Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Kyllä sä voit vanhemmallakin iällä jonkun löytää" ikisinkulle
01.05.2020 |
Mua niin ärsyttää kun tämäntyylisiä "kyl sä joskus" hoetaan, vaikka itse tiedän että mitä kauemmin olen yksin, sen vaikeammaksi se käy enää alkaa kenekään kanssa parisuhteeseen, vaikka haluaisikin. Vai ihanko tosissaan joku kuvittelee, että esim. 50-60 vuotta yksin ollut tosta noin vaan hyppäisi viimein jonkun kanssa kimppaan ilman minkäänlaisia ahdistuksia? Muistan kun parikymppisenä halusin kauheasti löytää kumppanin ja parisuhteen, olin siihen valmis ja halukas ja sitä etsinkin. Mutta nyt keski-ikään saavuttua olen huomannut, että olen totaalisen pihalla noista jutuista, enkä edes tiedä miten pitäisi toimia kiinnostavan ja kiinnostuneen ihmisen kanssa. Sellaiset tilanteet suoraansanottuna kauhistuttaa. Pyörin vaan kuin väkkärä marjamättäällä ja toinen siinä aikansa ihmettelee, kunnes siirtyy eteenpäin. Olenko siis tässä vuosien saatossa kehittänyt itselleni jonkinlaisen kammon, vai olenko sisimmässäni yksineläjä? En kai nyt ainakaan jälkimmäistä voi olla, jos kuitenkin parisuhteesta haaveilen.
Kommentit (71)
Minä vastaan aina noihin: "Varmasti voi löytää, jos haluaa. Minä en halua." Miksi pitäisi tehdä ongelma muiden sanomisista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haaveiletko parisuhteesta siksi että itse haluat sen vai kenties siksi, että on "yleisen normin" mukaista olla parisuhteessa? Kuulostaa jälkimmäiseltä, kun ärsyynnyt toisten kommenteista.
Vierailija kirjoitti:
Minä vastaan aina noihin: "Varmasti voi löytää, jos haluaa. Minä en halua." Miksi pitäisi tehdä ongelma muiden sanomisista?
Erona se, että ap haluaisi sen parisuhteen.
Ap, mitä väliä vaikka sua ehdistaisi se tutustumisvaihe? Niin on muakin ahistanut, mutta eteenpäin mennään, en mä ole koskaan jättänyt elämättä ahdistusten vuoksi.
terkuin n50, joka on vasta nyt löytänyt ihmisen vierelleen...
Kunhan baarit aukeaa, niin lähdemme porukalla hakemaan ne parisuhteet meille jokaiselle!
Kummitätini aloitti ensimmäisen parisuhteensa 68-vuotiaana. Nyt ovat naimisissa jo viidettä vuotta. Eli ihan oikeastikin myös vanhemmalla iällä on mahdollista pariutua. Ei toki helppoa, mutta eipä se helppoa ole nuorempanakaan suurimmalle osalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäänhän ei ole mahdollista, jos on jo valmiiksi päättänyt että epäonnistuu eikä uskalla edes yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Haaveiletko parisuhteesta siksi että itse haluat sen vai kenties siksi, että on "yleisen normin" mukaista olla parisuhteessa? Kuulostaa jälkimmäiseltä, kun ärsyynnyt toisten kommenteista.
Mistäpä tuon varmasti tietää, kummasta on kyse? Ehkä se ärsyyntyminen tulee vain siksi, koska se tuntuu kuin veistä pyöriteltäisiin haavassa ollessani tietoinen asian jonkinasteisesta mahdottomuudesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni haaveilee, muttei ole valmis tekemään mitään haaveen toteuttamiseksi. Siksihän noin 10% väestöstä menee neityyys tai poikuus tallella hautaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi kaverini aloitti elämänsä ensimmäisen parisuhteen 58-vuotiaana. Ovat nyt olleet yhdessä kolme vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Moni haaveilee, muttei ole valmis tekemään mitään haaveen toteuttamiseksi. Siksihän noin 10% väestöstä menee neityyys tai poikuus tallella hautaan.
Tai sitten tekee kaikkensa mutta kukaan jota lähestyy ei lämpene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni haaveilee, muttei ole valmis tekemään mitään haaveen toteuttamiseksi. Siksihän noin 10% väestöstä menee neityyys tai poikuus tallella hautaan.
Niin, kiitos nuoruuden traumojen mitä todennäköisimmin. Jos olisivat ajoissa hakeutuneet terapiaan, niin asiat voisivat olla toisin. Vaan kun sinnekin on kohtalaisen korkea kynnys astella...
