Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kenelläkään muulla salainen perhehelvetti?
29.04.2020 |
Moi. Haluan kai vain kirjoittaa jonnekin ja kysellä muiden kokemuksia.
Oletteko kokeneet korona-ajan lisäävän pelkoa & väkivaltaa jo muutenkin epätasapainoisessa suhteessa?
Lisään vielä, että tiedän, että pitäisi erota, ei ole lapsia. Olemme seurustelleet jo vuosikymmenen. Avopuolisoita puolet ajasta. Mieheni väkivaltaisuus on lisääntynyt ja hän on entistä arvaamattomampi.
Hän syyttää minua kaikesta, mikä hänellä on mennyt vikaan elämässä - eikä kykene reflektoimaan sitä, että minä en ole syypää hänen ahdinkoonsa. Hän on masentunut & ahdistunut, joten yritän ymmärtää.
Olen alkanut pelätä miestäni. Hän on toisinaan väkivaltainen. Henkistä väkivaltaa on tällä hetkellä joka päivä.
Hän tuntuu näkevän minut vihollisena, kaiken sen ikävän & surun ilmentymänä - vaikka en ole sitä hälle aiheuttanut. Alan olemaan epätoivoinen. En vain voi lähteä. Rakastan miestäni. Kukaan ei tiedä, miten hän minua kohtelee suljettujen ovien takana - paitsin naapurit varmaankin. Lisäksi hän rikkoo kodistamme kaiken minulle rakkaan suutuspäissään. Olen niin väsynyt ja loppu. Tuntuu, että hän imee minusta kaiken energian. Jos minä itken, on se aihe suuttua. Silti lohdutan päivittäin. MT-ongelmia on, joihin ei suostu hakemaan apua. No, ainakin tämän kirjoittaminen helpotti. Kukaan ei tiedä, joten tuntui hyvältä kirjoittaa asianlaita auki.
Onko muilla samanmoisia kokemuksia? Vertaistukea?
Kommentit (176)
On tästä koronakriisistä seurannut se hyvä puoli, että ihmiset vihdoin ovat heränneet huonoissa liitoissaan ja päättävät erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähde pois kun voit. Tuollaiset miehet yrittävät saada sut uskomaan, että parempaa et koskaan tule saamankaan ja että tuollainen on normaalia käytöstä, mutta näin ei ole.
Rakasta itseäsi. Älä jää hakattavaksi vaan hakeudu esim. turvakodin kautta muualle.
Onko sinulla hyvää ystävää tai sisarta? Kuvittele, että jompikumpi heistä olisi suhteessa miehesi kanssa ja hän kohtelisi tätä samoin kuin sinua nyt. Olisiko se ok? Mikä olisi neuvosi?
Vierailija kirjoitti:
Olet sairastutun läheisriippuvuuteen. Aloita siitä, että puhut tilanteestasi muille ihmisille. Työterveyslääkäri, psykologi, paras ystäväsi, äitisi. Puhu kaikille tutuillesi, saat varmasti apua ja tukea. Et varmasti tule katumaan eroa. Kadut ainoastaan sitä, että tuhlasit ainutkertaisesta elämästäsi niin paljon aikaa huonossa suhteessa ja annoit kohdella itseäsi törkeällä tavalla.
Näin se kai pitää toimia. Taidan soittaa sinne naistenlinjalle tai turvakotiin. En voi puhua perheelleni tai ystävilleni siitä, millaista elämäni todellisuudessa on tai kuinka usein piilottelen mustelmia tai kuhmuja.
Emotionaaliset haavat tuntuvat syvimmiltä, todella syvä arvottomuuden tunne. En tiedä miten tulen pärjäämään, en usko että pärjään - mutta minun on saatava apua. En kestä enää. Olen niin peloissani joka aamu, miten päivä tulee menemään. Olen loputtoman väsynyt. Uskon, että olen sairastunut läheisriippuvuuteen, koska on niin vaikea & mahdottoman tuntuinen asia lähteä, vaikka kärsin niin paljon. Kai jotenkin uskon, että ansaitsen sen. Kiitos tuestasi. Kiitos kaikille. Tämä merkitsee niin paljon, en ole puhunut tästä aiemmin missään tai kenellekään. Jopa mustalle silmälle olen keksinyt selityksen perheelleni. Yleensä hän kuitenkin lyö tai potkii paikkoihin, mihin ei näe, kuten kylki, jalat, kädet. Enemmän kuin fyysistä väkivaltaa on henkistä, joka saa minut tuntemaan olevani arvoton ja että mieheni on uhri, minun uhrini - mutta en tiedä miten, ei hänen lapsuutensa tai meidän rahatilanteemme ole minun syytäni tai hallinnassani. Mutta kaikki omaisuuteni on kyllä tuhottu, kaikki äidiltäni saamat asiat, jopa ovet asunnosta. Jos olen mennyt piiloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on vaan yksi elämä, MIKSI tuhlaat sen tuossa suhteessa? Rakkaus? Hän ei kuule rakasta sua, vaikka niin väittäisi.
