Kerroin äidille nyt jo kuolleen isoisäni käyttäytyneet seksuaalisesti epäasiallisesti minua kohtaan kun olin lapsi

Kenelle sitten haluaisit asiasta kertoa? Voithan kertoa kelle haluat, ethän siihen tarvitse kenenkään lupaa.

En halua kertoa kenellekään. Mutta en myöskään jaksa keskusteluja perheessäni siitä miten hauska ja menestynyt mies isoisäni oli. Minulle hän oli irstas vanha juoppo.

Oliko tämä isoisä siis äitisi isä?

Jos suvussa on muita naisia, jotka saattavat olla joutunut usoisäsi epäasiallisen käyttäytymisen kohteeksi, ota asia puheeksi heidän kanssaan. Jos et löydä heistä kohtalotoveria, sinun ei kannata isommin huudella asiasta sukulaisillesi.

Sinulla on oikeus puhua mieltäsi vaivaamaan jääneestä asiasta. Sukulaisillasi ei kuitenkaan ole velvollisuutta toimia "psykologeinasi". Varaa aika psykologille, jotta pääset purkamaan traumaasi.

Vierailija kirjoitti:

En halua kertoa kenellekään. Mutta en myöskään jaksa keskusteluja perheessäni siitä miten hauska ja menestynyt mies isoisäni oli. Minulle hän oli irstas vanha juoppo.

Todennäköisesti isoisäsi oli niin päissään, ettei jälkikäteen edes muistanut koko kohtaamista ja alastomuuttasi. Mutta sinua asia on vaivannut vuosikaudet, ehkä kannattaisi mennä terapiaan purkamaan asia. Ellei tämä nyt sitten ole provo.

Ei jatkoon!

Kyse on isäni isästä. Ei äitini isä.

Ja ei ole provo.

Olen myös samaa mieltä ettei isoisäni varmaan itse muista asiaa, koska oli juovuksissa. Minua se on kuitenkin vaivannut. Etenkin silloin kuin isoisää muistellaan ja ylistetään. Oli ammatiltaan juristi ja monessa mukana elämänsä aikana.

Minä en välttämöttä koe että minun pitää asiaa kenellekään purkaa. Pointtini tarinassa oli se, että mielestäni tökeröä äidiltäni opastaa minua olemaan hiljaa, koska se loukkaa niitä jotka isoisää arvostivat suuresti.

T. Ap

Olen kyllä aloittajan puolella. Ehkä se tarve kertoa tulee sitä, kun äiti reagoi noin.

Itse voisin myöhemmin ottaa asian uudelleen keskusteluun. Vaikka kysyä miksi äiti reagoi niin. Tuo reagointi voi olla vain ensimmäinen shokki. Mistä sen tietää mitä äiti on joutunut kokemaan. Äiti voi pelätä hänen kokemusten tulevan julkiseksi. Noista asioista pitää voida puhua, ei ne muuten mihinkään katoa.

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä aloittajan puolella. Ehkä se tarve kertoa tulee sitä, kun äiti reagoi noin.

Itse voisin myöhemmin ottaa asian uudelleen keskusteluun. Vaikka kysyä miksi äiti reagoi niin. Tuo reagointi voi olla vain ensimmäinen shokki. Mistä sen tietää mitä äiti on joutunut kokemaan. Äiti voi pelätä hänen kokemusten tulevan julkiseksi. Noista asioista pitää voida puhua, ei ne muuten mihinkään katoa.

Lisäys:

Isän isä siis. Äiti voi siltikin olla joutunut kokemaan jotain epämiellyttävää. Mutta ehkä silloin hän puolustaisi lastaan ja ymmärtäisi miltä se tuntuu.

Onko äiti altavastaajana suvussa?

Isoisä teki väärin ja törkeästi olis yy mikä tahansa. Asiaa olisi auttanut, jos äiti ei olisi halunnut lakaista asiaa maton alle.

Nuo kännisten törkypuheet ovat olleet niin tuiki tavallisia aiempina vuosikymmeninä että todennäköisesti äitisi itsekin sellaisia kohdannut. Ajatteli varmaan että mitäpä menneitä kaivelemaan, kun isoisä ei kuitenkaan käsiksi käynyt.

