Miksi valitsin huonon terapeutin: ei ole riittävästi kokemusta toimivista ihmissuhteista
Jälkikäteen omaa toimintaa osaa arvioida paremmin. Otin sen terapeutin, jonka satuin saamaan, vaikka välillä käytös arvelutti. Silti siinä oli jotain niin tuttua, että omille kipupisteillä naureskellaan, ettei edes uskonut että jotain parempaa käytöstä voisi osakseen saada. Huono itsetunto ja huonot ihmissuhdekokemukset haittaavat elämää paljon. Edes terapeutilta ei silloin välttämättä osaa uskoa saavansa kunnioittavaa kohtelua, vaan ajattelee että tällaistahan tämä aina on.
Kommentit (74)
Tuntuu nololta huomata jälkikäteen se, että on terapiassakin uusintanut vaikeita ihmissuhdekokemuksiaan kun ei ole paremmasta ymmärtänyt. Epäilyksiä terapian suhteen toki oli säännöllisesti, mutta terapian päättäminen oli silti pitkää harkintaa vaatinut vaikea päätös. Sitä selitteli itselleen pitkään, että ainahan ihmissuhteissa jokin hiertää, ei voi olettaa liikoja, kyse on ammattilaisesta jne.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu nololta huomata jälkikäteen se, että on terapiassakin uusintanut vaikeita ihmissuhdekokemuksiaan kun ei ole paremmasta ymmärtänyt. Epäilyksiä terapian suhteen toki oli säännöllisesti, mutta terapian päättäminen oli silti pitkää harkintaa vaatinut vaikea päätös. Sitä selitteli itselleen pitkään, että ainahan ihmissuhteissa jokin hiertää, ei voi olettaa liikoja, kyse on ammattilaisesta jne.
Vasta kun tilanne alkoi huomattavasti kärjistyä, kykeni myöntämään ettei tämä vain toimi, vaan olo menee koko ajan huonompaan suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulla aika samanlainen kokemus.
Vaihdoitko toisenlaiseen terapeuttiin? Itse koin pitkään jonkinlaista ylpeyttä aina silloin kun pystyin miellyttämään terapeuttia siinä määrin, että palkkiona sillä kertaa vältyin naljailuilta. Olisi pitänyt tajuta, koko terapiasuhteen lähtökohdat ovat tällöin pielessä.
Jumalauta millaisia osaamattomia puoskareita olette kohdanneet.
Älä huoli, terapeutteja riittää.
Tärkeintä on se, että maksat 100% itse terapiasi, etkä käytä siihen muiden rahaa. Ainakaan veronmaksajien.
Vierailija kirjoitti:
Älä huoli, terapeutteja riittää.
Tärkeintä on se, että maksat 100% itse terapiasi, etkä käytä siihen muiden rahaa. Ainakaan veronmaksajien.
Eikö sinulla mitään muuta pointtia ole? Hoitaisit oman pääsi kuntoon, vaikka sitten niillä verorahoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla aika samanlainen kokemus.
Vaihdoitko toisenlaiseen terapeuttiin? Itse koin pitkään jonkinlaista ylpeyttä aina silloin kun pystyin miellyttämään terapeuttia siinä määrin, että palkkiona sillä kertaa vältyin naljailuilta. Olisi pitänyt tajuta, koko terapiasuhteen lähtökohdat ovat tällöin pielessä.
En käynyt varsinaisessa terapiassa vaan terveyskeskuksen psykologilla (ei siis hoitaja). Jo ensimmäinen käynti oli kamala, mutta olin niin lamaantunut etten kyennyt katkaisemaan käyntejä. Myöhemmin vasta lopetin.
Psykologi varmaankin näki, miten kykenemätön olin puolustamaan itseäni. Ja kokemukseni ihmissuhteista ovat olleet sellaisia, ettei minua tarvitse kohdella ns. normaalisti. Vasta aika kypsällä iällä olen tajunnut monia asioita.
Terapiassa vain vahvistui olo etten tule kokemuksineni ymmärretyksi. En usko, että tämä kokemus ainakaan jatkossa helpottaa uusien ihmissuhteiden muodostamista.