En oikeasti tiedä, miksi olen niin liimaantunut tähän, miksi minun on niin mahdotonta lähteä - kai luulen, etten selviä enkä pärjää ilman häntä. Että hän on minun elämäni ainoa rakkaus. Että olen arvoton ja turha. Kuulen sitä kokoajan.
En itsekään usko hänen rakastavan minua enään, vain käyttävän turhaumiensa välikohteeksi - että olen vain likasampo. En edes usko ansaitsevani enempää.
Kiitos vastauksestasi. Arvostan kovasti.Hei sinä! Minä olin samakaltaisessa tilanteessa toistakymmentä vuotta. Luulin etten ikinä selviäisi yksin, koska sain kuulla jatkuvasti miten huono olen. Tiedätkö mitä? Minä selvisin, ja voin paremmin kuin koskaan. Voimia. Et paini näiden asioiden kanssa yksin. <3 Suosittelen soittamaan naisten linjalle tai nollalinjalle niin saat asiaan ilmaiseksi ulkopuolisen perspektiiviä luottamuksellisesti puhelimen välityksellä.
Kiitos suunnattomasti avusta. Minä teen näin ja soitan, kun mies ei ole paikalla vaan esim. kaupassa. Olen niin onnellinen puolestasi, että selvisit. Olet arvokas ja ansaitsit parempaa. Ihana kuulla, että voit paremmin. Itsetuntoni on niin murskana, etten vain usko pärjääväni iolman miestäni ja että en ikinä pysty rakastamaan ketään muuta. Ehkäpä ulkopuolinen apu todellakin olisi paikallaan. Tavallaan tämä aloituksenikin oli avunpyyntö. Kiitos teille kaikille <3 Autatte minuan niin paljon. Olen todella lohduttomassa tilassa, peloissani ja yksin.
Minusta tuntui myös, etten ikinä pystyisi rakastamaan ketään muuta tai pärjäisi yksin. Eron jälkeen rakastuin vapauden tunteeseen ja opettelin ensin olemaan yksin, ennenkuin tapasin nykyisen mieheni. Suosittelen todella vahvaa itsetutkiskelua ja hakemaan ammattiapua tuon suhteen jälkeen mikäli päätät lähteä. Minä uskon vahvasti, että sinä pärjäisit myös yksin. Luulen, että olisit myös onnellisempi, kun niin paljon energiaa vapautuisi muihin asioihin kulutettavaksi. Rakkauden ei kuulu sattua. Rakkaus on yksi niistä maailman asioista joka ei satuta. <3
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla hyvää ystävää tai sisarta? Kuvittele, että jompikumpi heistä olisi suhteessa miehesi kanssa ja hän kohtelisi tätä samoin kuin sinua nyt. Olisiko se ok? Mikä olisi neuvosi?
On. Ei olisi OK millään mittakaavalla tai millään järjellä ja koittaisin auttaa kaikin tavoin. En ymmärrä, miksi en osaa kohdella itseäni niin. Minussa on jotain pahasti vikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lakanasta tooga ja jotain lehtiä päähän ja olet kuin kreikkalainen jumalatar
Vierailija kirjoitti:
Lakanasta tooga ja jotain lehtiä päähän ja olet kuin kreikkalainen jumalatar
Huh anteeksi, tän piti tulla tohon naamiaisasu ketjuun...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et sinä häntä rakasta vaan pelkäät yksinäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet sairastutun läheisriippuvuuteen. Aloita siitä, että puhut tilanteestasi muille ihmisille. Työterveyslääkäri, psykologi, paras ystäväsi, äitisi. Puhu kaikille tutuillesi, saat varmasti apua ja tukea. Et varmasti tule katumaan eroa. Kadut ainoastaan sitä, että tuhlasit ainutkertaisesta elämästäsi niin paljon aikaa huonossa suhteessa ja annoit kohdella itseäsi törkeällä tavalla.
