Voihan p***a! En pääse enää terapiaan.

Juurikin keskeytys vaikuttaa. Korvaakohan työnantajasi psykiatrilla käynnin, jos pyydät työterveyslääkäriltä lähetteen sinne, kun työkykysi on uhattuna. Helpommin terapiaa saa, jos oireet ovat muuta kuin lieviä.

Vierailija kirjoitti:

oot siis yli 40, ja isäs teli LAPSUUDESSA sulle asioita?

Annan sulle ilmaisen terapian: niistä on niin kauan, ettei ne voi enää vaikutta sinuun ainakaan kovin voimakkaasti. Ellei sitten ole jotain 24/t raisk auk sia, ja vankina pitämistä jne. Näitä tapauksia toki on, mutta uhrit ovat yleensä olleet ihmisraunioita koko ikänsä, eikä heille "herää" 4-kymppisenä "kun juttelin psykologin kanssa" lapsuusmuistoja. Ne on ollut jo nuorena hoidossa.

Kuulostat heiman että hakemalla haet tuota "traumaa". Trauma ei aktivoidi noin monen vuosikymmenen jälkeen. Toki muistoja voi tulla, mutta ei isäsi enää pääse sinuun käsiksi tekemään niitä. Ellet itse laita itseesi siihen asemaan uudestaan, ja vello niissä muistikuvissa paremmankaan tekemisen puutteessa.

Muista että terapia on myös sen terapeutin bisness, on hänelle tuottavaa suositella loputonta terapiaa kaikenlaisille, jotta hän saisi siitä elinkeinon itselleen.

Tiedätkö mikä on tunnelukko?

Kävin vuosia ja vuosia terapiassa. En nyt kerro, mitä kaikkea minulle on tapahtunut. Mutta yksi ratkaisevista tekijöistä toipumisessa oli se, että laitoin välit isäni kanssa poikki useammiksi vuosiksi. Nyt jutellaan silloin tällöin 10 min. puhelimessa ja nähdään pari tuntia muutama kerta vuodessa. Meillä on ihan mukaviakin hetkiä nykyään.

Kyllä v*tuttaa lukea näitä tietämättömiä kommentteja. Voimia sinulle ap! Samat ihmiset, jotka hössöttävät että ihmisten pitäisi "hakeutua hoitoon" aukovat sitten päätään kun joku yrittää hakeutua hoitoon! Ahdistushäiriö tms. on ihan oikea sairaus, joka vaikuttaa elämänlaatuun kokonaisvaltaisesti. Ja traumat voi todellakin aktivoitua vasta aikuisena. Mielenterveys määrittelee koko elämänlaadun, se on kaiken pohja. Joku ihminen, joka on esim. pyörätuolissa tai muuten fyysisesti sairas, voi kokea elämänsä täysin mielekkääksi jos mielenterveys on kunnossa, kun taas fyysisesti terveen ihmisen elämä voi olla todella vaikeaa jos ahdistaa koko ajan. Itselläni ahdistushäiriö on laukaissut LUKUISIA fyysisiä terveysongelmia, ja on se kumma että ne fyysiset oireet otetaan tosissaan mutta ahdistusta ei moni ymmärrä, vaikka se on siinä se suurin paha. Itse olen pahasti vammautuneiden ihmisten henkilökohtainen avustaja, ja sanoisin että vaikka vamma olisi mikä, niin ihmisen todellisen kunnon määrittää se onko ahdistunut vai ei. Ja sille joka puhui että terapia ei ole oikeutettua jos on työkykyinen: eikö ihmisen kannattaisi saada terapiaa nimenomaan ENNENkuin menettää työkykynsä, eikä sen jälkeen? Siitähän vasta suuret kustannukset yhteiskunnalle tuleekin kun ihmiset jäävät pois töistä. Ei jeesus. Ja kyllä moni ihminen pystyy töissä kituuttamaan vaikka olisi kuinka huonosti asiat, suuri osa ihmisistä on hyviä teeskentelemään/liian kunnollisia sanoakseen ääneen etteivät ole työkykyisiä. 80% alkoholisteistakin on ihan työssäkäyviä ihmisiä. Ja sille joka kommentoi että ap on onnekas jos hänellä on läheisiä: ei läheisten niskaan kuulu kaataa asioita, jotka kuuluisi ammattilaisen hoitaa. Et kai sinä hammashoitoasi tai magneettikuviakaan läheisilläsi teetä? Toivottavasti saat tarvitsemaasi apua, ap. On se kumma ettei "hyvinvointi"valtiossa ole matalan kynnyksen palveluita juuri nimeksikään.