Minusta olisi tullut hyvä puoliso ja hyvä isä.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti olet täysin väärässä.
Näin on! Perhe-elämä on suurimmaksi osaksi ihan muuta kuin naisen p*llusta nauttimista. Itse asiassa lasten tulon jälkeen voikin ne seksihommat unohtaa pitkäksi aikaa. Osalla naisista halut katoaa pysyvästi. Siinä sitten ap ihmettelisi kitiseviä kakaroita pakkoselibaatissa paimentaessaan, että tätäkö hän todella halusi?
Tosi ikävä keskustelu. Uskon että moni mies suree perheettömyyttä. Miehillä on kuitenkin se hyvä puoli siinä, että aikaa on rutkasti enemmän kuin naisilla. Niinistökin tuli isäksi 70-vuotiaana. Sedu Koskinen myös toi näkökulmaa vanhempana isäksi tulemiseen jossain haastattelussa. Hän puhui siitä että tiedostaa sen ettei ole mukana niin pitkälle lapsen aikuisuuteen, mutta että vanha isä jättää lapselleen edes perinnön oikeaan aikaan, silloin kun nuori aikuinen rahaa eniten tarvitsee. On siinä pointtinsa, vaikka onkin karua. Kaikessa on puolensa. Ja äitihän on joka tapauksessa nuorempi noissa perheissä.
Puhutteko te näin lapsettomuutta sureville naisille? Tämä keskustelu on uskomattoman törkeä. Koittakaa nyt ymmärtää että siellä ruudun takana on oikea elävä ja tunteva ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Millä kokemuksella tiedät, että sinusta olisi tullut hyvä puoliso? Ymmärrän kyllä, että uskot itse vakaasti tuohon. Ajattelet, että olisit uskollinen, rauhallinen, sopuisa, tasa-arvoinen, et mustasukkainen etkä riidanhaluinen.
Mutta kun sinä et tiedä, ellei sinulla ole kokemusta.
Väitän, ettei kukaan lähde parisuhteeseen sillä mielellä, että "minä olen riidanhaluinen ja uskoton ja huono puoliso". Jokainen kuvittelee olevansa hyvä. Ja haluaa olla hyvä. Mutta sitten tulee tilanteita, joissa kokee itsensä epävarmaksi, loukatuksi, hyväksikäytetyksi, pelokkaaksi (jätetyksi tulemisen pelko, petetyksi tulemisen pelko). Vasta siinä kohtaa, kun niitä on kokenut, tietää kuinka oikeasti reagoi ja toimii.
Lopuksi: itsesääli ei tee kenestäkään kiinnostavaa, päinvastoin.
Sinä et ole kiinnostava.
Vierailija kirjoitti:
Puhutteko te näin lapsettomuutta sureville naisille? Tämä keskustelu on uskomattoman törkeä. Koittakaa nyt ymmärtää että siellä ruudun takana on oikea elävä ja tunteva ihminen.
Oih! Anna nimesi niin ilmoitan saman tien Vatikaaniin että julistavat sinut pyhimykseksi.
Vierailija kirjoitti:
Puhutteko te näin lapsettomuutta sureville naisille? Tämä keskustelu on uskomattoman törkeä. Koittakaa nyt ymmärtää että siellä ruudun takana on oikea elävä ja tunteva ihminen.
Lapsettomuutta surevat naiset usein tarkastelevat asiaa siitä näkökulmasta, että olisivat itse halunneet puolison ja lapsia. Ei kukaan voi varmana tietona laukoa, että olisi ollut hyvä noissa rooleissa, vaikka ei ole kumpaakaan kokeillut. Aika pollea väite. Hieman elämän makua ja tunnetta seuraavaan aloitukseen, niin tulee parempia vastauksiakin.
Vierailija kirjoitti:
Puhutteko te näin lapsettomuutta sureville naisille? Tämä keskustelu on uskomattoman törkeä. Koittakaa nyt ymmärtää että siellä ruudun takana on oikea elävä ja tunteva ihminen.
