Voihan p***a! En pääse enää terapiaan.

Mistä voisi saada apua tässä tilanteessa?

Ap

Käyt siis töissä? Terapian saantiin suurin peruste taitaa olla se, että työkyky on uhattuna tai heikentynyt. Hae vammaistukea. Alin on aika helppo saada, jos toimintakyky on heikentynyt.

Kun oma terapiani loppui, ja kävin siis sen kolme vuotta, oma terapeuttini käski rohkeasti ottamaan yhteyttä suoraan häneen, jos vointi heikkenee. Eli jollet ole vielä kokeillut, soita tai laita viestiä sille sinua hoitaneelle terapeutille. Hän tietää, mitä kautta sinulla on parhaat mahdollisuudet saada jatkoa. Ja itselleni tämä jatko olisi siis ollut mahdollista siitä huolimatta, että kolme vuotta oli jo täynnä. Eikä kyse ollut itse maksamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Mistä voisi saada apua tässä tilanteessa?

Ap

Riippuu vähän missä asut. Helsingissä on n alle 30vuotiaille nuorille tukea, itse olen käynyt joskus aikanaan juttelemassa Sininauhasäätiön tiloissa. Ja sitten on terveyskeskusten psyk. sh:t, sinne täytynee olla lähete ja nuo taitaa olla max kerran kahdessa viikossa jos sitäkään.

Ryhmäterapia tulee edullisemmaksi mutta voi olla että se ei nyt sinulle sovi.

Itseä voi auttaa kirjoittamalla muistoja, työstämällä koettuja asioita ja liikkumalla. Kävely voi auttaa ahdistukseen. Jos sulla on yksikin luotettava ystävä/sukulainen, olet jo vahvoilla. Vaikeinta on niillä, joilla ei ole ketään läheistä ihmistä ja niitä on paljon.

Olin terapeuttiin yhteydessä ja hän käski olla yhteydessä kelaan. Kelalta tuli päätös ettei terapiaa voi jatkaa koska tauko kestänyt yli vuoden (3kk meni yli).

Olen töissä joo, mutta eihän se kata terapiakuluja (noin 400€/kk). Eikö se alin ole jotain 60-70€/kk.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä voisi saada apua tässä tilanteessa?

Ap

Riippuu vähän missä asut. Helsingissä on n alle 30vuotiaille nuorille tukea, itse olen käynyt joskus aikanaan juttelemassa Sininauhasäätiön tiloissa. Ja sitten on terveyskeskusten psyk. sh:t, sinne täytynee olla lähete ja nuo taitaa olla max kerran kahdessa viikossa jos sitäkään.

Ryhmäterapia tulee edullisemmaksi mutta voi olla että se ei nyt sinulle sovi.

Itseä voi auttaa kirjoittamalla muistoja, työstämällä koettuja asioita ja liikkumalla. Kävely voi auttaa ahdistukseen. Jos sulla on yksikin luotettava ystävä/sukulainen, olet jo vahvoilla. Vaikeinta on niillä, joilla ei ole ketään läheistä ihmistä ja niitä on paljon.

Helsingissä asun ja ikää reilusti yli 40v.

Ystävä on mut en voi kaikkea kaataa hänelle.

Kävelyt ei nyt enää tähän auta, siksi hain apua.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olin terapeuttiin yhteydessä ja hän käski olla yhteydessä kelaan. Kelalta tuli päätös ettei terapiaa voi jatkaa koska tauko kestänyt yli vuoden (3kk meni yli).

Olen töissä joo, mutta eihän se kata terapiakuluja (noin 400€/kk). Eikö se alin ole jotain 60-70€/kk.

Ap

Voi itku. Entä sikäläinen mielenterveystoimisto, ettet jäisi ihan tyhjän päälle?

Paljon voimia. Minulta päättyi terapia nyt kevättalvesta itsestäni riippumattomista syistä, ja epäilen, että tällä kertaa tämä oli tässä. Voimia etsiä uutta terapiasuhdetta ei ole, eikä ole kyllä rahaakaan. Millään psykiatrisen poliklinikan keskustelukäynneillä tilanteeni ei muutu.

Eli mielestäsi jonkun toisen veronmaksajan pitäisi maksaa sinulle ei vain 400+ euroa kuussa vaan myös työnantajakulut päälle (2x hinta), koska sinua ahdistaa?

 oot aikuinen nainen, ja vieläkin valitat että "isi sitä isi tätä"?? Lopeta se suhde siihen. Ei yhteiskunnan tulekaan tuommosta pelleilyä kustantaa. Aikuistuppa nyt edes vähän. Lopeta jatkuva uhrin esittäminen. Sinä itse laitat ittes tuohon uhri-asemaan.

Ihme touhua.

