Lue keskustelun säännöt.
Mitä jonkun lapsuudenystäväsi perheen tapaa/käytäntöä ihmettelit?
Yhden ystävän luona ei saanut kiittää ruuasta, sillä ruuan valmistanut mummu olisi nolostunut. Tämä oli mielestäni melko erikoista.
Kommentit (730)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverin luona astiat pestiin vain kuumalla vedellä! Söi siellä usein. Ei oo allergioita ehkä siitä kiitos tälle perheelle 😂
Mutta hyi hitto!
Tuossa ei ihan oikeasti ole mitään erikoista tai väärää. Kuumalla vedellä saa tehokkaasti astioita puhtaaksi liasta ja bakteereista. Pesuaine on vain enemmänkin sellainen "varmistaja".
Mistä asti rasva on liuennut veteen
Ei liukene mutta kuuman veden viskositeetti riittää irroittamaan rasvan etenkin jos samalla käytetään tiskiharjaa.
En tiedä oliko tähän vastattu, en jaksanut lukea koko ketjua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaverin perheessä syötiin koulun jälkeen välipalaksi leipää ja jos lapset ei jaksanut kaikkea, he työnsi puoliksi syödyt leivänkannikat ns, keittiön tasojen sokkelin sisään aukosta josta oli lähtenyt lista irti. Hankala selittää, mutta siis tuonne keittiön tasojen alle kun pistäisit jotain. En käsitä mikä järki tässä oli, miksei heittänyt vaan roskiin tai syöttänyt isolle koiralle. Talo oli perus rintamamiestalo ja tämä tapahtui 90 luvulla, kaverin vanhemmat asuu siinä edelleen... Mietin joskus mitä kysymyksiä kätkön löytyminen herättää tai on herättänyt jos vaikka keittiötä rempattu.
Jostain syystä hajosin tälle täysin :D
Minulla oli ysärinä paljon kavereita joiden kotona kaverit eivät saaneet koskaan ruokaa. Eli sitten vaan odotettiin jossain kaverin huoneessa kun muu perhe syö tms. Meillä kyllä tarjottiin aina ruokaa kaikille vieraillekin vaikka oltiin köyhiä kuin kirkon rotat. Eräällä koulukaverilla oli tiukka äitipuoli ja heillä oli kotona keittiön pöydällä lista että mitä saa syödä ja kuinka paljon. Esimerkiksi ota jääkaapista mehukannu, kaada siitä yksi lasillinen mehua. Ota vaaleaa leipää 2 palaa ja pistä margariinia päälle. Minusta se oli jo lapsena erikoista ettei syöty nälän mukaan vaan joku muu päätti määrän, varsinkin kun oli halvoista ruoka-aineista kyse, ei siitä että jokaiselle olisi vaikkapa yksi munkki tai jäätelö varattu. Kaverini ja hänen isosiskonsa sairastuivat molemmat syömishäiriöön, en tiedä oliko tuolla ruokakontrollilla jotain tekemistä asian kanssa.
Lapsuudenystäväni (tyttö) nukkui yh-äitinsä kanssa kaksoisängyssä koko lapsuutensa ja nuoruutensa siihen saakka kunnes muutti n. 22-vuotiaana pois kotoaan.
On ihan terve ja tasapainoinen yksilö :)
Kaverin äiti ei päästänyt kaveriani koskaan virpomaan, sillä hänen mielestään se oli kerjäämistä.
Yhden kaverin vanhemmat kävivät kerran viikossa kaupassa, aina lauantaiaamuisin. Oli outoa olla heillä perjantaina yökylässä, kun lähes kaikki peruselintarvikkeet oli loppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli suurin osa ihmetteli sitä että kaverit olivat vähä varaisia.
Onnea elämään=)
Mun alakouluikäinen kaveri sai valita synttärilahjaksi minkä tahansa lehden tilauksen nimiinsä, valitsi Alibin ja vanhemmat tilasi sen. Oli jännää lukea kaverilla kylässä niitä murha - ym. rikosjuttuja, meille kun tuli vain Suosikki ja Aku Ankka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
11-12 vuotiaana olin yhden kaverin luona ensimmäistä kertaa yökylässä. Heillä piti mennä viimeistään seitsemältä nukkumaan, viikonloppuisinkin. Sängyssä ei saanut edes lukea kirjaa, vaan piti maata pimeässä kunnes uni tuli. Perheen äiti kävi tätä tasaisin väliajoin valvomassa.
