En pääse yli siitä että mies torjui minut
Ja tästä on kulunut aikaa yli kaksi vuotta. Otin kaksi kertaa yhteyttä häneen vielä sen torjunnan jälkeenkin, ja edelleen hän torjui, sillä kolmannella yhteydenottokerralla laittoi sitten estot.
Auttakaa, vinkkejä? Miten olette hyväksyneet torjutuksi tulemisen ja selvinneet eteenpäin?
Kommentit (29)
Ei sitä suotta sanota, että nainen on heikompi astia. Ap ei kestä YHTÄ torjuntaa, kun keskiverto mies joutuu kumppania etsiessään kokemaan kymmeniä ellei satoja torjuntoja. Pakko on vain kasvattaa paksu nahka ja jatkaa eteenpäin.
M38
Mulle kävi myös näin. Kehitin torjunnasta lopulta jonkinlaisen pakkomielteen. Mietin asiaa joka päivä, kirjoittelin nettiin kaikenlaista typerää vuodatusta aiheesta ja itkin asiasta tutuille ja tuntemattomille jopa. Sitten jossain kohtaa oli vain pakko myöntää tosiasiat. Se mies ei ole kiinnostunut ja okei, siitä saa olla paha mieli, mutta tää mun toimintani ei ole enää tervettä. Mun on PAKKO päästä yli, lopettaa vellominen ja jatkaa elämääni. En voi loppuelämää itkeä menetettyä mahdollisuutta nuoruuden ihastukseen.
Edelleen on joskus paha mieli, mutta lähinnä silloin, kun olen muutenkin yksinäinen tms. Aikaa mullakin tästä itse asiassa kaksi vuotta, hassu yhteensattuma. Sellaisen neuvon voisin kyllä antaa, että koeta tunnistaa ne sun pohjimmaiset tunteet. Todennäköisesti siellä on suurin osa ihan sitäkin, että sua nolottaa, kun otit monta kertaa yhteyttä ja silti torjuttiin. Tunteita on helpompi käsitellä, kun niillä on selkeät nimet, eikä ne ole pelkkä yksi iso epämääräinen pahan olon möykky.
Tsemppiä AP!
Miksi sitä torjuntaa ei voi kerrasta uskoa? Tollasella pommittamisella tekee vaan kiusaa molemmille ja se on hitsin ahdistavaa. Ei niitä estoja turhaan päälle laiteta.
Vierailija kirjoitti:
Joskus pitää vain hyväksyä se ettei saa koskaan vastausta siihen kysymykseen miksei kelvannut. Ei kannata jäädä sellaisessa tapauksessa haaskaamaan aikaa ja tavoittelemaan mennyttä arvoaan toiselta, vaan tulla siihenjohtopäätelmään ettei kyseinen ihminen ansaitse sinua ja jättää tämä omaan arvoonsa.
Mun mielestä on armollisempaa olla tietämättä, miksei kelvannut kuin saada siitä joku omaan persoonaankin menevä selostus.
Ei sinussa ole mitään vikaa, mies ei vain halunnut sinua.
Torjumiseen ei tarvita syytä, vaan suostumiseen.
Hän ehkä vain tykkäsi enemmän jostakusta toisesta? Se on ollut minun todellinen syyni kun olen antanut pakkeja, vaikka muutamat olisivat kiinnostaneetkin toisissa olosuhteissa. Sen yhden ainoan ihanan tasolle ei vain nouse kukaan muu..
Itsekin olen saanut pakit ja uskonut heti kerrasta. Myöhemmin sama mies tuli kysymään uudestaan mutta silloin minua ei enää kiinnostanut. Olen myös saanut pakit toiselta mieheltä joka tuli takaisin ja silloin pikkuhiljaa taas kiinnostuin, mutta en enää oikein uskaltanut lähteä täysillä mukaan.
Semmoista se on.
Oliko ollut vankilassa? Kaulaan tatuoitu?
Vierailija kirjoitti:
Hän ehkä vain tykkäsi enemmän jostakusta toisesta? Se on ollut minun todellinen syyni kun olen antanut pakkeja, vaikka muutamat olisivat kiinnostaneetkin toisissa olosuhteissa. Sen yhden ainoan ihanan tasolle ei vain nouse kukaan muu..
Itsekin olen saanut pakit ja uskonut heti kerrasta. Myöhemmin sama mies tuli kysymään uudestaan mutta silloin minua ei enää kiinnostanut. Olen myös saanut pakit toiselta mieheltä joka tuli takaisin ja silloin pikkuhiljaa taas kiinnostuin, mutta en enää oikein uskaltanut lähteä täysillä mukaan.
Semmoista se on.
Toi on muuten ihan totta, ei kerran pakit saatuaan kyllä uskaltaisi lähteä kokeilemaan, vaikka toisella mieli muuttuisi.
Siis siitä että lähestytte kiinnostavaa ihmistä mutta jouduttekin torjutuksi? Ei ihme sitten että jäätte yksin kun ette edes yritä.