Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletko mustasukkainen exän uudesta lastesi kanssa?
29.04.2020 |
Koetko mustasukkaisuutta kun tiedät lastesi olevan exän uuden puolison kanssa? Heillä ehkä hyvä, lämmin suhde, viettävät normaalia perheaikaa.. Jos lapsesi tarvitsee syliä, hoivaa tai lohdutusta ja saa sitä exäsi uudelta eikä sinulta. Miltä se sinusta tuntuu? Koetko olon tarpeettomaksi ja tyhjäksi kun lapset toisessa kodissa eikä luonasi?
Kyselee tämä uudessa tilanteessa oleva, ristiriitaisia tuntemuksia omaava.
Kommentit (25)
Lapsella on nyt yksi ihminen lisää joka huolehtii lapsesta. Bonusäiti.
Miksi et olisi iloinen kun saat omaa aikaa ja levätä tai tehdä asioita joita olet siirtänyt lasten vuoksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä olen noita eroperheitä seurannut, niin se exän uusi jaksaa sitä perheleikkiä ehkä max puoli vuotta. Alussa on kyllä mielin kielin lapsille.
Sitten, kun lapsilta katoaa vieraskoreus ja alkavat uhmata, kiukutella, jne, mitä nyt normaali lapsi tekee, niin alkaa exän uudet viettää omaa laatuaikaa aina, kun lapset ovat sen exän luona.
En tiedä yhtään tapausta, jos exän uusi olisi oikeasti pidemmän päälle lapsille jotenkin aidosti läheinen ja välittävä aikuinen.
3 jatkaa.
Jopa ne, jotka oikeasti yrittää olla niitä huolehtivia bonusäitejä niille nyxänsä lapsille, kyllästyy siihen jossain vaiheessa. Ihan lähipiiristä tiedän kaksikin tapausta.
Nut, kun kummassakin perheessä se nyxän lapsi muuttanut heille asumaan, niin ovat totaalisen kyllästyneitä.
Mulle tuntuu todella kipeältä ajatella, että minun 3v on toisen "äidin" kanssa kuin kuuluisi minun, oman äitini kanssa olla. En yhtään nauti omasta ajasta. Haluaisin olla lapseni kanssa.
Ei ole eksää ja lapsetkin aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin aikoinaan helpottunut, kun ex löysi mukavan oloisen, täysijärkisen naisen, joka otti yhteisen lapsemme kuin omakseen.
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuntuu todella kipeältä ajatella, että minun 3v on toisen "äidin" kanssa kuin kuuluisi minun, oman äitini kanssa olla. En yhtään nauti omasta ajasta. Haluaisin olla lapseni kanssa.
Ei hän ole eikä hänestä tule lapsesi äitiä. Hän voi olla lapselle kuin mukava täti. Mutta äitejä on vain yksi.
Näkeehän sen adoptoiduista lapsistakin. Vaikka eivät muuta vanhempaa tunne kuin adoptiovanhemmat, niin haluavat silti kaivaa esille ne biologiset vanhemmat jostain.
Se biologinen sukulaisuus on niin tärkeä ihmiselle, ihan alitajuisesti.
Sinulla on oikeus tunteisiisi. Mutta huoli pois, omaa äitiä ei kukaan voi korvata. Kun lapsi kasvaa, opit kyllä nauttimaan omasta ajastakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin aikoinaan helpottunut, kun ex löysi mukavan oloisen, täysijärkisen naisen, joka otti yhteisen lapsemme kuin omakseen.
Minkä ikäinen lapsesi oli? Paljonko oli toisessa kodissaan? Etkö kokenut että jäät äitinä paitsi kun toinen jakaa ajan ja läheisyyden lapsesi kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuntuu todella kipeältä ajatella, että minun 3v on toisen "äidin" kanssa kuin kuuluisi minun, oman äitini kanssa olla. En yhtään nauti omasta ajasta. Haluaisin olla lapseni kanssa.
Ei hän ole eikä hänestä tule lapsesi äitiä. Hän voi olla lapselle kuin mukava täti. Mutta äitejä on vain yksi.
Näkeehän sen adoptoiduista lapsistakin. Vaikka eivät muuta vanhempaa tunne kuin adoptiovanhemmat, niin haluavat silti kaivaa esille ne biologiset vanhemmat jostain.
Se biologinen sukulaisuus on niin tärkeä ihmiselle, ihan alitajuisesti.