Kaverin luona jääkaappi oli aina tyhjä, lukuunottamatta perus ketsuppia, sinappia yms. Joka kerta kun sinne mentiin niin piti käydä kaupan kautta jos jotain haluttiin syödä ja kyllähän sitä teininä aina nälkä oli. Olivat siis ihan tavallinen, keskiluokkainen lapsiperhe, useampi lapsi, joten tuntui erikoiselta että vanhemmat eivät huolehtineet ollenkaan jääkaapin täyttämisestä, rahasta kun ei kuitenkaan heillä puutetta ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverin kotona koko perhe kävi yhdessä saunassa eli vanhemmat ja kaksi teinityttöä ja alakouikäinen poika. Isä vielä arvosteli tytärtensä karvamkasvua. Yäk.
Oletteko kaikki rikkaita kaupunkilaisia?
Aika perus juttuja melkein kaikki on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun alakouluikäinen kaveri sai valita synttärilahjaksi minkä tahansa lehden tilauksen nimiinsä, valitsi Alibin ja vanhemmat tilasi sen. Oli jännää lukea kaverilla kylässä niitä murha - ym. rikosjuttuja, meille kun tuli vain Suosikki ja Aku Ankka.
On varmaan eka kysyny Jallua tai Kallea.
Kaverin perheellä oli raivohullu koira, joka hyväksyi kyllä perheenjäsenet, mutta ei sietänyt vieraita. Aina kun sinne meni, piti soittaa pihasta ja kysyä tarkat ohjeet tyyliin tule yläovesta (tai ala, riippuen siitä missä koira oli), älä missään nimessä soita kelloa vaan koputa, sit kaveri tulee avaamaan oven mutta vielä ei saa mennä sisään, vaan pitää odottaa että kaveri saa koiran vietyä toiseen huoneeseen, ja sit ripeästi suoraan kaverin huoneeseen ja ovi kiinni. Jos vierailulla halusi vaikka vessaan, niin sekin piti suunnitella ja toteuttaa tarkasti koiran takia. Perheessä elettiin näin vuosikaudet.
Aikuisena googlailin kerran ko. koiran rotua ja kävi ilmi, että koirassa ei ollut mitään vikaa, vaan tuo oli täysin rodulle tyypillistä käytöstä. Oli vaan aivan väärä valinta sosiaalisen lapsiperheen koiraksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin kerran käymään lapsuudenkaverin luokkakaverin kotona koulun jälkeen. Olimme n. 13-14 ikäisiä.
Tiesin siis tuon tytön, mutten tuntenut sen kummemmin. Jotain halusi näyttää, siksi kutsui.
Hänen kotonaan oli kaksi humalaista miestä, toinen isänsä. Ehkä noin 40v ikäisiä mutta näyttivät paljon vanhemmilta ja epäsiisteiltä, alkoholi ja tupakka jättäneet jälkensä. Haisivat kamalalle.
Kun saavuimme sinne eteiseen niin nämä alkoivat heti välittömästi arvostella meidän rintoja, että kenellä isoimmat. Sanoivat meille että edellisellä viikolla se vasta isotissinen tyttö täällä kävi, että sitä ette voita ja nauroivat räkäisesti. Jatkoivat minun tuijottamista ja tuon tytön isä sanoi että "sinulla on aika hyvät ja ne varmaan vielä kasvaa tuosta ja niistä saa moni mies vielä iloa", samalla hieraisi etumustaan ällöttävästi!
Kaverini oli myös ihmeissään, hänkään ei ollut noilla aiemmin kotona käynyt.
Se kaverini luokkakaveri sanoi meille omassa huoneessaan ihan rennosti vaan että ne miehet on joka kerta tuommosia kun hänen luona käy tyttökavereita, että ei niistä kannatta välittää! :-o Silloin mietin että onko tuo jokin tapa, että tytär tuo kavereita sinne isänsä arvosteltavaksi ja myöhemmin tajusin että siksi jotta isä innostuisi nuorista ja pääsisi "käsitöitä" tekemään?!
Minua tavallaan ahdistaa yhä tuo tilanne, ja olen sentään jo 36-vuotias tänä päivänä. Kierrän yhä humalaiset miehet kaukaa.
Vierailija kirjoitti:
Menin kerran käymään lapsuudenkaverin luokkakaverin kotona koulun jälkeen. Olimme n. 13-14 ikäisiä.
Tiesin siis tuon tytön, mutten tuntenut sen kummemmin. Jotain halusi näyttää, siksi kutsui.
