Lue keskustelun säännöt.
Oliko 80-luvulla tavallistakin että lapsille annettiin vain "hyötylahjoja?
26.04.2020 |
En oikein kouluiässä saanut oikein mitään sellaisia lahjoja, jotka olisi ilahduttaneet vaan ne oli sellaisia välttämättömyyksiä, sukkia, pipoja ym. Kun kouluun piti hankkia laskin, se annettiin 13-vuotislahjaksi. 15-vuotislahjaksi sain pyyhkeen. Oli se vähän karua kun paras kaveri puolestaan sai mopon.
Vai
Vanhemmat eivät olleet erityisen köyhiä, tavallisia keskituloisia.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tavallista. Ja järkevää.
Eiköhän lapselle kuulu ne sukat ja hanskat hankkia joka tapauksessa. Mitä järkeä sellaisia on lahjapaperiin laittaa. Yhtä hyvin voisi sitten aikuiselle antaa vaikka vessapaperia ja pyykinpesuainetta.
Täytyypä laittaa korvan taakse nuo mainitsemasi. - Kyllä minä annan aikusiellikin mieluummin lahjan, jolla hänelle on mahd. käyttöä tai iloa mieluiten tietysti molempia kuin sellaista, jonka kanssa lahjan saaja pähkäilee, että mitähän tälle tekisi vai heittäisikö roskiin vai unohtasiko kaapin perälle... Tokihan sitä voi usein aanaa rahaa lahjaksi. Mutta en nyt osaa rahaa "vain" tuliaisiksi viedä. - Tuskin pesuainettakaan mutta wessapaperi paketti "hmm" jollekulle opiskelija kaverille lahjaksi tupareihin tai johonkin illanistujaisin tms. niin why not.
Yliopisto-opiskelija
Vessapaperi opiskelijan tupareihin onkin ok mutta veisitkö isoäidille syntymäpäivälahjaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan aika perhekohtaista. Meillä lapset sai lelujakin, mutta joulupaketeissa oli niiden lisäksi käyttöjuttujakin. Nykyisin olen huomannut, että toiset isovanhemmat antavat meidän lapselle vain vaatteita lahjaksi, näin on aina ollut. Ihan pienenä ymmärrän, mutta 5-vuotias tykkää myös monista leluista ja ilahtuisi niistä enemmän. Vaatteet on monesti niin isoja, että tulevat käyttöön paljon myöhemmin.
Minä pakkasin joskus 2-vuotiaalle serkullani ainakin kymmenen erikokoista pakettia, jossa oli hänen omia lelujaan. Voi sitä iloa ja riemua kun sai avata ison kasan paketteja ja jokaisesta löytyi rakas tuttu lelu.
Meillä tuli lahjoiksi yleensä tarpeellista. Joskus kummitätini osti minulle hienoja konvehteja, kylpyvaahtoa, koruja jne "turhaa". Oltiin kai köyhiä, koska olin kateellinen kavereiden ja serkkujen lahjoille. Tosin mummin kutomusta sukista ja lapasista olin oikeasti kiitollinen ja iloinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki joulut ja merkkipäivät vi tut ti, kun niiden alla loppui esim. hammastahna ja sitten saat sitä tahnaa lahjaksi. Kerrankin joululahjaksi tuli hilseshampoota koko perheen yhteiseen käyttöön. Olin silloin 9-vuotias.
M 45
Oli tavallista, olen vm-75 ja sain AINA lahjaksi (joulu, synttäri) sukkia, alusvaatteita, hiusharjan, jop shampoota. Jos toivoin jotain, en sitä saanut.
Oltiin ihan varakas perhe mutta vanhemmat ei välittäneet meistä lapsista lainkaan vaan pitivät vaan välttämättömänä pahana johon ei sitten panosteta yhtään. Rumat vaatteet oli serkkujen vanhat, mitään ei ostettu lapsille eikä varsinkaan mitään lasten juttuja (leluja tms).
Mutta VANHEMPIEN halut ja toiveet toki täytettiin ja kalliit jutut hankittiin. Koko ajan mentiin aikuisten ehdoilla ja vain aikuisten tarpeet täyttäen. Lapsille tiuskittiin, karjuttiin ja annettiin tukkpöllyjä ja luunappeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain vanhemmilta hyötylahjoja ja isoäidiltä aina kamalia itäeurooppalaisia suklaakonvehteja rasiallisen. Samanhintainen suklaalevy olisi ollut paljon mieluisampi mutta en koskaan kehdannut sitä sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tavallista. Ja järkevää.
