Oletko koskaan ollut tehohoidossa?

Olen ollut mutta muistikuvat on todella hatarat, johtuen kivuista ja lääkityksestä.

En hengityskoneessa mutta kylläkin sellaisessa hoidossa missä on kanyylistä tullut keskuslaskimon kautta 3 lääkettä suoraan suoneen ja tämän lisäksi kovia kipulääkkeitä. Verikokeet alkuvaiheessa parin tunnin välein. Normaaliosastolla olin mutta aika heikossa hapessa silloin.

Olen ollut lapsena sydänleikkauksen jälkeen, mutta ei mulla ole mitään hajua, mitä siellä tehtiin. Isä aina puhuu, että olin kauttaaltaan letkujen peitossa.

Kuopus syntyi sektiolla 2017 loppuvuodesta. Vakavat komplikaatiot. En tiedä mitä teholla tehtiin mutta minut oli nukutettu, leikattu uudestaan, kaavittu ja intuboitu. Massiivinen verensiirto aloitettu välittömästi. Torstaina lapsi syntyi klo 12.09 ja minut herätettiin teholla perjantai iltana. Pidetty nukutettuna jotta elimistö saa toipua

Vierailija kirjoitti:

Kuopus syntyi sektiolla 2017 loppuvuodesta. Vakavat komplikaatiot. En tiedä mitä teholla tehtiin mutta minut oli nukutettu, leikattu uudestaan, kaavittu ja intuboitu. Massiivinen verensiirto aloitettu välittömästi. Torstaina lapsi syntyi klo 12.09 ja minut herätettiin teholla perjantai iltana. Pidetty nukutettuna jotta elimistö saa toipua

Siis nämä toimenpiteet tehty sektion jälkeen jolloin olin jo nukutettuna ja siirretty teholle. Mutta olisi kiva tietää mitä ovat teholla tarkkailleet

Minäkin olen ollut lapsena sydänleikkauksen jälkeen. Olin jo 11 v ja pidin päiväkirjaakin joten muistan hyvin. Aluksi siellä oli myös n. parivuotias taapero lisäkseni mutta n. 3-4 päivää olin ainoa potilas.

Ikävänä muistan katetrin poiston jälkeen päivittäisen/jatkuvan pissahädän kun en kehdannut huutaa asiasta hoitajille (olivat etäällä "kopissa"). Kun sain viimein alusastian, pissasin sen usein niin täyteen että valui yli lakanoille. Erityisesti mieshoitajan ollessa paikalla hävetti kamalasti.

Ja sitten se järkyttävä kipu kun kaksi hoitajaa nosti minua röntgenlaitteen tms. laittamiseksi selän alle ja toinen irrotti otteensa. Putosin suoraan sille kyljelle jossa leikkaushaava oli, tuntui että koko ylävartalo repeää. Ei edes pahoiteltu... Teho-osaston hoitajalta kysyin myöhemmin että kuulitko kun huusin. Hän sanoi että kyllä se sattuu jos joku koskettaa haavaa. Ei ilmeisesti nähnyt eikä ollut kerrottu että minut pudotettiin. Siinähän olisi voinut käydä hyvin pahastikin, ainakin olisi pitänyt ultrata ettei mitään sisäistä verenvuotoa. Joskus miettinyt että pitäisi lukea potilaskertomus. Ehkä ne salasivat tapahtuneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuopus syntyi sektiolla 2017 loppuvuodesta. Vakavat komplikaatiot. En tiedä mitä teholla tehtiin mutta minut oli nukutettu, leikattu uudestaan, kaavittu ja intuboitu. Massiivinen verensiirto aloitettu välittömästi. Torstaina lapsi syntyi klo 12.09 ja minut herätettiin teholla perjantai iltana. Pidetty nukutettuna jotta elimistö saa toipua

Siis nämä toimenpiteet tehty sektion jälkeen jolloin olin jo nukutettuna ja siirretty teholle. Mutta olisi kiva tietää mitä ovat teholla tarkkailleet

Elintoimintoja siellä tarkkaillaan. Tehohoidossa kamppaillaan hengestä.

Lapseni on ollut sellaisessa "tehopuhallus" hoidossa. Tavallisella osastolla. En muista mikä sen toimenpiteen oikea nimi oli mutta lääkäri puhui siiyä myös nimellä tehopuhallus. Happiviiksien kautta muistaakseni puhallettiin kai vain lämmintä ilmaa ja sellaista laitetta kuljetettiin kokoajan mukana. Hän oli astman vuoksi joutunut osastolle muutamaksi vuorokaudeksi ja kun tila ei parantunut niin laitettiin tämä tehopuhallus. Se toimi 1,5 vuorokaudessa ja pääsimme kotiin. Ei kai ole nyt mikään tehohoito mutta ilman tätä ei olisi pärjännyt enää.

Kuusi kertaa. Olin tajuton eli en tiedä mitään mitä ympärillä tapahtui.