Hänen kotonaan oli kaksi humalaista miestä, toinen isänsä. Ehkä noin 40v ikäisiä mutta näyttivät paljon vanhemmilta ja epäsiisteiltä, alkoholi ja tupakka jättäneet jälkensä. Haisivat kamalalle.
Kun saavuimme sinne eteiseen niin nämä alkoivat heti välittömästi arvostella meidän rintoja, että kenellä isoimmat. Sanoivat meille että edellisellä viikolla se vasta isotissinen tyttö täällä kävi, että sitä ette voita ja nauroivat räkäisesti. Jatkoivat minun tuijottamista ja tuon tytön isä sanoi että "sinulla on aika hyvät ja ne varmaan vielä kasvaa tuosta ja niistä saa moni mies vielä iloa", samalla hieraisi etumustaan ällöttävästi!
Kaverini oli myös ihmeissään, hänkään ei ollut noilla aiemmin kotona käynyt.
Se kaverini luokkakaveri sanoi meille omassa huoneessaan ihan rennosti vaan että ne miehet on joka kerta tuommosia kun hänen luona käy tyttökavereita, että ei niistä kannatta välittää! :-o Silloin mietin että onko tuo jokin tapa, että tytär tuo kavereita sinne isänsä arvosteltavaksi ja myöhemmin tajusin että siksi jotta isä innostuisi nuorista ja pääsisi "käsitöitä" tekemään?!
Minua tavallaan ahdistaa yhä tuo tilanne, ja olen sentään jo 36-vuotias tänä päivänä. Kierrän yhä humalaiset miehet kaukaa.
Ahdistaa lukeakin tollasta. Hampaattomat pervot mätisäkit, hyi helvetti.
Vierailija kirjoitti:
Kaverin perheellä oli raivohullu koira, joka hyväksyi kyllä perheenjäsenet, mutta ei sietänyt vieraita. Aina kun sinne meni, piti soittaa pihasta ja kysyä tarkat ohjeet tyyliin tule yläovesta (tai ala, riippuen siitä missä koira oli), älä missään nimessä soita kelloa vaan koputa, sit kaveri tulee avaamaan oven mutta vielä ei saa mennä sisään, vaan pitää odottaa että kaveri saa koiran vietyä toiseen huoneeseen, ja sit ripeästi suoraan kaverin huoneeseen ja ovi kiinni. Jos vierailulla halusi vaikka vessaan, niin sekin piti suunnitella ja toteuttaa tarkasti koiran takia. Perheessä elettiin näin vuosikaudet.
Aikuisena googlailin kerran ko. koiran rotua ja kävi ilmi, että koirassa ei ollut mitään vikaa, vaan tuo oli täysin rodulle tyypillistä käytöstä. Oli vaan aivan väärä valinta sosiaalisen lapsiperheen koiraksi.
Minun kahdella kaverilla oli tuollainen sama tilanne kotonaan! Toisessa perheessä rottweiler ja toisessa suomenpystykoira! Sattumalta sama, jompi kumpi...???
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli ysärinä paljon kavereita joiden kotona kaverit eivät saaneet koskaan ruokaa. Eli sitten vaan odotettiin jossain kaverin huoneessa kun muu perhe syö tms. Meillä kyllä tarjottiin aina ruokaa kaikille vieraillekin vaikka oltiin köyhiä kuin kirkon rotat. Eräällä koulukaverilla oli tiukka äitipuoli ja heillä oli kotona keittiön pöydällä lista että mitä saa syödä ja kuinka paljon. Esimerkiksi ota jääkaapista mehukannu, kaada siitä yksi lasillinen mehua. Ota vaaleaa leipää 2 palaa ja pistä margariinia päälle. Minusta se oli jo lapsena erikoista ettei syöty nälän mukaan vaan joku muu päätti määrän, varsinkin kun oli halvoista ruoka-aineista kyse, ei siitä että jokaiselle olisi vaikkapa yksi munkki tai jäätelö varattu. Kaverini ja hänen isosiskonsa sairastuivat molemmat syömishäiriöön, en tiedä oliko tuolla ruokakontrollilla jotain tekemistä asian kanssa.
Samanlaisia kokemuksia, meillä tarjottiin vähästäkin ruoka kavereille, kun taas toisissa, parempi tuloisissa perheissä ei ruokaa koskaan saanut, vaan piti joko kaverin huoneessa odotella tai juosta välillä kotiin syömään.