Niintä ihmisten sanomisiahan sitä pelätään. Vaikutusvaltaisista ja karismaattisista ihmisistä on aina olemassa huhuja. Voisi kuvitella, että juristilla on ollut myös vihamiehiä. Tuskin olet ainut joka hänen arvostelunkohteeksi on joutunut. Äitisi ei todennäköisesti halua sellaisia asioita muistella, vaikka eihän tuossa mitään ns. rikollista oletapahtunut, törkeän asiatonta käytöstä toki. Miten sattuikin isoisä saunalle juuri silloin..

Eräs tunnettu suomalainen, koko kansan tuntema hyväntekijä taputteli, nipisteli ja yritti väkisin pussata meitä suvun pikkutyttöjä.

Kun yritin puhua asiasta, ne tädit jotka näkivät lähentelyt, vähättelivät asiaa. " Ei kannata välittää, ei hän mitään pahaa tarkoita ja hän on vaan niin vikkeläsorminen."

Hän on nyt kuollut, mutta häntä kehutaan edelleen hyväntekijänä. Se oksettaa minua.

Äitini myös muistutti olleensa koko ikänsä miesvaltaisella alalla töissä ja saanut osakseen paljon törkypuheita myös. Ihan varmasti näin.

Minusta silti erikoista, että hän äitinä ei puolusta minua (vaikkei asialle voisi enää mitään tehdäkään). Asiasta on paljon aikaa, mutta mitä sitten! Se oli väärin ja minusta se, että äitini kokee tärkeämmäksi suojella isoisän (eli appensa) mainetta kuin sympatiseerata tai puolustaa omaa lastaan, on kyllä melko outoa.

En haluaisi asiasta isäni kanssa keskustella. Hänellä on ruusuiset muistot omasta isästään. Pitäköön ne vaikka minulla ei vastaavia olekaan.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Eräs tunnettu suomalainen, koko kansan tuntema hyväntekijä taputteli, nipisteli ja yritti väkisin pussata meitä suvun pikkutyttöjä.

Kun yritin puhua asiasta, ne tädit jotka näkivät lähentelyt, vähättelivät asiaa. " Ei kannata välittää, ei hän mitään pahaa tarkoita ja hän on vaan niin vikkeläsorminen."

Hän on nyt kuollut, mutta häntä kehutaan edelleen hyväntekijänä. Se oksettaa minua.

Tämä on vähän sama kuin minun kokemus. Ikään kuin annetaan hyväksyntä törkeän väärälle käytökselle. Äitinä en voisi kuvitellakaan ettenkö puolustaisi omia lapsiani jos joutuisivat vastaavan tilanteeseen.

T. ap

Vierailija kirjoitti:

Kyse on isäni isästä. Ei äitini isä.

Ja ei ole provo.

Olen myös samaa mieltä ettei isoisäni varmaan itse muista asiaa, koska oli juovuksissa. Minua se on kuitenkin vaivannut. Etenkin silloin kuin isoisää muistellaan ja ylistetään. Oli ammatiltaan juristi ja monessa mukana elämänsä aikana.

Minä en välttämöttä koe että minun pitää asiaa kenellekään purkaa. Pointtini tarinassa oli se, että mielestäni tökeröä äidiltäni opastaa minua olemaan hiljaa, koska se loukkaa niitä jotka isoisää arvostivat suuresti.

T. Ap

Olen samaa mieltä, ap. Ei äitisi olisi kuulunut antaa sinulle mitään ohjeita siitä, mitä sinä saat puhua, vaan ainoastaan tukea sinua ja todeta, että isoisäsi teki väärin (olipa hän juovuksissa tai ei).

Et koe tarvetta puhua sukulaisillesi asiasta, mutta vaikka puhuisitkin, ei kukaan siihen kuolisi, että pahoittaa mielensä. Vähän suhteetonta äidiltäsi olla niin huolissaan puhumisista.

Vierailija kirjoitti:

Tää on trolli, kopioitu youtubesta

Näitä ja pahempia tapahtuu ihan oikeassa elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Äitini myös muistutti olleensa koko ikänsä miesvaltaisella alalla töissä ja saanut osakseen paljon törkypuheita myös. Ihan varmasti näin.

Minusta silti erikoista, että hän äitinä ei puolusta minua (vaikkei asialle voisi enää mitään tehdäkään). Asiasta on paljon aikaa, mutta mitä sitten! Se oli väärin ja minusta se, että äitini kokee tärkeämmäksi suojella isoisän (eli appensa) mainetta kuin sympatiseerata tai puolustaa omaa lastaan, on kyllä melko outoa.

