En ikinä päässyt kiinni opiskelijaelämään. Haalarit, juopottelut, pakkohauska jne ei avautunut.
Ns. opiskelijariennot tuntuivat lähinnä kiusallisilta.
:(
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Onneksi mihinkään rientoihin ei ole pakko osallistua. Ihan kokonaan ei kannata eristäytyä porukasta, koska samat tyypit sitten aikanaan rekrytoi toisiaan ja muita "hyviä tyyppejä". Jos olit se outo joka mulkoili nurkassa et ole haluttu työkaveri.
Hyvin olen työllistynyt, vaikka en kertaakaan käynyt opiskelijabileissä tms. Työelämässä osaaminen on bilehistoriaa tärkeämpi asia.
Haluaisit sen sijaan viettää romanttisen koti-illan vanhemman miehen kanssa johon olet ihastunut.
Niin minäkin.
Käpertyä tellun äärelle ja syödä jotain hyvää. Nukkua kaikussa kullan kanssa, jonka joku muu omistaa tällä hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Oon murjottaja jota pojat bileissä vihaa kun ei tipu helppoa 😂
Vähäx siistii juotiin varmaa sata pulloa viinaa ja hässittiin varmaa tuhatta muikkii. Siis mikä päivä tänää on. Jou Jou.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi mihinkään rientoihin ei ole pakko osallistua. Ihan kokonaan ei kannata eristäytyä porukasta, koska samat tyypit sitten aikanaan rekrytoi toisiaan ja muita "hyviä tyyppejä". Jos olit se outo joka mulkoili nurkassa et ole haluttu työkaveri.
Hyvin olen työllistynyt, vaikka en kertaakaan käynyt opiskelijabileissä tms. Työelämässä osaaminen on bilehistoriaa tärkeämpi asia.
Ei koulussa työelämää opi. Jotain perusteita kyllä. Ihan hyvin oppi ja on ollut varaa valita hyvän verkostoitumisen takia. Nyt me vanhat rekrytoimme jo entisten bilekavereiden jälkikasvua. Näin se vaan menee. Nynnyjen nimiä ei kukaan edes muista.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi mihinkään rientoihin ei ole pakko osallistua. Ihan kokonaan ei kannata eristäytyä porukasta, koska samat tyypit sitten aikanaan rekrytoi toisiaan ja muita "hyviä tyyppejä". Jos olit se outo joka mulkoili nurkassa et ole haluttu työkaveri.
Hyvin olen työllistynyt, vaikka en kertaakaan käynyt opiskelijabileissä tms. Työelämässä osaaminen on bilehistoriaa tärkeämpi asia.
Ei koulussa työelämää opi. Jotain perusteita kyllä. Ihan hyvin oppi ja on ollut varaa valita hyvän verkostoitumisen takia. Nyt me vanhat rekrytoimme jo entisten bilekavereiden jälkikasvua. Näin se vaan menee. Nynnyjen nimiä ei kukaan edes muista.
Eri
Onneksi en ole joutunut ylimielisten ainejärjestöaktiivien kanssa samalle työpaikalle. Ja onneksi olen osannut luoda menestyksekkään uran ihan omin avuin ilman hyväveliverkostoja. Sillä muistaako joku bilehile minun nimeni, on yhtä paljon merkitystä kuin sillä, tietääkö lähiostarin deeku minun nimeäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi mihinkään rientoihin ei ole pakko osallistua. Ihan kokonaan ei kannata eristäytyä porukasta, koska samat tyypit sitten aikanaan rekrytoi toisiaan ja muita "hyviä tyyppejä". Jos olit se outo joka mulkoili nurkassa et ole haluttu työkaveri.
Hyvin olen työllistynyt, vaikka en kertaakaan käynyt opiskelijabileissä tms. Työelämässä osaaminen on bilehistoriaa tärkeämpi asia.
Ei koulussa työelämää opi. Jotain perusteita kyllä. Ihan hyvin oppi ja on ollut varaa valita hyvän verkostoitumisen takia. Nyt me vanhat rekrytoimme jo entisten bilekavereiden jälkikasvua. Näin se vaan menee. Nynnyjen nimiä ei kukaan edes muista.
