Enhän mä mitään erikoista ois tälle illalle toivonutkaan...

Mäkin aina kiukkusin miehelle kun mitään kivaa ja hyvää ei voi mulle synttärinä tehdä. Sitten kappas yhtenä synttäri aamuna mulle paisto lettuja ja laitto jätskiä... hyväähän se oli... Tosin parin tunnin päästä kun menin itse keittiöön ensimmäistä kertää sinä päivänä oli jätski paketti jäänyt sinne pöydälle sulaan... :o) Se on sellanen säätäjä ja hössöttäjä, että teen mielummin ite kun siivoilen sen jälkiä :D



hyvää syntymäpäivää sulle!

Mies kävi justa kotona ja kyseli, että mitäs haluat tehdä sitten, kun tulen... Ihankuin minun pitäsi keksiä mitä tehdään. Olen raskaana ja siksi kai normaaliakin herkempi.

Mistäs se mies osaa arvata, mitä toivot just tiettynä päivänä? Jos mun mies kysyis, mitä haluan tehdä, kokisin sen kuuntelevan mun toiveitani ja huomioivan ne. En muutenkaan osaisi enää aikuisena odottaa synttäreiksi mitään superylläreitä, yhdessä sovitaan usein että mennään vaikka ulos syömään seuraavana viikonloppuna ja siitä tulee hyvä mieli.

Mäkin otan raskaasti sen, jos mua ei muisteta aina sillon tällön. En halua olla itsestäänselvyys, en lapsentekokone, en pyykkikone... Huomaavaisuus silloin tällöin saa tuntemaan et sua arvostetaan, ja synttäri on miehille siitä hyvä muistuttaja.



Sano suoraan mitä ajattelet. Meillä tehosi.



Hyvää synttäriä ja ainakin sul on kiva kaveri!!

Kai sekin on liikaa toivottu. Enhän mä edes jaksais mitään, kun olen raskaana ja hoitanut lapsia koko päivän ja kuumakin on.... Olis se kuitenkin helpottanut, kun olis toinenkin vanhempi kotona. Ihan kun ei tollaista hommaa ois voinut tehdä jonain toisena päivänä.

Meillä tasapuolinen työnjako ja toisen kunnioitus ja tasaveroisuus niin itsestäänselviä, ettei mitään synttäriyllätyksiä tarvita muistuttamaan puolison merkityksestä.



Sääli jos toisen huomionosoitukset jäävät näkemättä siksi, etteivät vastaa omia ääneen sanomattomia toiveita...

Kysyihän se jo sulta mitä haluaisit tehdä eli olet ollut mielessä. Vaikka kuinka olet raskaana niin ajattele myös miehesi tunteita. Ei kai se sun elämä ole kiinni siitä ole jos prinsessan synttäreittä vietetään pari päivää myöhemmin?

heitä!! Ovat oppineet elämään sen karun totuuden kanssa ja nyt se on se ainoa oikea tapa.



Minäkin haluaisin jonkinlaista huomioon ottamista, vaikka meillä tasa arvo työnjaossa onkin. Romanssi on kuollut ainakin av- mammojen perheissä!!

Ei todellakaan ole kivaa elää syntymäpäivästa toiseen ilman mitään huomiota, samalla rataa menee joulut ja äitienpäivät jne.

Kokemusta tästä löytyy ja voin sanoa että kyllä se alkaa tuntua pahalle kun milloinkaan ei kukaan muista, itse kotona teet kaiken ja muistat muiden merkkipäivät. Sitten tulee omasi vuoro ja kukaan ei muista, ei edes oma äijä!!!

Ei sellaista tajua ennen kuin kokee itse.

Ap:lla onneksi taisi olla mukava ystava muistamassa:)