasinkin! Oman kokemuksen perusteella voin sanoa et ois ollu helpompi jos ois tietty sydänviasta etukäteen, ei ois sit syntymän jälkeenkään ollu lapsen henki vaakalaudalla niinku meille kävi. Onneks sattu oleen vuorossa lääkäri joka tajusi mistä oli kyse! Jos meille sattuisi viel tulemaan perheenlisäystä, menisin varmasti esim. Marianne Erosen (erikoistunut sikiöiden sydänvikoihin) vastaanotolle ultrauttamaan uuden tulokkaan. Tiedän esim. tääl Helsingis perheitä jotka ovat etukäteen tienneet tulevan lapsen sydänvian ja ovat sitä mieltä et parempi niin ku kerran vika on olemassa, ainakin lapsen mahdollisuudet selvitä paranevat huomattavasti.

syntyessään myöhäisen abortoinnin jälkeen. Osa vauvoista myös itkee.



Parhaan ystäväni läheinen sukulainen (ja takuulla ei ole mikään legenda) sairastui henkisesti työskenneltyään synnärillä. Oli puhunut paperipussissa rapistelevista vauvoista vanhemmilleen (70-luvulla), mutta vanhemmat eivät halunneet kuunnella tuollaisia juttuja. Tämä ihminen on ollut työkyvytön ja " sairas" koko ikänsä sen jälkeen.



Suvussani on paljon terveydenhoitohenkilökuntaa. Yhden " jutun" olen kuullut, että hoitaja hädissään kädellä tukehdutti abortoidun sikiön joka alkoi itkeä. Ilmeisesti näihin tapauksiin ei ole selvää ohjeistusta.

fyysinen vamma on ikävä juttu mutta niin on henkinenkin..yhtä vaikeesti hoidettava,aika useesti siis.