Ei mulle kyllä avaudu, mikä tässä ketjussa sanottu on erityisen törkeää. Sehän on vain totta, että ei kukaan tiedä, millainen olisi esim. vanhempana, jos ei lapsia ole koskaan ollut. Vielä vähemmän kukaan kykenee objektiivisesti arvioimaan itseään kumppanina. Melkein kaikki ovat omasta mielestään hyviä kumppaneita, silti vaan näistä hyvistä kumppaneista otetaan eroja joka päivä ja eronneita miettii, ettei koskaan enää tuollaista ukkoa/akkaa.
Mulla on kaveri, joka on sanonut ihan samaa. Ja varmasti olisikin hyvä isä silloin, kun viitsisi leikkiä lapsen kanssa. Mutta tämä isäksi toivova jättää kokonaan huomiotta, että hänen harjoittama henkinen väkivalta ei nosta isäpisteitä. Eivätkä addiktiot myöskään.
Tunsin yhden hyvän, rauhallisen ja kiltin miehen joka sekosi täysin nukkumattomista öistä ja ravisteli rajusti koliikkivauvaa, joka huusi tuntitolkulla iltaisin ja öisin. Esim sellaisesta stressistä, ja sen sietämisestä, ei voi olla mitään tietoa ennenkuin sen on itse kokenut.
Vierailija kirjoitti:
Tunsin yhden hyvän, rauhallisen ja kiltin miehen joka sekosi täysin nukkumattomista öistä ja ravisteli rajusti koliikkivauvaa, joka huusi tuntitolkulla iltaisin ja öisin. Esim sellaisesta stressistä, ja sen sietämisestä, ei voi olla mitään tietoa ennenkuin sen on itse kokenut.
Joo ja hänen vaimonsa varmasti kestäisi miehen kokemat tilanteet töissä hajoamatta. Not.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti olet täysin väärässä.
Näin on! Perhe-elämä on suurimmaksi osaksi ihan muuta kuin naisen p*llusta nauttimista. Itse asiassa lasten tulon jälkeen voikin ne seksihommat unohtaa pitkäksi aikaa. Osalla naisista halut katoaa pysyvästi. Siinä sitten ap ihmettelisi kitiseviä kakaroita pakkoselibaatissa paimentaessaan, että tätäkö hän todella halusi?
Tämä. Mieti tarkkaan AP. Ja tämän ketjun viestien sävy näyttää aika hyvin millaisten otusten kanssa haluat olla tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhutteko te näin lapsettomuutta sureville naisille? Tämä keskustelu on uskomattoman törkeä. Koittakaa nyt ymmärtää että siellä ruudun takana on oikea elävä ja tunteva ihminen.
Lapsettomuutta surevat naiset usein tarkastelevat asiaa siitä näkökulmasta, että olisivat itse halunneet puolison ja lapsia. Ei kukaan voi varmana tietona laukoa, että olisi ollut hyvä noissa rooleissa, vaikka ei ole kumpaakaan kokeillut. Aika pollea väite. Hieman elämän makua ja tunnetta seuraavaan aloitukseen, niin tulee parempia vastauksiakin.
Seliseli. Tottakai jokainen lapsia pykäävä ajattelee olevansa hyvä vanhempi ja ne jotka jäävät asiaa oikein vuosiksi suremaan ajattelevat sitä erityisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti olet täysin väärässä.
Näin on! Perhe-elämä on suurimmaksi osaksi ihan muuta kuin naisen p*llusta nauttimista. Itse asiassa lasten tulon jälkeen voikin ne seksihommat unohtaa pitkäksi aikaa. Osalla naisista halut katoaa pysyvästi. Siinä sitten ap ihmettelisi kitiseviä kakaroita pakkoselibaatissa paimentaessaan, että tätäkö hän todella halusi?
Tämä. Mieti tarkkaan AP. Ja tämän ketjun viestien sävy näyttää aika hyvin millaisten otusten kanssa haluat olla tekemisissä.
