Miten keksiä sisältöä elämään, kun kumppania ei ole löytynyt eikä siten perhettä ole voinut perustaa?

Samanlainen fiilis näin ikisinkkuna 34v miehenä.

Tiedän, että en voisi koskaan olla onnellinen jos en saisi parisuhdetta ja perhettä.

Ei mitkään työt tai harrastukset tai ystävät voi korvata tuota.

Älä ap ainakaan ota mitään eläintä, jos olet valmis luopumaan siitä löytäessäsi naisen ja perustaessasi perheen. Eläimeen pitää sitoutua!

Tarviiko sitä sen pahemmin keksiä. Kunhan on. Aamulla tai iltapäivällä ylös ja samaa mitä eilenkin ja sitä ennen. Pitkäaikaistyöttömällä erakoituneella vaihtoehdot tekemiselle aika vähissä. Parisuhteesta turha haaveilla, koska työtön. Harrastukset kotona, tai siis se elämän sisältö, koska muuta ei ole. Jos lotossa voittaisi joku päivä. Eläkeikään 20 vuotta, mikä hieman hirvittää. Toivottavasti maksa poksahtaa sitä ennen, mutta näillä juomismäärillä tuskin. Koira olisi kiva, mutta pitäisi olla varalla muutama satanen äkillisten lääkärikäyntien varalle, eli työtön -> ei varaa -> ei koiraa. Jos taas kävisi töissä, koiraa en raaskisi jättää 10 tunniksi yksin kämäseen kaksioon. Sisältöä, miksi? Tää on tätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit alkaa ystäväksi jollekin isättömälle lapselle vaikka. Näitä upeita tarinoita on ollut lehdissä aina välillä. Suomessakin on satoja lapsia, joilla ei ole isää elämässään ja heille olisi hyvä saada miehenmalli joltakin luotettavalta mieheltä. Ystävyyssuhde voi kestää läpi elämän.

Mieskaveritoimintaa suosittelen minäkin.

Mieskaveritoiminta on todella palkitsevaa sekä lapselle, miehelle kuin myös lapsen äidille. Siihenkin pitää sitoutua vuosiksi, joten ihan kaikille jampoille toiminta ei ole sopivaa. Miesten tausta pitää olla myös moitteeton, eli rikosrekisteri tutkitaan.

Ystäväni jäi leskeksi kymmenisen vuotta sitten, kun mies joutui auto-onnettomuuteen. Heidän poikansa oli silloin hieman alle kaksi vuotias ja oltuaan lapsen kanssa kahdestaan noin parin vuoden ajan kuulimme tällaisesta toiminnasta.

Pojalle löytyi aika nopeastikin kaveriksi mies, jolla oli toinenkin lapsikaveri ja alusta alkaen kaikki sujui upeasti. Mies tapasi poikaa ainakin muutaman kerran kuukaudessa ja he soittelivat tapaamisten välillä ihan muuten vain jutellakseen. Yhteistä mukavaa tekemistä löytyi nopeasti heidän välilleen tuli luottamuksellinen hyvä ihmissuhde. Nyt poika on jo yläkoulussa, mutta juuri kuulin, että mies oli mm. neuvonut puhelimitse poikaa koulutehtävissä ja he suunnittelevat kesäksi jotain kalastusreissua. Mies on kuulema noin viisikymppinen erittäin mukava mies, joka viihtyy hyvin myös siskonsa lasten kanssa ja jolla tuntuu olevan aina aikaa ja välittämistä kaikille. Hän on käynyt auttamassa myös ystävääni, eli pojan äitiä jossakin asioissa.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko kannattanut aloittaa suhde silloin kun oma ikäluokka oli vielä vapaata, lapsetonta ja hedelmällistä? Sen sijaan panit ja heitit pois, naisen toisensa jälkeen.

Missähän aloittaja kertoi panneensa ja heittäneensä pois, kerta toisensa jälkeen? Eikö nuo ole enemmän naisten heiniä että pannaan niiden muutaman miehen kanssa, jotka sitten panevatkin kaikkien naisten kanssa? Ei aloittajasta huokunut mitään pelimiehen elkeitä, päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Parhaassa iässään oleva terve länsimaalainen potemassa taas elämäntuskaa. Ota puoli vuotta sapattivapaata, kun tämä koronakierros on ohi, ja mene kehitysmaahan vapaaehtoistöihin.

Voisin varauksin suositella tätä. Ihan omasta kokemuksesta.

Sijaiskodiksi?

Vierailija kirjoitti:

Tarvitset merkityksellisemmän arjen.

Olen itse kamppailut samojen asioiden kanssa ja toki etsin vielä puolisoa yms mutta jo parin vuoden ajan siirtänyt ajatuksia oman merkityksellisen arjen luomiseen jossa luovun ulkoisista vaatimuksista ja odotuksista.

Riippuu toki minkälainen ihminen olet toimiiko tämä.