Ei tule omista kavereista mieleen mitään muuta outoa kuin se, että he säilyttivät juustokimpaletta keittiön pöydällä - eivät jääkaapissa. Kesälläkin. Se oli sellaista hikoilevaa, keltaista, eltaantuneelta haisevaa mömmöä aina. Kaveri ei sitä (ihme kyllä...) syönyt, enkä tietty minäkään, mutta en koskaan tajunnut tätä "tapaa?" :D Voin nyt jotenkin käsitän ellei ole kovin kuuma, mutta että juusto...
Olen innolla odottanut, koska joku oma lapsuudenkaverini intoutuu kirjoittamaan MINUN perheestäni. Vanhempani kuuluvat erääseen surullisenkuuluisaan kiihkouskonlahkoon, minkä vuoksi meillä ei lapsuudessa mm. ollut televisiota. Teini-ikäisenä muistan, että saimme TV:n, mutta silloinkin äitimme vahti silmä tarkkana, ettei mitään "törkyä" (lue: mitään, missä esim. joku pussaa) katsella! Taisi jäädä aika pitkälti Avaraan Luontoon ja johonkin supertylsään Haastattelijana Mirja Pyykkö -tyylisiin sarjoihin omat ikimuistoiset nuoruuden televisiomuistoni.
Jos lähdin partioleirille, äitini piti hirveän metakan siitä, että Minna nyt ei ainakaan lähde minnekään, jos mukaan otetaan jotain niinkin syntistä kuin mankka! En valitettavasti mahtanut omalle separiäidilleni mitään, mutta sain aika inhottavaa kohtelua joidenkin osalta tästä huolimatta. Tajuan kyllä lapsen näkökulmasta, mutta pahaa se teki silti. Itselläni ei ollut mitään telkkaa tai radiota tms. vastaan koskaan, tietenkään. Päinvastoin. Oli ihanan syntistä katsoa kaverin luona Kaunareita. Äidilleni en tästä kertonut.
Samoin esim. juhannusta vietettiin muiden uskovaisten kanssa, ihan teini-ikään asti, ja itse inhosin tätä uskistouhua siis aivan yli kaiken. Aina. Hävetti niin pirusti. Normaalit kaverit ihmettelivät, että miksen saa tulla kokkoa katsomaan ja valvomaan kesäyössä. Ihmettelin itsekin.
Näitä olisi varmasti lisääkin, luultavasti sellaisia asioita, joita en nytkään ehkä ole osannut kokea oudoksi. Yllämainitut kyllä siis tiesin kummallisuuksiksi jo varhaislapsuudesta lähtien.
Terveisin, uskonlahkosta sittemmin hyvin etäälle erkautunut, suhteellisen tavallinen nainen
Kaverin kotona oli p-lehdet ja p-leffat esillä, oli niin vapaamielinen perhe että niitä sai katsella kuka vaan.
AJATUKSENA ihan hyvä asia ettei seksistä hyssytellä, vanhemmilta voi kysyä kaikkea, ja että nuoret näkevät jotain actionia että tietävät nyt suurin piirten mikä juttu menee mihinkäkin sitten kun ovat sen ikäisiä että harrastavat seksiä tai jotain sen tapaista.
Kävi vaan niin ikävästi että kun minä ja ystäväni laitettiin se vhs-kasetti pyörimään, ja huom tämä oli minulle aivan eka p-leffa jonka näin. Se pyörimään lähtenyt videonauha oli jäänyt sellaiseen kohtaukseen jossa oli nainen ja kaksi miestä ja juuri sillä tavoin esiintyivät että toinen mies työnsi vehkeensä vaginaan ja toinen pe r ä aukkoon! Samaan aikaan nylkyttelivät siinä! Nainen huusi, en tiedä nautinnosta, kivusta vai näyttelikö. Vielä ihan järkyttävän isot oli noilla molemmilla miehillä!
Ajattelin että ei tämä voi olla todellista, sattui pelkkä ajatuskin, ja että KUULUUKO noin tehdä ja että eikö tuo ole kahden ihmisen välinen asia ja että repesikö se nainen pahasti jossain vaiheessa ja joutui sairaalaan?!
Lopputuloksena se että pelkäsin seksiä kauan ja neitsyyden menettämistä, ja hankin ensimmäisen poikakaverini vasta paljon myöhemmin. Paljon myöhemmin kuin muut kaverit. :D
Kaverilla ei syöty ikinä mitään lautasilta vaan semmosista kulhoista. Ihan kaikki ruuat. Ajattelin jo tuolloin, että syövät kissan kupeista. Kaveri syö vieläkin lähes 30 vuotiaana ruuat kissan kupeista.