Lue keskustelun säännöt.
Kenelläkään muulla salainen perhehelvetti?
29.04.2020 |
Moi. Haluan kai vain kirjoittaa jonnekin ja kysellä muiden kokemuksia.
Oletteko kokeneet korona-ajan lisäävän pelkoa & väkivaltaa jo muutenkin epätasapainoisessa suhteessa?
Lisään vielä, että tiedän, että pitäisi erota, ei ole lapsia. Olemme seurustelleet jo vuosikymmenen. Avopuolisoita puolet ajasta. Mieheni väkivaltaisuus on lisääntynyt ja hän on entistä arvaamattomampi.
Hän syyttää minua kaikesta, mikä hänellä on mennyt vikaan elämässä - eikä kykene reflektoimaan sitä, että minä en ole syypää hänen ahdinkoonsa. Hän on masentunut & ahdistunut, joten yritän ymmärtää.
Olen alkanut pelätä miestäni. Hän on toisinaan väkivaltainen. Henkistä väkivaltaa on tällä hetkellä joka päivä.
Hän tuntuu näkevän minut vihollisena, kaiken sen ikävän & surun ilmentymänä - vaikka en ole sitä hälle aiheuttanut. Alan olemaan epätoivoinen. En vain voi lähteä. Rakastan miestäni. Kukaan ei tiedä, miten hän minua kohtelee suljettujen ovien takana - paitsin naapurit varmaankin. Lisäksi hän rikkoo kodistamme kaiken minulle rakkaan suutuspäissään. Olen niin väsynyt ja loppu. Tuntuu, että hän imee minusta kaiken energian. Jos minä itken, on se aihe suuttua. Silti lohdutan päivittäin. MT-ongelmia on, joihin ei suostu hakemaan apua. No, ainakin tämän kirjoittaminen helpotti. Kukaan ei tiedä, joten tuntui hyvältä kirjoittaa asianlaita auki.
Onko muilla samanmoisia kokemuksia? Vertaistukea?
Kommentit (176)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla on vaan yksi elämä, MIKSI tuhlaat sen tuossa suhteessa? Rakkaus? Hän ei kuule rakasta sua, vaikka niin väittäisi.
En oikeasti tiedä, miksi olen niin liimaantunut tähän, miksi minun on niin mahdotonta lähteä - kai luulen, etten selviä enkä pärjää ilman häntä. Että hän on minun elämäni ainoa rakkaus. Että olen arvoton ja turha. Kuulen sitä kokoajan.
En itsekään usko hänen rakastavan minua enään, vain käyttävän turhaumiensa välikohteeksi - että olen vain likasampo. En edes usko ansaitsevani enempää.
Kiitos vastauksestasi. Arvostan kovasti.
Nyt lakkaat ymmärtämästä ja eroat. Ansaitset parempaa. Joudut elämään pelossa ja silti sanot että rakastat miestäsi?
Ota yhteyttä johonkin auttavaan tahoon, vaikka turvakotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakaan itseään ei rakasta.
Näin surullista kyllä uskon asian olevan. Hän on ankara minulle mutta varmaan vielä ankarampi itselleen; mutta en voi vaikuttaa asiaan, vaikka kuinka koittaisin parantaa hänen itsetuntoaan ja kehua hänen hyviä ominaisuuksiaan.
Hän myös haukkuu & vähättelee itseään, silloin kun ei minua.
Vierailija kirjoitti:
Ota yhteyttä johonkin auttavaan tahoon, vaikka turvakotiin.
Tämä voisi olla hyvä idea. Mies lukee viestini ja tutkii mm. sosiaalisen median toimintani. Ehkä voisin silti soittaa, kun mies ei ole paikalla? Tämä on nyt tähän aikaan harvinaista, sillä olemme kummatkin etätöissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheisriippuvuus. Teillä molemmilla.
Kyllä sinä selviät. Minuakin pelotti lähteä suhteesta jossa minua litistettiin kaikin tavoin ja kaikki mahdollinen oli lopulta minun syytäni. Lopulta päässäni naksahti ja päätin etten voi enää elää näin. Arvosta itseäsi ja jätä tuollainen mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt lakkaat ymmärtämästä ja eroat. Ansaitset parempaa. Joudut elämään pelossa ja silti sanot että rakastat miestäsi?