Vierailija kirjoitti:

Paljon voimia. Minulta päättyi terapia nyt kevättalvesta itsestäni riippumattomista syistä, ja epäilen, että tällä kertaa tämä oli tässä. Voimia etsiä uutta terapiasuhdetta ei ole, eikä ole kyllä rahaakaan. Millään psykiatrisen poliklinikan keskustelukäynneillä tilanteeni ei muutu.

Tietääkseni psykiatrian poliklinikka voi tehdä lähetteen jatkoterapiaan lääkinnällisenä kuntoutuksena, joka on potilaalle maksutonta. Sitä antavat täysin samat terapeutit kuin tavallista psykoterapiaa.

oot siis yli 40, ja isäs teli LAPSUUDESSA sulle asioita?

Annan sulle ilmaisen terapian: niistä on niin kauan, ettei ne voi enää vaikutta sinuun ainakaan kovin voimakkaasti. Ellei sitten ole jotain 24/t raisk auk sia, ja vankina pitämistä jne. Näitä tapauksia toki on, mutta uhrit ovat yleensä olleet ihmisraunioita koko ikänsä, eikä heille "herää" 4-kymppisenä "kun juttelin psykologin kanssa" lapsuusmuistoja. Ne on ollut jo nuorena hoidossa.

Kuulostat heiman että hakemalla haet tuota "traumaa". Trauma ei aktivoidi noin monen vuosikymmenen jälkeen. Toki muistoja voi tulla, mutta ei isäsi enää pääse sinuun käsiksi tekemään niitä. Ellet itse laita itseesi siihen asemaan uudestaan, ja vello niissä muistikuvissa paremmankaan tekemisen puutteessa.

Muista että terapia on myös sen terapeutin bisness, on hänelle tuottavaa suositella loputonta terapiaa kaikenlaisille, jotta hän saisi siitä elinkeinon itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon voimia. Minulta päättyi terapia nyt kevättalvesta itsestäni riippumattomista syistä, ja epäilen, että tällä kertaa tämä oli tässä. Voimia etsiä uutta terapiasuhdetta ei ole, eikä ole kyllä rahaakaan. Millään psykiatrisen poliklinikan keskustelukäynneillä tilanteeni ei muutu.

Tietääkseni psykiatrian poliklinikka voi tehdä lähetteen jatkoterapiaan lääkinnällisenä kuntoutuksena, joka on potilaalle maksutonta. Sitä antavat täysin samat terapeutit kuin tavallista psykoterapiaa.

Mahdollisuus saada tuo on samaa luokkaa jeesuksen seuraavan tulemisen kanssa minun aikanani. Todella tiukassa, lähinnä mahdottomuus.

Taidat olla uhriutuvaa tyyppiä? Ensin terapia aloitetaan, sitten haluatkin lopettaa sen ja nyt taas aloittaa.. ja kun nyt terapia ei onnistu, alat uhriutumaan.

Sait mahdollisuutesi. Nyt ne muut, jotka jaksavat terapiassa käydä, saavat oman mahdollisuutensa. Sinä voisit vaikka lähteä lenkkeilemään sen sijaan että pyörittelet epämääräisiä (vale?) muistoja päässäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon voimia. Minulta päättyi terapia nyt kevättalvesta itsestäni riippumattomista syistä, ja epäilen, että tällä kertaa tämä oli tässä. Voimia etsiä uutta terapiasuhdetta ei ole, eikä ole kyllä rahaakaan. Millään psykiatrisen poliklinikan keskustelukäynneillä tilanteeni ei muutu.

Tietääkseni psykiatrian poliklinikka voi tehdä lähetteen jatkoterapiaan lääkinnällisenä kuntoutuksena, joka on potilaalle maksutonta. Sitä antavat täysin samat terapeutit kuin tavallista psykoterapiaa.

Mahdollisuus saada tuo on samaa luokkaa jeesuksen seuraavan tulemisen kanssa minun aikanani. Todella tiukassa, lähinnä mahdottomuus.

Kuinka niin? Toki usein vaikuttaa siltä, että nämä saajat valitaan aivan arvalla eikä tarpeen mukaan. Itse olen saanut apua, vaikka työkyky on ollut vain mahdollisesti uhattuna, kun taas ystäväni ei saa, vaikka on jatkuvasti pitkillä sairaslomilla masennuksen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon voimia. Minulta päättyi terapia nyt kevättalvesta itsestäni riippumattomista syistä, ja epäilen, että tällä kertaa tämä oli tässä. Voimia etsiä uutta terapiasuhdetta ei ole, eikä ole kyllä rahaakaan. Millään psykiatrisen poliklinikan keskustelukäynneillä tilanteeni ei muutu.