En haluaisi asiasta isäni kanssa keskustella. Hänellä on ruusuiset muistot omasta isästään. Pitäköön ne vaikka minulla ei vastaavia olekaan.

T. Ap

Äitisi on varmasti mennyt hämilleen tuosta, ja miettinyt myös sitä miltä isästäsi asia tuntuisi kuulla. Hän on myös sitä sukupolvea, joka ei pidä tuollaisia puheita seksuaalisena ahdisteluna samalla tavalla kuin meidän sukupolvi. Se ei tarkoita että hän olisi oikeassa, mutta kyllä tässä eletään hyvin erilaista aikaa kuin ennen tuollaisten puheiden suhteen. Itsekin muistan monesti jonkin puhuneen sopimattomasti vaikka olin lapsi, ja vieressä olevat aikuiset lähinnä naurahtivat vaivaantuneesti ja vaihtoivat puheenaihetta.

Voisit ottaa asian puheeksi äitisi kanssa, että sinua kyllä loukkasi paljon hänen tapa reagoida asiaan ja toive ettet puhuisi asiasta. Tietysti saat puhua asiasta kenelle haluat. Sehän on sinun kokemuksesi, jonka koit inhottavaksi ja on jäänyt vaivaamaan sinua.

Vierailija kirjoitti:

Äitini myös muistutti olleensa koko ikänsä miesvaltaisella alalla töissä ja saanut osakseen paljon törkypuheita myös. Ihan varmasti näin.

Minusta silti erikoista, että hän äitinä ei puolusta minua (vaikkei asialle voisi enää mitään tehdäkään). Asiasta on paljon aikaa, mutta mitä sitten! Se oli väärin ja minusta se, että äitini kokee tärkeämmäksi suojella isoisän (eli appensa) mainetta kuin sympatiseerata tai puolustaa omaa lastaan, on kyllä melko outoa.

En haluaisi asiasta isäni kanssa keskustella. Hänellä on ruusuiset muistot omasta isästään. Pitäköön ne vaikka minulla ei vastaavia olekaan.

T. Ap

Voiko olla mahdollista, että äitisi vilpittömästi ajattelee, että olisi sinun etusi olla hiljaa? Siis että jos ihmisillä on auvoisa mielikuva isoisästäsi, voi olla että sinä saatkin pahiksen roolin, eikä heidän mielikuvansa hänestä muutu. Se muuttuu vain sinusta. Äitisihän ei ilmeisesti kuitenkaan sinällään kiistänyt tai torjunut kokemustasi.

Ei sillä, että hänellä olisi oikeus sinulle tuollaista neuvoa antaa.

Vierailija kirjoitti:

Äitini myös muistutti olleensa koko ikänsä miesvaltaisella alalla töissä ja saanut osakseen paljon törkypuheita myös. Ihan varmasti näin.

Minusta silti erikoista, että hän äitinä ei puolusta minua (vaikkei asialle voisi enää mitään tehdäkään). Asiasta on paljon aikaa, mutta mitä sitten! Se oli väärin ja minusta se, että äitini kokee tärkeämmäksi suojella isoisän (eli appensa) mainetta kuin sympatiseerata tai puolustaa omaa lastaan, on kyllä melko outoa.

En haluaisi asiasta isäni kanssa keskustella. Hänellä on ruusuiset muistot omasta isästään. Pitäköön ne vaikka minulla ei vastaavia olekaan.

T. Ap

Et ole looginen kohdellessasi isääsi ja äitiäsi (ja muita) eri tavoin heidän suhtautumisessaan isoisääsi kohtaan. Valikoiva porukka ei saisi jatkaa isoisäsi ihailua, mutta isäsi voisi kyllä jatkaa. En tuomitse, enkä pyydä selityksiä. Pyydän vain huomaamaan tämän ja miettimään mistä tämä johtuu.

Mene terapiaan. Tuntuu että sinulla on enemmän käsiteltävää äitisuhteessasi kun itse tuon tapauksen kanssa.

Olin kymmenen vuotias kun mies tuli linkussa istumaan viereeni ja masturboi. Menin kauhistuneena kotiin ja kerroin tapauksesta äidilleni ja isosikolleni. Molemmat nauraa hornottivat. Tunsin itseni typeräksi että olin niin säikähtänyt tilannetta.