Eri
Lahjakkaat ja osaavat luovat uran omin avuin. Vähemmän lahjakkaat luovat uraa bilekavereiden avulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi mihinkään rientoihin ei ole pakko osallistua. Ihan kokonaan ei kannata eristäytyä porukasta, koska samat tyypit sitten aikanaan rekrytoi toisiaan ja muita "hyviä tyyppejä". Jos olit se outo joka mulkoili nurkassa et ole haluttu työkaveri.
Hyvin olen työllistynyt, vaikka en kertaakaan käynyt opiskelijabileissä tms. Työelämässä osaaminen on bilehistoriaa tärkeämpi asia.
Ei koulussa työelämää opi. Jotain perusteita kyllä. Ihan hyvin oppi ja on ollut varaa valita hyvän verkostoitumisen takia. Nyt me vanhat rekrytoimme jo entisten bilekavereiden jälkikasvua. Näin se vaan menee. Nynnyjen nimiä ei kukaan edes muista.
Eri
Näin se on. Ystävät ja kaverit on aina etusijalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi mihinkään rientoihin ei ole pakko osallistua. Ihan kokonaan ei kannata eristäytyä porukasta, koska samat tyypit sitten aikanaan rekrytoi toisiaan ja muita "hyviä tyyppejä". Jos olit se outo joka mulkoili nurkassa et ole haluttu työkaveri.
Hyvin olen työllistynyt, vaikka en kertaakaan käynyt opiskelijabileissä tms. Työelämässä osaaminen on bilehistoriaa tärkeämpi asia.
Ei koulussa työelämää opi. Jotain perusteita kyllä. Ihan hyvin oppi ja on ollut varaa valita hyvän verkostoitumisen takia. Nyt me vanhat rekrytoimme jo entisten bilekavereiden jälkikasvua. Näin se vaan menee. Nynnyjen nimiä ei kukaan edes muista.
Eri
Et ole kirjoituksestasi päätellen oppinut ainakaan käytöstapoja. Ei ihme, että piti turvautua bilekavereihin päästäkseen töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi mihinkään rientoihin ei ole pakko osallistua. Ihan kokonaan ei kannata eristäytyä porukasta, koska samat tyypit sitten aikanaan rekrytoi toisiaan ja muita "hyviä tyyppejä". Jos olit se outo joka mulkoili nurkassa et ole haluttu työkaveri.
Totta jokainen sana. Turha narista jos ei panosta suhteisiin ja edustamiseen sekä verkostoihin. Pysykää yksiöissänne nurkkaan mulkoilemassa.
Mun elämäntilanne oli sellainen, ettei olisi riittänyt aikaa eikä voimia mihinkään opiskelijarientoihin. Oli hiukan muutakin ajateltavaa kuin oma elämä.
Eihän kaikkien tarvitse niistä tykätäkään! Mä oli hikari ja bilettäjä yhtä aikaa. Paahdoin kahdessa tiedekunnassa ja osallistuin lisäksi opiskelija-elämään. Oli hienot vuodet ja jäi elinikäisiä ystäviä! Jopa mieheeni tutustuin yhden opiskelukaverin kautta.
No kyllä minulla ainakin oli opiskelukavereita, vaikka en kovin innokkaasti bilettänyt. Voi verkostoja rakentaa muuallakin kuin juhliessa.
Vierailija kirjoitti:
Eihän kaikkien tarvitse niistä tykätäkään! Mä oli hikari ja bilettäjä yhtä aikaa. Paahdoin kahdessa tiedekunnassa ja osallistuin lisäksi opiskelija-elämään. Oli hienot vuodet ja jäi elinikäisiä ystäviä! Jopa mieheeni tutustuin yhden opiskelukaverin kautta.
Eikö väsyttänyt koskaan? Kuullostaa vaiherikkaalta ja työläältäkin.
