Mitä mieltä viestistä miehelleni?

Up

Moi,

Kuulostaa siltä, että sinä todella kaipaisit apua.

Viesti olisi ehkä rakentavampi, jos et haukkuisi siinä itseäsi. Sillä satutat vain rakkaitasi.

Sinä olet kuitenkin varmasti arvokas ja rakas perheellesi, kaikkine vikoinesi.

Toisiko esimerkiksi asumusero ja terapia sinulle aikaa miettiä syntyjä syviä? Ihan selvästi välität kuitenkin perheestäsi, joten kannattaa ehkä yrittää. Eikä maailma tosiaan kaadu eroonkaan, se voi olla avain itsesi uudelleen löytämiseen.

Tsemppiä!

Pelkäisin henkesi puolesta ja se ei toivottavasti ole tarkoituksesi.

Aika itsekkään kuuloista tietämättä tarkemmin historiasta.

Keskustelkaa ihan kasvotusten. Ei mitään itsesääliä tihkuvia itsariviestejä, vaan reilua puhetta. Ja siten että mieskin saa asiansa sanoa - ellet sitten ole jo päättänyt lähteä. Senkin voi toki sitten sanoa suoraan eikä verhoilla niin että mies muka saisi jotain asiaan sanoa vielä.

Miestä ja lasta tässä ajattelen ja heidän elämää. He ansaitsevat parempaa ilman minua taakkana. Onko tämä itsekästä ajattelua? Ei minun mielestä.

Kukaan muu ei voi mua parantaa henkisesti ja fyysisesti en edes minä itse eikä kukaan muukaan. Elämäni on fyysisten vammojen/vikojen takia rajoittunutta ja tulee olemaan lopun elämääni.

Viesti ei ole itsemurhaviesti vaan mun ajatus mahdollisesta erosta jolloin mies ja lapsi saisivat elää hyvän elämän ilman taakkaa ja rajoitteita eli minua.

Kuten kirjoitin niin en pysty sanomaan tuon ääneen kasvotusten, siksi viesti.

Nähtävästi en pysty edes viesti kirjoittamaan riittävän hyvin, huono ja heikko kun olen.

Ap

Aika itsekästä jättää lapsi ja mies viestillä kun vain tuntuu siltä. Puhu nyt edes kasvotusten

Vierailija kirjoitti:

Aika itsekästä jättää lapsi ja mies viestillä kun vain tuntuu siltä. Puhu nyt edes kasvotusten

Älä nyt tylytä. Joskus asiat on helpompi kirjoittaa kuin sanoa. Vaikeat ja arat asiat varsinkin. Se ensimmäinen puheeksi ottaminen on vaikein. Siitä keskustelu voi sitten alkaa. Sivusta kommentoin.

Vierailija kirjoitti:

Miestä ja lasta tässä ajattelen ja heidän elämää. He ansaitsevat parempaa ilman minua taakkana. Onko tämä itsekästä ajattelua? Ei minun mielestä.

Kukaan muu ei voi mua parantaa henkisesti ja fyysisesti en edes minä itse eikä kukaan muukaan. Elämäni on fyysisten vammojen/vikojen takia rajoittunutta ja tulee olemaan lopun elämääni.

Viesti ei ole itsemurhaviesti vaan mun ajatus mahdollisesta erosta jolloin mies ja lapsi saisivat elää hyvän elämän ilman taakkaa ja rajoitteita eli minua.

Kuten kirjoitin niin en pysty sanomaan tuon ääneen kasvotusten, siksi viesti.

Nähtävästi en pysty edes viesti kirjoittamaan riittävän hyvin, huono ja heikko kun olen.

Ap

Oma puolisoni on fyysisten vikojen/vammojen takia rajoittunut ja tulee olemaan sitä lopun elämänsä. Tämä vaikuttaa minuun ja yhteiseen elämäämme päivittäin. Silti minä olen itse, vapaaehtoisesti valinnut tämän tien. Minusta olisi kestämätöntä, että mieheni päättäisi puolestani mikä minulle on parasta.

Älä päätä läheistesi puolesta, mitä he haluavat.