Olen ollut teholla nukutettuna vuorokauden ja sitten herätettynä hengityskoneessa vielä vuorokauden. Ei kovin mukava kokemus, mutta siitä selvittiin. 

Puhjenneen paksunsuolen takia, leikkaus viivästyi ja siitä verenmyrkytys yms.  komplikaatioita.

Juu, sain kerran kaks blondia mukaan kämpilleni

Minä en mutta olen ollut omaisena kun mieheni 40 vuotiaana oli sydänleikkauksessa. Elintoimintoja tarkkaillaan. Mies oli ns hereillä vaikka olikin aina käyntieni aikana ihan tokkurassa tai nukkui. Itse ei muista siitä mitään.

On siis kaulavaltimossa putki joka tarkkailee sydämentoimintaa, dreenit suoraan sydämeen, happea viiksillä, sängyn päädyssä hoitaja 24/7. Potilas on teholla ns kriittisessä tilassa ja jokainen sekunti on tärkeä tietää missä mennään.

Olen. Eipä siitä muista paljoa muuta kuin hälinää, kun leikkauksen jälkeen on ollut siinä tokkurassa. Nukutuksen haihtuessa kipuja alkoi tulla ja epiduraalissa jotain vikaa, joten useampi hääräsi ympärillä. Jollain ne saivat kivut häviämään, jonka jälkeen varmaan nukahdin. Erinäisiä tilanteita muistan sieltä teholta, joten kai mä jonkun aikaa siellä olin, mutta heräilin vaan lyhyesti operaation jälkeen, sitten kun kivut alkoi ja siinä välissä muistan vastanneeni jotain kysymyksiin, mutta en yhtään muista mitä tai mitä välissä olisi tapahtunut.

Sen jälkeen muistan vaan olleeni aika tokkurassa, kun minua kuljetettiin sängyllä vuode osastolle. Ennen sitä lääkäri tarkisti tilanteeni ja antoi luvan viedä osastolle yötä varten, vaan olin nukahtanut varmaan ennen kuin mua lähdettiin kuskaamaan. Kuskatessa osastolle olin aina välillä tarttunut sängyn kaiteista ja hoitaja neuvoi, ettei siitä kannata pitää kiinni. En tiedä nukuinko sillä hetkellä, kun tulin osastolle, en muista siitä mitään. Sen jälkeen valvoin yön osastolla ja aivan kivusta käppyrällä, kun teholla annettujen lääkkeiden vaikutus lakkasi. En ymmärtänyt vaatia vaan nätisti vain pyysin kerran kipulääkettä, mutta sitä oli kuulemma annettu jo. Aamulla lääkäri juoksutti paikalle morfiinia.

Vierailija kirjoitti:

Olen. Eipä siitä muista paljoa muuta kuin hälinää, kun leikkauksen jälkeen on ollut siinä tokkurassa. Nukutuksen haihtuessa kipuja alkoi tulla ja epiduraalissa jotain vikaa, joten useampi hääräsi ympärillä. Jollain ne saivat kivut häviämään, jonka jälkeen varmaan nukahdin. Erinäisiä tilanteita muistan sieltä teholta, joten kai mä jonkun aikaa siellä olin, mutta heräilin vaan lyhyesti operaation jälkeen, sitten kun kivut alkoi ja siinä välissä muistan vastanneeni jotain kysymyksiin, mutta en yhtään muista mitä tai mitä välissä olisi tapahtunut.

Sen jälkeen muistan vaan olleeni aika tokkurassa, kun minua kuljetettiin sängyllä vuode osastolle. Ennen sitä lääkäri tarkisti tilanteeni ja antoi luvan viedä osastolle yötä varten, vaan olin nukahtanut varmaan ennen kuin mua lähdettiin kuskaamaan. Kuskatessa osastolle olin aina välillä tarttunut sängyn kaiteista ja hoitaja neuvoi, ettei siitä kannata pitää kiinni. En tiedä nukuinko sillä hetkellä, kun tulin osastolle, en muista siitä mitään. Sen jälkeen valvoin yön osastolla ja aivan kivusta käppyrällä, kun teholla annettujen lääkkeiden vaikutus lakkasi. En ymmärtänyt vaatia vaan nätisti vain pyysin kerran kipulääkettä, mutta sitä oli kuulemma annettu jo. Aamulla lääkäri juoksutti paikalle morfiinia.

Taisit olla ihan normaalisti heräämössä leikkauksen jälkeen, et teholla? Ja morfiinia löytyy ihan jokaisen osaston peruslääkevalikoimasta, ei sitä tarvitse juoksuttaa mistään. Toki lääkäri tekee siitä lääkemääräyksen, että sitä saa antaa, niin kuin kaikista muistakin lääkkeistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen. Eipä siitä muista paljoa muuta kuin hälinää, kun leikkauksen jälkeen on ollut siinä tokkurassa. Nukutuksen haihtuessa kipuja alkoi tulla ja epiduraalissa jotain vikaa, joten useampi hääräsi ympärillä. Jollain ne saivat kivut häviämään, jonka jälkeen varmaan nukahdin. Erinäisiä tilanteita muistan sieltä teholta, joten kai mä jonkun aikaa siellä olin, mutta heräilin vaan lyhyesti operaation jälkeen, sitten kun kivut alkoi ja siinä välissä muistan vastanneeni jotain kysymyksiin, mutta en yhtään muista mitä tai mitä välissä olisi tapahtunut.