Itse muutin maalle, vaikka työmatka 100km. Vanhassa puutalossa riittää puuhaa, hoidan koiria, talvi menee lähinnä talon lämmittämiseen ja lämpimänä pysymiseen, keväällä alkaa pihatyöt, minulla on kanoja, arki on merkityksellistä ja aktiivista. Metsäkävelyt, nuotioretket on uusi normaali. Kahvit keitän pihalla iltapäivällä avotulella - miksi ei?

Aloitin myös avantouinnin.

Kotonani on ihana tunnelma. Minä ja minun jutut. Ja minun koirat.

Olen kärsinyt lapsettomuusasiasta hyvin paljon, mutta joskus sen kärsimyksen tulee loppua. Minua ei auttanut lasten pariin hakeutuminen vaan nimenomaan toiseen suuntaan kulkeminen. En enää yritä väkisin ymmärtää perheellisiä ystäviäni tai pyrkiä mukaan viitekehykseen johon en kuulu. Lapsista on tullut minulle ihmisiä ihmisten joukossa eikä minun tarvitsekaan elää heidän maailmassaan. Minun ei tarvitse olla kasvattaja tai aktiivinen muiden lasten elämässä.

Minulla on kummilapsia joiden elämää seuraan ja pidän heistä valtavasti. Tärkeät ihmiset on, mutta lopetin keski-ikäisen perheeseen suuntautuneen ihmisen leikkimisen. Kun ei ole kuin minä, otan elämästä sen parhaan irti mitä saan.. mitä muuta minulla on.

kiitos tästä kirjoituksesta. perusasioihin ja luontoon keskittyminen tuo hyvinvointia. uskon myös, että on tärkeää, että on tuttuja ja kavereita, jotka on samassa tilanteessa. netistä niitä löytyy. voi sitten matkustaa yhdessä, ehkä kyläillä jouluna jne.

Katselin eristyksen aikana erilaisista ihmiskohtaloista kertovia videoita. Ap, sinunlaisia miehiä on muitakin! Et ole yksin tässä maailmankaikkeudessa :)

Nuokin miehet tuntuivat elävän ihan hyvää elämää ilman puolisoa ja jälkikasvua.

Pohdin tässä itsekin samaa. Vielä 1,5v sitten minulla oli merkityksekäs elämä, koti joka tuntui kodilta ja olin onnellinen, vaikka elämä ei täydellistä koskaan ollutkaan. Siihen muutama ikävä käänne, sairastuminen ja vastoinkäymisiä. Nykyään en ole enää onnellinen, en löydä iloa arjesta kuten silloin eikä tämä asunto tunnu kodilta. Elämä tuntuu tyhjältä toistolta. Samaa päivästä toiseen. Sitä se silloinkin oli, mutta en tiedä miksi olin siihen tyytyväinen. Joku palanen tästä arjesta nykyään puuttuu, mutta en keksi mikä.

Vierailija kirjoitti:

Tarviiko sitä sen pahemmin keksiä. Kunhan on. Aamulla tai iltapäivällä ylös ja samaa mitä eilenkin ja sitä ennen. Pitkäaikaistyöttömällä erakoituneella vaihtoehdot tekemiselle aika vähissä. Parisuhteesta turha haaveilla, koska työtön. Harrastukset kotona, tai siis se elämän sisältö, koska muuta ei ole. Jos lotossa voittaisi joku päivä. Eläkeikään 20 vuotta, mikä hieman hirvittää. Toivottavasti maksa poksahtaa sitä ennen, mutta näillä juomismäärillä tuskin. Koira olisi kiva, mutta pitäisi olla varalla muutama satanen äkillisten lääkärikäyntien varalle, eli työtön -> ei varaa -> ei koiraa. Jos taas kävisi töissä, koiraa en raaskisi jättää 10 tunniksi yksin kämäseen kaksioon. Sisältöä, miksi? Tää on tätä.

Työllistä itsesi sijaisvanhemmaksi?

Tee väitöskirja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko kannattanut aloittaa suhde silloin kun oma ikäluokka oli vielä vapaata, lapsetonta ja hedelmällistä? Sen sijaan panit ja heitit pois, naisen toisensa jälkeen.

Missähän aloittaja kertoi panneensa ja heittäneensä pois, kerta toisensa jälkeen? Eikö nuo ole enemmän naisten heiniä että pannaan niiden muutaman miehen kanssa, jotka sitten panevatkin kaikkien naisten kanssa? Ei aloittajasta huokunut mitään pelimiehen elkeitä, päinvastoin.

Ei kertonut missään, koska eihän miehet sellaista naisille myönnä. Nainen panee kun hän ihastuu, sitten nainen toteaa että mies halusikin vain panna. Sitten täytyy etsiä uusi mies jonka kanssa voisi olla mahdollisuus aloittaa suhde, paitsi ettei ole, koska sekin mies haluaa vain panna. Näin nainen ajautuu kierteeseen, jossa särkee sydämensä yhä uudelleen ja vaikuttaa muiden silmään hupakolta. Vauvakadon syy on miehissä, jotka eivät halua suhdetta silloin kun nainen olisi vielä hedelmällinen.