Mitä siis meinasit alkaa tekemään? Jos meinaat muuttaa pois perheesi luota, niin ok, hankit asunnon ja muutat, ei siinä mitään enempiä draamailuja tarvita.

Unohda tuollaiset viestit ja ala tekemään jotain konkreettista poismuuttosi eteen nyt. Kun sinulla on asunto ja siellä tarvittava kalustus, niin alat keskustelemaan miehen kanssa asiasta, vaikka sitten viestillä, mutta ei mitään tuollaista hölmöä epämääräisyyttä, vaan selkeä viesti, että muutat siihen ja siihen osoitteeseen ja katsotaan sen jälkeen tarkemmin asiat. Ole aikuinen ja äiti edes sen verran, että et leiki mitään draamaleikkejä enää.

Lapsellista draamailua. Hankit asunnon ja lähdet. Se on siinä. Laita viesti, että rotta jätti hukkuvan laivan, jos jotain haluat viestitellä.

Jos et voi puhua kasvotusten, niin istukaa yhdessä alas ja annat siinä tilanteessa miehesi lukea viestisi. Että hänelle jää mahdollisuus vastata, reagoida. Lisää nyt viestiin, että haet apua, tarvitset nyt aikaa ja haluat antaa miehellesikin aikaa ja tilaa, että toivot jatkossa tilanteen parantuvan..jos siis toivot sitä?

Kuten viestistäni käy ilmi niin en ole vielä päättänyt muuttaa

”olisiko parempi jos muuttaisin pois”.

Jos mies haluaa keskustella asiasta viestin luettuaan niin toki yritän itsekin keskustella. Muussa tapauksessa tulen tekemään omat ratkaisuni ja hankin oman asunnon.

Jokin ratkaisu on saatava tähän asiaan ja mielestäni ei ole reilua että läheiset kärsii ja uhraa elämäänsä yhden henkilön vajaavaisuuden takia. Mies ei ole valinnut tällaista elämää mentyämme naimisiin, vaan kaikki on tapahtunut sen jälkeen viimeisen kolmen vuoden aikana.

Ap

Ammattivalittajan uusi tyyli?

Vierailija kirjoitti:

Kuten viestistäni käy ilmi niin en ole vielä päättänyt muuttaa

”olisiko parempi jos muuttaisin pois”.

Jos mies haluaa keskustella asiasta viestin luettuaan niin toki yritän itsekin keskustella. Muussa tapauksessa tulen tekemään omat ratkaisuni ja hankin oman asunnon.

Jokin ratkaisu on saatava tähän asiaan ja mielestäni ei ole reilua että läheiset kärsii ja uhraa elämäänsä yhden henkilön vajaavaisuuden takia. Mies ei ole valinnut tällaista elämää mentyämme naimisiin, vaan kaikki on tapahtunut sen jälkeen viimeisen kolmen vuoden aikana.

Ap

Et sinä mitään tule tekemään. Tuo viesti on hätähuutosi, että mies tekisi jotain. Jos ei tee, jatkat itsesäälissä elämistä ihan kuten ennenkin.

Hae ammattiapua.

Et varmaan nyt pysty parempaan, mutta onhan tuo todella lapsellinen itsesääliviesti. Tuollainen ei ainakaan puolisosi ja lapsesi oloa paranna, päinvastoin. Siksi sitä sanotaan itsekkääksi, koska viesti tarkoitus ei suinkaan ole parantaa muiden oloa, vaan vain sun itkeä omaa paskuuttasi. Se on itsekäs ja itsekeskeinen. 

Tuo kuulostaa aivan marttyyriäidiltäni. Olisi parempi että kuolisin pois kun ei kukaan kuitenkaan välitä, olen teille vain välttämätön paha ja taakka ja olisitte onnellisempia kun minua ei olisi. Huomionhakuisuutta ja itsesääliä. Jos oikeasti haluat miehellesi ja lapsellesi parempaa, yrität parantua masennuksesta, keskustelet asiallisesti ongelmista, ja lopetat draamailun.

Viestissä on väärä sävy. Joko vaihtaisin aihetta, tai sitten sävyä.