Sen jälkeen muistan vaan olleeni aika tokkurassa, kun minua kuljetettiin sängyllä vuode osastolle. Ennen sitä lääkäri tarkisti tilanteeni ja antoi luvan viedä osastolle yötä varten, vaan olin nukahtanut varmaan ennen kuin mua lähdettiin kuskaamaan. Kuskatessa osastolle olin aina välillä tarttunut sängyn kaiteista ja hoitaja neuvoi, ettei siitä kannata pitää kiinni. En tiedä nukuinko sillä hetkellä, kun tulin osastolle, en muista siitä mitään. Sen jälkeen valvoin yön osastolla ja aivan kivusta käppyrällä, kun teholla annettujen lääkkeiden vaikutus lakkasi. En ymmärtänyt vaatia vaan nätisti vain pyysin kerran kipulääkettä, mutta sitä oli kuulemma annettu jo. Aamulla lääkäri juoksutti paikalle morfiinia.

Taisit olla ihan normaalisti heräämössä leikkauksen jälkeen, et teholla? Ja morfiinia löytyy ihan jokaisen osaston peruslääkevalikoimasta, ei sitä tarvitse juoksuttaa mistään. Toki lääkäri tekee siitä lääkemääräyksen, että sitä saa antaa, niin kuin kaikista muistakin lääkkeistä.

Thorax leikkaus kylkiluun kasvaimen vuoksi jonka jälkeen teholla. Heräämössä olen ollut useammin (mm umpilisäke, pukamaleikkaus) ja vähän vähemmän henkilökuntaa ja laitteita siellä. Morfiinia ei annettu yöllä, kun pyysin. Osastolla sitä varmasti on ollut, kun lääkäri lähetti hoitajan hakemaan. Hoitaja käytännössä säntäsi lääkärin käskytyksen vuoksi liikkeelle niin nopeasti, että käytin termiä juoksutti.

Olin 16-vuotiaana keuhkokuumeen vuoksi viikon teho-osastolla ja vielä toisen viikon tavallisella osastolla. Siellä mä makailin ja hoitajat tarkkaili mun happiarvoja. En tuntenut itseäni mitenkään kovin kipeäksi, vaikka kyllähän mä aika huonossa kunnossa varmasti olin.

Olin elämäni ensimmäiset 4 viikkoa vastasyntyneiden teholla. Sörkittiin ja räplättiin niin paljon, että se on todennäköisesti vaikuttanut negatiivisesti, kun en ole koskaan (varsinkaan vauvana) sietänyt minkäänlaista koskettamista. Traumat siis jääneet. Jatkuvasti kuulemma sörkittiin neuloilla ja siitä on jopa papereissa merkintä, että joka paikka vuoti verta kun koko ajan sörkittiin kun kanyyleitakin piti päivittäin vaihdella uuteen paikkaan.

Vanhempani yrittivät vauvana nukuttaa minua silittämällä hellästi, minä vain huusin. Isosiskolleni tuo oli toiminut. Kun vanhempani tajusivat, etten kosketusta siedä, niin minua ei enää paijattu ja rauhoituin ja aloin nukkua. Vasta nyt aikuisena olen oppinut sietämään kosketusta, mutta edelleenkään en nauti siitä. Olen ihan psykiatrilla käynyt asian vuoksi, ja hän sanoi, että se johtuu tuosta. On kuulemma ihan tavallista vauvoilla, jotka ovat olleet tehohoidosssa :( Tai lapsilla, joita on väisin kidutettu lääkärin vastaanotolla tai muualla. No, minulla on kokemusta tuostakin, että resurssien säästämiseksi pidellään väkisin kiinni ja tehdään toimenpidettä, joka kuuluisi ehdottomasti tehdä ainoastaan nukutuksessa. Jäi henkisten traumojen lisäksi vielä fyysisetkin vammat.

Siellä henkilökunta ryntäili jatkuvasti paikasta toiseen tehokkaasti.

Aika hatarat muistikuvat. Koneet piipitti vieressä, hoitajat ja lääkärit kävivät yrittämässä kysellä multa asioita, vaikka mä vain halusin nukkua. Tai siis olin niin huonossa kunnossa, että kroppa halusi johonkin säästötilaan. Menetinkin tajuntani kai pari kertaa kesken lauseen. En juurikaan voinut liikkua, jos olisin halunnut, kun molemmista käsistä meni iv. Hirveä jano, mutta en saanut juoda. Äiti itki jossain kohtaa mun vierellä.