Näin se kai pitää toimia. Taidan soittaa sinne naistenlinjalle tai turvakotiin. En voi puhua perheelleni tai ystävilleni siitä, millaista elämäni todellisuudessa on tai kuinka usein piilottelen mustelmia tai kuhmuja.
Emotionaaliset haavat tuntuvat syvimmiltä, todella syvä arvottomuuden tunne. En tiedä miten tulen pärjäämään, en usko että pärjään - mutta minun on saatava apua. En kestä enää. Olen niin peloissani joka aamu, miten päivä tulee menemään. Olen loputtoman väsynyt. Uskon, että olen sairastunut läheisriippuvuuteen, koska on niin vaikea & mahdottoman tuntuinen asia lähteä, vaikka kärsin niin paljon. Kai jotenkin uskon, että ansaitsen sen. Kiitos tuestasi. Kiitos kaikille. Tämä merkitsee niin paljon, en ole puhunut tästä aiemmin missään tai kenellekään. Jopa mustalle silmälle olen keksinyt selityksen perheelleni. Yleensä hän kuitenkin lyö tai potkii paikkoihin, mihin ei näe, kuten kylki, jalat, kädet. Enemmän kuin fyysistä väkivaltaa on henkistä, joka saa minut tuntemaan olevani arvoton ja että mieheni on uhri, minun uhrini - mutta en tiedä miten, ei hänen lapsuutensa tai meidän rahatilanteemme ole minun syytäni tai hallinnassani. Mutta kaikki omaisuuteni on kyllä tuhottu, kaikki äidiltäni saamat asiat, jopa ovet asunnosta. Jos olen mennyt piiloon.
Et sinä ole arvoton. Sinä olet rohkea nainen, kun uskalsit kirjoittaa tänne "meille". Vaikutat myös vahvalta, koska olet kestänyt tuollaista hirveää painolastia sisälläsi kertomatta kenellekkään. Tuon kokemuksen jälkeen tulet olemaan vielä vahvempi kuin koskaan. Nyt sinua sattuu, mutta vielä tulee se päivä kun voit elää vapaana ja olla onnellinen. Toivon vilpittömästi sinulle kaikkea hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on vaan yksi elämä, MIKSI tuhlaat sen tuossa suhteessa? Rakkaus? Hän ei kuule rakasta sua, vaikka niin väittäisi.
En oikeasti tiedä, miksi olen niin liimaantunut tähän, miksi minun on niin mahdotonta lähteä - kai luulen, etten selviä enkä pärjää ilman häntä. Että hän on minun elämäni ainoa rakkaus. Että olen arvoton ja turha. Kuulen sitä kokoajan.
En itsekään usko hänen rakastavan minua enään, vain käyttävän turhaumiensa välikohteeksi - että olen vain likasampo. En edes usko ansaitsevani enempää.
Kiitos vastauksestasi. Arvostan kovasti.Hei sinä! Minä olin samakaltaisessa tilanteessa toistakymmentä vuotta. Luulin etten ikinä selviäisi yksin, koska sain kuulla jatkuvasti miten huono olen. Tiedätkö mitä? Minä selvisin, ja voin paremmin kuin koskaan. Voimia. Et paini näiden asioiden kanssa yksin. <3 Suosittelen soittamaan naisten linjalle tai nollalinjalle niin saat asiaan ilmaiseksi ulkopuolisen perspektiiviä luottamuksellisesti puhelimen välityksellä.
Kiitos suunnattomasti avusta. Minä teen näin ja soitan, kun mies ei ole paikalla vaan esim. kaupassa. Olen niin onnellinen puolestasi, että selvisit. Olet arvokas ja ansaitsit parempaa. Ihana kuulla, että voit paremmin. Itsetuntoni on niin murskana, etten vain usko pärjääväni iolman miestäni ja että en ikinä pysty rakastamaan ketään muuta. Ehkäpä ulkopuolinen apu todellakin olisi paikallaan. Tavallaan tämä aloituksenikin oli avunpyyntö. Kiitos teille kaikille <3 Autatte minuan niin paljon. Olen todella lohduttomassa tilassa, peloissani ja yksin.