Vierailija kirjoitti:
Jumalauta millaisia osaamattomia puoskareita olette kohdanneet.
Luulenpa, että ovat olleet ihan keskivertoterapeutteja ja että ap:n kuvaama asetelma on terapiassa sisäänrakennettuna. Terapia uusintaa yhteiskunnallisia valtasuhteita, status quota.
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa nyt ne lääkkeet!
Otan päivittäin. Mikä tässä nyt on pointtina? Toki hoidan masennusta yleisten suositusten mukaisesti.
Itse sain karmeaa kohtelua psykiatriselta sairaanhoitajalta. Olin silloin syvästi masentunut ja itsetuhoinen. Hän ei uskonut mitään mitä sanoin mm. sitä että yleensä olen masentunut, mollasi, puhui omista vaikeuksistaan jne. Kävin siellä ehkä kuusi kertaa, kun mitään muutakaan apua ei ollut tarjolla. Lopetin, kun tuntui että oloni vain pahenee. Tätä hän tuntui pitävän saavutuksena "kun en enää tarvitse keskusteluapua". Onneksi pääsin myöhemmin masennushoitajalle ja aikanaan kunnon terapiaan. Kauheaa ajatella, että jotkut eivät ehkä saaneet mitään muuta hoitoa kuin tämän lohikäärmeen keskustelutuokiot.
Oma kokemukseni terveyskeskuksen psykologista.
Kävin 4 kertaa, jotka minulle määrättiin. Tuona aikana kyseinen henkilö vähätteli ongelmiani, arvosteli pukeutumistyyliäni (joka on ihan tavallinen kaikin puolin) ja kertoi että minusta puuttuu "porvariston hillittyä charmia", joka aiheuttaa masennukseni. Noilla sanoilla.
Ilmeisesti hänen mielestään siis minun pitäisi lakata välittämästä ongelmista ja keskittyä hömppään, niin elämäni olisi helpompaa.
Hän kruunasi kokemuksen kertomalla vielä luottamuksellisia kertomiani, henkilökohtaisia, asioita toiselle henkilölle, joka sattumalta kävi myös hänen luonaan kyseiset 4 kertaa (hoitokontakti ennen terapiaan hakeutumista). Teimme kantelun ylilääkärille.
Vierailija kirjoitti:
Jumalauta millaisia osaamattomia puoskareita olette kohdanneet.
Psykoterapeuttini oli Kelan listalla.
Näihin mahtuu kaikenlaista viheltäjää, seulonta voisi olla tarkempi. Lisäksi pitäisi olla erityisen tarkka terapeutin oman mielenterveyden ja persoonallisuuden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä huoli, terapeutteja riittää.
Tärkeintä on se, että maksat 100% itse terapiasi, etkä käytä siihen muiden rahaa. Ainakaan veronmaksajien.
Eikö sinulla mitään muuta pointtia ole? Hoitaisit oman pääsi kuntoon, vaikka sitten niillä verorahoilla.
Älä anna ohjeita verovarojen käytöstä, mikäli et ole nettoveronmaksaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jumalauta millaisia osaamattomia puoskareita olette kohdanneet.
Psykoterapeuttini oli Kelan listalla.
Tästä syystä koko kela on tarpeeton, ihminen ottaa vastuun itsestään ja hankkii terapeutin ja maksaa sen.
Samankaltainen kokemus itsellä, psykodynaamisen suunnan erittäin kokenut terapeutti, vaikutti aluksi mukavalta ja ymmärtäväiseltä mutta muuttui terapian edetessä kylmäksi ja välinpitämättömäksi...Traumani vain syvenivät ja jouduin lopulta keskeyttämään koko terapian :( Korkea koulutus ja pitkä alan kokemus ei välttämättä takaa että terapia onnistuisi, henkilökemioiden toimiminen on ensiarvoisen tärkeää mutta sekään ei aina tule ensimmäisillä kerroilla esiin ja yleensä 3 kerran jälkeen asiakkaan pitää päättää, haluaako sitoutua terapiasuhteeseen
Oliko mikä pohjakoulutus terapeutilla? Oliko hoitaja