Olen hyvin elämässä pärjäävä ADHD/Asperger aikuinen, mitä haluat tietää?

Osaatko sanoa kumpi diagnooseistasi vaikuttaa enemmän elämässäsi? Saitko diagnoosit samaan aikaan?

Uskomatonta, luettelit juuri meidän perheen ongelmat! Meillä diagnoosi vasta tilauksessa mut itse olen jo kauan tiennyt että aspergeriä on

T: #36

TIINA ADHD

Luen huomenna tämän ketjun.

Millainen lapsuus sinulla oli? Miten koulu sujui? Entä ystävyyssuhteet?

Kuka alkoi epäillä, että sinulla voisi olla adhd tai asperger? Miksi? Menikö tutkimuksiin kauan?

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla normaali etiikka, et käytä hyväksesi ystäviäsi rahallisesti tai palvelusten kautta?

Onko helppoa pyytää anteeksi?

Onko sinulla ahmimiskohtauksia?

Pystytkö rakastamaan normaalisti?

Oletko erilainen kotona ja julkisesti?

Olen joutunut nuoruudessa "kavereiden" hyväksikäytettäväksi usein. Myös esimmäinen poikaystävä maksatti minulla kaikki. Velkoja jota en takaisin saanut. Nyt osaan vähän jo pitä puolillani.

Anteeksi osaan pyytää, nykyisin. Ennen se oli vaikeaa. Usein myös se etten tajunnut että loukkasin toista aiheutti kitkaa suhteissa. En aina tajua vieläkään mutta pyrin siihen ja yritän. Lähipiiri tietää etten sano rumasti tahalteen. Joskus tosin totuus voi kirpista.

Ahmimiskohtauksia on ollut. Keskitietä esimerkiksi herluttelussa ei ole. Joko överit tai sitten en syö yhtään herkkua. Määrät joita olen syönyt kerralla ovat pöyristyttävää hoikaksi naiseksi. Alkoholin kanssa tätä ongelmaa ei ole. En hirveästi tykkää alkoholin tuomasta olosta. Ihan kuin se "pilaisi" jotain omaa aivokemiaa.

Pystyn rakastamaan normaalisti. Toki vaadin normaalia enemmän omaa tilaa, joka voi aiheuttaa loukkaantumista niin kaveri kuin parisuhteissa. Kuulemma ei kukaan halua olla niin paljoa yksin kuin minä. Lataudun yksin ollessani vaikka kuinka rakastan miestäni.

Olen joo, aika sama tyyppi julkisesti ja yksityisesti. Töissä yritän tietenkin vain käyttäytyä parhaalla mahdollisella tavalla vaikka päivä olisi huono ja olisin todella kuormittunut. (Tuota lienee tekee kyllä kaikki?) Se on muuten myös mulla etten aina hahmota mikä on normaalia kaikille ja mikä taas ei. En ole juurikaan miellyttämisenhaluinen tai mieti mitä muut minusta ajattelevat.

-aloittaja

Vastaan lisää kysymyksiinne kun avaan tietokoneen. Tämä puhelimella vastailu saa aikaan paljon kirjoitusvirheitä..

-aloittaja

Osaatko sanoa kumpi diagnooseistasi vaikuttaa enemmän elämässäsi? Saitko diagnoosit samaan aikaan?

Millainen lapsuus sinulla oli? Miten koulu sujui? Entä ystävyyssuhteet?

Kuka alkoi epäillä, että sinulla voisi olla adhd tai asperger? Miksi? Menikö tutkimuksiin kauan?

Sekä että.  Diagnoosien vaikuttaminen elämään on myös johtunut paljolti iästä ja elämäntilanteesta. ADHD piirteistä epäjärjestelmällisyys, hutilointi, pitkäjänteisyyden puute. Se onkin jännä miten moni luulee minua ekstrovertiksi näiden piirteiden takia. Saatan puhua rönsyilevästi kovalla intensiteetillä haukkomatta henkeä. Olen kuitenkin äärimmäisen introvertti ja kuten olen maininnutkin, sosiaaliset tilanteet kuormittavat. Joskus kaupassa asioiminen vie mehut (äänet valot ihmiset, eri aistiärsykkeet jne) Aspergerista sanoisin häiritseviksi piirteiksi noloihin tilanteisiin joutumisen sosiaalisen kömpelyyden vuoksi. ADHD ajanhallintaongelmat yhdistettynä sosiaalisiin vaikeuksiin tuottaa usein muiden silmiin koomisia tilanteita.  Jos jotain olen oppinut niin sen, että itselleen täytyy pystyä nauramaan! 