Niin rakastan. Todella paljon. En edes itse ymmärrä, mikä minut on saanut liimautumaan tähän suhteeseen, vaikka se aiheuttaa suunnatonta tuskaa jatkuvasti. Olen alkanut tuntemaan itseni arvottomaksi, turhaksi ja sellaiseksi, etten ansaitse mitään muuta. Näin objektiivisesti ajateltuna asia ei ole, mutta tunnemaailmaani se ei muuta. Olen kokoajan suunnattoman väsynyt.
Tilanteesi kuulostaa vakavalta, hän siis rikkoo tavaroistasi ja kohtelee sinua todella rumasti. Sulla on aihetta lähteä vaikka turvakotiin. Jos pystyt, ala nyt järjestää asioitasi. Hanki vaikka väliaikainen vuokra-asunto tai sitten se turvakoti. Jos hän on joskus poissa kotoa, pakkaa edes tärkeimmät tavarasi ja lähde. Pyydä apua ystäviltä tai sukulaisilta. Tiedän että se kirpaisee ja kovaa, mutta vain kerran. Sä saat ja ansaitset paremman elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on vaan yksi elämä, MIKSI tuhlaat sen tuossa suhteessa? Rakkaus? Hän ei kuule rakasta sua, vaikka niin väittäisi.
En oikeasti tiedä, miksi olen niin liimaantunut tähän, miksi minun on niin mahdotonta lähteä - kai luulen, etten selviä enkä pärjää ilman häntä. Että hän on minun elämäni ainoa rakkaus. Että olen arvoton ja turha. Kuulen sitä kokoajan.
En itsekään usko hänen rakastavan minua enään, vain käyttävän turhaumiensa välikohteeksi - että olen vain likasampo. En edes usko ansaitsevani enempää.
Kiitos vastauksestasi. Arvostan kovasti.
Hei sinä! Minä olin samakaltaisessa tilanteessa toistakymmentä vuotta. Luulin etten ikinä selviäisi yksin, koska sain kuulla jatkuvasti miten huono olen. Tiedätkö mitä? Minä selvisin, ja voin paremmin kuin koskaan. Voimia. Et paini näiden asioiden kanssa yksin. <3 Suosittelen soittamaan naisten linjalle tai nollalinjalle niin saat asiaan ilmaiseksi ulkopuolisen perspektiiviä luottamuksellisesti puhelimen välityksellä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sinä selviät. Minuakin pelotti lähteä suhteesta jossa minua litistettiin kaikin tavoin ja kaikki mahdollinen oli lopulta minun syytäni. Lopulta päässäni naksahti ja päätin etten voi enää elää näin. Arvosta itseäsi ja jätä tuollainen mies.
On lohdullista kuulla, että selvisit ja lähdit pois. Olen onnellinen puolestasi ja toivon, että elämäsi on nyt parempaa. Pystyisimpä samaan. Vaikka jäisikin suunnaton ikävä. Minun mielessäni aina toivon, että voisimme elää normaalia, tasaista arkea kun mieheni vähän toipuisi. Tätä olen odottanut jo niin kauan. Mutta en usko näin tapahtuvan enään. Kumpa osaisin enää arvostaa itseäni jotenkin. Olen vain niin väsynyt ja koen itseni arvottomaksi.
Joku kommentoi läheisriippuvuudesta ja uskon, että se on erittäinkin mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähde turvakotiin, tai edes soita sinne.
Sinä et ole vastuussa muusta kuin omasta elämästäsi.
Ja sinä pärjäät loistavasti. Minäkin olen pärjännyt.
Olet sairastutun läheisriippuvuuteen. Aloita siitä, että puhut tilanteestasi muille ihmisille. Työterveyslääkäri, psykologi, paras ystäväsi, äitisi. Puhu kaikille tutuillesi, saat varmasti apua ja tukea. Et varmasti tule katumaan eroa. Kadut ainoastaan sitä, että tuhlasit ainutkertaisesta elämästäsi niin paljon aikaa huonossa suhteessa ja annoit kohdella itseäsi törkeällä tavalla.