Sinulla on oikeus tunteisiisi. Mutta huoli pois, omaa äitiä ei kukaan voi korvata. Kun lapsi kasvaa, opit kyllä nauttimaan omasta ajastakin.
Kiitos sanoistasi. Miksen silti osaa ajatella ja tuntea niin? Itkettää yksin kotona illalla kun mietin, että pikkuisen on jonkun toisen kainalossa. Joku toinen pesee hänen hampaat ja heräävät yhdessä uuteen aamuun. Minä pääsen lenkille, mutta lapsi silti on poissa ja olo tyhjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi eron surullisimpia puolia on, että joudut jakamaan omat lapsesi ja menettämään aikaa heidän lapsuudestaan.
Minä suren sitä niin, että koko ero kaduttaa. Vaikka miehen kanssa olin huonovointinen. Nyt mietin, että olisinpa vaan yrittänyt ja ollut tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuntuu todella kipeältä ajatella, että minun 3v on toisen "äidin" kanssa kuin kuuluisi minun, oman äitini kanssa olla. En yhtään nauti omasta ajasta. Haluaisin olla lapseni kanssa.
Ei hän ole eikä hänestä tule lapsesi äitiä. Hän voi olla lapselle kuin mukava täti. Mutta äitejä on vain yksi.
Näkeehän sen adoptoiduista lapsistakin. Vaikka eivät muuta vanhempaa tunne kuin adoptiovanhemmat, niin haluavat silti kaivaa esille ne biologiset vanhemmat jostain.
Se biologinen sukulaisuus on niin tärkeä ihmiselle, ihan alitajuisesti.
Sinulla on oikeus tunteisiisi. Mutta huoli pois, omaa äitiä ei kukaan voi korvata. Kun lapsi kasvaa, opit kyllä nauttimaan omasta ajastakin.
Varmaan näinkin. Mutta kyllä se äidin oma käytöskin vaikuttaa. Mun miehen lapset (jotka eivät ole mulle erityisen läheisiä, mutta meillä on hyvät välit ja olen aina kohdellut heitä hyvin) eivät halua aikuistuttuaan juuri olla äitinsä kanssa tekemisissä. Johtuu juuri siitä, että mustasukkaisuuksissaan äiti teki vaikka mitä yrittäessään sabotoida minun ja mieheni suhteen sekä minun ja lasten välit. Lapset ei ole tyhmiä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä olen noita eroperheitä seurannut, niin se exän uusi jaksaa sitä perheleikkiä ehkä max puoli vuotta. Alussa on kyllä mielin kielin lapsille.
Sitten, kun lapsilta katoaa vieraskoreus ja alkavat uhmata, kiukutella, jne, mitä nyt normaali lapsi tekee, niin alkaa exän uudet viettää omaa laatuaikaa aina, kun lapset ovat sen exän luona.
En tiedä yhtään tapausta, jos exän uusi olisi oikeasti pidemmän päälle lapsille jotenkin aidosti läheinen ja välittävä aikuinen.
Enemmänkin ongelma on siinä, että koska katkera eksä on kieltänyt nyksää pitämästä kuria lapsipuolille, niin nyksä on niiden lapsipuolten kanssa lievästi sanottuna helisemässä.
Tämä nimimerkillä "sää et oo meiän äiti, me ei totella sua lällälläää"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset on se syy miksi en itse hae eroa parisuhteessa, joka on kaikin puolin ok. Jos mies joskus hakee eroa niin sille en mahda mitään.
Jos itsestäni riippumattomista syistä eroaisin haluaisin, että minun ja ex-mieheni koti on puolisoista vapaa lapsiviikolla.
En haluaisi olla vuoroviikkoäiti tai että joku muu nainen on vanhempi lapselleni.
Myös sen näkökulman haluan nostaa, että jokainen parisuhde muuttaa ihmistä. Lapset pitää olla mielestäni ykkössijalla päätöksiä tehdessä.
En ole. Ex-miehen uusi on lasteni lähipiiriä, eihän se oikein minulle edes kuulu. Hyvä ihminen tuntuu olevan. Jos olisi klassinen paha äitipuoli, olisi huonompi tilanne. Hirvee härdelli heillä on, kun uusperhettä elävät (naisella on kaksi pientä lasta). Siitäkään en ole kade, itse tykkään tuoreen miesystäväni kanssa puuhailla ns. aikuisten juttua. Omat lapset teinejä jo. Uusi mies on hyvä varaisä, rehellisesti sanoen parempi kuin oikea (rauhallinen, ei huuda, ei juo jne.).
t. Nuorempaan lennosta vaihdettu nainen 48 vee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä olen noita eroperheitä seurannut, niin se exän uusi jaksaa sitä perheleikkiä ehkä max puoli vuotta. Alussa on kyllä mielin kielin lapsille.