Kirjoittaisin joko (about) näin:

"Hei rakas. Mun on tosi vaikea puhua sulle kasvotusten, en osaa ilmaista itseäni ja ajatukset pyörii päässä. Tunnen olevani teille taakka, surkea ja kelvoton. En näe kuin synkkyyttä ja olen ahdistunut levittäessäni sitä ympärilleni. Tarvitsen apua, mutta sinun rakkautesi tai minun tsemppaus ei nyt riitä, tarvitsisin paljon enemmän apua, enkä tiedä auttaako sekään. Minua pelottaa."

Eli ilmaisisin selvemmin tota sun masennusta tms ja kertoisin mitä MINÄ tarvitsen.

Tai sitten kirjoittaisin:

"Hei rakas. Olet minulle tärkeä, kuten myös rakas x. Olen kuitenkin päättänyt etsiä itselleni asuntoa ja muuttaa pois yhteisestä kodistamme kesäkuuhun mennessä. Tiedän että tämä satuttaa sinua ja olen todella pahoillani. Minusta tämä on kuitenkin paras ratkaisu ja perheemme toimisi paremmin jos emme enää olisi yhdessä. Minusta tämä on oikea ratkaisu, vaikka se onkin vaikeaa."

Sun kirjeessä sä sysäät aika paljon miehen harteille. Hänen pitää päättää asia, sinä vain ehdotat. Hänen pitää lohduttaa sinua, koska sinä olet niin onneton ja surkea. Hänen pitää olla tässä se vahva yms.

Uskoisin että toi eka kirje on lähempänä sun totuutta. Et halua hylätä perhettäsi, tarvitset apua. Asiat voivat muuttua! Sinä voit saada apua!

Sä olet vain pelkkä huomionhakuinen draamakuningatar. Sä oot jauhanut näitä juttuja täällä nyt viikkokaupalla, kyllä sut jo tunnistaa. Lopeta toi itsesäälissä rypeminen ja ryhdistäydy! Ja lopeta muitten ihmisten piinaaminen jatkuvalla ruikutuksellasi.

Vierailija kirjoitti:

Viestissä on väärä sävy. Joko vaihtaisin aihetta, tai sitten sävyä.

Kirjoittaisin joko (about) näin:

"Hei rakas. Mun on tosi vaikea puhua sulle kasvotusten, en osaa ilmaista itseäni ja ajatukset pyörii päässä. Tunnen olevani teille taakka, surkea ja kelvoton. En näe kuin synkkyyttä ja olen ahdistunut levittäessäni sitä ympärilleni. Tarvitsen apua, mutta sinun rakkautesi tai minun tsemppaus ei nyt riitä, tarvitsisin paljon enemmän apua, enkä tiedä auttaako sekään. Minua pelottaa."

Eli ilmaisisin selvemmin tota sun masennusta tms ja kertoisin mitä MINÄ tarvitsen.

Tai sitten kirjoittaisin:

"Hei rakas. Olet minulle tärkeä, kuten myös rakas x. Olen kuitenkin päättänyt etsiä itselleni asuntoa ja muuttaa pois yhteisestä kodistamme kesäkuuhun mennessä. Tiedän että tämä satuttaa sinua ja olen todella pahoillani. Minusta tämä on kuitenkin paras ratkaisu ja perheemme toimisi paremmin jos emme enää olisi yhdessä. Minusta tämä on oikea ratkaisu, vaikka se onkin vaikeaa."

Sun kirjeessä sä sysäät aika paljon miehen harteille. Hänen pitää päättää asia, sinä vain ehdotat. Hänen pitää lohduttaa sinua, koska sinä olet niin onneton ja surkea. Hänen pitää olla tässä se vahva yms.

Uskoisin että toi eka kirje on lähempänä sun totuutta. Et halua hylätä perhettäsi, tarvitset apua. Asiat voivat muuttua! Sinä voit saada apua!

Ainiin ja lisäisin tuohon ekaan avunpyyntöön siis sen konkreettisen avuntarpeen. Esim. "En voi tai uskalla ottaa yksin ensimmäistä askelta. Voitko auttaa minua ja etsitään yhdessä psykologin numero ja soitetaan sinne yhdessä? En usko että pystyn tähän yksin."