Miten keksiä sisältöä elämään, kun kumppania ei ole löytynyt eikä siten perhettä ole voinut perustaa?

Voisitko ajatella, että olet tukiperheenä, esim. kerran kuussa viikonloppuna?

Jos keksit niin vinkkaa minullekin. m41

Ota nainen jolla on jo lapsi. Perustatte pienen uusperheen, jos lapsella on isä kuvioissa niin saatte paljon lapsivapaatakin. Jos jaksatte teette yhden lisää.

Provojen tekeminen vauvapalstalle saattaisi tuoda sisältöä elämään.

Ota koiranpentu. Sen uskollisempaa ystävää ei olekaan.

Ala tehdä vapaaehtoistyötä vaikka ystäväpalvelua yksinäiselle vanhukselle. Saat hyvän mielen.

Kokeile välillä vasenta kättä.

Samaa, yritän vaan fiilistellä muutamaa liikuntaharrastustani lähinnä ja elän vaan ns.hidasta elämää (kokkailua, lukemista, musaa ym.kotilua enimmäkseen yksin)vaikka olen vasta 3kymppinen. En ole edes työelämässä, joten sitä hidasta elämää kyllä riittääkin sitten!:p Tuntuu välillä, että elän kuin jok ueläkeläinen, mutta ei mua mitkään extreme-jutut edes oikeasti kiinnostaisi, en ole mikään hurjapää ikinä ollutkaan.

Mihin ne edelliset vuodet sitten meni? Onko sitä vaan pantu menemään baarista mukaan tarttuneita neitoja vuosikymmenet, mutta nyt kelpaisikin kunnon vaimo? Siedättekin olla yksin.

Voit alkaa ystäväksi jollekin isättömälle lapselle vaikka. Näitä upeita tarinoita on ollut lehdissä aina välillä. Suomessakin on satoja lapsia, joilla ei ole isää elämässään ja heille olisi hyvä saada miehenmalli joltakin luotettavalta mieheltä. Ystävyyssuhde voi kestää läpi elämän.

Vierailija kirjoitti:

Voit alkaa ystäväksi jollekin isättömälle lapselle vaikka. Näitä upeita tarinoita on ollut lehdissä aina välillä. Suomessakin on satoja lapsia, joilla ei ole isää elämässään ja heille olisi hyvä saada miehenmalli joltakin luotettavalta mieheltä. Ystävyyssuhde voi kestää läpi elämän.

Mieskaveritoimintaa suosittelen minäkin.

Harrasta jotain itseäsi kehittävää.

Lukeminen, elokuvat, dokumenttielokuvat, kielten opiskelu, käsityöt, lintubongaus, musiikki, kuvataide...

Yhdistystoiminta....

Tarvitset merkityksellisemmän arjen.

Olen itse kamppailut samojen asioiden kanssa ja toki etsin vielä puolisoa yms mutta jo parin vuoden ajan siirtänyt ajatuksia oman merkityksellisen arjen luomiseen jossa luovun ulkoisista vaatimuksista ja odotuksista.

Riippuu toki minkälainen ihminen olet toimiiko tämä.

Itse muutin maalle, vaikka työmatka 100km. Vanhassa puutalossa riittää puuhaa, hoidan koiria, talvi menee lähinnä talon lämmittämiseen ja lämpimänä pysymiseen, keväällä alkaa pihatyöt, minulla on kanoja, arki on merkityksellistä ja aktiivista. Metsäkävelyt, nuotioretket on uusi normaali. Kahvit keitän pihalla iltapäivällä avotulella - miksi ei?

Aloitin myös avantouinnin.

Kotonani on ihana tunnelma. Minä ja minun jutut. Ja minun koirat.

Olen kärsinyt lapsettomuusasiasta hyvin paljon, mutta joskus sen kärsimyksen tulee loppua. Minua ei auttanut lasten pariin hakeutuminen vaan nimenomaan toiseen suuntaan kulkeminen. En enää yritä väkisin ymmärtää perheellisiä ystäviäni tai pyrkiä mukaan viitekehykseen johon en kuulu. Lapsista on tullut minulle ihmisiä ihmisten joukossa eikä minun tarvitsekaan elää heidän maailmassaan. Minun ei tarvitse olla kasvattaja tai aktiivinen muiden lasten elämässä.

Minulla on kummilapsia joiden elämää seuraan ja pidän heistä valtavasti. Tärkeät ihmiset on, mutta lopetin keski-ikäisen perheeseen suuntautuneen ihmisen leikkimisen. Kun ei ole kuin minä, otan elämästä sen parhaan irti mitä saan.. mitä muuta minulla on.

Ryhdy alkoholistiksi, niin elämääsi tulee sisältöä.

Mitä sä luulit että perhe-elämä on muuta kuin puuduttavaa rutiinia päivästä toiseen. Ei ole eroa onko yö vai päivä vai arki vai viikonloppu. Saman toistoa kunnes lapset lähtee. Se vasta puuduttavaa onkin..

Vapaaehtoistyö? Urheilutoiminta, lasten valmennus?

Mun mielestä on niin väärin että kaikki kiinnostus edim lapsia kohtaan tulkitaan heti pedofiiliksi. Eihän isätkään enää uskalla halata lapsiaan:(

Tee harrastuksesta intohimo ja omista koko elämäsi sille, eli jos on joku unelmatyö mielessä tai vaikka että parhaat hetket elämässä on metsässä samoilu, säästä rahaa sen eteen että voit tehdä niitä kokopäiväisesti. Unelma kannattaa ollakin haastava ja kauaskantoinen että mielenkiinto pysyy yllä.

Vierailija kirjoitti:

Tee harrastuksesta intohimo ja omista koko elämäsi sille, eli jos on joku unelmatyö mielessä tai vaikka että parhaat hetket elämässä on metsässä samoilu, säästä rahaa sen eteen että voit tehdä niitä kokopäiväisesti. Unelma kannattaa ollakin haastava ja kauaskantoinen että mielenkiinto pysyy yllä.

Toisilla on laaja-alaisesti erilaisia mielenkiinnonkohteita.

Olisiko kannattanut aloittaa suhde silloin kun oma ikäluokka oli vielä vapaata, lapsetonta ja hedelmällistä? Sen sijaan panit ja heitit pois, naisen toisensa jälkeen.

Parhaassa iässään oleva terve länsimaalainen potemassa taas elämäntuskaa. Ota puoli vuotta sapattivapaata, kun tämä koronakierros on ohi, ja mene kehitysmaahan vapaaehtoistöihin.

Sellaista elämä on. Hyväksy se.