Ehdotan, että alat heti tehdä lähtösuunnitelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on vaan yksi elämä, MIKSI tuhlaat sen tuossa suhteessa? Rakkaus? Hän ei kuule rakasta sua, vaikka niin väittäisi.
En oikeasti tiedä, miksi olen niin liimaantunut tähän, miksi minun on niin mahdotonta lähteä - kai luulen, etten selviä enkä pärjää ilman häntä. Että hän on minun elämäni ainoa rakkaus. Että olen arvoton ja turha. Kuulen sitä kokoajan.
En itsekään usko hänen rakastavan minua enään, vain käyttävän turhaumiensa välikohteeksi - että olen vain likasampo. En edes usko ansaitsevani enempää.
Kiitos vastauksestasi. Arvostan kovasti.Hei sinä! Minä olin samakaltaisessa tilanteessa toistakymmentä vuotta. Luulin etten ikinä selviäisi yksin, koska sain kuulla jatkuvasti miten huono olen. Tiedätkö mitä? Minä selvisin, ja voin paremmin kuin koskaan. Voimia. Et paini näiden asioiden kanssa yksin. <3 Suosittelen soittamaan naisten linjalle tai nollalinjalle niin saat asiaan ilmaiseksi ulkopuolisen perspektiiviä luottamuksellisesti puhelimen välityksellä.
Kiitos suunnattomasti avusta. Minä teen näin ja soitan, kun mies ei ole paikalla vaan esim. kaupassa. Olen niin onnellinen puolestasi, että selvisit. Olet arvokas ja ansaitsit parempaa. Ihana kuulla, että voit paremmin. Itsetuntoni on niin murskana, etten vain usko pärjääväni iolman miestäni ja että en ikinä pysty rakastamaan ketään muuta. Ehkäpä ulkopuolinen apu todellakin olisi paikallaan. Tavallaan tämä aloituksenikin oli avunpyyntö. Kiitos teille kaikille <3 Autatte minuan niin paljon. Olen todella lohduttomassa tilassa, peloissani ja yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt lakkaat ymmärtämästä ja eroat. Ansaitset parempaa. Joudut elämään pelossa ja silti sanot että rakastat miestäsi?
Niin rakastan. Todella paljon. En edes itse ymmärrä, mikä minut on saanut liimautumaan tähän suhteeseen, vaikka se aiheuttaa suunnatonta tuskaa jatkuvasti. Olen alkanut tuntemaan itseni arvottomaksi, turhaksi ja sellaiseksi, etten ansaitse mitään muuta. Näin objektiivisesti ajateltuna asia ei ole, mutta tunnemaailmaani se ei muuta. Olen kokoajan suunnattoman väsynyt.
Jos parisuhdeväkivaltaan liittyvä kirjallisuus kiinnostaa sinua , niin vahva suositus seuraaville kirjoille:
Eva Ruiz: Vaarallinen rakkaus
Riina-Maria Metso: Miksi se ei vain lähde
Susanna Ruuhilahti: Koukuttavat suhteet
Jos aiheeseen liittyviä romaaneita haluat lukea:
Unni Drougge: Pahuudella on rakkauden kasvot
Nina Honkanen: Pohjakosketus
Läheisriippuvuudesta kertovia kirjoja ovat esim:
Tommy Hellsten: Virtahepo olohuoneessa
Eevi Minkkinen: Ymmärrä itseäsi, ymmärrä suhteitasi
Sitten kun olet eronnut ja mielesi on kirkkaampi, ihmettelet miten olet sietänyt tuollaista kohtelua. En epäile rakkauttasi mutta voiko kuitenkin olla kyse tarpeesta takertua parisuhteeseen huonon kohtelun uhallakin? Ei hyvässä suhteessa tarvitse pelätä mitään.
Sulla on vaan yksi elämä, MIKSI tuhlaat sen tuossa suhteessa? Rakkaus? Hän ei kuule rakasta sua, vaikka niin väittäisi.