No, mihinkäs ne edelliset naiset joutuivat? Eikö kukaan kelvannut? Särjitkö paljonkin sydämiä?

Vai panitko vain niitä suosituimpia naisia?

Voit löytää itseäsi vanhemman naisen seksisuhteeseen, mutta tuskin parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Samanlainen fiilis näin ikisinkkuna 34v miehenä.

Tiedän, että en voisi koskaan olla onnellinen jos en saisi parisuhdetta ja perhettä.

Ei mitkään työt tai harrastukset tai ystävät voi korvata tuota.

Mä voin tehä sun kanssa perheen :) t. N23v, kyllästynyt miehiin, jotka ei halua mitään vakavaa.

Vierailija kirjoitti:

Samanlainen fiilis näin ikisinkkuna 34v miehenä.

Tiedän, että en voisi koskaan olla onnellinen jos en saisi parisuhdetta ja perhettä.

Ei mitkään työt tai harrastukset tai ystävät voi korvata tuota.

Olet ikisinkku varmaan jostain syystä, veikkaan sitä tyypillistä eli sosiaalista tuppeloutta naisten kanssa. Suosittelen vain keskittymään itseesi ja itsesi kehittämiseen, ehkä nainenkin tarttuu matkalla mukaan kun huomaa tyytyväisyytesi itseesi ja elämääsi ja kohonneen itsetuntosi. Koska tuollainen naisenkaipuu varmasti näkyy päällepäinkin jonkinlaisena ankeutena.

Samaa mietin. N37v. Mä olen aina ollut jotenkin ulkona suhdemarkkinoilta, en ole kovin kaunis, mulla on s-vika minkä vuoksi ihmiset suhtautuvat ylenkatsoen vaikka olen ihan normaaliälyinen jne. Yksi suhdeviritelmä oli aikanaan +10 vanhempaan mieheen, se "toimi" niin kauan kun en vaatinut mitään ja olin viikot muualla töissä ja hurautin joka viikonloppu kolmen tunnin ajomatkan luo. Tai en edes miehen luo vaan omaan asuntoon tällä paikkakunnalla missä mies asui, ei se edes huolinut mua luokseen vaan maksoin kahta asuntoa. Hullua mitä sitä tekee seuran ja läheisyyden vuoksi.

Yritän käydä jumpassa ja lenkillä jonkun verran mutta blaah, ei se riitä. Olen tosi yksinäinen. Kaikilla kavereilla on perheensä, lasten harrastukset, omat harrastukset, sukuloinnit, jatkuvasti jonkun lapsen/lapsen kaverin/kummilapsen/anopin/apen synttärijuhlat, kesäjuhlat mökillä, perhelomat jne. Tapaan jonkun ihmisen n. 3-4 krt vuodessa. Muun ajan olen yksin, kenenkään kanssa puhumatta jne. No joskus tulee puhuttua puhelimessa mutta enimmäkseen whatsappaillaan. Joulut, juhannukset jne ei merkitse mulle mitään. Olen yksin kotona ja ärsyttää kun kaikki on kiinni, ei pääse edes ostoksille tai kampaajalle tms, ei ole mitään tekemistä. No, aina voi vaikka siivota. Aika paljon pyrin ottamaan työvuoroja pyhille.

Lomat sama juttu, merkitsevät yksinäisyyttä. Usein nukun paljon ja passivoidun täydellisesti. Pari kertaa olen käynyt reissussa yksin mutta ei se ole sama, sellainen hengailufiilis puuttuu. Esim. tuntuu typerältä istua jossain ravintolassa eli sitä vain lapioi ruuat nopeasti naamariin ja painuu hotellille.

Olin nuorena sosiaalisesti aktiivinen, tuli koluttua festareita, oli niitä kaveriporukoiden reissuja Lappiin ja mökille ja laivalle ja kaupunkilomille jne. Tuo kaikki jäi pois vuosia sitten muiden pariutumisten ja perheellistymisten myötä. Baarissa olen käynyt yksinkin monta kertaa. Jos on ns. suojakänni päällä ja iso paikka missä hukkuu väkijoukkoon niin se on parhaimmillaan ihan ok, joskus on ollut ihan hauskaakin tanssia aamuneljään saakka. Miehille olen kuitenkin näkymätön. Joskus kadulta baarin jälkeen saanut seuraa bongattua, viimeksi viime kesänä joku ulkkis, sellaista on seksielämäni.

Ja tämä korona-aika ottaa koville kun kaikki teatterit, keikat, harrastukset jne myöskin peruttu. Ihan eri asia niille joilla on puoliso/perhettä. En oikeasti tiedä mitä elämälläni tehdä. Jopa välillä tuntuu ettei haittaisi jos saisi jonkun syöpädiagnoosin tms koska mitä väliä.