Ala-asteella olin hieman kiusattu, ulkopuolinen omituinen tyttö. Leikin mielikuvituskavereiden kanssa, oikeat ihmiset eivät kiinnostaneet. Metsässä kavereitani olivat metsän olennot: menninkäiset ja peikot. Minulle naurettiin, jopa opettaja-tasolla. Ylä-asteella kapinoin ja muutuin hankalaksi. Ulkopuolisuuden tunne ja keskittymisongelmat tekivät huonon itsetunnon pienelle lapselle. Onnistuin muodostamaan kuitenkin ensimmäiset ystävyyssuhteeni joista elossa on osa edelleen. Koskaan en kiusannut ketään, mutta yritin olla mahdollisimman kovis. Muiden kovisten tapaan ryyppääminen ja tupakointi ei minua taas kiinnostanut. Edelleen elin näiden omien mielenkiinnon kohteideni mukaan, joita myös salailin koska aloin ymmärtää valtaväestön pitävän niitä outoina.  Eläimiin kohtaan olen lapsesta saakka kokenut suurta sympatiaa ja hengenheimolaisuutta. Eläimet, kuten koirat kiinnostavat minua oikeastaan enemmän kuin ihmiset. Yleensä löydän lähes kaikkien koirien kanssa nopeasti yhteyden.

Tutkimuksista:   tutkimuksissa oli musteläikkä testejä, muistaakseni jotain loogisia testejä. Ymmärsin että sulkivat pois muita sairauksia kuten kilpirauhasvaivat jotka voivat aiheuttaa ADHD kaltaiset ongelmat. Kävin alussa siis TK lääkärillä ja labroissa joista lähete meni eteenpäin tutkimuksiin. Psykiatrin ja psykologin haastatteluja. Vanhemmat haastateltiin, opettajilta pyydettiin lausunto. Lapsuudesta piti viedä muistaakseni KAIKKI mahdollinen neuvolakäynneistä tiedot ja reppuvihkot ala-asteelta. Ennen diagnoosia sain aloittaa lääkekokeilun joka vanhempien ja opettajien mukaan oli tehnyt tulosta olin rauhallisempi, keskityin enkä häirinnyt tunnilla. Muistaakseni kaikkien näiden yhteissummana sain diagnoosit.  As-tutkimukset jatkuivat vielä hieman ADHD jälkeen, mutta ilmeisesti olin suht selvä tapaus siinäkin suhteessa :  opin puhumaan normaalia myöhemmin, minua vaivasi pienet yksityiskohdat, tiettyjä vaatteita en suostunut pukemaan (sisällä saattoi töröttää yksi lanka ja se tuntui pahalta) koin asiat voimakkaammin kuin muut lapset ja se näkyi.  Kaikkea en muista mutta tässä pääpiirteittäin.  Lukio meni aika huonosti, jos aihe kiinnosti sain yleensä10, muuten meni uusinnaksi.

-aloittaja

Kiva ketju! Niin tutulta kuulostaa kaikki. Mukavaa kevättä sinulle!

T. Elämässä huonosti pärjännyt ADHD/ Asperger aikuinen

Vierailija kirjoitti:

Kiva ketju! Niin tutulta kuulostaa kaikki. Mukavaa kevättä sinulle!

T. Elämässä huonosti pärjännyt ADHD/ Asperger aikuinen

Samoin sinulle! Haluatko kertoa mistä syistä olet pärjännyt huonosti? Mulla on vuosien vertaistukiryhmien kokemus, hyvin olen vinkit kerännyt muilta talteen. Kerro jos voisin jotenkin auttaa? Uskon että meissä on paljon potentiaalia kun langat vaan pysyis käsissä...

-aloittaja