Sitten, kun lapsilta katoaa vieraskoreus ja alkavat uhmata, kiukutella, jne, mitä nyt normaali lapsi tekee, niin alkaa exän uudet viettää omaa laatuaikaa aina, kun lapset ovat sen exän luona.
En tiedä yhtään tapausta, jos exän uusi olisi oikeasti pidemmän päälle lapsille jotenkin aidosti läheinen ja välittävä aikuinen.
Enemmänkin ongelma on siinä, että koska katkera eksä on kieltänyt nyksää pitämästä kuria lapsipuolille, niin nyksä on niiden lapsipuolten kanssa lievästi sanottuna helisemässä.
Tämä nimimerkillä "sää et oo meiän äiti, me ei totella sua lällälläää"
Vieras ihminen ei kykene pitämään kuria inhimillisesti, vaan syyllistyy ylilyönteihin, ja taas on luotu uusi paha äitipuoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin aikoinaan helpottunut, kun ex löysi mukavan oloisen, täysijärkisen naisen, joka otti yhteisen lapsemme kuin omakseen.
Minkä ikäinen lapsesi oli? Paljonko oli toisessa kodissaan? Etkö kokenut että jäät äitinä paitsi kun toinen jakaa ajan ja läheisyyden lapsesi kanssa?
Noin viisivuotias. Oli isällään joka toisen viikonlopun pe-su. En todellakaan kokenut jääväni äitinä paitsi tai että hän olisi ollut lapselle toinen äiti. Hän oli usein se, joka lasta haki ja toi, kun lapsen isällä eli eksälläni "ei ollut aikaa" edes siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin aikoinaan helpottunut, kun ex löysi mukavan oloisen, täysijärkisen naisen, joka otti yhteisen lapsemme kuin omakseen.
Minkä ikäinen lapsesi oli? Paljonko oli toisessa kodissaan? Etkö kokenut että jäät äitinä paitsi kun toinen jakaa ajan ja läheisyyden lapsesi kanssa?
Noin viisivuotias. Oli isällään joka toisen viikonlopun pe-su. En todellakaan kokenut jääväni äitinä paitsi tai että hän olisi ollut lapselle toinen äiti. Hän oli usein se, joka lasta haki ja toi, kun lapsen isällä eli eksälläni "ei ollut aikaa" edes siihen.
Osaatko avata lisää sitä, mikset kokenut hänen olevan toinen äiti tms? Entä jos nainen olisi ollut puolet ajasta lapsen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin aikoinaan helpottunut, kun ex löysi mukavan oloisen, täysijärkisen naisen, joka otti yhteisen lapsemme kuin omakseen.
Minkä ikäinen lapsesi oli? Paljonko oli toisessa kodissaan? Etkö kokenut että jäät äitinä paitsi kun toinen jakaa ajan ja läheisyyden lapsesi kanssa?
Noin viisivuotias. Oli isällään joka toisen viikonlopun pe-su. En todellakaan kokenut jääväni äitinä paitsi tai että hän olisi ollut lapselle toinen äiti. Hän oli usein se, joka lasta haki ja toi, kun lapsen isällä eli eksälläni "ei ollut aikaa" edes siihen.
Osaatko avata lisää sitä, mikset kokenut hänen olevan toinen äiti tms? Entä jos nainen olisi ollut puolet ajasta lapsen kanssa?
En ole se jolta kysyt. Mutta ehkä siksi, että minulla on vahva itsetunto. Olen lasteni ainoa äiti. Olen iloinen lasteni puolesta, että isän naisystävä on hyvä ihminen. Kuin mukava sukulaistäti. Toisaalta ymmärrän senkin, että nainen voi häipyä lasteni elämästä melkeinpä yhdessä yössä, jos exäni kyllästyy häneen.
Alue: Aihe vapaa
En. Kumpa olisikin noin, että saisivat viettää perheaikaa siellä. Exän nyxä vain on tehnyt selväksi, että ei ryhdy äitipuoleksi eikä halua muodostaa suhdetta lapsiin.