Minusta tuntui myös, etten ikinä pystyisi rakastamaan ketään muuta tai pärjäisi yksin. Eron jälkeen rakastuin vapauden tunteeseen ja opettelin ensin olemaan yksin, ennenkuin tapasin nykyisen mieheni. Suosittelen todella vahvaa itsetutkiskelua ja hakemaan ammattiapua tuon suhteen jälkeen mikäli päätät lähteä. Minä uskon vahvasti, että sinä pärjäisit myös yksin. Luulen, että olisit myös onnellisempi, kun niin paljon energiaa vapautuisi muihin asioihin kulutettavaksi. Rakkauden ei kuulu sattua. Rakkaus on yksi niistä maailman asioista joka ei satuta. <3
Olet ihana ihminen ja selviytyjä. Olen niin onnellinen puolestasi. Ehkä asiat vielä muuttuvat kohdallani. Tämä puhuminen nyt tuntuu jo isolta asialta. On todella inspiroivaa kuulla, että on muita, jotka ovat selviytyneet. Silti tuntuu, että juuri minä en selviydy, joka on typerä logiikka, mutta en pysty sitäå kääntämään. Kiitos kaikesta tuestasi, oikeasti todella paljon. Tämä on minulle iso asia.
on ne jännät miehet niin ihania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi mitä sulle on tapahtunut on psykologinen mekanismi, mikä tapahtuisi muillekin ihmisille, jotka joutuisivat kokemaan vastaavaa väkivaltaa. Muista, että se ei ole sun henkilökohtaista heikkouttasi, vaan ihmismieli on altis monenlaiselle manipulaatiolle. Sä reagoit poikkeuksellisiin olosuhteisiin mitkä on mielelle hyvin raskaita, siksi sua myös väsyttää niin paljon. On hyvin uuvuttavaa yrittää käsitellä sitä ristiriitaa, mikä seuraa siitä, että läheinen kohtelee kaltoin. Sitä voi luulla olevansa immuuni siksi, että järjellä itselleen selittää syitä miksi toinen tekee mitä tekee, mutta mikään järkeily ei auta siihen, että kaltoinkohtelu sairastuttaa sut ja vahingoittaa sua. Yritä pysyä nyt lujana ja nähdä teidän kuvio ulkopuolelta, ei siis pelkästään toisen näkökulmasta, mutta myös oma osuutesi tossa, siis se, miksi annat tuon tapahtua. Älä syytä itseäsi, mutta ymmärrä, että sulle tehdään pahaa ja sun ei tarvi olla tossa kuviossa mukana, et ole toiselle mitään velkaa vaikka siltä tuntuisikin et pitää hyvittää hänen kokemat vääryydet, mitkä aiheuttivat sen, että hänestä tuli tuollainen. Hae apua itsellesi!
Ihmettelen vain aloituksen alapeukutuksien määrää. Ovako ihmiset todellakin noin empatiakyvyttömiä?
Jos ovat, tämä kansa saa minkä ansaitseekin.
Voimia ap:lle, ja kehoitan lähtemään asap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet sairastutun läheisriippuvuuteen. Aloita siitä, että puhut tilanteestasi muille ihmisille. Työterveyslääkäri, psykologi, paras ystäväsi, äitisi. Puhu kaikille tutuillesi, saat varmasti apua ja tukea. Et varmasti tule katumaan eroa. Kadut ainoastaan sitä, että tuhlasit ainutkertaisesta elämästäsi niin paljon aikaa huonossa suhteessa ja annoit kohdella itseäsi törkeällä tavalla.
Näin se kai pitää toimia. Taidan soittaa sinne naistenlinjalle tai turvakotiin. En voi puhua perheelleni tai ystävilleni siitä, millaista elämäni todellisuudessa on tai kuinka usein piilottelen mustelmia tai kuhmuja.