Terveisiä peräkammarista,
Pentti 63
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhutteko te näin lapsettomuutta sureville naisille? Tämä keskustelu on uskomattoman törkeä. Koittakaa nyt ymmärtää että siellä ruudun takana on oikea elävä ja tunteva ihminen.
Lapsettomuutta surevat naiset usein tarkastelevat asiaa siitä näkökulmasta, että olisivat itse halunneet puolison ja lapsia. Ei kukaan voi varmana tietona laukoa, että olisi ollut hyvä noissa rooleissa, vaikka ei ole kumpaakaan kokeillut. Aika pollea väite. Hieman elämän makua ja tunnetta seuraavaan aloitukseen, niin tulee parempia vastauksiakin.
Seliseli. Tottakai jokainen lapsia pykäävä ajattelee olevansa hyvä vanhempi ja ne jotka jäävät asiaa oikein vuosiksi suremaan ajattelevat sitä erityisesti.
Sopisi ajatella vähän enemmän ja monelta kantilta, niinhän moni tekeekin. Ja missä aloituksessa sanottiin, että on oikein vuosia surtu? Niin, ei sanottu. Eikä niitä lapsia noin vain pykätä, voi herranjesta...
Ei muuta kuin kyltti kaulaan: « Olen aviomies ja isämateriaalia» ja lähdet sen kanssa ulos hakemaan huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Ei muuta kuin kyltti kaulaan: « Olen aviomies ja isämateriaalia» ja lähdet sen kanssa ulos hakemaan huomiota.
En suosittele. Läheskään kaikki naiset eivät innostu varatuista miehistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muuta kuin kyltti kaulaan: « Olen aviomies ja isämateriaalia» ja lähdet sen kanssa ulos hakemaan huomiota.
En suosittele. Läheskään kaikki naiset eivät innostu varatuista miehistä.
Hämmästyttävän monet kuitenkin innostuvat. Sormus nimettömässä flaksi käy paremmin kuin ilman.
t. sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Ei muuta kuin kyltti kaulaan: « Olen aviomies ja isämateriaalia» ja lähdet sen kanssa ulos hakemaan huomiota.
Tässä pitää muistaa että kyse on naisista. Miehiin tuo toimisi mutta naiset haluavat haastetta.
Paremmin toimisi miehellä se että laittaisi kyltin kaulaan että "Olen pannut 300 naisen kanssa, haluatko yrittää kesyttää minut?"
Itse olen pistänyt merkille, että naisille on aivan yhdentekevää se, että olisiko mies hyvä puoliso ja isä. Sillä ei saa lainkaan pisteitä.
Kaikki on kiinni komeudesta/pituudesta/statuksesta/rahasta ja päinvastaisesta luonteesta joka ei niin hyvin soveltuisi puolisoksi eikä isäksi. Naiselle on paljon tärkeämpää itsevarmuus ja tietynlainen kovuus/auktoriteetti/dominointikyky kuin se että olisiko mies hyvä puoliso ja isä.
Eli tiivistettynä nainen tekee miesvalinnat alapäällä eikä yläpäällä.
Millä kokemuksella tiedät, että sinusta olisi tullut hyvä puoliso? Ymmärrän kyllä, että uskot itse vakaasti tuohon. Ajattelet, että olisit uskollinen, rauhallinen, sopuisa, tasa-arvoinen, et mustasukkainen etkä riidanhaluinen.
Mutta kun sinä et tiedä, ellei sinulla ole kokemusta.
Väitän, ettei kukaan lähde parisuhteeseen sillä mielellä, että "minä olen riidanhaluinen ja uskoton ja huono puoliso". Jokainen kuvittelee olevansa hyvä. Ja haluaa olla hyvä. Mutta sitten tulee tilanteita, joissa kokee itsensä epävarmaksi, loukatuksi, hyväksikäytetyksi, pelokkaaksi (jätetyksi tulemisen pelko, petetyksi tulemisen pelko). Vasta siinä kohtaa, kun niitä on kokenut, tietää kuinka oikeasti reagoi ja toimii.
Lopuksi: itsesääli ei tee kenestäkään kiinnostavaa, päinvastoin.