Sorry mutta pakko sanoa että missasitte jotain. Mulla homma aukesi vasta ulkomailla, joten kotimaan rekkumiset jäin vähemmlle. Mutta juu, home coming etc, kivoja juhlia joita muistelen vieläkin lämmöllä ja se kansainvälinen fiilis jättivät jäljen. suomalainen perus ryypiskely kylmässä säässä, en vaan ikinä tajunnut sitä!
En mäkään. En edes tilannut haalareita, koska tarvitsin nekin rahat mm. sairauuteni hoitoon. Tästä sitten ammattisurkean ryhmähengen pilaaajana loukkaannuttiin ilmeisesti niin verisesti, että päädyin syrjityksi ja kiusatuksi outolinnuksi, saattoi toki olla muitaki nsyitä, mutta epäilen tästä lähteneen.
Muutenkaan ei ryyppäämiset paljon kiinnostanut, eikä mulla tosiaan olisi ollut siihen rahaakaan, mutta ei kyllä kiinnostustakaan. Helposti ainakin vielä minun aikanani jäi kaikesta ulkopuolelle, jos ei ryypännyt ja ravannut näissä bileissä, vaikka kuinka lässytettiin josi lloinkin muka absolutismin olevan hyväksyttyä/ihan sama muille. No ei todellakaan ollut.
Itse nautin opiskelijajärjestöjen tapahtumista, en tosin enää niinkään viinan kanssa läträämisestä. Mutta saatoin hyvinkin käydä saunailloissa, viiniä maistelemassa, yritysvierailuilla ja toki myös bileissä, mutta ei siellä ole pakko juoda päätä täyteen. Lisäksi parhaimmat keskustelut käyty varmaan porealtaassa toisten opiskelijoiden kanssa tai sitten vaihto-opiskelijoiden bileissä ja illanistujaisissa.
Nyt on paljon ystäviä, myös ulkomailla, kenen kanssa pidetään yhteyttä ja olen myös matkustellut ympäri maailmaa näiden ystävien luona keneen tutustuin eri tapahtumissa. Ovatpa myös auttaneet laajentamaan markkinoita ja auttaneet eteenpäin ulkomailla töitä tehdessä.
Yllätys, kun rekrytoijaksi paljastui se yksiössä viihtynyt mörkö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän kaikkien tarvitse niistä tykätäkään! Mä oli hikari ja bilettäjä yhtä aikaa. Paahdoin kahdessa tiedekunnassa ja osallistuin lisäksi opiskelija-elämään. Oli hienot vuodet ja jäi elinikäisiä ystäviä! Jopa mieheeni tutustuin yhden opiskelukaverin kautta.
Eikö väsyttänyt koskaan? Kuullostaa vaiherikkaalta ja työläältäkin.
Aika harvoin väsytti. Kaikki perustui hyvään suunnitteluun. En ajalehtinut vaan käytin esim. luentojen ja bileiden välisen ajan tehokkaasti. Nuorena, innokkaana sitä jaksoi!
Vierailija kirjoitti:
Eihän kaikkien tarvitse niistä tykätäkään! Mä oli hikari ja bilettäjä yhtä aikaa. Paahdoin kahdessa tiedekunnassa ja osallistuin lisäksi opiskelija-elämään. Oli hienot vuodet ja jäi elinikäisiä ystäviä! Jopa mieheeni tutustuin yhden opiskelukaverin kautta.
Elinikäisiä ystäviä ja puolison sain opiskelutovereista aivan osallistumatta opiskelija-elämään. En kuulunut ainejärjestöön enkä osakuntaan. Tämähän ei tarkoita sitä etteikö olisi opiskelun lisäksi tekemisissä kenenkään kanssa.
Oli siellä hyviäkin keskusteluja. Parempaa seuraa kuin baarissa satunnaisotannalla. Tosin joskus oli tylsiäkin iltoja. Opiskelukavereiden kanssa oli kiva viettää aikaa ja tutustua uusiin tyyppeihin. En ole itse ikinä ollut mikään ryyppääjä tai rällääjä, silti joskus kävin bileissä.