Tietääkseni psykiatrian poliklinikka voi tehdä lähetteen jatkoterapiaan lääkinnällisenä kuntoutuksena, joka on potilaalle maksutonta. Sitä antavat täysin samat terapeutit kuin tavallista psykoterapiaa.

Mahdollisuus saada tuo on samaa luokkaa jeesuksen seuraavan tulemisen kanssa minun aikanani. Todella tiukassa, lähinnä mahdottomuus.

Edit: minulla ei yksityisen terapiasuhteen jäljiltä ole myöskään enää hoitosuhdetta julkisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon voimia. Minulta päättyi terapia nyt kevättalvesta itsestäni riippumattomista syistä, ja epäilen, että tällä kertaa tämä oli tässä. Voimia etsiä uutta terapiasuhdetta ei ole, eikä ole kyllä rahaakaan. Millään psykiatrisen poliklinikan keskustelukäynneillä tilanteeni ei muutu.

Tietääkseni psykiatrian poliklinikka voi tehdä lähetteen jatkoterapiaan lääkinnällisenä kuntoutuksena, joka on potilaalle maksutonta. Sitä antavat täysin samat terapeutit kuin tavallista psykoterapiaa.

Mahdollisuus saada tuo on samaa luokkaa jeesuksen seuraavan tulemisen kanssa minun aikanani. Todella tiukassa, lähinnä mahdottomuus.

Kuinka niin? Toki usein vaikuttaa siltä, että nämä saajat valitaan aivan arvalla eikä tarpeen mukaan. Itse olen saanut apua, vaikka työkyky on ollut vain mahdollisesti uhattuna, kun taas ystäväni ei saa, vaikka on jatkuvasti pitkillä sairaslomilla masennuksen vuoksi.

Olen aikoinaan kysynyt sitä jopa sairaalan kautta. Ei saa.

Vierailija kirjoitti:

Taidat olla uhriutuvaa tyyppiä? Ensin terapia aloitetaan, sitten haluatkin lopettaa sen ja nyt taas aloittaa.. ja kun nyt terapia ei onnistu, alat uhriutumaan.

Sait mahdollisuutesi. Nyt ne muut, jotka jaksavat terapiassa käydä, saavat oman mahdollisuutensa. Sinä voisit vaikka lähteä lenkkeilemään sen sijaan että pyörittelet epämääräisiä (vale?) muistoja päässäsi.

Olipa todella ilkeästi kirjoitettu. Mutta tuli tästä mieleen, että terapiaa myönnettäessä kyllä tarkastellaan kykyä sitoutua hoitoon pitkäjänteisesti. Siksi terapian alussa on aina se muutaman kuukauden jakso, jolla arvioidaan, kykeneekö ihminen sitoutumaan. Hoidon jättäminen kesken luonnollisesti voi vaikuttaa tuleviin mahdollisuuksiin saada hoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Eli mielestäsi jonkun toisen veronmaksajan pitäisi maksaa sinulle ei vain 400+ euroa kuussa vaan myös työnantajakulut päälle (2x hinta), koska sinua ahdistaa?

En ole ap, mutta voin taata sinulle, että jos kohtaisit minut ”huonoina kausinani”, olisit kanssani täysin yksimielinen että tarvitsen terapiaa. Ja se ei johtuisi siitä, että olisin ”masentunut ja uhriutunut”. Mutta jatka sinä pääsi aukomista. Ehkä napsahtaa joskus karma kohdalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli mielestäsi jonkun toisen veronmaksajan pitäisi maksaa sinulle ei vain 400+ euroa kuussa vaan myös työnantajakulut päälle (2x hinta), koska sinua ahdistaa?

En ole ap, mutta voin taata sinulle, että jos kohtaisit minut ”huonoina kausinani”, olisit kanssani täysin yksimielinen että tarvitsen terapiaa. Ja se ei johtuisi siitä, että olisin ”masentunut ja uhriutunut”. Mutta jatka sinä pääsi aukomista. Ehkä napsahtaa joskus karma kohdalle.

Ei kyse ole tarpeesi määrästä vaan siitä, että pitääkö jonkun muun maksaa se? Kuka sinut on opettanut maailman tissille? Kuka sinulle on leiponut päähän sen ajatuksen, että jos mielestäsi tarvitset jotain, jonkun muun pitää maksaa? Täysin tuntemattomien ihmisten omasta elämäntilanteestaan riippumatta pitäisi järjestää sinulle kaikki? Ymmärrätkö itsekään, miten mielipuolinen tämä ajatus on?

Kyse ei ole siitä, tarvitsetko terapiaa. Varmaankin tarvitset. Mutta on oma asiasi järjestää se. Minä tarvitsen esim. uuden takin. Menen töihin, säästän, ostan takin. Tällä tavalla maailma on aina pyörinyt ja sen ansiosta kehittynyt nykyiselle tasolle.