Minusta olisi tullut hyvä puoliso ja hyvä isä.

Kohta tää täyttyy kommenteilla, joissa on kolme tärkeää kirjainta: u, l ja i.

Ei kun yritystä vaan päälle.

Vielä ehdit, toivottavasti?

Todennäköisesti olet täysin väärässä.

En vaan osaa tehdä aloitteita, ujostuttaa liikaa (vaikka en muussa elämässä ole ujo).

Hassua on se, että usein kuulen muiden oletettavan, että minulla on tyttöystävä. Ehkä en ole niin vastenmielinen, jos joku voi näin olettaa?

Mistä tiedät ? Kerro nyt vähän mikä sinun mielestäsi olisi tehnyt sinusta hyvän puolison ? saatikka isän ? Se oma kuvitelma ei välttämättä ole se todellisuus.

Hyvät naiset ovat harvassa. Otan osaa. :(

Aika useista perheettömistä tulee mieleen, että olisivat olleet hyviä isiä/äitejä verrattuna moneen jolla on perhe. En tiedä sitten miksi. Onko vain harhaa?

En usko. Yhtä hyvin voit väittää, että sinusta olisi tullut kiekkomiljonääri, jos äiskä olis hyvän komposiittimailan aikoinaan ostanut.

U.liuli joka tuskin on koskaan edes seurustellut tietää olevansa hyvä isä ja puoliso. Aika hyvä...

Vierailija kirjoitti:

Aika useista perheettömistä tulee mieleen, että olisivat olleet hyviä isiä/äitejä verrattuna moneen jolla on perhe. En tiedä sitten miksi. Onko vain harhaa?

Hyvä on harvassa. Ymmärrän hyvin yksinolevia, jotka eivät ole laskeneet rimaa.

Vierailija kirjoitti:

Aika useista perheettömistä tulee mieleen, että olisivat olleet hyviä isiä/äitejä verrattuna moneen jolla on perhe. En tiedä sitten miksi. Onko vain harhaa?

Ja ainakin he taitavat parhaat lastenkasvatusniksit!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika useista perheettömistä tulee mieleen, että olisivat olleet hyviä isiä/äitejä verrattuna moneen jolla on perhe. En tiedä sitten miksi. Onko vain harhaa?

Ja ainakin he taitavat parhaat lastenkasvatusniksit!

Ei nämä mun esimerkit. Lapset ovat kuin näkymättömiä heille.

Olisin kovasti halunnut puolisoksi ja äidiksi. Enää toinen niistä on mahdollinen.

Minustakin olisi tullut hyvä vaimo sen jälkeen kun erosin narsistisesta ex-miehestäni ja opettelin olemaan yksin, plus että kävin kivuliaasti läpi omat ongelmani. Mutta kumppania ei ole vaan löytynyt. Lapsia en olisi enempää enää halunnutkaan. Alkaa tuntua toivottomalle enää löytää ketään, kun keski-ikä on jo hyvää vauhtia menossa. Osaisiko sitä enää jakaa elämää toisen aikuisen kanssa?

Toki itsekin olen jo parisuhteissa ollut, mutta iän myötä kumppanin löytyminen taitaa olla ihan yhtä vaikeaa sekä naisille että miehille.

Vierailija kirjoitti:

En vaan osaa tehdä aloitteita, ujostuttaa liikaa (vaikka en muussa elämässä ole ujo).

Hassua on se, että usein kuulen muiden oletettavan, että minulla on tyttöystävä. Ehkä en ole niin vastenmielinen, jos joku voi näin olettaa?

Eli ethän sä olisi ollut hyvä isä. Jos on noin sairaalloisen ujo, että se estää normaalin elämän, niin ei ole hyvä roolimalli lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Aika useista perheettömistä tulee mieleen, että olisivat olleet hyviä isiä/äitejä verrattuna moneen jolla on perhe. En tiedä sitten miksi. Onko vain harhaa?

Viimeinen saattaa olla retorinen kysymys, mutta vastaan silti, että erittäin todennäköisesti on. Ei kenestäkään tiedä, millaisia he ovat oikeasti vanhempina. Kenen tahansa tavallisesti käyttäytyvän, järkevän ja elämänsä hyvin hoitavan ajattelisi helposti hyväksi vanhemmaksi myös, vaan kylläpä vanhemmuus vaatii paljon myös sellaisia ominaisuuksia, joita ei todellakaan lapsettomasta puolitutusta päälle päin näe.

Parisuhteissa ja vanhemmuudessa joutuu aina uudestaan joustamaan, neuvottelemaan, miettimään pieniä ja vähän isompia suunnitelmia uusiksi ja sietämään arkea ja kaikenlaisia tavanomaisia yllättäviä tilanteita. Hyvillä aikomuksilla ei päästä pitkälle. Palstan antia kun katselee, monilla mielestään potentiaalisilla se näyttää tyssäävän jo ihan arkisiin keskustelutilanteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteissa ja vanhemmuudessa joutuu aina uudestaan joustamaan, neuvottelemaan, miettimään pieniä ja vähän isompia suunnitelmia uusiksi ja sietämään arkea ja kaikenlaisia tavanomaisia yllättäviä tilanteita. Hyvillä aikomuksilla ei päästä pitkälle. Palstan antia kun katselee, monilla mielestään potentiaalisilla se näyttää tyssäävän jo ihan arkisiin keskustelutilanteisiin.

Tämä. Vanhempana joutuu kehittämään todella pitkän pinnan, luopumaan suurelta osin itsestään ja ajattelemaan aina toisten parasta. Sietämään jatkuvasti kaikkea pskaa. Siihen päälle jokainen katsoo oikeudekseen arvostella sinua ja lapsiasi. Siinähän olet 18 vuotta pallo jalassa.

Aika moni kuvittelee itsestään kaikenlaista jaloa ja hyvää, kun ei ole joutunut todelliseen testiin jossa ne vasta oikeasti todetaan.