Eiköhän lapselle kuulu ne sukat ja hanskat hankkia joka tapauksessa. Mitä järkeä sellaisia on lahjapaperiin laittaa. Yhtä hyvin voisi sitten aikuiselle antaa vaikka vessapaperia ja pyykinpesuainetta.
Täytyypä laittaa korvan taakse nuo mainitsemasi. - Kyllä minä annan aikusiellikin mieluummin lahjan, jolla hänelle on mahd. käyttöä tai iloa mieluiten tietysti molempia kuin sellaista, jonka kanssa lahjan saaja pähkäilee, että mitähän tälle tekisi vai heittäisikö roskiin vai unohtasiko kaapin perälle... Tokihan sitä voi usein aanaa rahaa lahjaksi. Mutta en nyt osaa rahaa "vain" tuliaisiksi viedä. - Tuskin pesuainettakaan mutta wessapaperi paketti "hmm" jollekulle opiskelija kaverille lahjaksi tupareihin tai johonkin illanistujaisin tms. niin why not.
Yliopisto-opiskelija
Vessapaperi opiskelijan tupareihin onkin ok mutta veisitkö isoäidille syntymäpäivälahjaksi?
En varmasti synttärilahjaksi mutta jos tai kun muutoin kävisin vierailulla tai poikkeisin pistäytymään niin saattaiisn viedäkin. Toki voisin viedä myös kukkia ja / tai kahvipaketin... Ts. ylipäätään, jotain sellaista, josta uskoisin hänen olevan mielissään ja joka ei ainakaan jäisi taakaksi ja riesaksi eli en veisi ainakaan mitään ns. krääsää. - Weskipaperi paketit on usein aika kookkaita, joita saatttaa olla yksinelävän, autottoman jalkaisin tai mahd. bussilla kauppaan matkaavan vanhemman ihmisen ("isoäidin") tylsää kanniskella. Toki voisin lupauua kauppa ja asiointi avuksi yleismmin. - Omaa autoa ei ole minulla(kaan).
Yliopisto-opiskelija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain vanhemmilta hyötylahjoja ja isoäidiltä aina kamalia itäeurooppalaisia suklaakonvehteja rasiallisen. Samanhintainen suklaalevy olisi ollut paljon mieluisampi mutta en koskaan kehdannut sitä sanoa.
Ne suklaakonvehdit oli kamalia. Niissä oli harmaa härmä päällä ja ne maistui joltain polttoöljyltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Kasarilla elettiin kulutusjuhlaa. Olen syntynyt 1961 enkä yhtenäkään jouluna saanut vain hyötylahjoja. Toki lapsuudessani oli ihan tavallista, että lelujen, kirjojen yms lisäksi tuli myös pyjamaa, luistimia tms.
No sitten tää ei oo varmaan sun ketju, kun täällä kysellään kasarilla lapsuutta viettäneistä jotka sai vain hyötylahjoja.
No mä olin kasarilla äiti, joka osti lapsilleen lahjoja. Ja ei, en ostanut lapsilleni vain hyötylahjoja. Kasarilla muiden kuin hyötylahjojen määrä lisääntyi, koska ihmiset kuluttivat muutenkin enemmän kuin aiemmilla vuosikymmenillä. Kauppojen valikoimat paranivat merkittävästi ja siten oli paljon enemmän kaikkea kivaa ostettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain uusia vaatteita ainoastaan juhlapäivinä lahjoiksi 80-luvulla. Muuta en sitten lahjoina saanut. Aina valitettiin, etten ole riittävän kiitollinen, vaikka vaatteet olivat halvinta laatua. Vanhempani olivat hyvätuloisia ja heidän mielestään kiittämättömyyttä osoitti mm. se, että erehdyin kertomaan, että minua kiusataan koulussa vaatteideni vuoksi.
En osaa sanoa, oliko se muilla tavallista, mutta meillä ei ollut. Pienimmät lapset eivät jaksaneet avata kaikkia lahjoja aattona. Hirveesti tavaraa, jota sitten urakalla siivottiin roskiin. Näin ei käynyt omille lapsilleni.