Minä muutin avoliittoon 22-vuotiaana. Todellakin ahdisti. Ketäpä ei ahdistaisi uuden edessä. Minua ahdisti myös kun menin uuteen työpaikkaan, kun menin naimisiin, kun sain lapset jne. Kaikista noista kuitenkin selvisin hengissä. Ja olen edelleen yhdessä sen ahdistusta aiheuttaneen avopuolison kanssa. Ahdistaa välillä vieläkin, mutta eiköhän me kestetä seuraavatkin 20 vuotta, kun nämä ensimmäisetkin kestettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina ehtii kirjoitti:
Yksi kaverini aloitti elämänsä ensimmäisen parisuhteen 58-vuotiaana. Ovat nyt olleet yhdessä kolme vuotta.
Nuorelle aikuiselle jos sanoo et "kyllä sinä vielä vaikka eläkeikäisenä löydät parisuhteen olisi sama kuin heittäisi tämän naamalle oksennusta.
Pistetäänpäs vähän tilastoa, ovatko nämä vanhalla iällä ekakerran pariutuneet olleet naisia vai miehiä? Naiselle ei lienekään mahdottomuus, kun joku kokenut "hopeakettu" tulee valloittamaan ongelmista huolimatta, mutta entäs se 60v Reino kun mummelit edelleen odottelee häneltä aloitetta, mutta Reino ei osaa eikä uskalla. ---> död
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni haaveilee, muttei ole valmis tekemään mitään haaveen toteuttamiseksi. Siksihän noin 10% väestöstä menee neityyys tai poikuus tallella hautaan.
Niin, kiitos nuoruuden traumojen mitä todennäköisimmin. Jos olisivat ajoissa hakeutuneet terapiaan, niin asiat voisivat olla toisin. Vaan kun sinnekin on kohtalaisen korkea kynnys astella...
Hassu oletus, että kaikilla ikineitsyillä olisi jotain traumoja taustalla. Kumppanin löytyminen ei ole mitenkään helppoa ilman niitäkään. N36, traumaton, mutta neitsyt
Minäkään en ymmärrä tuota pariutumisen tuputtamista.
Miksi kaikkien pitäisi haluta löytää itselleen kumppani?
Kun nuorempana en seurustellut, se ei johtunut siitä etten löytänyt ketään.
Vaan siitä, etten halunnut ketään.
Aina joku yritti silti parittaa minua jollekin.
Jossain vaiheessa löysin sitten miehen jonka kanssa olin 12 vuotta (pari lyhyempää parisuhdetta muiden kanssa sitä ennen), ja eron jälkeen olen ollut enemmän kuin tyytyväinen siihen että saan olla yksin. En todellakaan halua ketään, en etsi ketään. Ja olen pitänyt aika matalaa profiilia siitä, että olen sinkku, koska muuten kaikki kaverimiehet alkavat heti tyrkyttää minua itselleen, jos ei seurustelukumppaniksi niin panokumppaniksi ainakin. Heti ollaan iholla "ihan vain ystävänä" ja haukutaan huonoksi ystäväksi kun en anna pllua.
Ja jatkuvasti kysellään että joko minulla on joku ja onhan minulla tinder ja nyt äkkiä lataa itsellesi se tinder ja lähde bailaamaan!
En tahdo.
En ole niin epätoivoinen, että tarvitsisin itselleni jonkun.
Pärjään vallan mainiosti yksin.
Nautin tästä.
Vierailija kirjoitti:
Minä muutin avoliittoon 22-vuotiaana. Todellakin ahdisti. Ketäpä ei ahdistaisi uuden edessä. Minua ahdisti myös kun menin uuteen työpaikkaan, kun menin naimisiin, kun sain lapset jne. Kaikista noista kuitenkin selvisin hengissä. Ja olen edelleen yhdessä sen ahdistusta aiheuttaneen avopuolison kanssa. Ahdistaa välillä vieläkin, mutta eiköhän me kestetä seuraavatkin 20 vuotta, kun nämä ensimmäisetkin kestettiin.
Kuvittele pyöritteleväsi jotain asiaa päässäsi vuosikymmeniä aina välillä ja ahdistuvasi siitä joka kerralla lisää exponentaalisesti. Vähän eri asia.
Alue: Aihe vapaa
"Kyllä sä voit vanhemmallakin iällä jonkun löytää" pitäisi kieltää ja jokainen joka sitä jollekulle hokee pitäisi vetää tur paan!