Emotionaaliset haavat tuntuvat syvimmiltä, todella syvä arvottomuuden tunne. En tiedä miten tulen pärjäämään, en usko että pärjään - mutta minun on saatava apua. En kestä enää. Olen niin peloissani joka aamu, miten päivä tulee menemään. Olen loputtoman väsynyt. Uskon, että olen sairastunut läheisriippuvuuteen, koska on niin vaikea & mahdottoman tuntuinen asia lähteä, vaikka kärsin niin paljon. Kai jotenkin uskon, että ansaitsen sen. Kiitos tuestasi. Kiitos kaikille. Tämä merkitsee niin paljon, en ole puhunut tästä aiemmin missään tai kenellekään. Jopa mustalle silmälle olen keksinyt selityksen perheelleni. Yleensä hän kuitenkin lyö tai potkii paikkoihin, mihin ei näe, kuten kylki, jalat, kädet. Enemmän kuin fyysistä väkivaltaa on henkistä, joka saa minut tuntemaan olevani arvoton ja että mieheni on uhri, minun uhrini - mutta en tiedä miten, ei hänen lapsuutensa tai meidän rahatilanteemme ole minun syytäni tai hallinnassani. Mutta kaikki omaisuuteni on kyllä tuhottu, kaikki äidiltäni saamat asiat, jopa ovet asunnosta. Jos olen mennyt piiloon.Et sinä ole arvoton. Sinä olet rohkea nainen, kun uskalsit kirjoittaa tänne "meille". Vaikutat myös vahvalta, koska olet kestänyt tuollaista hirveää painolastia sisälläsi kertomatta kenellekkään. Tuon kokemuksen jälkeen tulet olemaan vielä vahvempi kuin koskaan. Nyt sinua sattuu, mutta vielä tulee se päivä kun voit elää vapaana ja olla onnellinen. Toivon vilpittömästi sinulle kaikkea hyvää.
Kiitos todella paljon. Todella kauniisti sanottu. Kiitos, että jaksoit ottaa aikaa päivästäsi ja rohkaista minua.
Minua todella pelotti kirjoittaa tännekään, anonyyminä, mutta tuntui, että on pakko. Että nyt on pakko kertoa jollekin. Olette uskomattoman rohkaisevia ja olen saanut paljon neuvoja. Olen niin kiitollinen. Pelkäsin paljon jo lähettää tämän aloituksen. Pelkäsin, että kaikki haukkuisivat minua. Mutta olen saanut vain tukea ja rohkaisua. Minun on löydettävä voimaa itsestäni soittaa neuvoja. Koska olen niin loppu. Ehkä minun ei kannata edes ajatella eroa vielä - se tuntuu suunnattomalta asialta. Neuvojen soittaminen tuntuu saavutettavalta asialta. Olen varmaan läheisriippuvainen ja ehkä onkin paras nyt mennä askel kerrallaan. Tämä on niin vaikea asia ja minä toivoin niin paljon, että tämä kääntyisi hyväksi. Niin ei kuitenkaan käy, vaan kokoajan menee pahemmaksi, silti toivonhiukkanen elää minussa, että mieheni paranisi ja olisi taas kiltti minulle.
Lupaan soittaa neuvoja & apua, sitten tiedän miten toimia avopuolisoni suhteen. Tämä nykyinen meno vie minua vain syvemmälle ja syvemmälle epätoivoon & itseni vihaamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen vain aloituksen alapeukutuksien määrää. Ovako ihmiset todellakin noin empatiakyvyttömiä?
Jos ovat, tämä kansa saa minkä ansaitseekin.
Voimia ap:lle, ja kehoitan lähtemään asap.
kansa todellakin saa minkä ansaitsee eli kaikki köyhät pummit ja idiootit joutuu kaduille kun kassa on tyhjä.
Kerran mies lyö tai tönäisee sinua niin, että kastuessasi lyöt pääsi johonkin kulmaan ja kuolet. Näin voi käydä. Tai mies suutuspäissään kuristaa sinua eikä pysty lopettamaan.
Lähde nyt. Sinulla on velvollisuus itseäsi kohtaan pitää itsestäsi huolta.
Yksi tosi tärkeä juttu olisi, jos kertoisit ystävälle tai sukulaiselle mitä teillä tapahtuu. Sä tarvit kaiken tuen mitä voit saada siihen että ymmärrät, ettei tapahtunut ole sun vika, ja ettei noin voi jatkua. Kukaan ei saa tehdä pahaa sulle. Väkivalta aiheuttaa uhrissa voimakasta häpeää, mutta oikeasti se ei ole _sun_ häpeä.
Alue: Aihe vapaa
Helsingissä on koronan aikana jätetty ennätysmäärä avioerohakemuksia, joten et ole ainoa noissa tunnelmissa.
Moni tietää että on eron aika, mutta koska pitkäaikainen vähättelylle altistuminen on tehnyt jonkinlaisen aivosumun, ei näe selvästi ja mikä pahinta, jää odottamaan miehen lupaa ja tukea lähtöön. Sitä ei tietenkään tule.
Nyt AP päätä ja lukitse päätös. Alat suunnitella muuttoa. Älä missään vaiheessa kerro miehelle, koska sitten hän alkaa oikein mukavaksi ja menet vain enemmän sekaisin. Jos et selviä, mene turvakotiin. Voit kysyä esim Nollalinjalta.